Read Ebook: Hra Kenosen harha-askel eli mitä huono seura voi matkaansaattaa by Kivinen Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1470 lines and 50303 words, and 30 pages

HRA KENOSEN HARHA-ASKEL ELI MIT? HUONO SEURA VOI MATKAANSAATTAA

Viinamyrkyst? surullinen tarina

Kirj.

TIITUS

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1922.

Kaksi mahtavaa palloa oli k??ntynyt toisiaan kohti, sill? hra Kenosen kuuluisat ja jalomuotoiset kasvot olivat p?in aurinkoa.

Hra Kenosen ilmehikk??t silm?t supistuivat ?kki? pieniksi rakosiksi, h?nen p??ns? kallistui j?yk?sti taaksep?in, h?nen sieraimensa laajenivat, niiden sein?m?t vapisivat -- ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? t?risytti kauhea r?j?hdys ymp?rist??...

Ikkunat helisiv?t, maa tuntui j?rkkyv?n, luonnonmullistus oli tapahtunut: hra Kenonen oli aivastanut.

T?m?n j?lkeen vallitsi sekunnin pituinen kaamea hiljaisuus, niinkuin tulivuoren ensimm?isen purkauksen j?lkeen. Sitten otti hra Kenonen nen?liinan taskustaan ja p?rsk?hteli ja p?risteli viel? hetken aikaa, niinkuin merell?, kun myrsky on tauonnut, mainingit viel? kotvasen pit?v?t vesimassoja levottomuudessa.

Pyyhitty??n vihdoin nen?ns? ja viiksens? sek? pistetty??n nen?liinan takaisin taskuunsa tunnusteli hra Kenonen kaulustaan ja havaitsi vaistomaisen aavistuksensa toteutuneen. H?nen irtokauluksensa toinen napinraksi oli ratkennut auki, ja kauluksen toinen p?? viipsotti irrallaan, suuntautuneena avaruutta kohti, ik??nkuin julistaakseen koko luomakunnalle hra Kenosen yli-inhimillisen aivastuksen mahtia ja voimaa.

Hra Kenonen kirosi. Todenn?k?isesti olisi h?n kironnut muutenkin, mutta nyt oli h?nell? mielest??n sit? suurempi syy k?ytt?? voimallista sanontatapaa, kun t?m? oli ainakin kahdeskymmenes samalla tavoin napinrei?n kohdalta revennyt kaulus.

Hra Kenonen oli nimitt?in viime aikoina, h?nelle itselleen tuntemattomasta ja k?sitt?m?tt?m?st? syyst?, tuntuvasti lihonut, ja samassa suhteessa oli h?nen kaulansakin paisunut paksummaksi. H?nen irtokaulusvarastonsa oli alkanut k?yd? ahtaanlaiseksi, ja milloin h?nelle aivastuksen hetki tuli, l?heni my?skin onnettomuuden silm?nr?p?ys kaulukselle, aivastuksen ?killisesti paisuttaessa h?nen hyvinkehittyneit? kaulalihaksiaan.

Mutta nyt oli hra Kenosen k?rsiv?llisyys loppunut, ja l?ydetty??n viel? ehe?n kauluksen ja saatuaan sen ?kki?, tempoen ja kasvoiltaan uhkaavanpunaiseksi muuttuen kaulaansa, teki h?n ratkaisevan p??t?ksen, mink? toteuttamisesta tuskin mik??n mahti maailmassa olisi voinut h?nt? est??, ja l?hti kaupungille ostaakseen riitt?v?n m??r?n uusia, pari numeroa suurempia kauluksia.

Helsinki on ei ainoastaan Suomen tasavallan p??kaupunki, vaan my?skin sellainen kaupunki, jossa on runsaasti niit? liikkeit?, jotka myyv?t herrain irtokauluksia, kaiken kokoisia ja kaiken muotoisia, yksin- ja kaksinkertaisia, korkeita ja matalia, kovia ja pehmoisia.

Hra Kenonen poikkesi ensimm?iseen t?llaiseen matkan varrella olevaan kauppaliikkeeseen ja esitti asiansa.

-- Kuinka suuria? kysyi neiti tavalla, joka osoitti h?nen ennenkin myyneen kauluksia.

Hra Kenonen ilmoitti haluamansa suuruuden.

Neiti vilkaisi muutamien l?himmill? hyllyill? olevien kaulusrasioiden p??tyihin, pudisti p??t??n ja sanoi:

-- Ei meill? ole niin suuria.

Sitten h?n k??ntyi seuraavan asiakkaan puoleen tiedustellen, mit? t?m? haluaisi.

Hra Kenonen tuijotti tuokion ajatuksettomasti hyllyihin, jotka olivat t?ynn? kauluksia sis?lt?vi? pahvikoteloita, teki kokok??nn?ksen ja painui kadulle.

Seuraavassa kaupassa ei myyj?t?r edes vilkaissut koteloihin. Kuultuaan numeron h?n sanoi lakoonisesti:

-- Ei ole.

Kolmannessa myym?l?ss? k?vi samalla tavalla.

Hra Kenonen veti syv??n henke??n ja l?hti etsim??n nelj?tt?.

Nelj?nness? myym?l?ss? availi neiti nelj? tai viisi kaulusrasiaa ja kysyi sitten, eik? hra Kenonen tulisi toimeen kahta numeroa pienemmill? kauluksilla.

Hra Kenonen vastasi, ett? h?n voisi omistamillaan, kahta numeroa pienemmill? kauluksilla avata oman myym?l?ns?. H?n ei kuitenkaan maininnut, ett? siin? myym?l?ss? voitaisiin myyd? vain sellaisia kauluksia, joitten napinrei?t olivat revenneet. Sitten kysyi hra Kenonen olosuhteisiin n?hden maltillisesti, eik? neiti voisi neuvoa, mist? h?n saisi ostaa tarpeeksi suuria kauluksia.

Neiti arveli, ettei niin suuria kauluksia todenn?k?isesti ole olemassakaan.

Hra Kenonen tuhautti sieraimiinsa kuin sonni, joka on n?hnyt vilahduksen punaista vaatetta, ja sanoi, ett? jos neiti otaksuu, ett? h?nen kaulansa on paksuin herrasmiehen kaula t?ll? taivaankappaleella, niin neiti varmasti erehtyy, sill? hra Kenonen on omin silmin n?hnyt paljoa paksumpiakin. Ja mist?s ne paksumpien kaulain omistajat sitten saavat kauluksensa?

Hra Kenonen astui synkk?n? ulos myym?l?st? ja jatkoi alakuloisena vaellustaan, tuntien olevansa maailman murjoma olento, sek? ajatellen, ett? h?nen n?ht?v?sti t?ytyisi kulkea loppuik?ns? ilman kaulusta ja karttaa ravintoloita ja konsertteja ja teatterin?yt?nt?j? ja hopeah?it? ja muita moninaisia tilaisuuksia, joihin kulttuuri-ihminen ja tunnettu helsinkil?inen ei kernaasti voi saapua ilman kaulusta, ainoastaan sakilaistapainen kirjava huivi kaulassaan. Samassa h?nen katseensa, h?nen surunvoittoiset silm?ns? keksiv?t viidennen muotitavaraliikkeen n?yteikkunan, ja h?n p??tti tehd? viel? yhden yrityksen, ennenkuin j?tt?isi koko asian sille kannalle, jolle nurja kohtalo n?ytti sen m??r?nneen.

T?ss? kaupassa kysyi kohtelias nuori mies, lakaten vilkuttamasta silm?? toisen myym?l?tiskin takana olevalle neidille, hra Kenosen asiaa, kumartuen samalla eteenp?in senn?k?isen? kuin olisi h?n valmistautunut hypp??m??n tiskin yli ja kapsahtamaan hra Kenosen kaulaan.

Per?ydytty??n kaiken varalta askeleen taaksep?in sanoi hra Kenonen, mit? h?nelt? puuttui, jolloin nuori mies sy?ksyi kuin ampiainen suorittamaan etsiskelyj?. Viiden minuutin kuluttua tiedusteli h?n uudelleen hra Kenosen ilmoittamaa numeroa, ja kysyi sitten toisen myym?l?tiskin takana seisovalta neidilt?, luuliko t?m? niin suuria numeroita olevan varastossa.

Neiti sanoi, ett? tietenkin niit? on, mutta ovat ne kai jossakin syrjemm?ll?, koska niit? vain harvoin kysyt??n.

Kuultuaan t?m?n ryhtyi nuori mies kaksinkertaisella tarmolla jatkamaan etsiskelylt?. Milloin h?n sukelsi tiskien alle kuin hylje, milloin kapusi hamaan katonrajaan oravan nopeudella ja rohkeudella.

Ja muutaman minuutin kuluttua asetti h?n hra Kenosen eteen parin tusinan kappaleen suuruisen varaston juuri sellaisia kauluksia, jollaisia hra Kenonen oli halunnut.

Kauluspaketin valmistumista odottaessaan lausui hra Kenonen aavistavansa nyt, ett? yht? suuria kauluksia oli n?ht?v?sti ollut jo ensimm?isess? myym?l?ss?, josta h?n oli niit? tiedustellut, samoin kaiken todenn?k?isyyden mukaan my?skin toisessa, kolmannessa ja nelj?nness?. Miksi ei h?n ollut niit? saanut? Siksi, selitti hra Kenonen ??ni harmista v?r?hdellen, etteiv?t asianomaiset myyj?t olleet viitsineet ottaa tarkempaa selkoa varastosta ja l?hte? yhden kauluskaupan takia kapuamaan esimerkiksi katonrajaan, vaikka olisivat varmaan tienneetkin haluttua tavaraa siell? olevan.

Lausuttuaan lopuksi nuorelle miehelle auliin tunnustuksen h?nen osoittamastaan palvelevaisuudesta sek? toivomuksen, joka osaksi oli ennustuksen luontoinen, ett? nuori mies kohoaisi alallaan yhdeksi yhteiskunnan tukipylv?ist? ja saisi 50 vuoden vanhana kauppaneuvoksen arvonimen ja 60 vuoden vanhana Valkoisen Ruusun ritarimerkin ja kuollessaan puolitoista palstaa el?m?kertaa lehtiin ja kunnialliset hautajaiset Vanhassa kirkossa ynn? kaksi kohtalaista hevoskuormaa hautaseppeleit? kansalaisilta ja liiketuttavilta, l?hti hra Kenonen ulos, riiputtaen kauluspakettiaan vasemman k?tens? nimett?m?st?...

Kadulla tapasi hra Kenonen kauppias Joh. W. Ovelan ja kertoi h?nelle, mit? vaikeuksia h?nell? oli ollut voitettavanaan saadakseen Helsingin kaupungista irti pari tusinaa kovia kauluksia. H?n huomautti itsekin toimineensa nuoruudessaan kauppa-apulaisena ja olevansa siis asiantuntija t?ll? samoinkuin er?ill? muillakin aloilla. Samalla hra Kenonen r?yhisti rintaansa ja sanoi, ettei h?n ikin? olisi voinut kohota nykyiseen asemaansa ja varallisuuteensa, jos h?n olisi suhtautunut ty?h?ns? vieraan palveluksessa sellaisella v?linpit?m?tt?myydell?, jollaisesta h?n t?n??n oli n?hnyt er?it? esimerkkej?. Kauppiaan kannattaisi maksaa hyville apulaisilleen kaksinkertainen palkka, sill? ne ne ovat, jotka asiakkaita hankkivat ja tekev?t liikkeen suosituksi. Hra Kenonen l?i Joh. W. Ovelaa olalle, niin ett? t?m?n polvet notkahtivat ja sanoi, ett? Ovelan olisi pit?nyt olla n?kem?ss?, kun h?n, Kenonen, aikoinaan toimi liikeapulaisena. Siin? oli nimitt?in eri vilske. Eik? h?n tehnyt mink??nn?k?ist? eroitusta t?h?n vilskeeseen n?hden, olipa sitten kysymys m?rk?nokkaisesta pojasta, joka pyysi kymmenell? pennill? makeisia, taikka paksumahaisesta rusthollarista, joka teki sadan markan ostokset. Mutta nytp? h?n sitten onkin se mik? on. Sill? eiv?th?n ne h?nen prinsipaalinsakaan voineet ajanpitk??n olla huomaamatta, mik? mies h?n oli ja millainen vetomagneetti liikkeell? h?ness? oli, ei v?hemmin naisv?en suhteen. Sent?hden oli h?nt? jo nuoruudestaan l?htien kohotettu kunniasta kunniaan, kunnes h?nell? oli tilaisuus yritt?? itsen?isen? liikemiehen? ja h?mm?stytt?? velttoa maailmaa...

Ja hra Kenonen mullisti profeetallisesti silmi??n ennustaen, ett? sellaisista nuorista miehist? kuin se, joka h?nelle kaulukset etsi, tulee aikaa voittaen konsuleita, kauppaneuvoksia ja miljon??rej?, mutta hidasveriset ja kylm?kiskoiset luonteet, joiden sielussa ei ole sit? oikeata tulikipunaa, j??v?t iankaikkisesti entisiin oloihinsa.

Joh. W. Ovela, joka ei hra Kenosen pitk?hk?n esityksen aikana ollut kertaakaan suutansa avannut, teki sen nyt ja lausui:

-- Joko sin? olet murkinoinut? Min? tied?n soveliaan paikan.

-- Siis sinne k?yk??mme, sanoi hra Kenonen.

Herra Kenonen her?si. V?hitellen. Voisimmepa melkein sanoa, ett? h?n her?si pala palalta. Ensin her?siv?t h?nen oikea k?tens? ja vasen jalkansa, jotka alkoivat liikahdella levottomasti. Sitten her?si h?nen suunsa, avautuen puoleksi, sitten h?nen nen?ns?, joka lakkasi kuorsaamasta ja alkoi p?rsk?hdell?. Lopuksi her?siv?t h?nen silm?ns?kin. Ensin avautui hitaasti toinen silm?, sitten toinen.

Aluksi tuijotti hra Kenosen valveutunut silm?pari j?yk?sti kattoon, joka n?ht?v?sti oli aikoinaan ollut valkoinen, mutta jonka tupakansavu oli tummentanut. Jostakin ylh??lt?p?in valunut kosteus oli sit?paitsi muodostanut kattoon ep?m??r?isen kuvion, jossa hra Kenonen oli huomaavinaan joitakin tutunomaisia piirteit?. H?n tajusi lopuksi tyls?sti, ett? kuvio muistutti jossain m??rin Euroopan karttaa, ei kuitenkaan t?t? nykyaikaista, vaan esimerkiksi Ptolemaioksen aikuista. V?limeri, Punainen meri, V?h?-Aasia, Italia ja Onnellinen Arabia olivat v?h?n sinnep?in kuin pitikin, mutta muu maailma meni vallan l?r?ksi, ajatteli hra Kenonen.

Samassa h?n muisti, ettei h?nen makuuhuoneensa katossa ollut mit??n karttoja, ja k??nsi p??t??n.

Ensimm?inen t?m?n liikahduksen aiheuttama huomio oli se, ett? h?nen p??ns? oli kipe?, viel?p? hyvin kipe?. Ja toinen huomio oli se, ettei h?n nukkunut omassa kodikkaassa ja tutussa makuukamarissaan, vaan aivan oudossa, melkoisen yksinkertaisesti ja puisevasti kalustetussa huoneessa, jonka alaslaskettujen ikkunaverhojen l?vitse valo -- oliko se nyt sitten aamu-, p?iv?- vai iltavaloa -- punertavana siivil?ityi.

Hra Kenonen makasi j?lleen jonkin aikaa liikkumattomana ja koetti ajatella. Mutta ajatteleminenkin lis?si kipua p??ss?. Paras siis olla ajattelematta.

Jossakin sein?n takana l?i kello v?h?n k?he?ll? ??nell?. Vaistomaisesti laski hra Kenonen ly?nnit ja sai tulokseksi 11. Siis oli aamu. Sill? klo 11:n aikaan illalla ei p?iv?nvalo en?? olisi punertanut ikkunaverhojen l?pi, vaikka olikin kes?inen aika.

?kki? k??nn?hti hra Kenonen s?ngyss??n ja nousi istumaan.

H?n oli silminn?ht?v?sti jossain hotellihuoneessa. Sen toisella sein?m?ll? oli my?skin s?nky, jossa n?kyi nukkuvan joku mieshenkil?, sein??n p?in k??ntyneen? ja peitteen reuna korvien tasalla. Nukkuja kuorsasi ep?tasaisesti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet