Read Ebook: Saarroksissa Himalajalla: Saksalaisten veljesten seikkailuja by Reid Mayne Tuomikoski Aino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1030 lines and 44703 words, and 21 pages

T?m? hieno puu tavallisesti muuttuu ontoksi. Ei ainoastaan sen rungon alempaan osaan ilmesty suuria onkaloita, vaan ylh??ll? sen p??rungossa ja paksummissa oksissakin tavataan reiki?.

Kysymyksess? oleva puu oli muutamien kyyn?r?in p??ss? siit?, miss? Karl, Kaspar ja Ossaru istuivat. Se oli aivan heid?n silmiens? edess?, milloin tahansa he katsoivat vaakasuorasti eteenp?in, ja silloin t?ll?in vilkaisikin yksi ja toinen heist? eteens?, kun olivat v?syneet tarkastelemaan norsun yksitoikkoisia liikkeit?. Sykomorin harvalehtisyys vaikutti, ett? he n?kiv?t sen rungon ja useimmat sen suurista oksista ilman mit??n lehtien tai oksien varjostamista.

Kaspar ei ollut katsahtanut t?h?n puuhun useammin kuin pari kertaa, kun h?n huomasi siin? jotakin omituista. H?n oli tarkkasilm?inen mies, jolla oli nopea ajatuskyky. Puun p??rungossa noin kuusi jalkaa ensimm?isen haarautuman yl?puolella h?n n?ki esineen, joka heti kiinnitti h?nen huomiotaan. Se n?ytti kuin vuohensarvelta, mutta muistutti samalla sarvikuonon tai aivan nuoren norsun k?yr?? k?rs??. Se pisti esiin puusta k?rs? alas suunnattuna. Joka tapauksessa se poikkesi kokonaan sykomorin oksasta ja kaikista muistakin puun osista.

Kerran pari luuli tai kuvitteli Kaspar sen liikkuvan, katsahtaessaan siihen, mutta kun h?n ei ollut varma siit?, ei h?n sanonut mit??n, jotta eiv?t toiset nauraisi h?nelle. Se ei olisi ollut ensimm?inen kerta, jolloin Karl tietorikkaampana olisi remahtanut nauramaan veljens? kustannuksella.

Kun nyt Kasparin huomio oli kiintynyt tuohon omituiseen ilmi??n, jatkoi h?n sen tutkimista. Pian h?n havaitsikin tuon k?yr?n kasvannaisen juuren ymp?rill? py?re?n keh?n, jonka l?pimitta oli noin kahdeksan tai kymmenen tuumaa. Sen v?ri erosi sykomorin kuoresta, se kun oli muutamia vivahdusasteita tummempi. T?m?n keh?n n?ytti muodostavan jokin muu aine kuin puu, sill? se ei muistuttanut kasvia enemm?n kuin sen keskelt? esiinty?ntyv? k?yr? norsunluun tapainen esinek??n. Jos Kasparilta olisi kysytty mink?kaltainen se eniten oli, olisi h?n sanonut sen muistuttavan sit? tahmeaa mutaa, jota p??skyset k?ytt?v?t pes??ns? rakentaessaan. Se oli niin suuressa m??rin sen n?k?ist?, ett? se olisi voinut olla aivan samaa ainetta.

Kaspar piti yh? silm?ll? n?it? kahta omituista esinett? -- k?rs?n tapaista kasvannaista ja sit? tummaa keh??, josta se pisti n?kyviin. Vasta sitten, kun h?n huomasi ensinmainitun kuuluvan el?v?lle olennolle, ilmaisi h?n havaintonsa tovereilleen. Siit? seikasta tuli h?n vakuutetuksi n?hdess??n k?rs?n katoavan kuin se olisi vet?ytynyt puun sis?lle, kun taas sen tilalla n?kyi vain tumma aukko. Sitten ilmestyi tuo kellert?v? sarvimainen esine j?lleen rei?st?, tunkeutuen ulos ja t?ytt?en sen niinkuin aikaisemminkin.

Kaspar oli liiaksi h?mm?stynyt t?st? n?yst? s?ilytt??kseen en?? yksin niin selitt?m?t?nt? salaisuutta. Enemp?? viivyttelem?tt? h?n ilmaisi huomionsa Karlille ja v?lillisesti Ossarulle.

Molemmat suuntasivat yht'aikaa katseensa puuhun ja kohdistivat sen osoitettuun paikkaan. Karl oli yht? ymm?ll? t?st? oudosta ilmestyksest? kuin Kasparkin oli ollut.

Mutta ei Ossaru. Samalla hetkell?, jolloin h?n n?ki k?yr?n torahampaan ja tumman keh?n, lausui h?n vain v?linpit?m?tt?m?sti ja huolettomasti:

"Siin?h?n on sarvilintu pes?ss??n."

OMITUINEN PES?.

Juuri silloin n?kyi k?yr? kasvannainen vet?ytyv?n puun sis??n, ja sen paikalle ilmestyi pieni tumma reik?, joka oli ilmeisesti suuremman onkalon aukko. T?m? huomio h?mm?stytti kovin Karlia samoin kuin hetkist? aikaisemmin Kasparia.

"Pes?!" toisti Kaspar ihmeiss??n shikarin selityksest?. "Linnun pes?? Sit?k? tarkoitatte, Ossi?"

"Aivan sit?, sahib. Se on oikein suuren linnun pes?. Feringhit sanovat sit? sarvilinnuksi."

"Vai niin", arveli Kaspar, joka ei ollut paljonkaan viisastunut Ossarun selityksest?, "se on hyvin kummallista. Olemme n?hneet sarven kaltaisen esineen pist?v?n ulos puusta, vaikkakin se muistuttaa enemm?n norsun torahammasta kuin sarvea. Se voi olla linnun nokka, mutta sanokaahan, miss? sitten lintu itse tai sen pes? on?"

Ossaru sanoi pes?n olevan puun sis?ss? sek? linnun pes?ss??n aivan nokkansa takana, miss? sen pitikin olla.

"Mit?! Lintuko on tuossa aukossa, mist? n?imme tuon valkean esineen pist?v?n n?kyviin. Seh?n t?ytti rei?n aivan kokonaan, ja jos siell? on lintu, jolle meid?n n?kem?mme nokka kuuluu, on minun vain sanottava, ett? sen nokan t?ytyy olla yht? iso kuin sen ruumis. Kuinka se muuten voisi kulkea niin pienen aukon kautta? En tosiaankaan n?e muuta reik?? kuin tuon yhden. Ehk? lintu onkin tukaani . Olen kuullut joidenkin siihen lajiin kuuluvien voivan menn? l?pi kaikista paikoista, mihin niiden nokka sopii. Se on kai tukaani, Ossaru?"

Ossaru ei tiennyt, mik? tukaani oli, h?n kun ei ollut koskaan kuullut sellaisesta linnusta. H?nen lintuopilliset tietonsa eiv?t ulottuneet pitemm?lle kuin Bengalin lintuihin, ja tukaaneja tavataan ainoastaan Ameriikassa. H?n sanoi, ett? feringhit nimitt?v?t tuota puussa olevaa lintua "sarvilinnuksi", mutta ett? se my?skin tunnettiin "sarviharakkana". Ossaru lis?si viel?, ett? se oli yht? suuri kuin hanhi ja ett? sen ruumis oli monta kertaa paksumpi kuin sen nokka, niin paksulta kuin viimeksimainittu n?yttikin.

"Ja te sanotte, ett? sill? on pes? tuon aukon sis?puolella?" kysyi Kaspar osoittaen pieneen py?re??n reik??n, jonka l?pimitta ei n?ytt?nyt olevan enemm?n kuin kolme tuumaa.

"Olen varma siit?, nuori sahib", kuului Ossarun vastaus.

"Varmaankin on tuolla sis?ll? jokin el?v? olento, koska me olemme n?hneet sen liikkuvan. Jos se on niin iso lintu kuin hanhi, niin kuinka selit?tte, ett? se on p??ssyt sis?lle, ja kuinka se aikoo p??st? ulos? Puun toisella puolella t?ytyy olla suurempi tukko."

"Ei, sahib", v?itti Ossaru varmasti, "tuo, mink? n?ette silmienne edess?, on ainoa kulkutie sarvilinnun pes??n".

"Jopa nyt jotakin, Ossi! V?it?ttek? siis ett? hanhea suurempi lintu voi kulkea ulos ja sis?lle tuosta rei?st?. Tuskinhan voisi varpunen tunkeutua sen l?pi."

"Sarvilintu ei kulje sis?lle eik? ulos. Se pysyy siell?, kunnes sen pienet poikaset ovat valmiit l?htem??n pes?st?."

"No, no, Ossi", sanoi Kaspar h?rn?ten, "tuo juttu on liian hyv? ollakseen tosi. Ette suinkaan vaadi meit? uskomaan sit? kaikkea? Sanotteko sen pysyv?n pes?ss?, kunnes poikaset ovat valmiit l?htem??n sielt?? Ja kuinka sitten? Kuinka auttavat poikaset em?ns? pois pinteest?? Kuinka ne itse p??sev?t ulos, sill? luullakseni ne viipyv?t pes?ss? siihen asti kuin ovat aika lailla kasvaneet? No, no, shikari; ?lk?? nyt en?? tuoko esiin mit??n verukkeita t?ss? asiassa, vaan selitt?k?? kaikki n?m? n?enn?isesti selitt?m?tt?m?t seikat."

Shikari ryhtyi n?in haastettuna antamaan pyydetty? selityst?.

"Ennenkuin sarvilintu alkaa munia, valitsee se jostakin puusta onkalon, joka on kyllin suuri suojatakseen sen rakentaman pes?n ja my?skin sen oman ruumiin. Niin pian kuin pes? on valmis ja munat munitut, istuutuu naaraslintu niiden p??lle, ja j?? siihen, ei ainoastaan siksi kun munat ovat haudotut, vaan pitk?ksi aikaa j?lkeenp?in niin, aivan siihen asti kun poikasilla on melkein t?ydellinen untuvapeite ja kun ne kykenev?t huolehtimaan itsest??n. Jotta se voisi suojella itse??n hautomisaikana n??ti?, hillereit?, faaraorottia ja kaikkia sellaisia 'tuhoel?imi?' vastaan, panee koiras toimeen joko ihmeellist? vaistoa tai viisautta todistavan suunnitelman. Niin pian kuin sen naaras on kyyristynyt munien p??lle, ryhtyy se ty?h?n salamuurarin tapaan. K?ytt?en suuria sarvellisia leukaluitaan ensin muurilaastakaukalona ja sitten muurauslastana, se muuraa umpeen pes?n sis??nk?yt?v?n j?tt?en vain sen kokoisen aukon, ett? naaraan nokka juuri t?ytt?? sen. Aine, jota se k?ytt?? t?h?n tarkoitukseen, on jonkinlaista tahmeaa liejua, jota se hankkii l?heisest? purosta tai r?meest? ja joka muistuttaa jonkun verran sit?, mit? tavallinen kotip??skynen k?ytt?? oman omituisen pes?ns? rakentamiseen. Kuivuneena t?m? lieju muuttuu eritt?in kovaksi pit?en puoliaan mink? yritteli??n tungettelijan hampaita ja kynsi? vastaan tahansa, yht? hyvin linnun kuin nelijalkaisenkin. Ei edes liukas puuk??rmek??n voi l?yt?? kyllin tilaa luikerrellakseen pes??n, kun naaraan sarvinen nokka pist?? ulos pes?n aukosta. Em?, jolla ei n?in ole mit??n pelkoa joutua ahdistetuksi, jatkaa rauhallisesti hautomistaan!"

Kun Ossaru oli p??ssyt n?in pitk?lle selityksiss??n, keskeytti Kaspar h?net er??ll? kysymyksell?.

"Mit?!" sanoi h?n, "istuu koko ajan -- viikkokausia, otaksun -- tulematta milloinkaan ulos ja tuulettelematta itse??n? Ja kuinka se saa ruokansa?"

Kasparin lausuessa n?m? sanat ja ennenkuin Ossaru oli enn?tt?nyt vastata, kuului heid?n korviinsa ??ni, joka tuntui tulevan heid?n yl?puoleltaan taivaan laelta. Se oli oikein omiaan her?tt?m??n kauhua sellaisissa, jotka eiv?t olleet koskaan ennen kuulleet sit? tai eiv?t tienneet mik? sen aiheutti. Se oli jonkinlainen lepattava, kahiseva ??ni tai paremminkin sarja ??ni?, jotka muistuttivat voimakkaan myrskyn nopeasti toinen toistaan seuraavia puuskia.

Samalla hetkell? kuin Ossaru kuuli sen, tiesi h?n mit? se oli. Vastaamatta suoraan Kasparin kysymykseen h?n vain sanoi:

"Odottakaahan hetkinen, sahib. Tuossa tulee uros sarvilintu. Se n?ytt?? teille kuinka naaras saa ruokaa."

Tuskin olivat nuo sanat p??sseet shikarin huulilta, kun tuon omituisen ??nen alkuper? selvisi h?nen tovereilleen. Sen aiheuttaja ilmestyi heid?n eteens? suuren linnun muodossa, joka lensi heid?n puunsa ohi voimakkain siiveniskuin sykomoria kohti, jossa pes? oli.

Hetke? my?hemmin se n?kyi asettuvan er??lle aukon alapuolella olevalle varren muhkuralle. Ossarun ei tarvinnut tovereilleen sanoa, ett? koirassarvilintu oli laskeutunut siihen. Suuri nokka, jonka k?rki muistutti sit?, mink? he jo olivat n?hneet pist?v?n ulos rei?st? ja mik? j?lleen n?kyi liikkuvan siin?, sek? sen yl?puolella suunnaton kyp?r?n muotoinen kasvannainen, kohoten p??laen ylle ja ulottuen muutamia tuumia pitkin ylemm?n leukaluun k?rke?, jota olisi voinut pit?? toisena nokkana -- t?m? omituinen lis?ke ei voinut kuulua millek??n muulle linnulle kuin sarviharakalle.

SARVILINTU.

Ossaru ei ollut liioitellut n?iden lintujen kokoa verratessaan niit? hanheen. P?invastoin h?n melkein oli tasoittanut niiden suhdetta, sill? t?m?, josta nyt oli kysymys, n?ytti paljon suuremmalta kuin naaras- tai koirashanhi. Se oli varmasti pitempi kuin kolme jalkaa -- laskettuna pyrst?n k?rjest? k?yr?n nokan huippuun, mik? nokka jo itsess??n oli melkein jalan pituinen! Sen selk? oli musta ja vatsapuoli kellert?v?n valkea, kun taas pyrst?sulat olivat kirkkaan valkoiset -- vain leve? musta juova kulki niiden poikki l?hell? keskustaa. Sen nokka samoin kuin heid?n aikaisemmin n?kem?ns? naaraankin oli kellahtava ylemm?n leukaluun juuren kohdalta, kun taas kyp?r?n muotoinen kasvannainen oli mustan ja valkean kirjava.

Ossarun oli kerrottava heille melkein kaikki, mit? h?n tiesi tuosta omituisesta linnusta, sill? vaikkakin Intiassa on muutamia kotimaisia sarvilintulajeja, ei se suinkaan ole mik??n tavallinen el?in edes omilla syntym?sijoillaan.

Karl olisi voinut puhella heille paljon enemm?n sen eri lajeista ja tavoista, ja ep?ilem?tt? h?n olisi sen tehnytkin, jos he olisivat olleet toisenlaisissa olosuhteissa. Mutta sellaisessa tilanteessa, vihaisen norsun piiritt?ess? heit? puun alapuolella ja heid?n nyt seuratessaan mielenkiinnolla linnun liikkeit?, ei Karl tuntenut ollenkaan halua luennoida lintu-oppia. H?n olisi voinut kertoa lintutieteilij?iden olevan hyvin eri mielt? sarvilinnun luokittelemisesta -- muutamat kun sijoittavat sen tukaanien joukkoon, toisten v?itt?ess? sen kuuluvan variksen sukuun. Sen suunnaton nokka, joka ei ole miss??n suhteessa sen ruumiiseen, ei ole sen ainoa yht?l?isyys tukaanin kanssa. Niinkuin nekin, sinkauttaa se ruokansa ilmaan siepaten sen kiinni ja nielaisten, kun se putoaa. Mutta toisin kuin tukaanit, ei se voi kiivet? puihin eik? siis kuulu kiipij?in lahkoon. Sit? sanotaan kaikkiruokaiseksi, ja siin? suhteessa se muistuttaa variksia ja korppeja. Mutta, niinkuin jo sanottu, sarvilintuja on monta lajia, ja useimmat kirjoittajat ovat sekoittaneet n?iden lajien tapoja, jotka eiv?t suinkaan ole samanlaisia. Afrikalla on omat lajinsa, Intialla ja sen saarilla omansa, ja Uusi Guinea on tunnettu paristakin omasta erikoislajistaan.

Niinkuin jo sanoin, tunsi Karl kaikki n?m? sarvilinnun luonnonhistoriaan kuuluvat seikat, mutta sill? hetkell? ei h?n ajatellutkaan niiden ilmaisemista tovereilleen, koska kaikki kolme olivat liiaksi syventyneet koiraslinnun liikkeiden tarkastelemiseen. Ilmeisesti se ei ollut kasvissy?j?, sill? sen laskeutuessa alas saattoivat he n?hd? sen nokasta riippuvan pitk?n sylinterin muotoisen esineen, jonka he voivat todeta kuolleen tarhak??rmeen kappaleeksi, siin? kun oli vain p?? ja palanen ruumista j?ljell?. Niinik??n oli ilmeist?, ettei sen toveri ollut tottunut kasvisravintoon, sill? siit? tavasta, mill? koiras puuhaili, n?kiv?t katselijat tuon silvotun matelijan olevan tarkoitetun sille. Ep?ilem?tt? se oli sen p?iv?llinen, sill? nyt oli se vuorokauden aika.

Sit? ei tarvinnut kauan odottaakaan. Melkein samalla hetkell?, jolloin sen ruuanhankkija istuutui puun ulkonemalle, heitti se p??nnyk?yksell? k??rmeen kappaleen ilmaan ja sitten sieppasi sen alas pudotessa -- ei nielaistakseen sit?, vaan ainoastaan saadakseen siit? paremmin kiinni ja voidakseen antaa sen n?pp?r?mmin toverinsa leukaluihin, jotka pistiv?t n?kyviin aukosta ja avautuivat ottamaan sit?.

Seuraavalla hetkell? siirtyi tuo maukas pala koiraan nokasta naaraan nokkaan, ja sitten katosivat norsun torahampaan tapaiset leukapielet onkaloon pusertaen k??rmett? v?liins?.

Uros ei viipynyt en?? hetke?k??n kauemmin puussa. Se oli tarjonnut toverilleen p?iv?llisen, ja ehk? sen oli nyt tuotava sille j?lkiruoka. Joka tapauksessa se kohosi heti ilmaan r?pytellen siipi??n yht? kajahtelevasti kuin tullessaankin, mutta t?ll? kerralla liittyi tuohon ??neen sen sarvisten leukaluidenkin kalina kuin parin kastanjetin helin?, saaden aikaan ??nen, joka ei ainoastaan ollut kummallinen, vaan my?skin omiaan her?tt?m??n levottomuutta ?kkin?isiss?.

NELIJALKAINEN MURTOVARAS.

Linnun l?hdetty?, joka oli saanut opettaa meid?n nuorille seikkailijoillemme niin mielt?kiinnitt?v?n luvun luonnonhistoriaa, valtasi norsu j?lleen heid?n huomionsa. Ei sen vuoksi, ett? sen liikkeiss? olisi ollut mit??n uutta, sill? se menetteli aivan samoin kuin aikaisemminkin, vaan yksinkertaisesti siit? syyst?, ett? he tiesiv?t olevansa pakotettuja pysym??n puussa niin kauan kuin se k?veli maassa. Luonnollisestikin he loivat silm?ns? alas siihen n?hd?kseen, eik? se tehnyt mit??n poisl?htemisen merkki?. He eiv?t voineet n?hd? mit??n sellaista. Ei pienink??n liikahdus ilmaissut sen aikovan poistua.

Kun he olivat vaipuneet tarkastelemaan piiritt?j??ns?, eiv?t he luonnollisestikaan kiinnitt?neet huomiota sikomoriin. Eiv?t he olisi k??ntyneetk??n uudestaan tuohon puuhun p?in -- ei ainakaan hyv??n aikaan, jollei heid?n korviinsa olisi kuulunut ??ni, joka tuntui tulevan sarvilinnun pes?st? p?in. Se oli pehme? ja melkein valittava ??ni, erilainen kuin sarvilinnun p??st?m?, eik? se muistuttanutkaan mink??n linnun ??nt?. Se oli paremminkin jonkun nelijalkaisen ??nn?hdyksen kaltainen, tai se olisi my?skin voinut olla ihmis??ni, joka toisti muutamia kertoja tavun "vy?".

Ossaru saattoi heti ensi kerralla sanoa, ettei se ollut linnun eik? ihmisolennon ??ni. Melkein yht? pian tulivat toisetkin vakuutetuiksi siit?, ettei se ollut kumpikaan, sill? luodessaan silm?ns? sykomoriin p?in he huomasivat samalla ulkonemalla, jossa ?sken oli istunut urossarvilintu, aivan erilaisen olennon -- lyhyesti sanoen nelijalkaisen.

Jos t?m? olisi sattunut ameriikkalaisessa mets?ss?, olisivat he voineet otaksua el?int? pesij?karhuksi, vaikkakin hyvin suureksi. Tarkemmin tutkiessa olisi saattanut huomata paljon yhdenn?k?isyytt? ja my?skin eroavaisuutta. Sill? oli samoin kuin pesij?karhullakin k?mmenjalkaiset jalat, lihava py?re? ruumis ja hyvin paksu karvainen h?nt?, joka oli kiemuralla niinkuin tuolla ameriikkalaisellakin el?imell?. Se erosi kuitenkin viimeksimainitusta siin?, ett? sen turpa oli lyhyt ja py?re?, jonkun verran kissamainen, eik? pitk? ja hoikka, kun taas sen karvat tai paremminkin turkin muodosti paksu tasainen, yli ruumiin, raajojen ja h?nn?n ulottuva peite, joka n?ytti sile?lt?, kiilt?v?lt? pinnalta. Sen p??v?ri oli hyvin tumman ruskea, jossa oli kullankeltaisia juovia ja t?pli?. Kaspar huomautti sen n?hdess??n, ett? se oli kauneimpia el?imi?, mit? h?n oli milloinkaan n?hnyt.

Luonnontutkija Cuvier oli tehnyt saman huomautuksen kauan ennen Kasparia. Niin sanoi Karl kuullessaan veljens? huulilta livahtavan arvostelun.

Ossaru tiesi el?imen olevan "vy?", mik? nimi on johdettu sen tavallisesta ??nest?, sek? sanoi sit? toisinaan nimitett?v?n my?skin "tshetvaksi" tai "pandaksi".

Vaikkakin ankarammat luonnontutkijat noudattaen taipumustaan turhantarkkuuteen ovat luoneet t?st? el?imest? eri suvun, ei mik??n eroita sit? ulkomuodon tai tapojen suhteen m?yrist?, pesij?karhuista tai muista sellaisista petoel?imist?. Niinkuin nekin saalistaa se lintuja ja niiden munia sek? my?skin pienempi? nelijalkaisia. Sit?paitsi se kiipe?? ketter?sti puuhun samoinkuin pesij?karhukin.

Se asento, miss? t?m? meid?n kuvattavanamme oleva "panda" oli silloin kun Karl ja Kaspar sen huomasivat ensiksi, ilmaisi sen kykenev?n kiipe?m??n. Sen puuhat heti t?m?n j?lkeen todistivat taas sen pit?v?n linnun munista. Se ei ollut viipynyt minuuttiakaan heid?n n?kyviss??n, ennenkuin he huomasivat sen haeskelevan sarvilinnun munia. Ehk? sill? sit?paitsi oli aikomus maistaa niiden omistajan lihaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet