Read Ebook: Saara: Romaani by Janson Kristofer

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1402 lines and 42282 words, and 29 pages

i. H?n kiintyi yh? enemm?n r??t?liin ja h?nen perheesens?. Kas, ne olivat hyvi? ihmisi?, hauskoja ja iloisia ja toisiaan auttavaisia. Paitsi sit? oli r??t?lill? kirjoja, joista voi oppia jotakin, ei semmoista kuin Samuelista ja Rebekasta, vaan koneista, h?yryst? ja s?hk?st?. "Suuret keksinn?t" monine kuvineen vetiv?t Pekan huomion. Sit? tutki h?n sek? varhain ett? my?h??n; tuntui kuin tulisi h?n siit? niin eriskummallisen viisaaksi.

Jospa vaan p??sisi ulos maailmaan ja saisi koettaa, jotain senlaista! Mutta h?n oli k?yh?; sai istua kotona pienempi? hoitamassa, ?iti? kun ei ollut.

Synkk?n? varjona leijuilee norjalaisen talonpoikaiskansan mieless? ripillep??seminen.

Korkeana vuorena pimitt?? se kaikki tulevaisuus tuumat. Se taival on ensin tallusteltava, ennenkuin tulevaisuuden laaja meri aukenee vieh?tt?ville n?kyineen, kullankimaltelevine taivaan rantoineen, tuudittelevine sinilameineen. Kuinka suloiselta tuntuisi t?ysin purjein ohjata toiveittensa alusta tuolle laajalle, vapaalle merelle! Mutta taival -- sen ohi on ensin p??st?v?.

Monet katkerat kyynelet, monen y?n valvonnan paljon tuskaa ja ahdistusta maksaa se noille pikkuraukoille, jotka ovat tottumattomia kirjallisiin opintoihin. Mutta ilman ripillep??s?-todistusta ei heist? voi tulla mit??n maailmassa. Rengeilt? ja palvelustyt?ilt? vaaditaan rippikoulu-todistus, puhumattakaan niist?, jotka pyrkiv?t korkeammalle maailmassa. Ilman sit? ei voi p??st? kunnollisesti naimiseenkaan, ei pyyt??k??n luterilaisen papin vihkimist?, Viel?p? Amerikkaankin, miss? ei senlainen todistus tule kysymykseen, ovat skandinaavialaiset vieneet niin syv?n kunnioituksen ripillep??s?-seremoniiaan, ett? siell?kin ovat alkaneet pit?? itse??n puolipakanoina ilman sit?; se on yht? tarpeellinen elinehto, kuin ruoka ja vaatteet.

Ennen ripillep??s?? ei tavallisesti tulla papin kanssa tekemiseen, tosin h?nell? on ylitarkastus kouluissa, mutta kullakin on vapaus pit?? itse??n et??ll?, kuinka itse? haluttaa. Mutta ripillelaskiessa on h?nell? rajatoin valta, joko sulkea tie tai laskea. Ja nuoret kokoontuvat tuskasta vapisevina h?nen ymp?rilleen sin? p?iv?n?, jolloin he "p??stet??n edes," sill? he tiet?v?t monet puutteensa. Yksi on tehnyt haaksirikon vanhurskauttamisessa toinen uudestisyntymisess?; yksi ei ole tiet?nyt eroitusta hienomman ja korkeamman ep?jumalan palveluksen v?lill?, toinen on unohtanut selityksen ensimm?iseen uskonkappaleesen. Nyt ehk? tarttuu karille kaikki tulevaisuustuumat. Harvoin vuodatetaan niin katkeria kyyneli?, h?pe?n ja n?yrtymisen sekaisia; harvoin n?hd??n syvemp?? syd?n-surua tai hehkuvampaa vihaa pappia ja katkismusta kohtaan, kuin noilla raukoilla, jotka ovat mahdottomiksi julistetut, joitten on ensi vuonna uudestaan yritett?v?, ehk? samalla tuloksella. Ei mik??n voi enemp?? her?tt?? vihaa kristinoppia vastaan, kuin konfirmatioonipakko.

Pekka oli t?ytt?nyt seitsem?ntoista vuotta, eik? ollut viel? k?ynyt rippikoulua. H?n oli jyrk?sti kielt?nyt is?n rukouksiin, mutta uskollisesti teki h?n teht?v?ns? kotona ja hankki muuta ty?t? v?liajoiksi, ansaiten useampia taalereja. Mutta sitten alkoivat Haugen uskolaiset ahdistaa is??. Pekka taisteli ankarasti ylpeytt??n vastaan. Jospa ei olisi t?ytynyt ilmoittautua koulumestarin luona ja ensin saada todistus h?nelt? hyv?st? k?yt?ksest?... Siihen ei Pekka voinut lannistua.

Is? sairastui ja tuli vuoteen omaksi. Ei h?n sy?nyt, ei nukkunut ja Pekka kuuli h?nen ?isin rukoilevan ett? Jumala liikuttaisi h?nen poikansa syd?nt?. Se oli liiaksi Pekalle. Er??n? aamuna seisoi h?n parhaat vaatteet yll?ns? is?n vuoteen ??ress?.

-- Tahdoin kirjoittautua t?n??n rippikouluun, jos tahdot tulla kanssani koulumestarin luokse, is? -- sanoi h?n.

Is? katsoi h?neen, ja silm?t t?yttyiv?t kyynelill?. Jumala oli siis kuullut h?nen rukouksensa. H?n nousi ja pukeutui nopeasti. Ei tuntunut mit??n kipua. Hetkisen kuluttua l?htiv?t he kiisi k?dess?, kuten silloinkun is? oli h?net l?yt?nyt hein?suovan alta. Tuntui kuin olisi h?n l?yt?nyt poikansa todistamiseen. Pian seisoivat he koulumestarin huoneessa. Matkalla olivat he kohdanneet Saaran isineen, joka oli k?ynyt samoissa asioissa. Koulumestari oli yksin??n. Is? puhui. Sill? ehdolla oli Pekka tullut.

-- Tulen pyyt?m??n pojalleni todistusta ja samalla voit kirjoittaa h?net rippikouluun pyrkiv?ksi -- sanoi is? -- Tahdot kai h?nen edukseen lausua muutaman hyv?n sanan -- lis?si h?n hiljemmin.

Koulumestari katsoi vanhaa syntipukkiaan. Ei h?n ollut unohtanut h?nt?. Pekka seisoi k?det housuntaskuissa, selin koulumestariin, tarkastellen muka sein?ll? riippuvaa karttaa.

Tuo kiusasi koulumestaria ja h?n sanoi is?lle:

-- Tahdot kait ett? pysyn totuudessa, Hans? Todistuksen h?n saakoon, ansaitun ja selv?n.

H?n istui kirjoittamaan ja jos joku olisi katsellut h?nt?, olisi huomannut tuon vahingoniloa ilmaisevan piirteen suun tienossa ja ilke?n v?l?yksen silmiss?, h?nen imeskelless??n kyn?n vartta. Viimein tuli todistus valmiiksi, h?n pani sen kirjekuoreen, sulki kuoren ja ojensi sen is?lle, joka kiitt?en otti vastaan. Pekka l?hti sanakaan lausumatta.

-- Saatpa n?hd?, ettei koulumestari sittenk??n ole ilke? -- sanoi is? kotimatkalla iloissaan. -- Nyt luet minulle todistuksen, tied?th?n etten itse osaa. Sitten ostamme uuden kuoren puotista.

He istuivat tien varrelle ja Pekka luki seuraavaa;

"T?m?n tuoja, joka ei pitk??n aikaan ole ollut koulussa on pahanilkinen, huonostikasvatettu poika, joka ei ainoastaan ole itse??n sy?ssyt turmioon, vaan my?s huonon esimerkin kautta johdattanut muita kiusaukseen."

Pekka k?vi hehkuvan punaiseksi kasvoiltaan, repi todistuksen tuhanneksi kappaleeksi ja sy?ksyi takaisin koulurakennukselle p?in. Ver?j?? ei h?n aukaissut, h?n hypp?si sen yli.

Koulumestari istui viel? yksin huoneessaan, odotellen uusia rippikouluun pyrkij?it?. H?n tunsi ?kki?, tartuttavan niskaansa ja ennenkuin h?n ehti huudahtamaankaan oli Pekan polvi h?nen rinnallaan ja nyrkeill??n hakkasi h?n t?ysin voimin minne vaan sattui. Koulumestari yritti huutaa apua, mutta ei saanut siihen aikaa.

Vaivoin sai h?n hengitetyksi Pekan h?nt? paiskoessa sinne t?nne, samalla kuin iskut, kovat, kuin moukarin ly?nnit sattuivat niskaan ja selk??n. Vasta kun koulumestari makasi aivan kalpeana ja hiljaisena, p??sti Pekka h?net.

-- Kiitos todistuksesta ja kaikesta muustakin, koulumestari! -- kirkui h?n ja juoksi pois.

Is? istui yksin??n, kuin ukkosen iskem?n? ja odotti poikaa; katseli todistuksen sirpaleita, joita tuuli riepotti; h?nen viimeiset toiveensa olivat murtuneet. H?n vartosi kauan, katsellen tielle, vaan Pekkaa ei kuulunut. Sitte komppuroi h?n kotiin, sauvaansa turvaten, vanhana ja koukkuisena. Puuvajan ohitse menness??n n?ki h?n Pekan istuvan siell?. Kirves k?dess? istui h?n hakaten lastuja tukilla pieniksi sirpaleiksi ajatuksiinsa vaipuneena, mutisten itseksens?. Ei is? kysynyt miss? h?n oli k?ynyt, ei uskaltanut puhua h?nelle mit??n. Vaan hetkisen kuluttua tuli h?n uudestaan, kurkisteli sein?n raosta, josko Pekka viel? oli siell?. P?iv?llisaikana uskalsi h?n kysy?, eik? Pekka halunnut ruokaa. H?n vastasi lyhyesti kielt?m?ll?, ja istui liikahtamatta paikallaan. --

Samana y?n? her?si Saara, joka nukkui pihanpuoleisessa kamarissa, v?h?? ennen syd?ny?t? heikkoon naputukseen ikkunaruudulle. H?n s?ik?htyi ja luuli ensin uneksineensa. Ei, se uudistui. Her?tt?isik? h?n is?n ja ?idin? H?n hiipi ikkunan luo ja tirkisti ulos. Kasvot h?n voi selitt??, mutta ei muuta.

-- El? s?ik?hdy, Saara! -- Se on vaan Pekka. Nyt min? vasta menen todella -- kuuli h?n ulkoa sanottavan. -- Tahdoin vaan sanoa sinulle j??hyv?iset ja pyyt?? sinua menem??n is?n luo ilmoittamaan, ettei h?n minua surisi. Min? l?hden pois, tullakseni joksikin -- t??ll? minua vaan kaikki sortavat. Juna l?htee kello kahdeltatoista y?ll? Chicagoon. J?? hyv?sti Saara ja muista joskus minua!

??ni vaikeni ja Saara kuuli askelien poistuvan. Se oli siis Pekka, joka pakeni toisen kerran.

Saara k?vi rippikoulua. Pekan pakeneminen oli suuressa m??rin koskenut h?neen. Yksin ei h?n voinut kantaa sit? salaisuutta, ett? Pekka oli ollut h?nen akkunansa takana; ei h?n my?sk??n rohjennut menn? Pekan is?lle kertomaan mit? h?n oli sanonut. H?n, p??tti kertoa kaikki is?lleen. Is? k?ytti tilaisuutta, puhui h?nelle, kuinka niille k?vi, jotka hylk?siv?t Jumalanlasten tien. H?n sanoi sen suureksi siunaukseksi; Saaralle, ett? h?n oli tullut Pekasta eroitetuksi. Sill? Pekka kulki suoraa tiet? turmioon, ellei Jumala hyvyydess??n vet?isi h?nt?, kuin kek?leen tulesta. -- Sitten oli h?n mennyt Pekan is?n luoksi ja kertonut mit? h?n tiesi. Pekan is? oli vallan murtuneena.

-- Sinun olisi pit?nyt h?nt? kasvattaa kurituksessa ja Herran nuhteessa, -- sanoi Saaran is? -- Sinun olisi ajoissa pit?nyt repi? rikkaruohot juurineen h?nen sielustaan.

-- Koetinhan min? kurittaa h?nt?, veli Haakon, mutta se vaan h?nt? paadutti enemm?n.

-- Sinun ei olisi pit?nyt antaa h?nen vapaasti seurustella maailman lasten parissa, -- jatkoi Haakon Holte.

-- En min? n?hnyt h?nt? koskaan muiden parissa, kuin tytt?resi Saaran -- vastasi h?n n?yr?sti.

-- Jaa, Jumala h?nt? armahtakoon ja meit? kaikkia! -- huoahti Saaran is?.

-- Jaa, onnistukoon sinun tytt?rellesi ja sinulle paremmin, kuin minulle ja pojalleni! -- sanoi Pekan is? kumartuen syvemm?lle. -- Rukoilkaamme h?nen puolestansa, veli --.

Saara k?vi rippikoulussa. Itseteossa oppi h?n siell? sen, mit? oli jo ennen kotona ja koulussa oppinut, mutta kumminkin oli se jotain toista. Kun vanha pappi -- sanottiin ett? h?n nyt viimekerran, piti rippikoulua -- kyynelsilmin ja v?r?j?vin ??nin rukoili, ett? Jumala suojelisi n?it? nuoria sieluja, jotka nyt olivat h?nen haltuunsa uskotut, tuli Saara liikutetuksi ja h?n tunsi ett? se sittenkin olisi turvallisinta kaikista. H?n oli ollut ylen hurja ja ajattelematoin; h?n oli sortunut kiusauksissa. Jumala oli Pokan kautta h?nt? muistuttanut. H?n ei tahtonut en?? n?hd? r??t?li? ja h?nen kirjojaan. Paras oli turvautua is??n, pappiin ja Jumalan sanaan. Raamattu sai h?nest? nyt toisen merkityksen. H?n pelk?si mahtavaa Jumalaa, joka kirosi synnin lapsia, jopa antoi maankin nielaista niit? kitaansa. Hartaushetket kotona tuntuivat v?hemmin ik?vilt?; mielikuvitus ja uskonnollinen tunne vapautuivat silloin ja suurimmalla hartaudella veisasi h?n pitki? ja murheellisia virsi?kin. Aamuin ja illoin rukoili h?n, ett? Jumala varjelisi h?nt? synnist? ja auttaisi h?nt? hillitsem??n levotonta mielt??n. Kun lapsellisuutensa -- olihan h?n vasta kuudentoista vuotias -- vaati leikkej? ja huvitusta, oli h?n n?kevill??n Pekan ja silloin kiiruhti h?n rukoilemaan, veisaamaan tai vaipui raamatun lukemiseen.

Kuten toisillakin sen ik?isill? tyt?ill? liittyi h?nen ihailunsa ja rakkautensa rippikoulunopettajaan. Vanha pappi, valkeine hiuksineen, v?risevine ??nineen ja lempeine kasvoineen oli h?nest?, kuin ilmi? toisesta maailmasta. H?nest? tuli se ep?jumala, jonka ymp?rill? aina aatokset liikkuivat. Pappi oli h?nest? ihaninta maailmassa. Ja papin vieress? seisoi h?nen is?ns?, papin apulainen. H?nen vakavat silm?ns? ja ankara kasvojen ilmaus puhuivat h?nelle el?m?n vakuudesta ja ?idin huokaukset muistuttivat koetuksia, joita oli kestett?v?, ennenkuin saavutetaan kirkkauden valtakunta.

Tuskin l?ytyy montaa rippilasta, jotka suuremmalla uskonintoisella kiihkolla uudistavat kasteensaliiton, kuin Saara. Mielikuvitus muutti yksinkertaisen maakirkon korkeaksi temppeliksi; vanha pappi seisoi h?nen edess??n kirkastettuna ja alttarille polvistuessaan vuosivat kyynelet virtoina poskille ja h?n lupasi aina kuulua yksinkertaisiin maanp??ll? ja kielt?yty? maailmasta ja sen pahoista haluista.

Vanhempien luona oli vieraita sin? p?iv?n?. Oli pappikin ja h?n kiitti Saaraa ahkeruudesta ja hyvist? tavoista, lausuen sen toivomuksen, ett? monta senlaista nuorta tytt?? kasvaisi kyl?ss?. Saara oli iloisempi kuin koko maailman aarteista. Is? puhui h?nelle p?iv?n tarkoituksesta. H?nen ??nens? v?r?hteli ja Saara ymm?rsi kuinka rakas h?n oli is?lle vaikka h?n sit? niin harvoin n?ytti. H?nkin tunsi rakastavansa tuota vakavaa is??, joka aina oli peloissaan h?nen takiansa. Petoa julmempi h?n olisi saattaessaan h?nelle surua! -- Koulumestarikin piti Saaralle puheen, jossa h?n viittasi viettelyksiin, joille nuoruus aina on altis ja toi Pekan varoittavaksi esimerkiksi. Pekka raukka! Nytkin piti h?nen olla syntipukkina! H?nt? k??nneltiin ja v??nneltiin kanssa-ihmisten uskon vahvistukseksi. Saara ei ajatellut h?nt? katkeruudella, ei edes kauhullakaan; h?n rukoili yst?v?ns? edest?.

Saara oli nyt t?ysikasvuinen, kaunis tytt?. Is?n kasvonpiirteet, mutta pehme?mm?t ja hienommat. H?nell? oli is?n syv?t, surumieliset silm?t, tummine kulmakarvoilleen. Is?n suuri suu ja t?ytel?iset huulet, mutta terveet, valkeat hampaat saivat unohtumaan sen v?hemm?n hienon muodon. Posket py?re?t ja punakat. P?ivittynyt iho teki h?net terveen n?k?iseksi. H?n oli pitk? ja hoikka, olematta silti laihan ja kulmikkaan n?k?inen. H?nell? oli kaunis ryhti, ty? ei ollut k?yrist?nyt selk??, eik? tehnyt k?ynti? raskaaksi, kuten maalla yleens? on tavallista.

Rippikoulun p??tytty? alkoi Saaralle vasta oikea ty?nteonaika. Nyt ei ollut en?? l?ksyj? luettavana, siksi piti h?nen tehd? ty?t?. Yksi palvelustyt?ist? eroitettiin sentakia. Saara rupesi h?nen sijaiseksensa. ?iti oli siksi j?rkev? ettei antanut tytt?ren istua toimetonna. H?n oli totutettava ty?h?n, tullaksensa kelpo perheenem?nn?ksi; siksi h?n tietysti oli tuleva samoin kuin muutkin h?nen kaltaisensa.

Kaikkia piti h?nen oppia: lattian luuttuamista, astiain pesoa, vuoteen laatimista, lyps?mist?, ruoanvalmistamista, hoitamaan koko taloutta ja j?rjest?m??n teurastukset, leipomukset ja pesut. T?m? kaikki oli ?idin ylpeys. Ja vaikkei Saara rakastanutkaan ?iti??n, ihaili h?n kumminkin h?nen siisteytt??n, kunnollisuuttaan ja kest?vyytt??n.

?iti oli my?skin k?sit?iss? taitava ja Saara sai oppia kutomaan, neulomaan, parsimaan ja paikkaamaan. Iltaisin oli h?n uupumukseen saakka v?synyt ja nukkui aina raskaasti. Mutta p?iv?t kuluivat nopeasti, ei h?n ehtinyt ik?v?im??n, ei uneksimaan. Kun h?n kuuli naapuriston huvitteluista ja tansseista, ei h?nt? sinne haluttanut. Tuntui rauhaisalta ja turvalliselta kotona ty?ss?. Alituinen kaipuunsa henkiseen kehitykseen oli tykk?n??n k??ntynyt uskonnon alalle. Raamatusta l?ysi h?n aavistamattomia aarteita, ajatuksia ja mielialoja ja kun j?rki joskus alkoi kysell?, tukahutti h?n sen heti ja ajatteli yksist??n kuinka voisi seurata noita salaper?isi? neuvoja.

Saaran kauneudentunne ilmautui rajattomassa rakkaudessa luontoon. Kun ?iti oli v?h?lt? muuttaa koko puutarhan kaalimaaksi, pyysi Saara pient? tilkkua kukkien varalle; aituuksen ymp?ri istutti h?n ruusupensaita, ruusut olivat h?nen lemmikkej?ns?. H?n katseli ja hoiti niit?; ja kukat viihtyiv?tkin h?nen hell?ss? hoidossaan. H?n nautti niiden kauneudesta ja vartosi t?ysin?isten silmukkojen puhkeamista. Kes?-iltoina, p?iv?n t?iden p??tytty? istui h?n katsellen kellerv?npunervia pilvi? l?nnentaivaalla, katsellen kuinka yh? enenev? loistava hehku valeli kultia pienille, vaalehtaville pilvenhattaroille, ja loi punervaa hohdetta kaikkialle. Kyynelet nousivat v?liin silmiin, vaikk'ei h?n k?sitt?nyt miksi. Olihan h?n onnellinen, ei h?n halunnut pois; ei h?nell? ollut aikaa siihen. Pieni ruusuilta lemuava aitaus, siin? h?nelle kylliksi; siell? oli h?n suojassa maailman pahuudelta.

Mutta kumminkin tapahtui senlaista, joka t?ytti h?nen mielens? levottomuudella ja sai vahvat perustukset horjumaan.

Saaran is? kuului kouluneuvostoon. Noin viiden penikulman p??ss? oli koulurakennus, joka kuului is?n piirikuntaan ja joka tulisi olemaan tyhjill??n joulukuusta maaliskuuhun asti. Sinne oli nyt muuttanut er?s norjalainen uutisasukasperhe. Parempaa lupaa hankkimatta olivat naapurit, jotka ahtauden vuoksi eiv?t voineet lapsekasta perhett? luonaan pit??, kehoittaneet heit? ensialuksi muuttamaan sinne. Naapurit olivat hankkineet yhteisesti heille liesi?n, vuoteet ja vuodevaatteet ja auttaneet muutenkin parhaansa mukaan. Mutta t?m? luvatoin teko oli solvaissut korkean kouluneuvoston arvokkaisuutta, ja sit?paitsi saatiin kuulla, ett? he muitta mutkitta olivat nostaneet pulpeetit ja penkit ulos lumeen ja k?ytt?neet pihaan pinottua puuvarastoakin.

Vaikka ei Saaran is? pit?nytk??n amerikkalaisista kouluista, vaan antoi kannatusta norjalaisille, oli h?n kumminkin se, joka ankarimmin tuomitsee uutisasukasten k?yt?st? ja ehdoitti ett? ne heti karkotettaisi, koska huoneet olivat laitettavat kuntoon maaliskuun ensi p?iv?ksi. T?m? tapahtui helmikuun keskipaikkeella. H?nen ehdoituksensa hyv?ksyttiin yksimielisesti.

T?m?n sanan saavuttua perheelle, ei mies ollut kotona. H?n oli l?htenyt etsim??n maankaistaletta itselleen, kuultuaan ett? senlaisia oli vapaina. Vaimolla ei muuta neuvoksi, kuin heti k??ri? v?h?t tavarat myttyyn, pukea vaatteet lasten ylle ja l?hte? tallustelemaan, mytty sel?ss? ja lapsi kummassakin k?dess? talutettavana, miest? etsim??n. Heid?n l?htiess??n oli kaunis p?iv?, aurinko loisti kirkkaana, mutta illalla tuli ?kkin?inen ilmanmuutos; ankara lumimyrsky, jota seurasi kova pakkanen.

Seuraavana aamuna l?hti Saaran is? tiluksilleen tarkastelemaan oliko myrsky paljonkin vahinkoa tehnyt. Joelle viev?ll? tiell?, m?en rinteelle pys?htyi h?n ?kki?, kuin kiinni kasvaneena. Puoleksi lumen peitossa oli suuri k??ry, josta pisti esiin ihmisp?it?. H?n meni l?hemm?ksi. Ei se liikkunut. Olivatko nuo kaikki paleltuneet? M?en ja muutaman puun suojaan olivat ne istuutuneet. Olivat levitt?neet villavaipan alleen. ?iti istui keskell? molemmat lapset syliss?. H?n oli k??rinyt toisen peitteen lasten ymp?ri niin hyvin kuin oli voinut. Ket? ne olisivat? Eih?n vaan uudisasukasperhe, joka oli koulutalosta ajettu? H?n kaivoi lunta oheen, jonka alle ne melkein olivat hautaantuneet ja k??nsi vaimon p??t?, joka oli toisaalle p?in. Se tuntui kangistuneelta ja kylm?lt?. H?n pyyhki pois lunta ja j??dikett? kasvoilta ja hiuksilta ja tarkasteli h?nt?. Mutta kuolon kalpeus leveni h?nen kasvoilleen ja tuo voimakas mies v?r?hteli liikutuksesta. Oliko se mahdollista. Oliko se todellakin h?n? H?n aukaisi takin ylimm?isen napin ja paljasti pienen ruskean t?pl?n kaulalla. Ei ep?ilyst? en??; se oli h?n. Ja itse h?n oli murhaaja!

K??ryss? alkoi liikkua. Kaksi lapsen p??t? pist?ytyi esiin ?idin k?sivarsien alta. H?mm?stynein? katselivat he Saaran is??. Ne eliv?t siis! Jumalalle kiitos, olivat vallan punakoita ja l?mp?isi?. K?dess? oli kummallakin korppu jota olivat pureskelleet.

Sin? aamuna ei Saara uskonut omia silmi?ns?, kun h?n n?ki omituisen saaton l?hestyv?n taloa. Edell? k?vi is? syliss??n kantaen lumista naista, jonka p?? riippui h?nen rinnallaan. J?less? tallusteli lumessa kaksi pienokaista, tytt? ja poika, yksi kummastakin takin lieppeest? kiinni pit?en ja itkien ??neens?. Is? k??ntyi useasti heihin lausuen aina jonkun lohduttavan sanan. Nyt tulivat he ver?j?lle. Sykkivin syd?mmin riensi Saara eteiseen. Siell? seisoi jo ?iti ovea aukaisemassa. H?nkin oli n?hnyt heid?t.

-- Katsokaa mit? olen l?yt?nyt, -- sanoi is? astuen sis??n. ??ni v?r?hteli ja silmiss? n?kyi tuskastuttava tuli, jota ei Saara ollut ennen huomannut. N?ht?v?sti kartti h?n katsoa, ?itiin -- T?ytt?k?? heti kylpy-amme kylm?ll? vedell? ja pankaa h?n siihen, ett? h?n sulaa ja sitte hierokaa voimakkaasti koko ruumista. Luulen h?nen viel? olevan hengiss?... Sin? Saara ota pienokaiset, vie heid?t vuoteelle, anna heille ruokaa ja l?mmint? juotavaa. Ne eiv?t Jumalan kiitos, ole vahingoittuneet.

Is? kantoi tunnottoman naisen sis?lle, laski vuoteelle ja istui itse viereen tuijottaen siihen. J?? alkoi sulaa vaatteista ja tippua lattialle. Saara menness??n l?pi huoneen, n?ki kyynelen vuotavan is?n poskella. Vaimo raukka j?tettiin nyt naisten huostaan. H?n pidettiin kylm?ss? vedess?, siksi ett? j??hmettyneet j?senet alkoivat pehmet?, sitte hierottiin l?mpim?ll? ?ljyll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet