Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Savon saloilta: Kuvauksia ja muistelmia by Soini Lauri Adapter
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 753 lines and 22080 words, and 16 pages
Ja rukiin alku versoi lupaavana pelloilla juurikkakasain keskell?. Kev?t-touvot rupesivat tekem??n samaten.
Ruuna my?tiin.
Aaro l?i kuin vimmattu. Tuimasti v?l?hteli kirveen kirkas ter?, vinhakasti lastut puusta kimmahtelivat ja raikkaasti pauke kajahteli kuusikossa. P?k?leit? katkeilikin suuren kuusen tyvest? toinen toisensa h?nt?koukussa.
Alkoi kumminkin ruveta hakkaajaa heng?stytt?m??n ja h?n istahti kuusen tyvelle lep??m??n. Tuntuikin istuminen lumisen kuusikon sis?ss? niin rauhoittavalta. Tuuli hiljaa kuusia heilutteli ja niist? pudota lupsahteli lumi maahan pienin? paloina. Siihen putoili muun lumen sekaan... sai kumminkin pieni? syvennyksi? hangen pintaan, josta n?ki ett? siihen se oli pudonnut...
Siin? istuessaan ja lumen lupsahtelemista katsellessaan hyr?ili Aaro itsekseen jotakin mielilauluaan kuusten huminan sekaan ja unhotti ty?ns? kokonaan. Hetkisen per?st? se taas muistui mieleen ja Aaro alkoi p?lkkyj? halki paukkiloida. Poissa se nyt tuntui vain olevan j?ntevyys j?senist?, veltolta tuntui olento ja vastahakoiselta ty?n tekeminen.
-- Olkoon, -- ajatteli Aaro, heitti kirveen olalleen ja l?ksi kotia kohden tallustelemaan.
Is?-Tanu oli aamusella l?htenyt raivioniitylt? hein??n. Sielt? tultuaan oli sanonut l?hdett?v?n lahden takaa kiukaakivi? hakemaan.
Jyv?pussi otettaisiin mukaan, jonka Aaro saisi vied? myllylle sill? aikaa, kun is? kivi? p??stelee. Niin se oli tuumattu.
Is?-Tanu ei viel? ollut kotiutunut ja odottaissaan Aaro vet?ytyi penkille pitk?kseen. Tuntui niin raajoja raukasevan.
Kohta kumminkin rupesi ruunan tiuvun kilin? Aaron korviin kuulumaan ja ruuna vet?? jupotteli tuvan ikkunan alatse hein?h?kki?, jonka p??ll? Tanu n?kyi istua k?k?tt?v?n.
Aaro meni is??ns? vastaan ottamaan. Heitti heini? hevon eteen, kallisti reke? h?kkineen hein?ladon oveen p?in ja pani luokin jalaksen alle p?nk?ksi, sitten rupesi h?kist? heini? latoon kantamaan.
Is? k?vi tuvassa turkkinsa pois riisumassa ja tuli sitten toveriksi hein?h?kin purkamisessa. Ker?ili ripeit? maasta hein?h?kin kupeelta ja kantoi ladon per?lle. Ladon lattialtakin ker?ili pois hein?n hipenet, kun Aaro hataruudessaan oli niit? sinne r?yhyytellyt.
Kun h?kki saatiin tyhj?ksi, kaatoi Aaro sen pois reen p??lt?. Is? vierytteli sen aitan sein?varteen ja nosti pystyyn sill? aikaa kun Aaro ajoi aitan eteen ja hilasi rekeen jyv?s?kki?. Is? toi sitten siihen rautakangin ja puisen lapion.
Molemmat miehet rupesivat rekeen, Aaro jyv?s?kin p??lle istumaan ja Tanu polvilleen takapuolelle. Aaro nyk?si ohjaksista ja hepo l?ksi verkalleen eteenp?in astuskelemaan.
Lahden takana j?i Tanu pois reest? rautakankineen ja lapioineen. Aaro nyk?si taas ohjaksista ja hepo l?ksi verkalleen k?velem??n. Mutta kun he p??siv?t tien mutkan taakse vesakon suojaan, nyk?si Aaro ohjaksilla pari kertaa uudestaan ja hevon t?ytyi l?hte? juosta h?lkyttelem??n.
Perille p??sty??n hilasi Aaro jyv?s?kin myllyyn ja l?ksi takasin ajaa karettelemaan. Aaron j?lkeen ly?tt?ytyi joku hevosmies, jota h?n ei tuntenut. Pulskea ori n?kyi olevan aisoissa ja kaksi is?nn?n n?k?ist? miest? istui reen per?ss?. Aaro ajatteli itsekseen ett? ei h?n edelle laskisi, jos pyrkisiv?tkin. Usutti jo varalta ruunaa, ett? menisi kiivaammin ja t?ytyih?n sen hevon juosta h?lkytell?, kun suupielist? ratastimilla nykytettiin.
Is? oli tien varressa odottamassa, ett? poika osaisi kivien luokse ajaa. Aaro ajoi tien viereen hevosensa, ett? j?lest? tulijat sivuitse p??sisiv?t. Mutta siihen kohdalle ne seisottuivatkin ja reimakasti hyv?? p?iv?? toivottivat. K?tt? he pistiv?t Tanulle ja sitten Aarollekin siihen yhteen kyytiin.
-- No eik? sit? l?hdet? kyl??n pahan s??n pitoon? -- kysyiv?t vieraat Tanulta. Juuri silloin olikin paksuilla paloilla alkanut lunta lupsehtia jykev?st? pilven venkaleesta.
-- Kyll? kai t??lt? n?kyy hennovan, my?nsi Tanu. -- Tulee semmoisia lumilepereit?, kuin vanhoja akkoja rukkineen.
-- Niin --, sanoi toinen vieraista, -- me l?hdettiin nyt uudestaan siit? hevoskaupasta tuumimaan. Olihan siit? jo siell? kotona puhetta. -- Mutta l?hdet??nh?n nyt... t??ll? ei viihdy itse viet?v?k??n!
Aaro k??nsi taas heponsa tielle ja l?ksi alam?ke? Lappalan taloa kohden ajamaan. H?n arveli yksin??n, ett? ei vieraita edelle laskisi, jos ne pyrsiv?tkin... nykytti jo varalta ohjaksista.
Is? siin? ajaessa kertoi, ett? h?n oli viikolla kaupungissa k?ydess??n sy?tt?nyt hevostaan Peltolan talossa ja sanoi sen is?nn?n olevan toisen vieraista. Silloin oli jo hevoskauppaa hierottu, vaan ei se ollut syntynyt. Aaro arveli is?lle, ett? ei alenneta hintaa siit?, mit? is? silloin oli tahtonut... kyll? ostavat sill?kin, koska kerran ovat t?nne asti j?lest? ajaneet.
-- Eik? alenneta...
Taloon tultiin, kujaan ajettiin. Ostaja tarkasteli viel? hevosta ja sitten mentiin tupaan kaupan hierontaan. Tiukalle tingittiin, markan pari ostajat kerrallaan kohottivat, kunnes ei ollut riitarahaa kun kymmenen markkaa. Sitten eiv?t sanoneet en?? lis??v?ns?.
-- Eih?n tuo nyt mihink??n kuulu kymmenen markkaa, -- sanoivat ostajat.
-- Eip? kyll? teid?n varoissa, -- my?nsi Aaro.
Tingittiin ja hikoiltiin, mutta mihink??n ei muututtu.
-- Alennetaan pari markkaa, eih?n tuosta mit??n n?y tulevan, -- rohkeni Aaro omasta p??st??n sanoa. Is? katsoi vihaisasti Aaroon, mutta ei virkkanut mit??n.
V?iteltiin viel?. Is?kin alensi kolmisen markkaa ja sanoi sen olevan viimesen hinnan. Toiset eiv?t sanoneet en?? lis??v?ns? ja siksi ruvettiin eroamaan. K?tt? ly?den heittiv?t Tanu ja Aaro j??hyv?iset vieraille ja l?ksiv?t ovea kohti lipumaan. Tanu hykk?ili yksin??n, ett? jos viel? olisi joku markka alentaa, kun t?ss? on niin tiukka rahasta. Ei kuitenkaan mit??n virkkanut, aukasi jo oven ulos menn?kseen.
- Tuossa k?si, -- eh?tti silloin ostaja sanomaan. -- Enh?n min? nyt ole mik??n kitunaskali! Sen saatte, mit? tahdotte!
Tanu k??ntyi ja k?tt? ly?tiin. Ostaja luki rahat ja Tanun, rahamiehen, oli pidett?v? harjakaiset.
Mentiin ulos ruunaa katsomaan. Siell? se seisoi kujassa, talon Janne-poika oli sille antanut heini?kin pureksittavaksi, Tanu osotti luo menness??n hevolle k?tt??n ja rupatteli:
-- Poku, poku! Pokuko se on?
Ja Poku kohotti p??t??n, p?rhisteli korviaan ja silm?ins? valkuaisia iloissaan vilautteli. Huuletkin niin hyvill??n h?pl?kehteliv?t ja niiden v?list? kuului hiljainen:
-- H?p, h?p, h?p...
Tanu ymm?rsi selv??n, ett? hepo ilmotteli iloaan kun oli saanut hyvi? heini? sy?d?kseen. Hepo oli v?h?n aikaa purematta, ik??nkuin kuullostaen, mit? h?nelle virketaan. Sitten otti taas heini? suuhunsa ja alkoi purra raksutella.
Tanun ruumista silloin niin kylm?sti karmasi, kuin h?neen olisi raju pohjatuulen puuska puhaltanut... ruumista tuntui oikein v?risytt?v?n. Nyt h?n ymm?rsi, ett? tuommonen hevonen se veti vertoja paraimmallekin yst?v?lle ja nytk? siit? oli erottava!... Ja melkein kuin viettelem?ll? ne sen olivat ottaneet, Tanun mielest?. Tinkiv?t niin viimeseen veripisaraan, vaikka siit? tuommosesta olisi kannattanut antaa puolta enemm?n, kuin h?n oli tahtonut alkujaankaan. -- Ei voinut Tanu menn? en?? hepoa kaulallekaan taputtamaan... tuntui kun se olisi h?nelt? v?kivallalla otettu omaisuus, johon h?n ei saanut en?? koskettaa. ??net?n oli Tanu harjaiskahvia juodessa, vaikka muut hauskoja juttuja laskettelivat.
Sitten l?ksiv?t hevosen ostajat. Toinen is?nnist? istui oriinsa rekeen ja Peltolan is?nt? l?ksi ruunalla ajamaan. Ohjaksista h?n ensin kiskasi, mutta kun ruuna ei siit? niin kiprakasti l?htenyt, niin ohjasperill? kyleksille sivallutti. Silloin hepo p??ns? pystyyn teristi, painautui matalaksi ja l?ksi nelist?m??n mink? kavioista kerkesi... ei ollut tottunut ly?nti? saamaan, muuten kun joskus vallattomia kepposia tehty??n.
Tanun ruumista taasen kummasti karmasi ja kasvot mustanpuuhkeiksi l?v?htiv?t. H?nen j?ntereens? v?r?hteliv?t ja k?det nyrkkiin puristuivat.
-- Voi turkanen! -- -- Semmoinen lause viimein ukon huulilta sujahti. -- --
Per?sukaa siit? miehet l?ksiv?t kotim?kki??n kohden tallustelemaan. Aaro tahtoi v?h?n j?t?tt?? Tanua, kun vanha mies ei niin ripsakasti p??ssyt eelt?m??n. -- Jalkamiehiksi he olivat nyt joutuneet, vaikka ?sken ajoivat hevosella.
Aaro j?t?tti is?ns? ihan n?kym?tt?miin ja joutui ensiksi kotiin. ?iti istui siell? villoja kartaten tuvan per?penkill? ja oli "koko maailmaa" itsekseen hyr?illyt. Oli jotain erin?ist? Aarossa huomaavinaan ja sanoi ik??n kuin leikill??n:
-- Kauvanpa siell? viivyttiin.
-- Kauvan, -- yn?hti Aaro pitk?veteisesti.
?iti katsoi ikkunasta pihalle. Katsoi saunan eteen, katsoi tallin... katsoi pihan yli yleens?.
-- Mihink?s ruuna j?i?
-- Ruuna kuoli...
-- Ole vohuimatta! -- ep?ili ?iti.
Aaro oli v?h?n aikaa ??neti, sitten sanoi h?n harvasteeseen:
-- Todellako?
-- Ihan.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page