Read Ebook: Musta hepo: Kertova saaristolaisrunoelma by Larin Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 309 lines and 15889 words, and 7 pages

-- "Mene kiusan henki! Sua kammoan, Pertti, sano, ei, et puhu totta! Pois mun silmist?ni urkkija!" -- "Ei oo meri mykk?... kuules, kun se mylvii, kerran kuolleet nousee haudoistansa!"

Iine vihaisena katsoi merelle, raju luode ruoski j?iden reunaa, silloin kuului pitk? kiljahdus: "Herra auta! J?? on irti, liikkuu, liikkuu! meri ruuhen vei ja railo kasvaa!"

H?lin?ss? juoksi vaimot rantaan p?in, miehet kiskoi kalat kelkoillansa, Pertti Iinen nosti kivelle, j?ykin j?ntein K?rtsi seisoi, tempas keksin, huusi poikaansa ja j??lle juoksi.

Vaimot miehet tyrtyi rantariutoille, yh? Risto ry?mi reunaa kohti ojennellen pyssynpiippuaan, huudot tuuleen hukkui, j?inen lautta liukui, K?rtsi kompastui ja sulaan suistui.

Hylkeet ulisi ja meri myllersi, Iine k??ntyi pois ja kasvot peitti, mutta K?rtsi iski keksill??n, nousi j??lle taas ja jatkoi turhaan matkaa, sill? lahtena jo railo l?ikkyi.

Pohjatuuli ajoi lautan aavalle, kauvas rannat j?i ja merimerkit, niin he y?ss? yksin seisoivat, katse levotonna etsi purjeen kaistaa, y?st? armottomat t?hdet vilkui.

Mustan veden alta kalma kaamotti, n??ntymys ja uni, vilu v?ijyi, yll? taivas, kylm? ikuisuus, miehet katsoi kirjavata t?htikirjaa, taivaan raukeata mustaa rantaa.

Silloin kellert?v?n juovan ??rilt? nousi mustin mastoin purjelaiva, keksin p??ss? liinan liehuvan huomas vieras laivuri ja luokse luovi, korjas heikot haaksirikkolaiset.

-- -- Mik? riemu! Iikka seisoi varpilla, h?mm?styi ja riensi is?? vastaan: "is?, is?, n?ink? tapaan sun!" virkkoi lempeesti ja makuusuojaan saattoi, laivav?ki oli kummissansa.

Kalastajat j?iv?t ensi satamaan, laiva suuntas suoraan Tanumarttiin. "Syksyll? ma palaan!" huusi h?n ilman aavistusta Iinen veikeilyist?. Sairasvuotehelle K?rtsi kotiin k??ntyi.

Seitsem?s laulu.

Rummut p?rr?s kadun kulmissa Mikonp?iv?n kalamarkkinoilla, ilveilij?t kulki s?kkipilleinens?, kauppakojuin huivit, helyt heilui, tattarit ja kamasaksat kilvan huusi.

Kadut kansaa t?ynn? kuhisi, tullimiehet, nuoret veikeet luotsit, vakaat majakoiden vartijat ja j?tk?t, merimiehet sinipuseroissaan helapuukot vy?ll? polvet notkahdellen.

Pojat tulta iski koroillaan, ujot ulkosaarten tyt?t tirskui, keng?t nirskui, lanteet notkui, silmiin v?ikkyi kyltit, kujat taitekattoinensa vanha raastupa ja valkee ristikirkko.

Satamassa purjein k??rityin saimat kellui, monet mastot h?ilyi, vaimot hy?ri vihrehiss? hameissansa, miehet ruumastansa maihin nosti s?kit, p?nt?t, tynn?rit ja kalahaavit.

K?rtsi joutui juuri jaalallaan, Risto kietoi touvin rantapaaluun. Kotikutoisissaan, punap??rmi liinoin lyhyt pumpulinen r?ijy yll??n seisoi Iine armaan aamun paistehessa.

Neidon silmiin kaikki kirkastui, kun h?n rantaan astui armain mielin, posket kukassaan ja hymykuoppinensa; hevot hirnui, piiskat, k??sit keikkui, huvitelme, nuori nauru ilman t?ytti.

Kujan suussa kangaskojussa viinakuormallansa kurri kirkui, vilkui viekkaasti ja t?ytti tinatuopit, siell? Iikka, Matsas, Pertti istui, Iikka s?i ja kertoi merijuttujansa.

Kookkaan kaunis oli Iikka n?hd? etel?isen p?iv?n paahtamana, leukaa parta peitti, kirkkaat hampaat hohti, kun h?n nauroi syv??n syd?mmest??n, lakin nauhat heilui, kiilsi silkkihuivi.

Iinen malja! Kaunis kiusaus! Onni, ett? edes h?ihin ehdin, omiin h?ihin niinkuin vento kuokkavieras, el?m? on paras paratiisi, joka satamass' on vastassamme Eeva.

K?mmenell? kuva ankkurin, sinitumma laiva mastoinensa oli rinnan ihoon neuloin n?st?elty, ja h?n n?ytti arvet, muistomerkit taisteluista pr??rioilla, mustain maassa.

Eevan malja! Kultaomena! Vanha Aatami ei viel? kuollut. Kuinka vaari jaksaa, kiivas kitupiikki, kala sy? kai... matojakin riitt??? Mutta kunnon Matsas, mit? mietit yksin?

"Terve, Pertti, maista muistoksein! Kerro, kuinka meid?n kultalintu p??si h?kist?, kun meren kentt?? kiidin, veikko ansan heitti, siivo Risto, kyyhkyiskesytt?j?, kytt? naurismaassa. --

Kyll? maalla ollaan viisaita, merell? kun hy?ky-aallot heitt??, tuhmaks Riston tunsin, ehk? ?ly kasvoi, laudalta h?n ly? kuin paininly?j?, tepastaa kuin spanskan kukko tantereella.

Kuules, Matsas, ly?tyn luotsiksi, tuvan veist?n ihan nurkkas viereen, vanhain poikain iltaa veikoin viett?? saamme, nyt on markkinat ja vaihtokaupat... k?ynp? katsomassa vanhaa morsianta!"

Iikka kultarahan p?yt??n l?i, p??t? pitemp?n? muita kulki, laski leikki?ns? kansan vilin?ss?, silm?? iski seudun neitosille, mutta silm?n pohjass' asui surun varjo. --

Iine kulki Riston rinnalla, k?si k?dess? ja kevein mielin, k?ly Anna-Madli eell? kumarassa, kultasep?n luo he seisahtuivat, sormukset ja soljet kiilsi laatikossa.

Iine sormuksensa valikoi, pujotti sen sormeen h?mill?ns?, katsoi kaukomielin tulijoiden silmiin; silloin s?v?hti h?n, k?si vaipui, sormus kiersi kansan jalkoihin ja liejuun.

"Paha enne!" Madli huudahti, mutta liikkumatta Iine seisoi, huulet v?risi ja povi lainein kulki. "Rakas Iine, ootko sairas, Iine", virkkoi Risto, "vastaa, mik? mielt?s vaivaa?"

"Risto... Iikka! Min? Iikan n?in..." kuiskas Iine, tarttui k?lyn k?teen. "Mik? onni! Iikka t??ll?! Tule Iine, sen jo aavistin ja ennustinkin!" sanoi k?ly, veti Iinen kansan joukkoon.

Iine kulki niinkuin unessa, sadat silm?t h?nt? vastaan v?ikkyi, mutta Iikka h?ipyi niinkuin tuhka tuuleen. Hiljaa sadatellen itseksens? naisten mielt? astui Risto kalarantaan.

Siell? K?rtsi nosti haaviaan, m?i ja mittas, pisti rahat massiin, h?myss? h?n etsi Iikkaa kaikkialta, mutta poissa viipyi pakolainen, Matsas, Perttik??n ei tiennyt Iikan teist?.

Lyhdyt syttyi, keltalehdet lens, sankka sade kastoi puut ja purjeet, kolkot syksynrannat, punertavat paadet h??m?itti, kun K?rtsi jaalallansa l?hti markkinoilta kotimatkallensa.

Risto puomin alla murjotti, lippoi ?ysk?rill? vett? mereen, Iine keulass' istui vaiti, v?rj?tellen, k?ly virtt? hiljaa hyr?hteli, kirkkaat tulet loisti kaukaa majakasta.

Kahdeksas laulu.

K?rtsin tuvass' oli hiljaa, vanha punttikello takoi kahta, ortten p??ll? laudat, p?reet kuivui, pata koukullaan ja ryijyt oven luona, kangaspuut ja vihree merimiehen kirstu.

Kaapill' loisti n?kinkeng?t, is?in tuomat korallit ja helmet, sein?? pitkin elonlanka kiersi "Abrahamin uhrin", Vales prinssin kuvan, pyh?puhtahina hohti palkit, p?yd?t.

K?ly unikirjaa tutki, Risto merta katsoi akkunasta, K?rtsi vuotehelta oveen katsoi, siit? asti kuin h?n meren j?ihin suistui, sairasti h?n taasen j?lkeen markkinoiden.

Hiljaa Iine tuli tupaan, valon, ilon toi h?n tullessansa maidon, mansikan ja hein?n tuoksun, kyll?s katse kutsui... vilkas veri kiehtoi, h??ti lemmenluulot, Riston mustat mietteet.

"Vaari sairas, taas h?n hourii, rohdot loppui, koko y?n ma valvoin!" -- Risto nousi, katsoi kauvan, hell??n, kauvan k?tt? hyv?ili ja hiljaa haastoi: "rakas... rakas, kuiskaa, eth?n koskaan hylk???"

Silloin ovi auki lensi, Iikka seisoi kodin kynnyksell?: "terve merilt? ja l?nnen mailta, is? sairas... terve veikko, rauhan k?mmen, k?ly... Iine, ?l? pelk??... Onneks' olkoon!

T?ss? oon, kas meri huuhtoo sairaat muistot, k?si tarmoon tarraa, suolakuohut kastaa kuumaa mielt?, -- kotiin j??n ja nostan oman huoneen hirret, t?ss? luotsikirja, tuossa tulijaiset!"

Iikka kirstustansa kaivoi muistolahjat mailta vierahilta, taruillaan h?n t?ytti tuvan ilman, synkk? katseen loiste hetken ohi luisti, syd?n itki vaikka herk?t silm?t nauroi.

Ja h?n v?ltti Iinen katseet, ja h?n puhui niinkuin vierahalle, katsoi takkaan taikka avaruuteen, edes yht? hell?? sanaa Iine ootti, itku rinnassaan h?n salaa pihaan hiipi.

-- K?rtsi pojat kutsui luokseen: "ennen pitk?? laiha liekki sammuu, Tuonen lautta vie mun yrttisaareen, myrskyn suojaan, siell' ei pahat parjaa, t??ll? saarella sain tuta herjain l?yhk?t...

Olin orja, karkulainen, t??lt? l?ysin vapaan valkamani, synkk? tahra ei sy? syd?nt?ni. -- Kaksi poikaa mulle maammo j?lkeen j?tti, el?m?ni taivaan kirkkaat kaksoist?hdet.

Loistakaatte toisillenne, veli velje?ns? auttakohon elon tiell?, kalman kamppailussa! Sen kun tied?n, itse tyynn? silm?n suljen", sanoi niin ja siunas, k?ly ??neen nyyhki.

Kuutamossa iltapuhteen veljet astelivat lahden rantaa. Niklaan tuvast' tuli lahteen v?lkkyi, vaari oljillansa teki l?ht??ns?, Iine neuvotonna hoiti holhotonta.

Kyyn?rp?illeen vaari nousi, ontoin katsein tuijotti h?n nurkkaan, hurjat tuskat ajoi h?nt? takaa, niinkuin n?hnyt oisi synkkiin syv?nteihin kuola suussa houri h?n kuin mielipuoli.

"Auta, ah... jo ruori s?rkyi, kirves v?lkkyy... keskimasto kaatuu... Mustaan hepoon t?rm?? musta laita, miehet mereen... katsos, korkkirenkaat luistaa, nosta, naapuri, ja souda... horna! t?nne!

Y? on musta, uu, ja tuossa kelluu kippari... ei kukaan huomaa, kuollut... kravunsy?tti... rahatukut taskussa... yks tempaus ja hiljaa... loiskis... h?hh?hh??... et n?hnyt... nyt on rahat mulla!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet