Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Savon saloilta: Kuvauksia ja muistelmia by Soini Lauri Adapter
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 753 lines and 22080 words, and 16 pages
SAVON SALOILLA
Kuvauksia ja muistelmia
Kirj.
LAURI SOINI
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1896.
SIS?LLYS:
L?hdem?en veljekset. Kuuna my?tiin. Yhti?. Pekka. Maailmaan. Siit? tuli sittenkin sovinto. Laskiainen. Olikohan siin? jotakin. H?n uinuu tuolla. Tarina hevosen varsasta. Kev??n korvalla. Uusi yst?v?. Piippuni. R?kkil?n vaari. Autiolla. Jaakko Jyryl?inen. "Numero 34 Salonen". "Noh, noh!"
L?hdem?en veljekset.
L?hdem?en vanha is?nt? oli kuollut jo monta monituista vuotta sitten. Se sama ukko, joka oli noin kaksitoistavuotisen pojan korkuinen, eik? varreltaankaan paljoa vantterampi. Mutta se ukko olikin ollut ihan puhtaasta ter?ksest?. Oli ollut vain m?kin poika alkujaan ja itse tehnyt talon kylm??n mets??n. Sein?tkin oli laatinut semmoiseksi, kuin ne nytkin seisoivat L?hdem?en harjanteella, suurten, mykev?in peltojen piiritt?m?n?.
Pettua oli sy?nyt, ja petun sy?ty??n kynt?nyt ja raatanut. Itse kertoi h?n siit? monta kertaa vanhoilla p?ivill??n, tuvan lattialla k?vell? k??kert?en.
Se oli ollut ter?ksest? se ukko ja oli ter?ksest? kuolemaansa asti. Kuoltuaankin sanoi viel? yli orren hypp??v?ns? ja k?yv?ns? toisen veljens?, yht? ter?ksisen M?kiahon ukon, luona viinoilla hautaan menness??n.
Mutta h?n ei hyp?nnyt yli orren eik? k?ynyt viinoillakaan M?kiahossa. T?ytyi menn? vain pihan l?vitse, kun oma poikansa oli kirstun kannella istumassa...
Hallavahapsinen vanha em?nt? j?i taloon j?lelle ja kaksi poikaa taloa hoitamaan. Pojat tekiv?t ty?t? toimella ja sovinnolla, tekiv?t yht? t?sm?llisesti kuin is?kin. Joskus yrittiv?t riitautua, mutta ?itivanhan t?hden eiv?t ilenneet.
Mutta sitten heitti keikaa ?itikin ja toinen veljeksist? istui hautaan menness? h?nen kirstunsa kannella.
Sitten j?iv?t veljekset kahden kesken. He eliv?t sovinnolla. Tuntui kuin ?idin lempe? henki olisi ollut vihanpuuskia tyrrytt?m?ss?.
Sitten he l?ksiv?t kosimaan. Kosivat kilvan ja toivat kilvalla taloon kaksi em?nt??.
Em?nn?t hoitivat kotiaskareita ja miehet meniv?t raatamaan pelloilleen.
Mutta kerran kun miehet tulivat raatamasta, olivat em?nn?t riitautuneet. He tahtoivat olla em?nti? toinen ja toinen, eiv?t kumpikaan yhdenvertaisia, vaan molemmat etunen?ss?.
Is?nn?t meniv?t em?nti? sovittamaan, mutta sovintoa ei syntynyt, riidan syyt? ei ottanut kukaan kannettavakseen ja entisi? riitoja selvitelless? riitautuivat v?lit yh? pahemmaksi. Is?nn?tkin riitautuivat.
He s?iv?t illallisen suutuksissaan ja ??nett?min?. Sitten meniv?t puhkaen lepoastioihinsa.
Mutta y?n aikana he tuumivat vaimoineen uusia tuumia ja huomenna sanoivat veljekset toisilleen, ett? he eroavat.
Ja he erosivat. Maat halaistiin kahtia, vanhempi veljes sai L?hdem?en taloineen ja sulatetuine peltoineen. Nuorempi veljes sai talon rahat ja osansa irtaimistosta.
Nuorempi veljes l?ksi rahoineen ja irtaimineen omalle maapalstalleen. L?ksi suutuksissaan, ei tarjonnut ty?ss? kovettunutta k?tt??n veljelle j??hyv?isiksi.
H?n teki mets??n toisen kartanon ja sulatti peltoja sen ymp?rille. Maahan rytk?hteliv?t suuret puut ja peltoaukea yh? leveni. Kannot kohoilivat maasta leveine juurineen ja suuria juurikkakasoja ilmestyi raadokselle. Nuorempi veli teki itse ja teetti muilla ja ty? edistyi yhten??n.
Mutta sitten rupesivat loppumaan kotitalosta saadut rahat ja pelto ei ruvennut t?ytt? viljaa kantamaan.
Vanhemman veljen pellot kasvoivat ja vanhempi veljes s?i paksun rukiisen leiv?n.
Mutta nuorempi veljes ei tahtonut turvautua vanhemman veljen armoihin. H?n oli eronnut suutuksissaan ja pysyi suutuksissaan, k?vip? sitten miten k?vikin.
H?n meni kyl?n kauppiaan luo ja otti velaksi. Kyl?n kauppias antoi mielell??n.
Kun uudestaan loppui vilja, meni h?n uudestaan kyl?n kauppiaan luo ottamaan velaksi ja kyl?n kauppias antoi mielell??n.
Nuorempi veljes teki niin monia monituisia kertoja... kauvan aikaa.
Mutta sitten kyl?n kauppias ei antanutkaan en?? velaksi. Kuului tarvitsevan takaisin entisetkin.
Se oli kev?tt? silloin. Nuorempi veljes kynti peltojaan ja kylvi maahan viimesen viljansa. Rukiin alku versoi lupaavana ja kev?ttouvot rupesivat tekem??n samaten.
Mutta muuanna p?iv?n? kun nuorempi veljes kynti pellollaan juurikkakasain keskell?, n?ki h?n kyl?n is?nti? menev?n taloonsa. Pit?j??n vallesmanni n?kyi menev?n my?s.
Ja ne taloon menij?t katsoivat voitonhimoisena lupaavan n?k?isi? viljapeltoja. Katsoivatpa is?n talosta tuotua ruunaakin, jolla nuorempi veljes oli kynt?m?ss?.
Talosta alkoi kuulua huutoja ja siell? rupesi paukahtelemaan vallesmannin vasara, kun kyl?n kauppias otti pois velkojaan korkoineen.
Nuorempi veljes riisui heponsa ja k?vi katsomaan. H?n katsoi, eik? virkkanut mit??n. Leve? leuka vaan tukevasti v?r?hteli ja otsalle ilmestyi tummia ryppyj?. Em?nt? oli k?tkeytynyt kammariin.
Pieni poika tuli itkerehellen is?n polvia hyv?ilem??n, mutta j?i suu auki katsomaan, kun is? ei h?nest? v?litt?nyt mit??n. Irroitti vain h?net hiljaa itsest??n ja ??net?nn? katseli h?vityksen kauhistusta.
Tavarat alkoivat huveta. Alkoivat menn? puolesta arvosta, mutta is?nt? ei virkkanut mit??n. Mit?p? h?nell? oli virkkamista.
Tukevasti v?r?hteli vain leve? leuka ja otsalle ilmestyi tummia ryppyj?.
Silloin ilmestyi vahvaharteinen mies joukon seasta. Se astui vallesmannin luo k?skien lopettaa huutokaupan. Sanoi maksavansa kaiken velan.
Se oli vanhin veljeksist?.
Nuorempi veljes ei virkkanut mit??n, leve? leuka vaan yh? tukevammin v?r?hteli.
Kyl?n is?nn?t hajaantuivat ja tavarat j?iv?t pihalle hajalleen. Muutamat menij?ist? heittiv?t niihin viel? himokkaita silm?yksi?.
Vanhin veljeksist? luki vallesmannille rahat ja vallesmannikin l?ksi tiehens?.
Silloin j?iv?t veljekset kahden kesken. Nuorempi veljes ei virkkanut nytk??n mit??n, mutta leve? leuka viel?kin pyrki v?r?htelem??n ja kasvoille herahti l?mmin vesikarpalo, joka salaa hieraistiin nutun hihaan.
Toinen ei virkkanut mit??n ja toinen ei toiselta odottanutkaan mit??n. He istuivat molemmat kammarissa kahden kesken ja molemmista tuntui niin hyv?lt?.
Mutta hiiloksessa porisi mustakylkinen kahvipannu ja nuoremman veljeksen vaimo h??r?ili sen ymp?rill?.
He joivat ??nett?min? kahvia pari kuppia mieheen ja sitten erosivat. Melkein ??nett?min? erosivat, mutta, ty?st? rajaantuneet k?det puristivat toisiaan j??hyv?isiksi ja vanhin veljes muistutti:
-- K?yh?n meill?kin, kuu aikasi antaa!
Nuorempi veljes seisoi kauvan pihalla ja katsoi vanhimman veljeksen j?lkeen. Tuntui niin hyv?lt? nuoremman veljeksen syd?mmess?.
Ja rukiin alku versoi lupaavana pelloilla juurikkakasain keskell?. Kev?t-touvot rupesivat tekem??n samaten.
Add to tbrJar First Page Next Page