bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Pulmusparvi by Mustakallio Jooseppi

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 477 lines and 20179 words, and 10 pages

PULMUSPARVI

Kirj.

JOOSEPPI MUSTAKALLIO

Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1886.

SIS?LLYS:

Syntym?ni. Rintani tunteet. Suottako Suomi luottaa Luojahansa. Porthanin juhlana 9/11 1883. Puijolla 10/6 1884. Oksaselle. Neiti Iida Aalbergille 6/6 1881. Suomalaiselle teaterille 4/11 1884. Lepp?koski. Ida Basilier Magelsenille. Munkascy. P??skyselle. Rantakalalla. Laulu tuuloselle. P?iv?lle. Aalto. M?kkini. Pime?ss?. Piian poika. Onkijan luku. Morsiusneidoille 23/4 1883. Joutsen. Koivulle tien-poskessa. Talvi y?ss?. Punkaharjulla. Suomal. Seuran vuosip?iv?n? 17/2 1886. Oravaisten kent?ll?. L?vistetty raamattu. Heikinp?iv?n?. Tukkipoika. Noista Kekkolan kemuista, Jumalaisten juomingeista.

K?kisalmi. Kurkijoella. Sortavalassa. P?ls?vaaralla. "Andra sj?n".

H??lauluja. Morsian.

Pohjatar. Matkalla. Kultaseni asia. Kotimets?. Etsij?. Minne lenti meid?n lintu. Kultani. Yksin y?ss?. Mun onni on kuin tuomen. Mi kukkii joka huomen. Vuoret surkoon. Mit? m? tahtoisin. Anova aate. Elon tiell?. Taistohon. Kehtolauluja. Pikku siskolleni. P??skyn hautajaisissa. Ilokivell?.

Synnynt?ni.

Ol sauna ensi maailmain, Se Suomen suosituinen. Ja temput t?nne tultuain Ne tehtiin niinkuin muinen.

Ja kyl?n eukot kutsuttiin Saloa saunaan kestiin. Ja sitte mua myll?ttiin Ja onnen veess? pestiin.

Ja t?ll?in t?ti huudahti: Voi kuinka ruma lapsi, Vaan Herran lahja kuitenkin! Sitt muiskun soi ja kaksi.

Ja mik? mietti mit?kin Ja muuan ties jo: siit? Voi tulla vaikka pappikin -- Siis onnees ?iti kiit?!

Ja hyv??h?n ne aattelit Kaikesta voimastansa. Mull' hampaitakin toivotit Ja puremista kanssa.

Ja saunan penkill juotihin T??n pojan varpajaiset; Ja vanhain p??t ne tutisi Ja nauroi nuorempaiset.

Rintani tunteet.

Mun rintaani polttavi tunne: Sun tunnen m? impeni oi! Kun kruunu oil luotava luotuin, Sun kruunuksi Luojamme loi.

Mun rintaani polttavi tunne: Maan tunnen m? taistelevan. Kuin sankar mun Suomeni kaatuu Tai voittavi maailman.

Mun rintaani polttavi tunne: Se usko on voittamaton. Jos impeni, maanikin haihtuis, Viel taivoni tallella on.

Ne rintani tuntehet n?ytt?? Mull tiet? kuin t?ht?set. Y?n tuntehet muuten mun t?ytt?? Niin ilke?-intoiset.

Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Kun Kaikkivaltias loi ihmisens?, Loi Suomalaisen syd?nk?vyksens? Ja sanoi: "Kasva, k?rsi, uudestansa! Ja ole onnees tyytyv?inen kansa!" Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Vei vilu viljan, tuhos touon halla, Ja Suomi suri haudan partahalla; Tok yl?s nosti viel? silm?ilyns?, Ja taivas tuki maamme, lemmittyns?. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Hyrskyst? sodan sammui kotiliesi Ja voittoisana kaatui Suomen miesi Ja Pohjan maita peitti synkk? huoli; Tok sortajamme kaatoi koston nuoli. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Ja vainiomme kasvoi kauniin viljan, P??s versomahan kansan kylv?t hiljan. Ja kansa kasvoi, varttui voimakkaaksi, Ja Suomi tuli valon voittomaaksi. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?

Porthanin juhlana 9/11 1883.

Taas Pohjolaisten p?iv? on, On p?iv? Porthanimme. Ja aina silloin muistohon Saa kaukaiset kotimme. Ja Pohjan taivas, Pohjanmaa Meit nytkin innostaa.

Siell y? ja p?iv? painivi Ja hempeys ja halla -- Jos voitti y?, niin kumminki On t?hdet taivahalla -- Niin meiss?kin on taisto my?s Ja toivo viel? y?ss.

Ja kyllin kun ei t?hdet n?y, Niin pohjan tulet syttyy; Ne roihuaa ja r?iske k?y, Ne eroaa ja yhtyy. Se ?inen kiivas kirkkaus On Pohjan puhdistus.

Niin Pohjan tulet t??ll?kin Piilevi povessamme -- Kun tunteet suuret sanoihin Ja t?ihin puetamme, Ne tulen ottaa, tulta saa Ja puhdistuvi maa.

Vaan konsa valo vallan saa, Uus p?iv on, uusi aika -- Ja kahleet kaikki irroittaa Uus vapauden taika, Niin ettei mailleen p?iv? mee, Vaan y?tkin loistelee.

Niin valon voitto meiss?kin On vapauden tuova Ja uuden tuikkeen tunteihin Ja uuden l?mm?n luova -- Se p?iv? ijankaikkinen Ei meek??n maillehen.

Ja p?iv? Pohjaa kuohuttaa, Ja vy?ryy vetten py?rteet. Ja p??t? siell? huimajaa Tuhanten hyrskyin hy?rteet. Ja tuiminkaan ei talviy? Niit kahleihinsa ly?.

Niin vapahasti meiss?kin Vy?ryypi kuumat kosket, Vuostuhansia viel?kin Mi punottavi posket. Ja niit ei sota huiminkaan Saa koskaan kuivumaan.

P?invastoin viel? kostuttaa Ne kosket maamme mullat, Niin ett? ?idit huokajaa Ja itkee immet, kullat, Niin ett? mullat l?mpi?? Ja haihtuu halla, j??.

Mut kylv? kallis tuommoinen My?s kasvun jalon kantaa: Se Porthania j?llehen Uusia meille antaa -- Ja uus on aika, aamun koi Ja uusi soitto soi.

Puijolla 10/6 1884.

Veikot vuoristojen, V?in?l?n kukkulain! T??ll? seisomme nyt tasalla taivahan. Syd?n vankeudestaan Pyrkii sankarisiivilleen.

Kotkan luonto on n??t kansalla vuoriston. Kotkakin kohoaa tasalle taivahan, Konsa korkeus valtaa Taivon tenholla syd?men.

Silloin maan rakohon ry?mivi k??rmehet, Laakson loukerohon lym?kse j?nikset; Vapisten vihap?iset Peikot piilohon pist?ytyy.

Niin kun sortavi ken rauhaamme raatelee, Silloin silm?elee sorretut vuorien Huippuun, etteik? iske Sielt? kotka jo s?ihkyen.

Taivas silloin s? ty?s ankaran toimitat. Kotkan kostavan kuin polttavan pitk?isen Sortajiin sin? linkoot, Kurjat kaataen karkottain.

Veikot taivahan ty? meill?kin eess? on. T??ll? korkeuden kunnailla silm?, sy?n Etsii ilmojen rannat, Maamme maisemat rakkahat.

T??ll? kaikki ne nyt l?ytyvi levossaan -- Katso! kaikki ne vaan taivasta tavottaa Syliin sulkeaksensa Ij?isyyden ja onnen sen.

Vaan kun syntym?maan maisemat hulmuaa, R?iske k?y, kohoaa taivohon taiston ??n, ?ll?s etsik? t??lt? Vuoren huipulta meit?k??n.

Ellet ankarimman taistelun py?rtehess L?yd? meit?kin -- niin vieress? varmahan Sankarunta jo n??mme Urhoin kanss iki-totuuden.

Silloin viel sana soi voittomme kunnian! Mutta meit? et saa surra, s? Suomenmaa! Sulle liiaksi monta Kuollut ei ole koskonkaan. --

Oksaselle.

Kuusi kasosi m?ell?, Kukkalatva kunnahalla, Harjulla satahavunen. Siin? Oksanen yleni, Kasvoi virpi kultavarsi, Kultalehv?inen levisi. Oksaselle lintu lenti, Lintu lenti ja asettu. Ei se ollut lemmon lintu, Eik? hiien herhil?inen

Tahi tuonelan havukka, Olipahan onnen lintu, K?ki kultainen sorea. K?ki siin? k??ntelihe, K??ntelihe, s??ntelihe, Laululuontohon panihe, Kumahutti kurkustansa, Laati suustahan s?velen: "S?kenin?" sanat lenti, Kiiti laulut kipin?in?.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top