Read Ebook: Japanilainen satakieli by Watanna Onoto Alpi Eero Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 587 lines and 19957 words, and 12 pages

li h?nelle. Ja sit? h?n oli tehnyt ennenkin.

"Vaikka olisitkin kolmekymmenen vuotias, kuten v?it?t, en kuitenkaan k?sit?, mitenk? sinulla voi olla seitsem?ntoista nuorempaa sisarusta."

Yuki n?ytti sangen h?mm?styneelt?, vaan ?kki? virkkoi h?n voitonriemuisena:

"Minun is?ll? on kaksi vaimoa."

Jack katseli h?nt? hetken aikaa tutkivasti. Yukin surulliset kasvot olivat todistavinaan, ett? h?n muka oli puhunut totta, eik? Jack senvuoksi tahtonut voida pid?tt?? nauruaan. Yuki oli todellakin taitava ja lystik?s pikku valhettelija!

"Tied?tk?, miksi sinua kutsuttaisiin minun kotimaassani?" kysyi Jack jokseenkin vakavana.

H?n pudisti p??t??n.

"Seikkailijattareksi."

"Se ei ik?v? nimitys! -- Min? tahtoisi asua teid?n maassa -- min? tahtoisi olla seikkailijatar!"

"No, mitenk? paljon sin? nyt sitten tahtoisit?"

Yuki oli laskevinaan sormillaan.

"Kaksikymment?viisi dollaria", virkkoi h?n viimein.

Jack antoi ne h?nelle, ja h?n k?tki ne heti kimononsa alle. Nuori mies seurasi kiintyneen? h?nen liikkeit??n ja ihmetteli itsekseen, mihin kummaan h?n mahtoikaan k?ytt?? rahansa.

?kki? kysyi Yuki h?nelt?:

"Sanokaa, mit? maksaa matkustaa Amerikaan?"

"Se ei maksa paljon. Riippuu siit?, miten matkustaa. Noin nelj?- tai viisisataa dollaria."

Yuki huokasi syv??n. "Miten paljon sitten sielt? t?nne?"

"Yht? paljon."

H?n huokasi uudelleen. "Kuulkaa, hyv?, yst?v?llinen ylh?isyys, min? tahtoo matkustaa Amerikaan. Olkaa kiltti ja antakaa minulle niin paljon rahaa!"

"Min? itse vien sinut kerran sinne, Yuki."

T?m? ei n?ytt?nyt olevan erikoisemman tyytyv?inen t?st? vastauksesta.

"Kiitos -- niin -- ehk? joskus." -- V?h?n aikaa mietitty??n kysyi h?n j?lleen: "Sanokaa, eik? maksa yht??n enempi kuin nelj? tai viisi sataa?"

"Niin paljon se suunnilleen maksaa, -- ehk? mahdollisesti hiukan enemm?n."

Nyt huokasi Yuki viel? syvemp??n, ja Jack huomasi selv?sti, ettei se ollut teeskennelty?.

Muutamia p?ivi? t?m?n j?lkeen, kun h?n sattumalta tuli tarkastelleeksi h?nen kauniita pikku tavaroitaan, jotka yleens? huvittivat h?nt? suuresti, -- Yuki oli ulkona poimimassa kukkia p?iv?llisp?yt??n -- sattui h?nen k?teens? h?nen pieni jalokivilippaansa. Kuten kaikkiin muihinkin h?nen tavaroihinsa oli siihenkin suihkutettu hajuvett?. H?n kohotti lippaassa olevaa pient? tyyny?, jonka alla koruesineet olivat, ja silloin sai h?n n?hd? jotain, mik? h?nt? suuresti kummastutti. Siell? oli kokonainen pinkka seteleit?. H?n laski ne. Niit? ei ollut t?yteen sataaviitt?kymment? dollaria. H?n laski sitten, miten paljon h?n yhteens? oli antanut h?nelle, ja se teki suunnilleen vain noin puolta enemm?n kuin mit? lippaassa oli. Yuki oli siis kuitenkin ollut s??st?v?inen!

Mutta mit? tarkotusta varten h?n oli s??st?nyt rahoja?

H?nen ep?ilyksens? her?siv?t, ja viel? v?h?n aikaa etsiskelty??n l?ysi h?n kaikki ne kallisarvoiset silkkikankaat, mitk? h?n oli lahjoittanut h?nelle -- ja jotka Yuki oli ilmoittanut varastetuiksi -- kokoon k??rittyin? ja piilotettuina er??seen koriin.

Vaimoni.

Jack Bigelow joutui aivan suunniltaan, kun h?nen vaimonsa toisen kerran j?tti h?net. H?n kaipasi h?nt? kovasti, vaikkakaan h?n ei tahtonut sit? itselleen tunnustaa, sill? h?n oli samalla kertaa my?s suuttunut h?nelle.

Silloin kun Yuki ensim?isen kerran poistui h?nen luotaan heti vihkimisen j?lkeen, ei h?n tuntenut niin syv?? kaipausta kuin nyt, sill? silloin t?m? ei viel? ollut h?nelle yht? v?ltt?m?t?n kuin nyt. Nyt he olivat jo olleet naimisissa kokonaista kaksi kuukautta, ja Yuki oli nyt osa h?nen sielustaan. H?nen rakkautensa Yukiin ei ollut mit??n ohi menev??, jollaiseksi h?n ei voinut heid?n suhdettaan en?? kuvitellakaan, vaikka h?n oikeutetussa vihassaan h?nen k?yt?ksens? johdosta sit? koettikin.

Yukin poissaollessa tuntui koko talo tyhj?lt? ja kolkolta. Minne h?n vaan katseensa k??nsikin muistuttivat kaikki h?nt? tuosta suloisesta olennosta. Tuolla oli pari h?nen pieni? sandaalejaan, tuolla muutamia loistavia hiusneuloja, joita h?nell? oli tapana k?ytt??, tuolla h?nen kotoninsa, samiseninsa ja v?h?inen rumpunsa. Vastaanottohuone, h?nen oma huoneensa ja koko talo tuoksui Yukin mielihajuvett?, joka niin miellytt?v?sti vaikutti h?neen.

Talossa vallitseva hiljaisuus kiusasi h?nt? tavattomasti. Heid?n huvilassaan ei ollut paljon v?ke?. Paitsi heit? itse??n oli siell? vain palvelija ja palvelijatar, ja nyt, vaikka vain yksi talon asukkaista oli poissa, sai se aikaan merkillisen tyhjyyden. Nyt vasta h?n tunsi selv?sti, mit? Yuki h?nelle todellakin oli. Jack oleili enimm?kseen ulkona, ja kun h?n huonotuulisena ja hermostuneena pist?ysi sis?ll?, toivoi h?n aina Yukin ilmestyv?n sielt? jostain piilopaikasta. T?m?n tapana oli nimitt?in leikitell? h?nen kanssaan k?tkeytym?ll? jonkin verhon taa, mist? h?n sitten ?kkiarvaamatta hyp?hti h?nen luokseen.

Mutta kun ei h?nt? mist??n l?ytynyt ja kun jo toisen p?iv?n ilta oli tullut, alkoi h?n pel?t?, ett? Yuki oli j?tt?nyt h?net ainaiseksi, ja h?n tunsi rajatonta suuttumusta ja tavatonta ep?toivoa.

H?nen vihansa muuttui katkeruudeksi. Yukilla ei ollut oikeutta j?tt?? h?nt? tuolla tavoin ilman selityksi?. H?nh?n ei tiet?nyt, minne h?n oli mennyt ja mit? h?nelle mahdollisesti oli voinut tapahtua! Ja pelko siit?, ett? h?nen vaimonsa olisi joutunut jonkin onnettomuuden uhriksi, sai h?net aivan suunniltaan. Lakkaamatta t?hysteli h?n ulos talon verannalta ja parvekkeilta. H?n meni puutarhaan ja asteli siell? edestakaisin ilman rauhaa ja lepoa. Ja koko ajan h?n tiesi, ett? Yuki yksin oli t?m?n kaiken aiheuttanut, ja hetki hetkelt? kasvoi h?nen tuskansa.

Nelj?n p?iv?n kuluttua Yuki palasi, hiipi hiljaa taloon ja pist?ytyi omaan huoneeseensa. Jack oli kuullut h?nen tulevan, vaan h?n pid?tti itse??n kiirehtim?st? heti h?nen luokseen. Sen sijaan heitt?ytyi h?n sohvalle, asettuen mukavaan ja v?linpit?m?tt?m??n asentoon, sek? ottaen j?yk?n, melkein luotaanty?nt?v?n ilmeen.

?kki? kuuli h?n h?nen ??nens? yl?kerroksesta. Yuki lauloi, ja niin hillitty? ja hiljaista kuin h?nen laulunsa olikin, vaikutti se h?neen syv?sti ja hurmasi h?nt?.

"Toko--ton--Yare--ron--ton--ton--!" lauloi Yuki. Sen j?lkeen vallitsi hetken hiljaisuus. H?n tuntui odottavan, ett? Jack kutsuisi h?nt?, vaan t?m? ei hiiskunutkaan. Jack oli todellakin h?nelle hyvin, hyvin vihainen, eik? h?n vaan niin v?h?ll? leppynyt. Sitten alkoi Yuki ravistaa pikku rumpuaan. Jack tiesi vallan hyvin, mit? tuo melu tarkotti. Yuki koetti kaikin tavoin her?tt?? h?nen huomiotaan, vaan kun se ei onnistunut, rynt?si h?n alas kuin py?rretuuli sek? riensi suoraan h?nen luokseen, iloisesti ja raikkaasti nauraen.

Jack ei kuitenkaan ollut h?nest? valittavinaan, vaan istui hiljaa ja vakavana. H?n pys?htyi silloin ?kki?, herkesi nauramasta ja meluamasta, katsoen h?nt? pitk??n ja tutkivasti. Sitten h?n l?heni h?nt? varovasti ja p?? viistossa, mik? asento teki h?net sangen hullunkuriseksi ja suloiseksi.

"Te on varmaan minulle vihainen?"

Ei vastausta.

"Te on varmaan minulle hyvin vihainen, ylh?isyys?"

Ei viel?k??n vastausta.

"Te on kai minuun kovin suuttunut, milord?"

Jack oli edelleenkin vaiti, heitt?en h?neen vain halveksivan katseen.

Yuki purskahti hillitt?m??n, ilvehtiv??n nauruun.

"Oh! Te on kai hirve?sti, hirve?sti, hirve?sti loukkaantunut, mr Bigelow?"

"Se n?ytt?? sinua todellakin tavattomasti huvittavan", virkkoi Jack ja k??ntyi poisp?in.

Yuki nauroi veitikkamaisesti.

"Oh, se onkin hauskaa."

"Mit? sin? tarkotat?" kysyi Jack ter?v?sti.

"Kun te on vihainen. Oh! Te on kuin suuri ukkosilma." H?n lausui tuon sanan koomillisesti murtaen, houkutellakseen h?net nauramaan. Kun h?n siin? kuitenkin erehtyi, muutti h?n k?yt?stapaansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet