bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Elämän langat by Baadsgaard Anna

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 1335 lines and 77637 words, and 27 pages

EL?M?N LANGAT

Romaani

Kirj.

ANNA BAADSGAARD

Suomennos

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1917.

Talo sijaitsi lehmuskujan varrella juuri sill? kohtaa, mist? tie l?hti isolle aukiolle. Viime vuosina oli sen poikki vedetty raitiotielinja, mutta ainoastaan kes?isin? sunnuntaip?ivin? oli liikenne niin vilkas, ett? selv??n huomasi p??kaupungin l?heisyyden. Arkioloissa vallitsi rauha ja hiljaisuus kapealla tiell? vanhain j?ttil?islehmusten alla. Lapset leikkiv?t h?iritsem?tt? puutarhaver?jien ulkopuolella, koirat nauttivat t?ysin m??rin maalaisel?m?n vapaudesta, ja vanhat pariskunnat k?veliv?t verkalleen k?sikynk?ss?, haastellen menneist? ajoista ja luoden v?liin silm?ns? yl?s puiden latvoihin, jotka kaareutuivat heid?n p?ittens? p??ll? nyt niinkuin silloinkin, kun he olivat nuoria ja maailma oli heille uusi.

T??ll? tunsi olevansa ulkopuolella nykyaikaisen el?m?n h?lin?? ja levottomuutta, t??ll? saattoivat pienokaiset, joiden taistelu ei viel? ollut alkanut, ja vanhukset, joiden voimat jo olivat uupuneet, nauttia lepoa ja rauhaa. Siksip? my?skin vanha rouva R?nnov oli miehens? kuoltua kaksikymment? vuotta sitten ostanut puistokujan varrella olevan harmaan talon asuakseen siin? loppuik?ns?.

Rouva Veronika R?nnov oli syntynyt maalla ja viett?nyt siell? lapsuutensa, nuoruutensa ja avioliittonsa ensimm?iset vuodet. H?n oli jo keski-ik?inen, kun h?nen miehens? valittiin valtiop?iville ja perheen t?ytyi muuttaa p??kaupunkiin. Siell? poika ja tyt?r meniv?t naimisiin ja uusi sukupolvi kasvoi. Ne olivat ty?t? ja puuhaa kysyvi? vuosia rouva R?nnoville, jonka koti muodostui kokouspaikaksi ei ainoastaan sukulaisille ja yst?ville, vaan my?s h?nen miehens? valtiollisille hengenheimolaisille ja monille sen ajan mainehikkaimmille miehille ja naisille. H?n oli tuskin huomannut vuosien kulumista, niin kauan kuin h?nen kyky??n ja voimiansa tarvittiin ja el?m? viel? sykki rikkaana ja l?mpim?n? h?nen ymp?rill??n. Mutta kun h?nen miehens? kuoli -- ?kisti ja ilman edell?k?yp?? sairautta syd?nhalvaukseen --, silloin h?n yht'?kki? tunsi tulleensa vanhaksi. H?net valtasi ??ret?n v?symys. Ajan monirientoinen levottomuus, ihmisten kilvoitteleva uurastus, suurkaupungin melu ja h?lin? -- kaikki v?sytti ja tymp?isi h?nt?, ja mahdollisimman pian h?n j?tti K??penhaminassa olevan asuntonsa ja muutti tuohon harmaaseen taloon lehmuskujan varrelle, jonne maailman meno kuului vain kaukaisena humuna ja miss? puiden suhina kes?t talvet kertoi h?nelle menneisyydest? ja rakkaista omaisista, jotka ennen h?nt? olivat siirtyneet suureen hiljaisuuteen.

H?nen poikansa ja tytt?rens? olivat seuranneet is??ns?. Tytt?rentyt?rkin oli kuollut, mutta j?tt?nyt j?lkeens? avioliitostaan eversti Barnerin kanssa pojan, Tagen, joka oli jo saavuttanut luutnantin olkalaput. Joka kerta h?net n?hdess??n rouva R?nnov tuli muistaneeksi muuatta nuorta miest?, joka oli l?htenyt Slesvigin kolmivuotissotaan h?nen sormuksensa sormessaan ja h?nen kuvansa lompakossaan. Romanttinen nuorukainen se oli ollut, kaikessa erilainen kuin se mahdikas tilanomistaja ja valtiop?iv?mies, joka sittemmin oli h?nen puolisonsa. -- Vanhasta rouvasta tuntui melkein k?sitt?m?tt?m?lt?, ett? nelj?s sukupolvi oli saattanut nousta n?in pian. H?nen ainoa pojantytt?rens?, Nina, oli mennyt naimisiin hovijahtimestari Lindholmin kanssa ja oli nelj?n lapsen ?iti, jota vastoin Ninan sisarpuolella, seitsem?ntoista vuotta nuoremmalla Evalla, oli avioliitossaan konsuli Valeurin kanssa ainoastaan yksi lapsi, pieni, vuoden vanha Vivika-tytt?nen.

Viimeiset kaksikymment? vuotta olivat vierineet rauhallisesti ja yksitoikkoisesti, niinkuin aika kuluu silt?, joka oikeastaan on jo tehnyt tilins? el?m?n kanssa. Vanhan rouvan voimat riutuivat v?hitellen; h?nen katseensa himmeni, ja h?nest? tuntui, ettei aurinko en?? paistanut yht? kirkkaasti kuin h?nen nuoruudessaan. Kuulokin heikontui; ??net saapuivat h?nen korviinsa ik??nkuin jostakin kaukaa. T?ytetty??n kahdeksankymment? vuotta h?n sai er??n? p?iv?n? ?killisen halvauskohtauksen, joka teki h?net rammaksi. Kaisa Borelius, rouva R?nnovin monivuotinen em?nn?itsij?, joka itsekin oli yli kuudenkymmenen, auttoi joka aamu vanhaa rouvaa pukeutumaan, istutti h?net rullatuoliin ja kuljetti arkihuoneen ikkunan ??reen. Siin? rouva R?nnov istui p?iv?t p??st??n ja katseli ulos. Lehmukset kertoivat h?nelle vuoden tarinan. H?n n?ki kev??n pukevan puunlatvat kauniiksi ja lintujen rakentavan pesi??n. H?n n?ki latvusten tummenevan kes?auringossa ja sateissa. Vihdoin el?m?n tumma pronssinv?ri vaihtui kullanpunaan, joka alkoi leimuta yh? hele?mp?n?, kunnes vanhat lehmukset seisoivat kuin palavat tulisoihdut kuulaassa, sinisess? lokakuun ilmassa. Sitten tulivat myrskyt ja karistivat lehdet maahan. Kultakasoina ne viruivat runkojen v?liss? vaimentaen ohikulkijain askelten ??net. Lehmuskuja k?vi tyhj?ksi ja autioksi. Lehdet?nten oksien v?litse n?kyi taivas suurena ja avarana siniharmaine pilvineen, jotka auringon laskiessa paloivat punaisina. Talot, jotka lehvist? oli k?tkenyt, n?kyiv?t nyt toisella puolen tiet?. Neiti Borelius oli mieliss??n n?k?alan v?ljenemisest?, joka toi naapuritkin n?kyviin. Mutta rouva R?nnov rakasti lehvist??; h?nen mielest??n myrsky teki lehmuskujan niin surullisen autioksi. Vasta lumen tultua h?n oli j?lleen tyytyv?inen. Talven puhdas ja ??net?n rauha puhui h?nelle kuoleman suuresta levosta, joka v?hitellen tuli h?nen kaipuunsa p??m??r?ksi.

T?n? vuonna lumi odotutti itse?ns? kauan. S?? oli leuto ja usvainen, vaikka joulu oli jo ohitse. Puutarhan nurmikko pysyi mehev?n vihre?n?, ja siell? t??ll? kohotti pieni kaunokki valkoista kukintoaan kelme?t? talviaurinkoa kohden. Puissa oli suuria umppuja, ja, mamsseli Borelius pudisti p??t?ns? arvellen, ettei t?m? t?llainen tiennyt hyv??. Maa ei saanut tarpeellista lepoaikaa, ja siit? koitui vahinkoa vuodentulolle.

Uudenvuodenp?iv?n? vanha rouva R?nnov istui tavallisuuden mukaan paikallansa ikkunan ??ress?. H?nell? oli yll??n musta silkkipuku, ja pitk?nauhainen pitsimyssy peitti h?nen hohtavia, hopeanvalkeita hiuksiansa, jotka muodostivat laineita ohimoille. Uudenvuodenp?iv?n? lapset aina k?viv?t h?nt? tervehtim?ss?, ja kaikki oli valmiina heit? vastaanottamaan. Arkihuoneen vanhanaikaiset, hienoilla upotuksilla koristetut huonekalut olivat kiilt?viksi hangatut, ja kaakeliuunissa paloi valkea luoden hohdettaan matoille ja taulujen kultakehyksille. Mieto hajuveden lemu sekoittui hyasinttien hunajantuoksuun. Niit? oli ikkunalla pitk?t rivit punaisissa ja vihreiss? laseissa; toiset olivat ty?nt?neet pituutta kuin hoilakat, puolikasvuiset tyt?t, toiset olivat puolittain k?tk?ss? lehtien v?liss? kuin ujot lapset, jotka pelokkaina katselivat outoa maailmaa. Rouva R?nnovilla oli erinomainen kukka-onni. H?n istutti joukoittain sipuleja joka syksy, ja joulun tienoissa ne kaikki alkoivat kukkia.

Uunin luota nurkasta kuului silloin t?ll?in hiljaista murinaa. Siell? makasi vasussaan Jack, rouva R?nnovin vanha terrier-koira, pehmeill? pieluksilla, virkatun, eriv?risist? neli?ist? muodostetun peitteen sis?ss?. Sen p?? oli k??ritty kaulahuiviin, ja sik?li kuin tuota pient?, musta- ja valkot?pl?ist? koirannaamaa n?kyi, oli siin? sairaalloinen ja nurpea ilme. Koira poti t?n??n muutakin kipua kuin tavallista leini??n. Se oli korkeasta i?st??n huolimatta antautunut kevytmieliseen rakkausseikkailuun ja saanut selk??ns? er??lt? nuoremmalta ja voimakkaammalta kilpailijaltaan, joka oli purrut silt? oikean korvan verille. Nyt oli Kaisa sitonut sen, ja koira makasi hiljaa kuin ainakin heikko sairas surkutellen itse??n syv?sti.

Ulkona kuvastuivat puut suorina ja mustina vihre?nsinist? iltataivasta vasten. Vastap?isen pienen, matalan, olkikattoisen talon ikkunat olivat jo valaistut ja loivat l?mmint?, punertavaa loistetta h?m?r??n. Ver?j?nkorvassa palavasta lyhdyst? l?hti pitki?, ter?vi?, valkoisia s?teit?, jotka piirsiv?t olkikaton tummalle samettipohjalle hohtavan ristin. Puiden oksien v?litse tuikki iltat?hti.

Puistokujassa vallitsi hiljaisuus. Ei mit??n ty?rattaiden kolinaa t?n??n, pyh?p?iv?n?. Silloin t?ll?in kuului jalankulkijan askelia tai kaukaista koiran haukuntaa. Sitten kaikki hiljeni, ja pimeys hiipi verkalleen huoneeseen lyhyen p?iv?n menness? mailleen.

Vanhan rouvan p??, joka muistutti norsunluuveistosta ikkunasta hyasinttien yli tulevassa kajastuksessa, painui yh? alemmaksi rinnoille. H?n huokasi pari kertaa niin syv??n, ett? myssynnauhat heilahtivat ja valkosilkkinen harsohuivi kohosi. Eik? kukaan tullutkaan t?n??n? Kellohan oli jo kohta viisi... H?n ojensi kapean, vahankeltaisen k?tens? ja ly?d? kilautti p?yt?kelloa, joka oli ikkunalaudalla kukkien v?liss?. Vanha koira kavahti unestaan ja haukahti ?re?sti, vihoissaan h?iritsemisest?.

Heti sen j?lkeen ovi aukesi ja Kaisa Borelius tuli n?kyviin. H?nen kasvonsa olivat laihat ja kuihtuneet, mutta h?n ylpeili viel?kin soreasta vartalostaan, joka t?n??n p??si t?ysiin oikeuksiinsa komeassa mustassa villapuvussa. H?n astui vanhan rouvan luo, otti nojatuolin selustassa riippuvan kuulotorven ja huusi siihen hauraalla vanhanpiian-??nell??n, jossa viel? tuntui ruotsalainen s?vy:

"Haluaako rouva jotakin?"

"Min? pelk??n, Kaisa, ett? saamme t?n??n odottaa turhaan", sanoi rouva R?nnov valittavasti. "Lapset eiv?t tulekaan."

"Kuinka niin? Hovijahtimestarin herrasv?ki tulee kyll? ihan varmaan", lohdutti Kaisa, "ja kun ilma on n?in l?mmin, saamme kait odottaa rouva Valeuriakin pienokaisineen".

Samassa kuului todellakin askelia k?yt?v?lt?, joka johti ver?j?lt? portaille. S?hk?kellon kilin? viilsi hiljaisuutta, ja Jack kavahti pystyyn raivokkaasti haukkuen ja n?ytti keltaisia hampaitaan.

"Enk?s min? sit? sanonut!" huusi Kaisa voitonriemuisesti kuulotorveen, ennenkuin laski sen vanhan rouvan syliin ja meni avaamaan.

Rouva R?nnov tuijotti j?nnittyneen? oveen, kunnes kauan odotetut vieraat astuivat sis??n.

Tulijat olivat hovijahtimestari Lindholm ja h?nen rouvansa sek? heid?n nelj? lastansa: aikuiset tytt?ret G?rda ja Ebba ja pojat Ove ja Fleming.

Hovijahtimestari oli viidenkymmenen paikkeilla, pitk? ja laiha mies, kasvot v?ritt?m?t, silm?t vaaleat ja vetiset kultakehyksisten rillien takana. Vaalea, hiukan harmaansekainen tukka oli hyvin harva, niin ett? kiilt?v? p??laki n?kyi selv??n. H?nell? oli yll??n hieno englantilaiskuosinen aamup?iv?puku ja jaloissa kellert?v?t damaskit. Hovijahtimestari Lindholm luki kunniakseen, ett? h?nt? pidettiin hienona koirien ja hevosten tuntijana sek? erinomaisena bridgenpelaajana. Mahdotonta olisikin ollut keksi? h?ness? muita harrastuksia -- lukuunottamatta er??nlaista mieltymyst? rivoihin ranskalaisiin romaaneihin. Eduskunnassa h?nell? oli paikkakunnan suurimpana tilanomistajana ollut sijansa jo useita vuosia, ja siell? h?nt? nimitettiin "myk?ksi".

H?nen vaimonsa ei ollut viel? nelj??kymment? t?ytt?nyt ja oli edelleenkin huomattavan kaunis. Kasvot olivat ylv??t rotukasvot, nen? hienosti kaartuva, leuka lujapiirteinen, silm?t suuret, tummat ja s?ihkyv?t, pitkien ripsien varjostamat. H?nen hymyns?, joka antoi suulle hieman ivallisen ilmeen, paljasti ehyet hammasrivit, joissa kimalteli vain jokunen kultat?yte siell? t??ll?. Hyvinhoidettu hipi? oli himme?nvalkoinen; ohut puuterikerros peitti otsan ja silm?kulmien hienot rypyt. H?n oli harmaassa, ruumiinmukaisessa k?velypuvussa, ihastuttava siniketunnahkainen puuhka l?yh?sti hartioille heitettyn?.

Molemmat nuoret tytt?ret -- pikkutyt?t, kuten heid?n ?itins? itsepintaisesti nimitti heit? -- tuntuivat ensi n?kem?lt? jotenkin v?h?p?t?isilt? kauniin ?itins? rinnalla. Mutta ken otti vaivakseen tarkemmin katsella n?it? hiljaisia ja yksinkertaisesti puettuja neitosia, ei voinut olla panematta merkille, ett? kahdeksantoistavuotiaalla G?rdalla oli ihmeelliset sametinpehme?t, ruskeat silm?t ja suloinen hymy, kun taas kuusitoistavuotiaan Ebban valkea iho ja hento, solakka vartalo huokui varhaisen kev?tkukan viile?t? viehkeytt?.

Pojista oli Ove ?itins? n?k?inen ja sen vuoksi h?nen lempilapsensa. Vanttera Fleming sen sijaan sai k?rsi? paljon pilkkaa onnettoman pystynen?ns? t?hden, jonka luonto oli h?nelle suonut. Rouva Lindholm ei voinut k?sitt??, kuinka oli mahdollista, ett? h?nen poikansa oli saanut noin plebeijim?isen ulkomuodon.

Vieraat kokoontuivat rouva R?nnovin nojatuolin ymp?rille. Hovijahtimestarinrouva suuteli h?nt? ohimennen otsalle, huulet yhteenpuristettuina. Lapset toivat pieni? uudenvuodenlahjoja. Tyt?ill? oli kukkia, mutta proosallisemmat pojat olivat valinneet konvehteja, jotka he itse s?iv?t suuhunsa, ennenkuin l?htiv?t talosta.

Hovijahtimestari tarttui kuulotorveen ja huusi tavanmukaisen uudenvuodentoivotuksensa: "Min? toivon, ett? mummo saa el?? viel? monta vuotta!"

Vanha rouva vet?ytyi hieman syrj??n -- tuo karkea ??ni vihloi h?nen korviaan -- ja vastasi surullisesti hymyillen:

"Ei, Mogens, ?l? sellaista toivo. Parasta olisi, jos Herra jo pian korjaisi minut pois."

"Hyi, mummo, kuinka voit niin sanoa", puuttui rouva Lindholm puheeseen, tuntien samassa ohimenev?? tunnonvaivaa sanojensa johdosta. Sill? olihan vanhan rouvan el?m? kielt?m?tt? ik?v??. H?n n?ki ja kuuli huonosti, ja h?nen t?ytyi viett?? kaiket p?iv?t rullatuolissa. Tavallisesti olivat Kaisa ja Jack h?nen ainoana seuranaan. Pit?isih?n tietysti k?v?ist? hiukan useammin h?nt? katsomassa -- mutta oli melkein mahdotonta ehti? t?nne maalle, kun oli seurael?m?n velvollisuudet t?ytett?v?n?. Sit? paitsi oli niin hirve?n hankalaa huutaa torveen -- ja mit?p? olisi sanottavaakaan vanhalle muijalle, joka eli aivan erill??n maailmasta.

Rouva R?nnov tiesi, mink? arvoinen rouva Lindholmin tilap?inen liikutus oli, eik? kiinnitt?nyt siihen mit??n huomiota. H?n tunsi Ninan itsekkyyden. Yst?v?llisesti hymyillen h?n ojensi k?tens? tyt?ille ja veti heid?t l?hemm?ksi.

"Tulkaa t?nne, lapset, ett? saan katsella teit?! Miten isoiksi ja kultaisiksi te olette kumpikin tulleet! -- Oletteko olleet monissa tanssiaisissa t?n? talvena? Te olette juuri siin? i?ss?, jolloin on nautittava ihanasta nuoruudesta..."

"Mit? mummo ajattelee!" huudahti rouva Lindholm ter?v?sti. "Ebbahan on ihan lapsi, ei h?n viel? ota lainkaan osaa seurael?m??n. G?rda on kyll? ollut suurissa tanssiaisissa paroni Gersdorffilla. Heid?n vanhin poikansa, joka on ?skett?in kohonnut yliluutnantiksi, oli hyvin huomaavainen h?nelle. Eik? totta, G?rda, saattoihan paroni Axel sinut p?yt??n?"

"Voi, mamma, eih?n se nyt mit??n..."

G?rdan hienot kasvot punehtuivat, ja h?n kumartui nopeasti tarkastelemaan ikkunalla kukkivia hyasintteja.

Keskustelun katkaisi Jackin ulvonta -- niin kova??ninen, ett? vanha rouva R?nnovkin kuuli sen. Ove oli pitk?n aikaa h?rn?nnyt koiravanhusta osoittamalla sit? sormellaan, kun se oli niin hullunkurisen n?k?inen -- pilkka, jonka Jack hyvin k?sitti ja johon se vastasi ?k?isell? murinalla. Mutta kun poika viel? lis?ksi tarttui sen etuk?p?liin ja pakotti sen tanssimaan raihnaisilla takajaloillaan, niin se p??sti ??nekk??n vastalauseen, ik??nkuin huomauttaakseen k?rsim?st??n v??ryydest? koko seuralle.

"Antakaa Jackin olla rauhassa, pojat! Se ei ole tehnyt teille mit??n." -- Vanha rouva puhui oudon tuikeasti ja kolkutti kepill?ns? lattiata. -- "Ove ei ole kiltti el?imi? kohtaan", lis?si h?n ?rtyisesti.

"Se on vain pient? poikamaista vallattomuutta", sanoi rouva Lindholm puolustellen. "Lapset, ettek? l?yd? mit??n kirjoja, joita voisitte katsella, -- vaikka taitaa olla jo niin pime?, ettei n?e lukea..."

"G?rda hyv?, tahdotko olla kiltti ja sytytt?? lamput", pyysi vanha rouva, joka vapisi mielenliikutuksesta lemmikkins? k?rsim?n pahoinpitelyn t?hden.

Ebba oli sys?nnyt veljens? syrj??n, otti vanhan koiran varovasti syliins? ja kantoi sen takaisin vasuun. Siihen h?n sijoitti Jackin parhaansa mukaan ja koetti hyv?ilyill? ja lempeill? sanoilla rauhoittaa el?int?. H?nen pitk?t, vaaleat hiuksensa, jotka viel? olivat hajallaan, valuivat kaitaisille kasvoille ja tummansiniselle samettipuserolle. Ove pisti k?tens? taskuun ylimielisen n?k?isen? ja l?hti vihellellen toiseen p??h?n huonetta.

Sill? v?lin G?rda oli sytytt?nyt lamput -- kauniin, vanhanaikaisen pronssilampun, jonka varjostin kuivattuine kukkineen oli aina huvittanut lapsia, ja uuden, nykyaikaisen, joka oli rouva Lindholmilta toissa jouluna saatu lahja. Nuori tytt? kulki edestakaisin kevyin askelin ja veti verhot ikkunoiden eteen iloisena siit?, ettei huomio en?? ollut h?neen kiintynyt.

Hovijahtimestari seisoskeli kirjakaapin edess? lukien hajamielisen? kirjanselkien nimikkeit? -- Holberg, Oehlenschl?ger, Ingemann -- pelkki? klassikoita. Puh! -- H?n nosti valkoisen, sormuksilla koristetun k?tens? suunsa eteen salatakseen haukotusta. N?m? velvollisuusvierailut vanha rouvan luona, joihin h?nen vaimonsa pakotti h?net kolme-nelj? kertaa vuodessa, tuntuivat h?nest? kerrassaan synninrangaistukselta.

"Ove ja Fleming, ettek? tahdo lukea?" sanoi rouva Lindholm. "T??ll? on Andersenin sadut."

"Ei kiitos." -- Ove kohautti ylenkatseellisesti olkap?it??n ja mutisi itsekseen: "Ei t?ss? nyt sent??n ihan sylivauvoja olla."

"Sinulle pit?? tietenkin olla Nick Carteria", virkkoi Ebba nousten seisomaan, huolellisesti k??ritty??n Jackin virkattuun peitteeseen. Veljens? kiukkuiseen silm?ykseen h?n vastasi pist?m?ll? ruusunpunaisen kielenk?rjen ulos valkoisten hammasriviens? v?list?.

Vaikka vanha rouva R?nnov ei k?sitt?nytk??n kaikkea, mit? h?nen ymp?rill?ns? tapahtui, tajusi h?n kuitenkin vaistomaisesti, etteiv?t vieraat olleet erinomaisen hyv?ll? tuulella. H?n pyysi G?rdaa soittamaan, ett? Kaisa toisi iltap?iv?teen p?yt??n. Poikien mieliala kohosi heti, kun he n?kiv?t t?ysin?iset kakkuvadit, ja hovijahtimestarikin ajatteli halukkaasti virvokkeita. Mummolla oli eritt?in hienoa vanhaa portviini?, ja koska oli uudenvuodenp?iv?, oli t?ysi syy odottaa, ett? sit? ilmestyisi p?yt??n.

Eteisen ovikello soi. Ove ja Fleming rynt?siv?t avaamaan. Vanha rouva R?nnov ter?sti kuuloaan k?si korvan takana.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top