Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Japanilainen satakieli by Watanna Onoto Alpi Eero Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 587 lines and 19957 words, and 12 pages
"Kun te on vihainen. Oh! Te on kuin suuri ukkosilma." H?n lausui tuon sanan koomillisesti murtaen, houkutellakseen h?net nauramaan. Kun h?n siin? kuitenkin erehtyi, muutti h?n k?yt?stapaansa.
"Te on muuttunut!" H?n huokasi melkein tyytyv?isen?.
Jack mutisi jotain.
"Nyt te n?ytt?? jo hiukan kiltimm?lt?", virkkoi h?n.
Jack nousi ja meni ikkunan luo. H?n k??nsi selk?ns? Yukiin ja vihelteli teeskennellyn iloisesti. T?m? l?hestyi h?nt? arasti ja asettui h?nen viereens?.
"Onko te iloinen, ylh?isyys, kun te n?kee minut j?lleen?"
"En", vastasi Jack lyhyesti.
T?m? lyhyt ja merkitsev? vastaus tuntui pelottavan h?nt?. Yuki ei sittenk??n ollut oikein varma vaikutusvallastaan h?neen.
"Tahtooko te minun l?htev?n takaisin?" kysyi h?n puoli??neen.
"Tahdon."
Yuki viipyi silm?nr?p?yksen ja sanoi sitten aivan hiljaa: "Ah-bah!"
H?n saattoi huomata, vaikkeikaan h?n k??ntynyt katsomaan, ett? Yuki hitaasti poistui huoneesta. H?n kuuli shojin vedett?v?n syrj??n ja sitten taas takaisin paikalleen. H?n oli j?lleen yksin! Silloin riensi h?n h?nen j?lkeens? ja huusi kovaa h?nen nime??n. Yuki tuli juosten takaisin ja sy?ksyi suoraan h?nen syliins?. Jack syleili h?nt? tulisesti. H?nen vihansa oli h?ipynyt olemattomiin. H?n n?ytti kalpealta ja v?syneelt?. Pelko h?nen menett?misest??n oli voittanut h?nen ylpeytens?. Kun tuo pikku olento tahtoi irtautua h?nest?, ei h?n p??st?nyt h?nt?, vaan istuutui er??lle rappuselle ja piti h?nt? kauvan polvellaan. Yuki alkoi nauraa j?lleen, ty?nsi huulensa pitk?lle ja n?ytti suuresti ihmettelev?n tuskallista ilmett? Jackin kasvoilla.
"Oh, jumalat!" huudahti Yuki. "Te on kuin vanha kiinalainen pappi!" H?n venytti pienet kasvonsa niin kapeiksi kuin mahdollista, v??nsi kauniita silmi??n, sek? lauloi muutamia juhlallisia s?veleit?, siten lystikk??sti matkien pappien esiintymist? temppeliss?.
H?nen miehens? pysyi kuitenkin totisena. H?nell? ei ollut halua nauraa Yukin ilke?lle pilalle.
"Yuki", virkkoi h?n, "sinun t?ytyy olla vakava ja kuunnella minua hetkinen."
"Min? kuulee, mr Juhlallinen -- ?k?pussi!"
"Miss? sin? olet ollut?"
"Vain pikku, pikku vierailulla?"
"Miss? sin? olet ollut?" toisti h?n itsepintaisesti.
"Min? -- min? on sen unohtanut."
"Vastaa minulle!"
H?n oli tuumivinaan ja huoahti teeskennellysti.
"Min? pit?? unohtamisesta", virkkoi h?n.
"Mit? sin? sitten tahdot unohtaa?"
"Sen miss? min? oli."
"Miksik??"
"Se on niin surullista. Oh! Min? k?vi vanhan is?n ja ?idin luona, jotka jo on yhdeks?nkymmenenyhdeks?n vuoden vanhat, ja min? tapasi my?s kaikki ne seitsem?ntoista velje?ni ja sisartani. Te kai kaipasi minua?" kysyi h?n ja muutti samalla keskustelun aihetta, p??st?kseen l?hemmin selvitt?m?st?, miss? h?n oli ollut.
"En", vastasi Jack, h?nen valheestaan loukkaantuneena.
"Sit? ei min?k??n luule!"
"Miss? sin? olet ollut, Yuki?"
"Miksi te tahtoo sit? tiet??, kun te ei kuitenkaan pid? minusta?"
"Olenko min? niin sanonut?"
"Te sanoo ei kaivanneensa minua."
"Min? en puhunut totta", vastasi Jack katkerasti. "Miss? sin? olet ollut?"
"Vain kadun toisella puolella. Min? k?vi tapaamassa vanhaa yst?v?? teehuoneella."
"Mutta sin?h?n juuri sanoit olleesi vanhempiesi ja sisarustesi luona."
H?n ei n?ytt?nyt ollenkaan h?mm?styv?n ristipuheestaan.
"Te sanoo ensin ei kaivanneensa minua, sitten te sanoo, ett? te valhetteli. Te sanoi suuren valheen, min? vain pikku, pikku valheen."
"Yuki, kuule minua! Jos sin? viel? kerran j?t?t minut sill? tavoin, ei sinun tarvitse en?? koskaan palata."
"Eik? koskaan?"
"Min? tarkotin mit? sanoin."
"Mit? te sitten aikoo tehd?? Ottaako toinen vaimo?"
Jack ty?nsi h?net inhoten luotaan. Yuki naurahti hieman.
Nuori mies istui v?h?n matkan p??h?n h?nest? ja k?tki kasvonsa k?siins?. Yuki katseli h?nt? vaiti silm?nr?p?yksen ajan, sitten hiipi h?n h?nen luokseen, veti pois h?nen k?tens? kasvoilta ja suuteli h?nen huuliaan.
"Min? olen kaivannut sinua rajattomasti", lausui Jack kuiskaten.
Yuki n?ytti katuvaiselta.
"Min? on hyvin surullinen. Min? ei tiet?nyt teid?n niin paljon pit?v?n t?llaisesta pikku raukasta, ja on ehk? parempi, ettei min? en?? tule takaisin."
"Miksi sin? sitten tulit?" kysyi Jack yst?v?llisesti.
"Min? ei voinut olla poissa", virkkoi Yuki. "Minun jalat k?rsiv?t tuskaa, minun silm?t olivat kipe?t saadakseen n?hd? teid?t, minun k?tet kaipasivat saada syleill? teit?."
H?n oli yht?kki? muuttunut totiseksi, melkein kaihomieliseksi.
V?h?n ajan per?st? virkkoi h?n iloisemmin: "Min? toi teille mukanani jotain kaunista, milord."
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page