Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Pulmusparvi by Mustakallio Jooseppi
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 477 lines and 20179 words, and 10 pages
Tahi tuonelan havukka, Olipahan onnen lintu, K?ki kultainen sorea. K?ki siin? k??ntelihe, K??ntelihe, s??ntelihe, Laululuontohon panihe, Kumahutti kurkustansa, Laati suustahan s?velen: "S?kenin?" sanat lenti, Kiiti laulut kipin?in?.
Huhui kerran, kuusi huojui, Kuusi huojui ja humisi -- Huhui tuosta toisen kerran, Kansi taivahan kumisi, Manner alla aaltoeli, Vavahteli Suomen vaarat, Lapin tunturit tutisi. Huhui viel? huijahutti, Kerran kolmannen kukahti. Kuuli miehet miel'hyv?ll?, Kuuli poiat polvillahan, Naiset kuuli naurusuulla, Tytt?ret k?si posella -- K?ki kukkui ??ni kaikui, Kauas kaikui ja pakeni -- Tuli pilvien pihoihin, Taivahan sinitaloihin Luokse vanhan V?in?m?isen, Laulajan ij?nikuisen. Virkki vanha V?in?m?inen, Kaiken soiton suuri luoja, Kaiken kantelon tekij?: Yks on kuusi kultiani, Toinen oksa tuttujani, Kolmas Oksasen k?k?nen. Kuku, kuku kultarinta, Laula Suomelle sorea! Soita syntyj? syvi?, Vanhojen v?kisanoja! Kuku kulta, noin nime?: "Sit? kuusta kuuleminen, Jonka juurella asunto."
Neiti Iida Aalbergille 6/5 1881.
Lauloi sulle lasna liehuessas Kotikielt? kannel kotimets?n. Siell? miss? ikihongat huojui, Kuuset kuului, koivut kohinoitsi, Miss? linnut liverteli kilvan, Salo-kaarta k?ki kumahutti, Koko luonto lumoovainen lauloi; Siell? kuulit, haaveksien kuulit Kotimets?n kanteloisen ??nt?. Eik? j??nyt soitto sormihisi Tahi huultes huvilauleloiksi; Syd?meesi sylv?hti ne kaikki S?velkullat luonnon lumosoiton.
Puhui sulle lasna liehuessas Kotikielt? kyl?n tuttu kansa. Siell? miss? kultakutri-naiset, Kaukomieli kaihovartaloiset, Tuumaeli tuvan karsinassa; Miss? miehet vanhain kielt? kertoi, Vanhain kielt?, viisautta vanhain; Siell? kuulit kultasanat, kuulit Kotikielt? kaiken kyl?kunnan. Eik? kieli karsinahan j??nyt, Kadonnut ei edes kartanolle -- Eik? sanat tielle tipahelleet, Maailmaan kun majastasi l?ksit. Syd?meesi sanat kaikki saivat, Poves alle painui kotikieli, Alle kultapeiton puhtahimman. Sinne painui syd?meen ja sieluun --
Syd?n syttyi, her?s hengen valta, Uljas nero unestansa nousi, Levostansa lemmen suuri voima -- Syd?n syttyi helkkim?h?n hellin, Uusin kielin, hehkuvaisin mielin: Syvin sointu piti ilmi saada. Her?s henki, Suomen suuri henki, Otti olentosi orjaksensa: Ihantehet piti ilmi luoda. Nousi nero, syttyi lemmen liekki, Salamahti, suuri taikavoima: Taide piti Pohjolaankin luoda.
Soinnun saa jo ihmiskunta kuulla, Ihanteet jo n?ytt?m?lle nousee, Taide tarttuu taikasauvallansa, Uutta luoden, uutta unelmoiden.
Ja kun uusi, aaveksittu aika Tullut on ja toivomme on totta, Sunkin nimes silloin, sulo neito, Kaikukohon kahta kallihimmin, Kaikukohon kauas kaiun lailla Maasta maahan, syd?mest? toiseen! Silloin viel? pojat Pohjanmaalta Kohottakoot korkealle maljan, Korkeamma kolminkertaisesti Kohottakoot kuulumahan kauan: El?k?h?n Iida Aalbergimme! El?k??n!!!
Suomalaiselle teaterille 4/11 1884.
Viel kannel V?in?n meill? on Ja siin on kaiku verraton Ja verrattomat kielet -- Ja konsa kansa haastelee, Se kannel vastaan kaikuilee Ja kertoo kansan mielet.
Ja mit? kansa omistaa, Sen ihanteina ilmi saa Ne kielet kanteloisen, Ne kansan tuumat julki tuo, Kuin marmoriin ne maamme luo Etehen kansan toisen.
Ja sivistyksen saleihin K?y itse kansan kielikin Sen kanteloisen kautta, Ja yh? sievemm?ksi saa Ja maailmoita valloittaa Jo sointujensa tautta.
Niin V?in?n kannel kaikuileis, Kun kansa sit? soitteleis, Vaan vait on viel? kansa, Ja kannelkin se verraton On kulkumielel koditon, Ja pois on puoltajansa.
Ja kolkutellen syd?miin K?y kaupungista kaupunkiin Nyt kantelomme kallis, Etteik? kansa polvilleen Taas ottais oman kanteleen ja kaikua sen sallis.
Muinaiset laulut kantelon Ja soitot suuret koossa on L?nnrot ne koota tiesi. Vaan kanteleesta itsest??n Ei tiennyt viel? yksik??n, Ennenkuin nousi miesi,
Ja kaivoi esiin soittimen, Teaterimme kultasen, Vaienneen kanteleemme. Ja kannel kaikuu j?llehen Ja innon uuden soitto sen Sytytt?? syd?meemme.
Ja mielet melkein eronneet Jo yhdist??, ja s?veleet Sen kaukana jo kaikuu, Ja elon er?maihin luo Ja itse salon kansa tuo Jo kuulemahan taipuu.
Ja miehet miettii: muodoltaan On kannel muuttununna: vaan Viel sama on sen kieli, Ja into my?s on entinen, Ja syd?np?iv?n l?mp?nen Ja kansallinen mieli.
Vaan aarnupuhtohessa maa Ei taida oikein eroittaa Viel vanhaa kanneltansa; Mut kumminkin se haamuaa Soitintaan, sille ojentaa Jo k?si?ns? kanssa. --
Ja k?mmenill??n kannella Se tahtois taasen kannelta, Kuin ennen aikoinansa; Mut tuost on viel? kummissaan, Kun muuttunut on muodoltaan Se kannel kokonansa.
Terve s? temppeli taiteen, Kunnia kansan ja maan! Kantelon mahdin ja maineen Temppeli, terve s? vaan!
Rakkaus suuri sun nosti, Keksi ja kuntohon loi; Hengell??n moni osti Henkes ja ilmi sen toi.
Rakkaus viel sua johtaa, Etsien mielt' kotimaan. Maltas! Jo kansasi kohta Saa sua varjelemaan.
Kas, k?t?set sulavimmat Suo jo sull kannatustaan! Ylh?iset, maan matalimmat Saat s? jo liittoutumaan!
Kohta sun ymp?ri muuri Vahva ja valtava on; Silloin sun ty?s jalo, suuri Kansamme kirkastakoon.
Niin ett? mahdin ja maineen Muinaisen kantelo saa, Saa sanan orjaksi aineen Taas sulo Suomemme maa!
Terve s? siis, jalo laitos! Terve sun t?rke? ty?s! Nouskohon tenhosi, taitos! Nouskohon kansasi my?s!
Lepp?koski.
Niinkuin temppelihin t?nne m? astun ain. Juhlatunteissa taas t?ss? m? seison nyt. Terve seutu s? kallis, Kahta kalliimpi kerran viel!
Sill? suojan s? oot helmahas k?tkenyt, Jolle suo koko maa kunnian kerran viel. Nyt se tuntematonna Syliis suljettu hellin on.
Niin se k?tketty on, kuin salomets?h?n Ruusu koskematon raitis ja riemuinen, Ettei maine ja maire Puhuis p??lle sen myrkkyj??n.
Kaukaa vaan min?kin kotia katselen, Alanteessa mi tuoll hempeen? hymy??, Enk? ees nime?ns? Raahdi kuiskata kellek??n.
Kaukaa katson m? vaan, n??n miten puronen Sille aaltosiaan viileit? tarjoaa, Kukkarantaset luoden Kodin kynnyksen etehen.
Kuinka vieress? sen kunniavahti on Koivuin joukko -- mi ?in t?hti? oksillaan Kantaa, lintuja p?ivin Laulattaa -- nekin kaikki n??n.
N??np? neitosen my?s keskell? kukkien Kotikoivusilleen haastavan halujaan, Tunnen kuinka sen mieli Nousee, korkealentoinen.
T??lt? tahtovi h?n sy?mmest? synnyinmaan Ilmi loihtea t??n kansamme kultasen Luonteet lempe?n hienot, Puhtaat, pontevat ilmoittaa.
T??lt? terveyden uhkuvat l?htehet Heitt?? heikontuneen Euroopan etehen, Maita uudistavaiset Luotteet lovesta nostaltaa.
Ah, en h?irit? siis tahdo ma mill?k??n Tyynt? tienohon t??n, impe? ihantein -- Terve vaan, koti kallis, Kahta kalliimpi kerran viel!
Ida Basilier Magelsenille.
Ain rakkahin se lintu on, Mi ensin laulahtaapi: Nyt suvi Suomeen tulkohon, Mi luonnon uudistaapi! Se laulu meille kes?n tuo Ja lauluparvet ilmi luo.
Ja aamun alkaessa on My?s rakas lintu ratki, Mi laulaa uuden auringon Ja uudet laulajatki, Mi koko luonnon kohottaa Ja lauluhun sen lumoaa. --
Vaan kuka kansan suvikoin Ja aamun aloittaapi Ja tuhansitten lauleloin Ens tunteet arvajaapi Ja sanan viepi maailmaan: Nyt Suomi nousee laulamaan!
Se rakkahista rakkahin, Se kansan kultarinta! Se alkaa saapi s?velin Aamua armahinta! Se onni, Ida, sulla on Ja onni tuo on verraton.
S? ensin aamun kotimaan Aloitit mesimielin Ja sanan siit? maailmaan Veit sitte satakielin. Niin s?veleill? Suomenmaan S? nostit kansain kunniaan.
Vaan aamu??nes s?velet On Suomen suussa aina. Niit laulajamme tuhannet Jo kertoo onnekkaina. Ne s?veleesi loihtevat Viel kerran laulut suuremmat.
Munkascy.
H?n istui istuimella, Oli taitehen kuningas. Ken sai hymyn, lauseen h?lt?, Oli ainiaks onnekas.
H?n istui ja vastaan otti Jumaloivien suosion -- Ja maailman ??ret kaikui: Munkascy on verraton!
Ja vihdoin p??tti h?n tehd?, Mi tehty on kerta vaan: H?n p??tti Kristuksen luoda Ristillehen uudestaan.
Ja ristinpuussa jo rippui Rakas Herramme tuskissaan, Kyljest??n verta jo tippui; Vaan vait H?n oi yh? vaan.
Ja p??kin jo kallistuupi Ja kuollo jo l?henee -- Vaan Kristus se ristin p??ll? Yh? viel?kin vaikenee.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page