Read Ebook: Elämän langat by Baadsgaard Anna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1335 lines and 77637 words, and 27 pages

Eteisen ovikello soi. Ove ja Fleming rynt?siv?t avaamaan. Vanha rouva R?nnov ter?sti kuuloaan k?si korvan takana.

"Tuleeko ket??n?" kysyi h?n G?rdalta. "Tulee, mummo kulta", huusi tytt? torveen, "luultavasti Eva-t?ti ja Tage. Min? tunnen heid?n ??nens?."

Eva Valeur, rouva Lindholmin nuorempi sisarpuoli, kaunis vaaleaverinen nainen, i?lt??n v?h?n p??lle kahdenkymmenen, astui sis??n vuoden vanha pikkutytt?ns? k?sivarrellaan. H?nen takanaan n?kyi pari luutnantinpoletteja, ja Tage Barnerin voimakaspiirteinen p?? kumartui tervehtim??n, niin ett? lampunvalo osui h?nen paksun ruskean tukkansa valkoiseen jakaukseen. "Hyv?? p?iv??, rakkaat lapset -- voi, miten pikku Vivika on kasvanut!" -- Vanha rouva puristi lapsen tuokioksi rintaansa vasten, mutta antoi sen sitten heti takaisin ?idille, kun pienokainen n?ytti alkavan itke?. -- "Ota sin? h?net, Eva. Pienet lapset eiv?t pid? ryppyisist? kasvoista. -- No, miehesi ei tullutkaan, n?emm? -- eik? Tagen is? my?sk??n."

Eva-rouva toi paljon terveisi? miehelt??n, konsuli Valeurilta. H?nen oli valitettavasti ollut mahdoton p??st? t?n??n...

Sitten luutnantti Tage otti kuulotorven nuorelta rouvalta ja selitti, ett? is?ns?, eversti, oli saanut esteit?. Uudenvuoden kunnia tervehdys linnassa ja muut viralliset vierailut.

"Niin, niin, poikaseni, kyll? min? ymm?rr?n", ny?kk?si rouva R?nnov lempe?sti. Koko suku tiesi, ett? vanha rouva piti erityisen paljon Tagesta, joka kuului olevan h?nen miesvainajansa n?k?inen. -- "Saan todellakin olla iloinen, kun minulla on teit? n?inkin monta koolla ymp?rill?ni. Ja nyt te kaikki varmaan tarvitsette kupin teet?. Ole hyv?, Tage, ja ty?nn? minun tuolini p?yd?n luo."

Hovijahtimestaria suututti, kun molempien toisten herrain oli onnistunut livahtaa tiehens?. Mit? peijakasta h?n olikaan suostunut l?htem??n Ninan mukaan! T??ll? t?ytyi istua lasten ja naisv?en seurassa, vaikka olisi paljon hauskempaa pelata bridge? aatelisklubilla.

Vanha rouva R?nnov tahtoi v?ltt?m?tt?m?sti Tagen viereens? p?yt??n. Luutnantin yritys saada G?rda toiselle puolellensa raukesi tyhjiin viime tingassa, kun Fleming, leve? pojannaama ?rsytt?v?ss? hymyss?, sijoittautui heid?n v?liins?. Tage kuiskasi vihaisesti: "Mit? sin? siin? teet, penikka!" mutta se vain enensi asianomaisen mielihyv?? sukkelan kepposensa johdosta.

Kaisa Boreliuksen tarjoillessa teet? istui vanha rouva R?nnov hymyillen ja katseli ymp?rill?ns? olevaa rakasta piiri?. T?llaisina hetkin?, kun h?n ylpein mielin tunsi itsens? suvun kanta?idiksi, h?n unohti vanhuutensa ja raihnaisuutensa. H?n nautti ajatuksesta, ett? n?m? nuoret, terveet ihmiset olivat lihaa h?nen lihastaan ja verta h?nen verest??n. Kenenk?h?n kautta h?nen sukunsa oli jatkuva, kun h?n itse oli jo aikoja sitten k?tketty maan poveen? H?n piti paljon heist? kaikista -- eritt?inkin Tagesta ja G?rdasta. Mutta tytt?kulta ei ollut iloinen t?n??n, sen h?n huomasi selv?sti... Olikohan syyn? jokin asia, joka koski nuorta paroni Gersdorffia? Saattoiko Nina uhrata lapsensa onnen edist??kseen omia kunnianhimoisia suunnitelmiaan?

Keskustelu oli p?yd?ss? v?h?n vilkastunut. Rouva R?nnov saattoi n?hd? puhuvien kasvoista, ett? jokin asia kiinnitti erityisesti heid?n mielt??n.

"Tage, poikaseni, mit? te pohditte niin innokkaasti?"

"Eva-t?ti on k?ynyt lentokent?ll? ja n?hnyt Erik Lindin nousevan ilmaan."

"Lentokent?ll?! Herra varjele!" -- Rouva R?nnov laski kiivaasti teekupin k?dest??n. -- "Kaikkia hullutuksia ne ihmiset keksiv?t t?h?n aikaan. Kunhan ei vaan Jumala heit? rankaisisi heid?n kevytmielisyytens? t?hden."

"Ei se niin vaarallista mahda olla", nauroi Tage ylimielisesti. "Min?kin t?st? jonakuna p?iv?n? l?hden mukaan lentoretkelle."

"Jumalan t?hden, poikani, eth?n tee sit?!"

Vanhan rouvan nuhteleva huudahdus voitti ??nell??n sen pienen, pelokkaan oihkauksen, joka p??si G?rdalta. Mutta Tage kuuli sen kuitenkin ja hymyili itsekseen suoristaen samalla vaistomaisesti solakkaa vartaloaan.

Lempeydest??n huolimatta vanha rouva R?nnov saattoi k?ytt?? sangen kovia sanoja puhuessaan nykyajasta, jota h?n syv?sti paheksui. H?n vihasi automobiileja ja s?hk?raitiovaunuja, jotka h?nen mielipiteens? mukaan olivat er??nlaisia uudenaikaisia murha-aseita. H?n ei voinut siet??, ett? naiset opiskelivat, k?viv?t luennoilla yhdess? nuorten miesten kanssa ja valmistautuivat l??k?reiksi ja juristeiksi. Se mullisti maailmanj?rjestyksen, eik? rouva R?nnov voinut mitenk??n my?nt??, ett? nykyiset olot olisivat entisi? paremmat. Avioliitot olivat j?rjest??n onnettomia, avioerot kuuluivat p?iv?j?rjestykseen, ja lasten kasvatus j?tettiin vieraiden teht?v?ksi. Ja kaiken p??lliseksi naiset viel? vaativat ??nioikeutta ja tahtoivat p??st? hallitsemaan maata ja valtakuntaa. Kodin hallitus oli aivan liian mit?t?n teht?v? nykyajan naisen voimille.

Eva, joka itse oli suorittanut ylioppilastutkinnon, koetti toisinaan selitt?? vanhalle rouvalle, ett? uuden ajan edistykset vallan hyvin saattoi yhdist?? entisajan ihanteisiin. Kunnollinen ja toimekas nainen oli ymm?rt?v? jakaa aikansa kodin ja julkisen el?m?n kesken. Ja avioliitot tulisivat onnellisemmiksi kuin milloinkaan ennen, kun mies ja vaimo kohtaisivat toisensa tasavertaisina tiedoiltaan ja harrastuksiltaan.

Mutta rouva R?nnovin mielipiteet eiv?t j?rkkyneet. H?n vain pudisti p??t??n hienosti hymyillen ja luoden veitikkamaisen katseen silm?lasiensa takaa.

"Kernaasti minun puolestani saatte olla tovereita", oli h?nen tapansa sanoa. "Mutta mihink?s silloin joutuu erotiikka, lemmen runollinen vieh?tys? Miehi? ja naisia ei ved? toistensa puoleen yht?l?isyys, vaan erilaisuus. Niin on laita ollut maailman alusta asti, ja tokkopa se asia muuksi muuttunee koskaan."

Tage jatkoi puhettaan ilman valloituksesta.

"Armeija tulee tietysti hankkimaan lentokoneita t??ll? niinkuin muissakin maissa. Jos meill? aiotaan valmistaa upseereja ilmailijoiksi, niin min? ilmoittaudun heti. Se on asia, jolla on tulevaisuus edess??n. Ja juuri siksi, ett? me olemme pieni kansa, t?ytyy meid?n seurata aikaamme siin?kin suhteessa. Lentokoneet saavat varmasti mit? suurimman merkityksen tulevaisuuden sodissa."

H?n puhui innokkaasti, kiihtyneen? omista sanoistaan ja siit? surullisen tuskaisesta katseesta, jonka h?n oli saanut G?rdan silmist?. Tytt? istui liikkumattomana kalpein kasvoin ja suu raollaan, katsoa tuijottaen kauhistavaan tulevaisuudenkuvaan -- Tage ruhjoutuneena ja veriss??n maahansy?ksyneen lentokoneen alla...

"Te nuoret ette hellit?, ennenkuin olette saaneet panna henkenne vaaraan", virkkoi hovijahtimestari. "Min? en k?sit?, kuinka te viitsitte."

"Vaara kohottaa el?m?nnautintoa, eno Mogens. Ihminen panee aina enimm?n arvoa siihen, mit? h?n ei turvallisesti omista."

Kuinka syd?mett?m?sti ja kevytmielisesti Tage saattoi puhua! G?rda nieleksi itkuaan ja tunsi kyynelten suolaisuuden kurkussaan. H?nen teens? j??htyi.

Puhe k??ntyi politiikkaan. Tagen mielest? eurooppalainen sota oli odotettavissa l?heisess? tulevaisuudessa. Pit?isi sen vuoksi olla valmiina kaiken varalta. Mutta sit? tanskalaiset eiv?t olleet koskaan!... "Ik??nkuin meid?n maamme ja sivistyksemme ei olisi puolustamisen arvoinen!" -- H?n l?mpeni ja kiihtyi puhuessaan, ja rouva R?nnov, joka k?sitti h?nen nuorta, voimakasta ??nt??n selvemmin kuin kenenk??n muun puhetta, ny?k?ytti verkalleen valkoista p??t??n.

"Tage rakastaa is?nmaataan", sanoi h?n. "Kenties se tunne her?? uudelleen kaikkein nuorimmassa polvessa. Edellinen sukupolvi oli niin merkillisen v?linpit?m?t?n siin? suhteessa -- eik? totta, Mogens ja Nina? -- Min? en ole sit? koskaan ymm?rt?nyt. Minun nuoruudessani oli tanskalaisten is?nmaanrakkaus suuri. Kun sulhaseni l?hti sotaan vuonna 48, olimme juuri menneet kihloihin. Ero oli kyll?kin vaikea, mutta min? olin kuitenkin ylpe? h?nest? -- ja Jumalan kiitos, h?n palasi kotiin voittajana."

Huoneessa vallitsi haudanhiljaisuus, kun vanha rouva oli lopettanut puheensa. H?n istui hetkisen syventyneen? omiin ajatuksiinsa. H?n n?ki itsens? nuorena, valkopukuisena, kahdeksantoistavuotiaana tytt?n? sanomassa j??hyv?isi? nuorelle luutnantille, joka oli vast'ik??n komennettu sotaan. H?n kuuli sulhonsa hymyn ja itkun v?limailla hyr?ilev?n laulua, joka siihen aikaan oli kaikkien huulilla. Viel? nytkin, kun h?nen korvansa oli suljettu ulkomaailman ??nilt?, h?n saattoi muistissaan kuunnella tuota s?velt? ja sen kaihoisia sanoja, jotka kertoivat sotilaan hyv?stij?t?st?.

Hovijahtimestari Lindholm puri huultansa vihoissaan. Vaikka h?nen t?ytyikin tunnustaa olevansa valtiollisilta mielipiteilt??n v?linpit?m?t?n, mink? seikan mummo sattumalta tiesi, oli h?nest? kuitenkin sopimatonta ottaa sit? puheeksi Evan ja lasten kuullen. Eduskunnan j?senen? h?n lukeutui vanhoilliseen puolueeseen eik? pit?nyt siit?, ett? h?nen is?nmaallisuutensa pantiin ep?ilyksen alaiseksi. Mutta h?n piti periaatteenaan olla v?ittelem?tt? naisten kanssa -- ainakaan vanhain ja kuurojen.

Vaitiolon aikana Kaisa Borelius korjasi teep?yd?n ja pani esille viini? ja hedelmi?.

Lasien kilistess? vanha rouva s?ps?hti, ik??nkuin olisi havahtunut unesta.

"Anteeksi, rakkaat lapset", sanoi h?n lempe?sti, "min? varmaankin unohdin itseni ja vajosin muistelemaan aikaa, jota ei kukaan teist? ole n?hnyt. Minusta se oli parempi kuin nykyinen. Mutta te, jotka el?tte nykyajassa, n?ette siin? varmaankin hyvi? puolia, joita min? vanha muija en huomaa. T?yt? lasit, G?rda kulta, ja juokaamme uuden vuoden malja."

G?rda otti viinikarahvin, ja tumma viini s?ken?i lampunvalossa. H?nen k?tens? vapisi, niin ett? rannerenkaan silmukat helisiv?t ja pari punaista viinipisaraa l?ik?hti valkoiselle liinalle.

Samassa tarttui l?mmin k?si h?nen k?teens? ty?nt?en sen hell?sti syrj??n.

"Anna min? autan", sanoi Tagen hilpe? ??ni. "Eih?n sinulla, pikku G?rda, ole voimia k?sivarressasi. Kas kuinka k?tesi vapisee! Istu sin? rauhassa, niin min? kaadan laseihin."

Tagen k?den kevyt kosketus ja h?nen iloinen hymyns? karkoittivat painajaisen, joka oli vaivannut G?rdaa. H?nen kiduttava, ep?m??r?inen tulevaisuudentuskansa katosi. Nykyhetki oli onnekas -- nykyhetki oli Tage, joka seisoi tuossa nuorena ja v?kev?n?, pitk?n? ja komeana, uhkuen elinvoimaa, joka tarttui kaikkiin h?nen l?hell?ns? oleviin.

"Hyv?? uutta vuotta -- onneksi olkoon! Sinun maljasi ensiksi, mummo -- suvun vanhin!"

Tage l?i kantap??ns? yhteen, ik??nkuin olisi tehnyt kunniaa esimiehelle. Vanha rouva R?nnov nauroi, niin ett? myssyn pitsit tutisivat ja silm?lasit kostuivat, kilist?ess??n h?nen kanssaan.

Fleming ja Ove olivat vallanneet G?rdan ja osoittivat h?nelle ?rsytt?v?? huomaavaisuutta. Mutta nyt Tage sys?si p??tt?v?isesti pojat syrj??n ja kumartui tyt?n puoleen.

"Ja sitten me kaksi, G?rda. Kenties meid?n uudenvuodentoivotuksemme kohtaavat toisensa", kuiskasi h?n. "Lasit pohjaan sen vuoksi!"

He katsoivat toisiaan lasin reunan yli, vakavina, loistavin silmin.

Hovijahtimestari kilisteli innokkaasti rouva Valeurin kanssa eik? n?ytt?nyt huomaavankaan, ett? Nina oli kohottanut lasinsa h?nt? kohden. Ohimenev? kalpeus ja vihainen katse pitkien silm?ripsien takaa oli ainoana merkkin? siit?, ett? rouva Lindholm k?sitti miehens? menettelyn tahalliseksi ep?kohteliaisuudeksi. Yleens? h?n hallitsi Mogensia t?ydellisesti, mutta miehell? oli joskus omat oikkunsa... Rouva Lindholm k??ntyi toisaalle ja toivotti alentuvasti hymyillen hyv?? uutta vuotta Kaisa Boreliukselle.

Kohta sen j?lkeen vieraat alkoivat tehd? l?ht??. Kaikilla oli johonkin ment?v?? illalla, eik? rouva R?nnov koettanut pid?tt?? heit?. H?nen vanhat, hienot kasvonsa vain saivat surumielisen ilmeen, ja silm?t vettyiv?t. H?n ei pit?nyt hyv?stelyst?. Ani harvoin oli h?nell? ilo n?hd? lapsensa ymp?rill??n -- ja itse ei h?n en?? koskaan voinut k?yd? heit? tervehtim?ss?. Nyt palasi j?lleen hiljaisuus ja tyhjyys h?nen huoneeseensa, johon nuoret kasvot hetkeksi olivat tuoneet eloa ja v?ri?.

Toinen toisensa j?lkeen tuli sanomaan h?nelle hyv?sti. H?n tajusi, ett? useimmat olivat hyvill??n vierailun p??ttymisest?. Ainoastaan G?rdan k?si viipyi kauan h?nen k?dess??n, ja tytt? painoi l?mpim?n, punaisen poskensa h?nen kalpeaa ja kurttuista poskeansa vasten.

"Tuletko taas pian minua katsomaan?"

"Tulen, mummo kulta, mielell?ni."

Rouva R?nnov tiesi G?rdan puhuvan totta. H?nen luonteensa oli heikko ja hell?, h?n tarvitsi tukea ja my?t?tuntoa, mutta ei saanut kumpaakaan ?idilt??n. V?hitellen oli G?rda kuitenkin tullut ymm?rt?m??n, ett? h?n saattoi huoleti uskoa ilonsa ja surunsa vanhukselle, jonka aika ei koskaan ollut ahtaalla seurael?m?n vaatimusten takia ja jonka syd?n oli vuosista huolimatta altis ottamaan osaa nuorten tunteisiin.

Pojat olivat jo ulkona puutarhassa. Ove h?rn?ili huvikseen naapuritalon koiraa, joka haukkui h?nt? raivokkaasti aidan takaa, ja Fleming koetti matkia Tagen k?ynti? ja ryhti?, kierteli olemattomia viiksi??n ja laahasi risua per?ss??n sapelin puutteessa. Hovijahtimestarikin ilmestyi kiviportaille. Helpotuksesta huokaisten h?n veti sikarikotelon taskustaan; vanhan rouvan hengenahdistuksen takia oli tupakanpoltto sis?ll? kielletty.

Mamsseli Borelius oli sytytt?nyt eteisen vihre?n amppelin ja auttoi naisia muhvien ja sateenvarjojen etsimisess?. G?rda avasi viel? kerran arkihuoneen oven ja ny?kk?si vanhalle rouvalle, jonka kasvoille oli laskeutunut rasittavan p?iv?n tuottama v?symys ik??nkuin kivetytt?v? naamio.

Sitten ??net h?ipyiv?t ulos. Kuului askelia hiekoitetulta k?yt?v?lt?, ja ver?j? paukahti kiinni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet