Read Ebook: Hra Kenosen harha-askel eli mitä huono seura voi matkaansaattaa by Kivinen Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1470 lines and 50303 words, and 30 pages

H?n oli silminn?ht?v?sti jossain hotellihuoneessa. Sen toisella sein?m?ll? oli my?skin s?nky, jossa n?kyi nukkuvan joku mieshenkil?, sein??n p?in k??ntyneen? ja peitteen reuna korvien tasalla. Nukkuja kuorsasi ep?tasaisesti.

Hra Kenonen n?ki y?p?yd?ll? s?nkyns? vieress? vihert?v?n, lasisen vesikarahvin ja tunsi samassa polttavaa janoa. K?si v?h?n vapisten kaatoi h?n lasin t?yteen, joi sen yhdell? henk?yksell?, vaikka h?n ei yleens? hyv?ksynytk??n vett? juoma-aineena, ja totesi kummastuksella, ettei se sent??n maistunut niin vastenmieliselt? kuin h?n oli ajatellut.

Sitten ryhtyi h?n vakavasti mietiskelem??n, miss? h?n mahtoi olla, kuinka oli joutunut t?h?n paikkaan ja kuka tuo toisessa s?ngyss? nukkuva mies oli.

V?hitellen h?n muisti, ett? oli viimeksi valveilla ollessaan mennyt ostamaan kauluksia ja poikennut sitten Ovelan kanssa aamiaiselle. Aamiaista tuli jatketuksi p?iv?llisiin asti, senkin h?n muisti. Sellaista sattuu, valitettavasti, huokasi h?n ajatuksissaan. Mutta miten hiidess? sen loppuillan laita mahtoi olla?

Hra Kenonen muisteli, ett? oli ollut huone, mutta ei se huone, miss? h?n oli aamiaista sy?nyt. Huoneessa oli valoa kattolampussa, pianon tai jonkin sentapaisen soittokoneen r?min??, paljon tupakansavua ja savun seassa useita tavallaan kuin tuttuja, mutta samalla jollaintavoin tuntemattomia naamoja, joista virtasi paljon puhetta.

Hra Kenonen hieroi pakottavia ohimoitaan ja jatkoi muisteloitaan. Hyvin h?m?r?sti muisteli h?n yhteen aikaan olleen jotain kiivasta v?ittely?kin, mutta kutka v?itteliv?t ja mist?, siit? ei h?n voinut mit??n muistaa. Loppu oli peittynyt yh? sakenevaan usvaan, joka ?kki? muuttui kerrassaan l?pin?kym?tt?m?ksi.

Ja sitten ei ollut mit??n, oli vain t?ydellinen tyhjyys, olemattomuus, kunnes h?nelle tapahtui her??minen t?ss? huoneessa. Hra Kenonen kaatoi itselleen viel? lasin vett?, joi sen ja ?hk?isi.

Siis oli satamoitu johonkin hotelliin y?ksi, jatkoi h?n tuskiatuottavaa ajatusty?t??n. -- Kirottu p??h?npisto, ettei menn? kotiin nukkumaan! Se heitt?? el?m?nj?rjestykseen ep?s??nn?llisyyden varjon. T?ytyisi olla sellainen laki, ett? ravintolanpit?jien on pakko rangaistuksen uhalla pit?? huolta siit?, ett? vieraat joutuvat kotiin ja omaan s?nkyyns?.

Mutta kaikki oli tuon toisessa s?ngyss? nukkuvan Ovelan syy. Ovelahan h?net oli houkutellut murkinalle.

Hra Kenonen p??tti tehd? asiasta huomautuksen Ovelalle ja h?nk?si:

-- Hoi!

Nukkuja lakkasi kuorsaamasta, mutta ei viel? k??ntynyt.

-- Nous yl?s vain, syntisille tolpillesi! karjaisi hra Kenonen, joka ei tuntenut mit??n s??li?. -- P?iv? on jo puolessa!

Nukkuja hieroi silmi??n, maiskutteli suutaan, k??nn?hti ja nousi istumaan. Hra Kenonen h?n?hti h?mm?styksest?.

Yl?snousija ei nimitt?in ollut Joh. W. Ovela. Eik? se ollut kukaan muukaan hra Kenosen tuntema henkil?. Se oli aivan uppo-outo, mutta kuitenkin herrasmiehelt? n?ytt?v? mies, jolla oli harvahko, harmaantuva tukka, leve?hk? nen?, naurava suu ja valkoinen pieni arpi toisessa poskessa.

Hra Kenonen aikoi juuri asianmukaisella ponnella kysy?, mill? oikeudella vieras oli tunkeutunut nukkumaan h?nen huoneeseensa, mutta muisti samassa, etteih?n h?n tiennytk??n, oliko t?m? todella h?nen huoneensa. Kukaties olikin huone tuon tuntemattoman ja h?n itse vain niinsanottu kiinalainen, jolle tuntematon oli vieraanvaraisesti my?nt?nyt y?sijan. Parasta oli esitell? aluksi itsens? ja sitten ryhty? varovaisesti selvitt?m??n t?t? asuntokysymyst?.

Mutta vieras, jolla oli naureskeleva suu, sanoi samassa:

-- Morning Post!

-- Moron... vastasi hra Kenonen ep?varmasti.

-- Kuinkas se sit?paitsi hurisee? tiedusteli tuntematon. -- Kupariseppi?, vai?

-- Sik?li, mik?li... vastasi hra Kenonen, joka oli p??tt?nyt olla varuillaan.

-- Niist? on, mainituista k?sity?l?isist?, joskus vaivaa... aamup?iv?ll?, selitti toinen opettavaisesti. -- Mutta niist? p??see kyll?, kun osaa j?rjest??.

-- Hm, mutisi hra Kenonen, alkaen tehd? nousua.

-- Sin? n?yt olevankin aika ratti, kun vauhtiin p??set, alkoi toisen s?ngyn asukki ?kki? ylist??. -- Huonompi mies olisi jo puolesta kepertynyt. Min? olen luullut kest?v?ni siin? kuin joku toinenkin, mutta kyll? minun t?ytyy tunnustaa sinut mestarikseni. Olikin se aikamoinen meritappelu.

Hra Kenonen vain kuunteli, korviaan h?ristellen, ja toinen jatkoi:

-- Oli hyv?, ett? sin? heitit sen r?hj??v?n tireht??rin ulos...

-- Jassoo, jaa... sanoi hra Kenonen. H?n olisi sanonut samalla tavalla, jos toinen olisi kertonut h?nen heitt?neen ulos Abessinian neguksen anoppimuorineen.

-- Juu, jatkoi toinen naureskellen. -- Tireht??ri meni niin ett? hippulat vinkuivat ja pihtipielet rytisiv?t. Mist? teille oikeastaan riita tuli?

-- Niin... hm... minua harmitti... murahti hra Kenonen.

-- Harmittihan se muitakin. Sitten tuli paljon hauskempi olla, kun p??stiin siit?. Mit?s pid?t johtaja Siivil?st??

Hra Kenonen, joka olisi ollut kiitollinen, jos toinen olisi h?nelle selitt?nyt, kuka senniminen herrasmies oli, mist? h?n oli kotoisin ja miten h?n ja hra Kenonen olivat joutuneet toistensa tuttavuuteen, vastasi kartellen:

-- Kyll?h?n se... mukiinmenev? mies...

-- Juu, min?kin pid?n paljon siit? miehest?, ilmoitti toinen. -- Siin? on jotain semmoista reilua ja v?lit?nt?.

-- Aivan niin, sen vaikutuksen min?kin sain, my?nsi hra Kenonen.

-- Ja h?nen rouvansa kanssa sin? my?skin tulit toimeen?

-- H?h? kysyi hra Kenonen, pys?htyen ?kki? kenkiens? vaivalloisessa pauloittamisessa.

-- Esitit sinunmaljatkin -- vaikka rouvanhan se oikeastaan olisi ollut teht?v?.

-- Enp?h?n! sanoi hra Kenonen jyrk?sti, punastuen kovasti.

-- ?l? kiist?! nauroi tuntematon. -- Teh?n joittekin ne oikein vanhaan hyv??n tapaan, k?sikoukussa. Mutta sin? et taida en?? oikein muistaa, mit? kaikkea siell? hommattiin?

-- Tietysti muistan! r?h?hti hra Kenonen loukkaantuneella ??nell?. Mutta rouva Saviola...

-- Rouva Siivil?!

-- Siivil?h?n min? sanoinkin... paholaisen niskanappi kun on j?ykk?!... rouva Siivil? sinutteli ensin minua erehdyksess?, niin ett? min? arvelin...

-- No, eih?n se ollut mitenk??n vaarallista, kun mieliala muutenkin oli niin korkealla, lohdutti naapuris?ngyn asukas. Ja olethan sin? sit?paitsi niin paljon vanhempi, ett? sinulla on jo ik?miehen etuoikeuksia.

-- En min? kai viel? mik??n ik?loppu silti ole! sanoi hra Kenonen, muljauttaen synk?sti huonetoveriinsa, joka my?skin oli noussut yl?s ja pist?nyt p??ns? pesuvatiin j??htym??n.

-- Etp? tietenk??n, etp? tietenk??n, my?nteli toinen lepytellen. -- Sin?h?n olit nuorekkain meist? kaikista. Laulusikin...

-- Lauloinko min?? p??si hra Kenoselta.

-- Etp?s muistakaan! ilkkui hyv?muistinen huonetoveri. -- Et kai muista sit?k??n, kun tanssit balettia ja esitit "Joutsenlampea"? Rouva Siivil? nauroi niin ett? oli pakahtua.

Hra Kenonen ei halunnut kuulla enemp??, vaan meni pesukaapin ??reen ja alkoi vett? kovasti loiskuttaen huuhdella kasvojaan.

Kun asuintoverit olivat siistiytyneet ja pukeutuneet, huokasi hra Kenonen, piteli p??t??n ja sanoi olevansa kipe? kuin esihistoriallinen plesiosaurus. H?n selitti, ett? nykyinen ihmissuku on vedenpaisumuksen j?lkeen paljon heikompaa kuin ennen suurta luonnonmullistusta el?neet tervaskannot, ja huomautti tilaston osoittavan, ett? aika on sairaalloinen ja ett? kulkutaudit raivoavat useilla paikkakunnilla, eritoten p??kaupungissa, jonka raaka meri-ilmasto tekee pahaa herk?stituntevalle elimist?lle.

Nauravanaamainen herrasmies my?nsi n?m? n?k?kohdat paikkansapit?viksi, mutta kiinnitti samalla huomiota l??ketaidon edistysaskeliin nykyajalla, arvellen hra Kenosenkin taudin olevan parannettavissa j?rkiper?isell? hoidolla, mik? soveliaasti ja taitavasti voitaisiin aloittaa silliaamiaisella t?m?n hotellin ruokasalissa.

Kun ei hra Kenosella voinut olla mit??n muistuttamista t?t? hyv??tarkoittavaa ja vanhastaan koeteltua sek? asianmukaiseksi havaittua hoitotapaa vastaan, niin l?hdettiin heti silliaamiaiselle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet