Read Ebook: Kuisma ja Helinä by Larin Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 159 lines and 9291 words, and 4 pages

"H?hh?hh??, s? neito sive?, pahat aavistukset mielt?s hyyt??, Kuisman katse sua illoin karttaa, Kuisman tuhlaava ja runsas k?si laimeten sua lemmen leikkiin pyyt??!"

"Heretk??tte pahat parjaajat, naurakaatte muille neitosille, Kuisma ilon tuopi tullessansa, kev?ttalvella jo kaunis Kuisma vie mun vieraan kirkon alttarille!"

Niin se Heli syksypolulla k?vi syd?mmess??n k?r?j?it?, katumus ja uhma vaihetellen syytti, s??li muistutellen h?lle tuskan p?ivi? ja ilon ?it?.

Tiet? astui h?n jo tyyneemmin, pois jo harakatkin lensi puulta, silloin outo melu korviin sattui, kirous ja sadatusten tulva kuului h?m?r?ss? raitinsuulta.

Kyl?n miehet sek? kasakat seisoi vastakkain ja sappi kiehui, kivet vingahdellen maata viisti, heilui kartut sek? aidanseip??t, muiden etup??ss? Kuisma riehui.

Naapur'renki? h?n rintaan tarttui, joka pukareista oli paras: -- "miksi l?it s?, koira, kasakkaamme?" -- "Itse koira liet ja lemmon ruoja, miss' on kasakka, se hein?varas?"

Miehet kiroten ja mylvien hyppi hihkuellen Kuisman luoksi, kasakat ne hoki aseitansa, kuului kumaus ja nyrkin l?iske, Mishka kielteli ja v?liin juoksi.

Silloin Isma juoksi myllylt? p?lyisen? jauhosta ja hiest? kyl?miesten l?pi tiet? tehden: "miehet, hoi, jo laatkaa riehumasta, monta teit' on vastaan yht? miest?!

Sin? Kuisma, anna sisus k?yd?, kukon kannuksia ei oo mulla, vaan on ty?ss? sierottunut nyrkki, ly? kuin mies, vaan heit? ratsupiiska, t?ss? seison, Kuisma, anna tulla!"

Musta-Mishka v?liin eh?tti: "j?rkimiehet, mist? vimman saatte, ei oo tasoitusta tappelussa, mitelk?tte varsin voimianne, kunnon kumppaneina painikaatte!"

Riihen eess? ristipainihin Kuisma, Isma k?det yhteen l?iv?t niinkuin kaksi vahvaa karhun poikaa leuka olkaa vasten ottelussa, ett? korkoraudat s?ken?iv?t.

Kuisma kiemuroi kuin liukas kyy, Isma seisoi niinkuin rautatammi j?ykin niskoin tyynn? kasvoiltansa, mutta tulisena Kuisma kieppui yh? kiivaammin ja notkeammin.

"Iske p??lt?, Kuisma, tanssimies, nyt ei naikko ole rinnallasi!" Kuisma iski, nauroi nokkelasti: "niinh?n v??nn?t niinkuin sysitonttu, nyt on pitk? kanto kaskessasi."

"Monen pahan kannon kaataa sain", sanoi Isma hiljaa, k?he?sti, "muistatkohan viel? juhannustas, sin? silloin kartoit kynsi?ni, nyt et p??se yht? n?pp?r?sti."

"Mit? mangut, mustasukka mies, ei oo aron poika arkalasta, sulla nainen oli vallassasi, syyt? itse?s ja tuhmuuttasi, miks et tunnustellut tytt?lasta?"

"Kuule Kuisma, sin? kerskaaja, miksi v?liin tulit puun ja kuoren, miksi hiiviskelit luhdin luona, miksi tallasit sa kauniin taimen, miksi h?v?isit s? neidon nuoren?"

"Ei mua liikuta sun lintusi enemp?? kuin viime syksyn lehti, hetket naisen kera pian kiit??, sin? hidas oot kuin kilpikonna, omat hankkees, Isma, my?h??n ehti."

"Mit? lepertelet viekas mies, makea sa olet hymyilyss?, voitko katua ja hyvitell?, mit? tahrasit ja rikoit, taitoit, muuten muserran sun, rietas ryss??"

"Sin' oot, Isma, oiva puhemies, tahtoisitko uuden puhtaan paidan, mit?s sanot, jos ma varsallani nuoren Helin kanssa vihkituoliin karahutan yli kirkonaidan?"

"Tuhat tulimmaista, r?yhke?, moni t?htesi on onnetonna, kysy ensin lupaa papiltasi, sull' on naitu vaimo Ukrainassa, senkin Mishkalta oot vienyt, konna!"

"Usko miest?, kun h?n humaltuu, pajun k?ytt? silloin Mishka sy?tt??, olen kyll?inen jo kyyhkyst?si, jollei suukkoihisi neito suostu, voit sen s?ngynjalkaan kiinni vy?tt??."

"Tuki suusi, herja, h?vyt?n, sin? tulit niinkuin susi luhtaan, sin? tahmasit mun taivahani, muutit helvetiksi el?m?ni, veit mun enkelini lumipuhtaan.

?l? luikerra, vaan kavahda, tied?n kaikki, v?ltt?? koitat turhaan, nyt en pelk?? edes perkeleit?, rukoile, jos ruma sielus saattaa, sulle himon ??ni huutaa murhaa!"

Isma karjasi ja kiehahti, l?pi ruumiin k?vi voima vihan, ja h?n ravisti kuin raivohullu, nosti Kuisman ilmaan yli p??ns? kantain h?nt? yli nurmipihan.

Niin h?n heitti h?net maahan suin niinkuin tahmean ja m?r?n kintaan, sylk?si ja sy?ksyi kimppuhunsa kolkutellen Kuisman takaraivaa sek? polven painoi vasten rintaa.

Heli esiin juoksi piilostaan salaa, n?kym?tt? niinkuin luoti, sys?s Isman k?den kauvas luotaan, itkien h?n heittyi Kuisman viereen, jonka suusta verta maahan vuoti.

Kuisman silmi? h?n suuteli ja h?n huivillansa huulta pyyhki, "mene Isma", sanoi Heli hiljaa, "en sua n?hd? tahdo t?m?n j?lkeen!" Heli peitti kasvonsa ja nyyhki.

"Heli raukka, s??st? kyynelees, turhaan vuotavat ne kurjan t?hden, vaan ei viel' oo tullut tilin hetki, viel? vimmani ma irti lasken, sinun tahdostasi nyt ma l?hden."

Niin h?n sanoi, l?hti kuohuissaan myllytiet? niska kumarassa. Onneton se oli syksy-ilta, rauha, onni oli pakosalla, suru koturina Sankolassa.

Niinkuin paha salakirous painoi Sankolassa monen mielt?, levotonta silm?? uni v?ltti, myllyrenki n?ki pihall' y?ll? mustan koiran, joka juoksi tielt?. --

YHDEKS?S LAULU.

Tielt? kuului talven kirkkaat tiuvut, pakkanen se ajoi nurkkiin ly?den, miss? hengitti, niin ruudut j??tyi, mihin katsoi, sein?t huurtuivat, viima vinkui harjahirtt? my?den.

Mets?kyl?ss' oli hyisen hiljaa, harvoin matkamiehet ajoi reess?, virran reunall' loisti hienot hilseet, vanha myllynkatto lumessa, j?iset vesirattaat seisoi veess?.

-- Sankolaan jo joulupyh?in eell? kasakoille muuttok?sky tuotiin, p?reet paloi nurkkapihdeiss?ns?, miesten varjot taittui orsihin, tuvass' iloittiin ja joukoin juotiin.

Kasakat ne eron huumehessa p??sti huuliltansa naurun raikkaan, yli honkap?yd?n viinaa virtas, Isma joi ja hautoi halujaan, musta-Mishka tarttui balalaikkaan.

Mutta kahden pirtin karsinassa Kuisma keimaeli Helin kanssa soudatellen h?nt? polvellansa, sinne Isma kasvot tulessa katsoi synkk? leimu katseessansa.

"Heijaa, Isma, heit? musta muoto, hiisi viek??n kaikki kauniit noidat, kiitos kaikesta ja muista joskus vanhaa Mishkaa maita k?ydess?s tai kun tallissa sa ruunaas hoidat!

Ilo soikoon, t?nne jano j??k??n, terveeks Sankola, sen maat ja mannut, kuolkoot sotakirput, hein?hiiret, terveeks vajat puhki j?rsityt, piiskaryypyt, Tiitan rakkaat pannut!"

Lauloi Mishka, mutta siihen Isma: "soita Mishka, ?l? heit? kesken, enemm?n kuin hyv?t erovirret viina virvoittaa, siis terve, juo, Darjan muistoks, kauniin kotilesken!

Sent??n remutaan t?? viime ilta, nyt ei enkelitk??n saisi unta, peli k?y ja syd?n kurkkuun kiipee, katsos, kasakat jo hoipertaa, nurkass' supattavi pariskunta!

Menn??n ison turkin uskoon, Mishka, yksi vaimo tekee usein hallan, tataarill' on vara valitessa, eik? Kuisma tyydy kahteenkaan, me, me, Mishka, j??tiin ilman vallan.

Kuisma veikeilee kuin sudenpoika, silm?nvalkuainen y?h?n vilkkuu, papin kauhtanassa vieress' seisoo itse paholainen vihkien, hiljaa hihitt?? ja meit? ilkkuu.

Sin? Mishka, laula vihkivirtt?, min? kumarran ja solkkaan saksaa: rahaa, rakkautta toivon teille, parikunta kauvan el?k??n, saisko tiet??, kuka viulut maksaa?!

T?yden kukkaron ma p?yt??n heit?n: 'pist?, sulho, lykky lakkariisi, kiitos kunniasta, iltarahvas!'; paholainen lausuu aamenen, -- min? p?ihdyn, Mishka, siit? viisi.

Kirous ja tuska, tuho tulkoon, hurja aatos syd?npohjaa huumaa, ei oo rajaa, rantaa sill? miss??n, sano, onko kurjaan syd?mmeen lyhyin matka, onko kahta tuumaa?

Voinko helvetin ma taivaaks muuttaa, voinko tehdyn tyhj??n puoleen siirt??, katsos, kavaluus k?y kuninkaana, Kuisman kalloon syd?nverell??n mustan tahransa nyt tahdon piirt??!"

"Isma, Isma, miss' on selv? j?rkes!" sanoi Mishka, "heit? puhe tyhm?!" Isma mumisi ja sarkkaan tarttui, p?yd?n ymp?rill? mellastain lauloi kasakoitten raju ryhm?.

"?l? itke, Heli, turhan t?hden, t?ytyy menn?, k?skee is? tsaari, taattokin on kuolinvuotehella, papin palkkaan, kyl?n tsasovnaan vien ma siunattuhun multaan vaarin."

"Lupasithan, Kuisma, viikko sitten kotimaahasi mun vied? mukaan, t??ll? kyl?n silm?t mua seuraa, sormet osoittaa, oi, tuskiain, niit' et tied? sin? eik? kukaan."

"Enh?n ij?ksi ma t??lt? l?hde, luokses palaan ennen kahta kuuta, Piiterist? ostan silkkikeng?t, kultarenkaat, ristit hopeiset, kuivaa kyynel, Heli, anna suuta!"

"?l? heit? mua, Kuisma, yksin, t??ll' on el?m? niin mustaa, mykk??, korpi kohisee ja paha painaa, virta viekas on, oi, tied?th?n, synnin t?hden mulla syd?n sykk??.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet