Read Ebook: Saarroksissa Himalajalla: Saksalaisten veljesten seikkailuja by Reid Mayne Tuomikoski Aino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1030 lines and 44703 words, and 21 pages

Se asento, miss? t?m? meid?n kuvattavanamme oleva "panda" oli silloin kun Karl ja Kaspar sen huomasivat ensiksi, ilmaisi sen kykenev?n kiipe?m??n. Sen puuhat heti t?m?n j?lkeen todistivat taas sen pit?v?n linnun munista. Se ei ollut viipynyt minuuttiakaan heid?n n?kyviss??n, ennenkuin he huomasivat sen haeskelevan sarvilinnun munia. Ehk? sill? sit?paitsi oli aikomus maistaa niiden omistajan lihaa.

Nojaten paksuja k?mmenjalkaisia takajalkojaan puun ulkonemaan se kohottautui kuin pieni karhu ja alkoi etujaloillaan raaputtaa sit? turvasein??, jonka valmistamiseen uroslintu oli uhrannut niin paljon aikaa ja vaivaa. Mahdollisesti sen olisi onnistunut tunkeutua pes??n, jos se olisi saanut toimia rauhassa, ja luultavasti se olisi sen tehnytkin -- muuten se tuskin olisi ryhtynyt siihen yritykseen. Mutta se ei saanut kauan olla yksin. Sis?puolella olija ei olisi paljon voinut sit? est??, vaikka se ilmeisesti havaitsi vaaran vaanivan ulkopuolella ja vihollisen ahdistavan sen linnoitusta, mink? ilmeisesti huomasi siit? tavasta, jolla sen nokka tuon tuostakin pist?ytyi ulos ja vet?ytyi takaisin aukosta, sek? my?skin sen vihaisesta s?hin?st?.

Jokseenkin varmasti olisi savisein? luhistunut, jos raapiminen olisi saanut jatkua, mutta ennen sit? kuului puunlatvojen v?list? ??nek?st? siipien l?im?htely? ja r?pytyst?, tohinaa ja pauhinaa. Hetken kuluttua lepattivat koiras-sarvilinnun leve?t varjoisat siivet nelijalkaisen ry?v?rin korvien ymp?rill? pitk?n, ly?m?miekan n?k?isen, reunoihinsa asti asestetun nokan heti paikalla keskeytt?ess? tungettelijan aikomukset.

H?mm?stynyt pesij?karhu v?risi t?m?n ensi hy?kk?yksen vaikutuksesta, sill? samoin kuin kuka perheenis? tahansa, joka kotiin palatessaan huomaa murtovarkaan tunkeutumassa h?nen taloonsa, heitt?ytyi koiraslintu kokonaan kiihke?n raivon valtaan.

Mutta ry?v?ri, joka n?ht?v?sti oli tottunut t?m?ntapaiseen, saavutti pian malttinsa ja asettui vain lujemmin ulkonemalle, sensijaan ett? olisi poistunut puusta. Asettuen siivek?st? hy?kk??j?? vastaan se valmistui taisteluun.

Se syttyikin heti paikalla kummaltakin puolelta. Lintu iski yh? uudestaan vastustajaansa kiinni ly?den vahvoilla siivill??n ja pistellen k?yr?ll? nokallaan. Nelijalkainen taas antoi takaisin sek? hampaillaan ett? kynsill??n joitakin kertoja, nyk?isten siivekk??n vastustajansa rinnasta suunsa t?yteen h?yheni?.

FRITZ TULEE V?LIIN.

On aivan ep?varmaa, kuinka taistelu olisi loppunut, jos pesij?karhu ja sarvilintu olisivat olleet sen ainoat osanottajat. Kaiken todenn?k?isyyden mukaan olisi kai sent??n nelijalkainen voittanut kaksijalkaisen, pes?n sein?m??n olisi syntynyt aukko, naaraslintu olisi kiskaistu sielt? ulos, ehk? tapettu ja sy?tykin, ja munat sen j?lkeen.

Mutta kohtalon kirjaan ei ollut kirjoitettu, ett? t?m?n pikku draaman loppu tulisi olemaan sellainen, sill? silloin sattui tapaus, joka muutti taistelun luonteen kokonaan, ja t?t? tapausta seurasi sarja muita tapauksia, jotka veiv?t asiat aivan toiseen loppuun kuin taistelun osanottajat tai katselijat olivat odottaneet.

Ensimm?inen n?ist? tapauksista ja se, joka tuli uudeksi vaiheeksi taistelun kulussa, oli hyvin hullunkurinen, viel?p? niin suuressa m??rin, ett? se houkutteli puussa istuvat katselijat nauramaan.

Pesij?karhun istuessa pystysuorana takajaloillaan sattuivat sen silm?t olemaan suoraan pes?n aukkoa vastap??t?. Uneksimattakaan mist??n silt? taholta tulevasta vaarasta ajatteli ry?v?ri vain silmiens? varjelemista lennossa olevaa sarvilintua vastaan. Mutta pes?ss? oleva naaraslintu, joka saattoi hyvin n?hd? mit? ulkopuolella oli tekeill?, ei aikonutkaan j??d? toimettomaksi katselijaksi. Huomatessaan hyv?n tilaisuuden tarjoutuvan, se kun oli niin l?hell?, ett? ulottui iskem??n, veti se rauhallisesti takaisin pitk?n luisen nokkansa ja heilauttaen t?ysin voimin niskaansa, raskaan kyp?r?n tapaisella lis?kkeell? varustetun p??ns? painon tukiessa iskua, se l?i nokkansa suoraan pesij?karhun silm??n kuin k?rkikuokalla, niin ett? sen ter?v? huippu tunkeutui melkein kallon puhki.

Kauhun valtaamana, osittain h?mm?styneen? t?st? odottamattomasta iskusta ja osittain sen tuottaman kivun vuoksi nelijalkainen p??sti kime?n huudon. Se kapusi paikalla alas puusta ja n?ytti kiihke?sti haluavan p??st? pakoon. T?m? aie olisikin ep?ilem?tt? onnistunut, lukuunottamatta toisen silm?n menett?mist?, mutta siihen oli suuntautunut viel? toisenkin vihollisen katse, sellaisen, jota vastaan sen oli viel? k??nnytt?v?. Fritz oli taistelun h?lin?n houkuttelemana siirtynyt l?hemm?ksi paikaltaan puun juurelta ja yl?s katsellen tarkastellut kaiken aikaa kahakkaa. On tuskin luultavaa, ett? rehellisen Fritzin my?t?tunto olisi ollut kenenk??n muun kuin viattoman linnun puolella rikollista nelijalkaista vastaan. Mutta mihin p?in se lieneek??n kallistunut, varmaa vain on, ett? kun pesij?karhu p??si alas, koira hy?kk?si paikalla sen kimppuun ja alkoi h?tyytt?? sit? kuin olisi tuo el?in ollut sen vanhin ja katkerin vihollinen!

Vaikka t?m? uusi hy?kk?ys olikin niin ?killinen -- yht? odottamaton kuin nokkaus silm??n -- ei hurjistunut pesij?karhu n?ytt?nyt aikovan antaa per??n tappelematta ja, vaikkakin sen vastustaja oli paljon mahtavampi, olisi se luultavasti antanut t?lle muistoksi pari raapaisua, jotka se olisi saanut s?ilytt?? hautaan asti.

Mutta sill? hetkell? uhkasi Fritzi? paljon suurempi vaara kuin pesij?karhun kynsien taholta tuleva. Jollei kohtalo olisi suosinut sit? sen hypelless? sinne t?nne tappelun kuluessa, niin ett? se sattui k??nt?m??n silm?ns? m??r?ttyyn suuntaan, olisi se huomannut olevansa sellaisen vastustajan kynsiss?, joka olisi antanut sille yht? v?h?n armoa kuin se itse pesij?karhu-raukalle.

Mutta sattuma suosi sit?, sill? mik??n muu ei sen katsetta k??nt?nyt sen vanhaa vainoojaa norsua kohti. Se sattuma n?ytti sille viimemainitun, joka sill? hetkell? sy?ksyi sit? kohti vinhaa vauhtia silm?t s?ken?iden mykk?? kostonhalua ja k?rs? ojossa sieppaamaan koiran. Asian n?in ollen ei Fritzin tarvinnut hetke?k??n arvella, mihin suuntaan l?htisi. ?kki? hylj?ten pesij?karhun kuin olisi huomannut tuon nelijalkaisen myrkkypalaksi, se loikahti p?invastaiseen suuntaan kuin mist? norsu l?hestyi. V?hemm?ss? kuin parissakymmeness? sekunnissa oli ainoa kohta, mik? siit? n?kyi, sen h?nn?nhuippu, juuri katoamassa tiheikk??n.

Kaikista t?h?n kahakkaan osaaottaneista el?imist? oli pesij?karhu raukka ehk? surkuteltavin. Joka tapauksessa se oli onnettomin, sill? t?m?n n?ytelm?n keralla loppui sen el?m?kin. Jokaisessa kohtaamassaan el?imess? se tapasi vihollisensa ja viimeisest? sai sellaisen kauhean vastustajan, joka pian teki siit? lopun. T?m? viimeinen oli norsu. Kun tuo suuri el?in sy?ksyi Fritzi? kohti ja huomasi sen p??sseen pakoon, p??tti se t?ll? kerralla joka tapauksessa hankkia yhden uhrin. Sen sijaan ett? olisi toteuttanut suunnitelmansa, jonka se oli vain osittain pannut t?yt?nt??n nimitt?in seurannut Fritzi? mets??n -- muutti se ?kki? aikeensa ja kohdisti vihamielisyytens? pesij?karhuun. Se huomasi viimeksimainitun olevan ulottuvilla, sill? pesij?karhu ei huomannut norsun l?hestymist? niinkuin Fritz, puolittain sokaistunut kun oli linnun nokan iskusta ja puolikuollut koiran h?tyyttelyist?. Mahdollisesti se huomasi vaaran, mutta vasta sitten, kun norsu oli p??ssyt niin turmiollisen l?helle, ettei mik??n pako voinut en?? tulla kysymykseen.

Ennenkuin pesij?karhu enn?tti tehd? pienint?k??n yrityst? p??st? pois maasta, oli norsu kietaissut k?yr?n k?rs?ns? sen ymp?ri ja kohottanut sen ilmaan kuin ei sen ruumis olisi ollut h?yhent? painavampi. Pit?en sit? korkealla harppasi tuo armoton hirvi? muutaman pitk?n askeleen kaatunutta obeliskia kohti ja sitten se, kuin tarkoitukseensa sopivaa paikkaa valikoiden, asetti pesij?karhun viel? s?tkyttelev?n ruumiin maahan, pani suuret etujalkansa sen p??lle ja vuorotellen k?ytt?en niit? tallasi pesij?karhua, kunnes ainoa merkki, mik? oli j?ljell? murskaantuneesta el?imest?, oli muodoton turkis- ja lihakasa!

Se oli puussa istuville tuskallinen n?ky, mutta sit? seurasi toinen, joka miellytti kaikkia kolmea miest? -- nimitt?in norsun takaosan n?keminen sen kulkiessa mets??n p?in ilmeisesti aikoen poistua taistelukent?lt?.

Ei kukaan heist? voinut arvata, oliko se saanut kostonhalunsa tyydytetyksi pesij?karhun tuhoamisella vai oliko se l?htenyt hakemaan Fritzi?. Mutta mik? lieneekin asian aiheuttanut, varmaa on, ett? se ohjasi kiertolaisnorsun pois sielt? ja lopetti piirityksen, joka oli muuttumaisillaan eritt?in kiusalliseksi.

"KUOLEMA NORSULLE."

Niin pian kuin norsu oli kokonaan kadonnut n?kyvist?, neuvottelivat piiritetyt maahan laskeutumisesta. He olivat per?ti v?syneet siihen asemaan, miss? heid?n oli pit?nyt pysytell? niin kauan, sill? totta puhuen muuttuu kovalla puun oksalla hajas??rin istuminen aikaa my?ten niin tuskalliseksi, ett? se on melkein siet?m?t?nt?, vaikka se on hyvin mukavaa lyhyen rupeaman. Etenkin Kaspar oli tullut k?rsim?tt?m?ksi t?m?n v?sytt?v?n toimettomuuden vuoksi ja oli kovin raivoissaan kiertolaisnorsulle, joka pakotti heid?t sellaiseen. Muutamia kertoja oli h?n ollut l?htem?isill??n pois paikaltaan ja hiipim?isill??n hakemaan pyssy??n, mutta Karl, joka oli joka kerta huomannut h?nen aikeensa, oli viisaasti kyll? suostuttanut h?net luopumaan siit?.

Kaikki halusivat kiihke?sti p??st? pois puusta ja he olisivat j?tt?neet istuinpaikkansa heti pel?tyn vihollisensa kadottua, jos olisivat olleet varmat siit?, ett? se oli lopullisesti poistunut, mutta he ep?iliv?t sen l?hteneen vain lyhyeksi ajaksi. Ehk? oli sen poistuminen vain jokin juoni, jolla se koetti houkutella heit? alas, sill? t?m?nlaatuiset norsut ovat tunnettuja siit?, ett? ne tekev?t kepposia melkein yht? taitavasti kuin ihmisveijaritkin.

Heid?n neuvotellessaan siit?, miten olisi paras menetell?, Ossaru katkaisi lyhyeen heid?n harkitsemisensa tarjoutumalla vapaaehtoisesti laskeutumaan ensim?isen? ja hiipim??n v?h?n matkaa sit? polkua, jota norsu oli kulkenut, p??st?kseen varmuuteen siit?, oliko norsu todellakin j?tt?nyt asemansa vai makasiko se v?ijyksiss? l?hell? mets?n reunaa.

Koska shikari osasi hiipi? mets?n l?pi yht? ??nett?m?sti kuin k??rme, ei t?m? h?nen tekonsa voinut olla kovinkaan vaarallinen, jos h?n ei poistuisi kovin kauas. H?nen t?ytyi n?hd? norsu, ennenkuin tuli liian l?helle sit?, ja siin? tapauksessa, ett? se k??ntyisi ajamaan h?nt? takaa, voisi h?n taas paeta heid?n puulinnoitukseensa.

H?n tuskin odotti toveriensa suostumusta, vaan laskeutui alas oksilta heti t?m?n ajatuksen juolahdettua h?nen p??h?ns?. Maahan p??sty??n h?n hiipi nopeasti, mutta varovasti siihen suuntaan, mihin norsukin oli kulkenut.

Karl ja Kaspar viipyiv?t viel? viitisen minuuttia korkealla istuinpaikallaan, mutta kun ei shikari palannut niin pian kuin he olivat odottaneet, tulivat he k?rsim?tt?miksi ja pudottautuivat alas puusta.

Heid?n ensimm?inen ty?ns? oli ottaa j?lleen pyssyt k?siins? ja ladata ne uudelleen. Sitten he odottivat Ossarun paluuta asettuen sellaiselle paikalle, mist? voisivat j?lleen helposti hyp?ht?? oksien peittoon, jos joutuisivat ?killisen hy?kk?yksen esineiksi.

Kului melkoinen aika, ennenkuin he n?kiv?t tai kuulivat mit??n shikarista. He eiv?t tosiaankaan kuulleet mit??n, sill? heid?n ymp?rill??n vallitsi t?ydellinen hiljaisuus, jota vain silloin t?ll?in katkaisivat koirassarvilinnun siipien l?im?hdykset. Se nimitt?in pysytteli yh? pes?n l?heisyydess? ilmeisesti h?mm?styneen? huomatessaan, mink? salaper?isen asiain yhteyden avulla h?n oli niin ?kki? vapautunut vastustajastaan, pesij?karhusta.

Linnun liikkeet eiv?t en?? her?tt?neet mit??n mielenkiintoa Karlissa ja Kasparissa, jotka alkoivat tulla rauhattomiksi Ossarun viipyess? poissa niin kauan.

Mutta pian senj?lkeen heid?n mielens? keveni j?nnityksest? heid?n n?hdess??n shikarin sukeltavan esiin viidakosta ja l?hestyv?n nopein askelin aukeaa kohtaa. Heill? oli viel? sekin ilo, ett? n?kiv?t Fritzin seuraavan h?nen kintereill??n. Koira oli liittynyt Ossaruun l?hell? mets?n reunaa, miss? se oli rauhallisesti piileskellyt pelottavan norsun n?kyvist?.

Ossarun l?hestyess? huomasivat sek? Karl ett? Kaspar h?nen kasvoillaan ilmeen, joka yhdess? h?nen kiireisen kulkunsa kanssa ilmaisi h?nell? olevan jotakin t?rke?? kerrottavana.

"No, Ossaru", kysyi Kaspar, joka puhui ensimm?isen?, "mit? uutisia? Oletteko kiertolaista n?hnyt sen koommin?"

"Kiertolaistako?" vastasi Ossaru ??nell?, joka ilmaisi salaista, pelkoa. "Puhutte totta, sahib. Uutiseni koskevat tuota kiertolaisnorsua, jollei pahempaa."

"No, mit? nyt? Oletteko n?hnyt jotakin meid?n luotamme l?hdetty?nne?"

"N?hnytk?, sahibit! Minne luulette sen menneen?"

"Minne?"

"Se on mennyt majalle."

"Majalle?"

"Suoraa p??t?. Ah, sahibit!" jatkoi shikari puhuen matalalla ??nell? ja kasvoillaan taikauskoisen kauhun ilme. "Tuo el?in on liian viisas t?h?n maailmaan, se ymm?rt?? liian paljon. Min? pelk??n, ettei se sittenk??n ole norsu, vaan paholainen, joka on ottanut norsun hahmon. Miksi se on mennyt takaisin sinne?

"Ah, nytp? ymm?rr?n", lausui Kaspar. "Luuletteko", lis?si h?n, "sen toivovan l?yt?v?ns? meid?t sielt?? Jos sill? oli sellainen tarkoitus", jatkoi h?n odottamatta vastausta, "ei meill? tule olemaan mit??n rauhaa niin kauan kuin se el??. Joko on meid?n tapettava se, tai menettelee se samoin meid?n kanssamme."

"Sahibit", sanoi hindu pudistaen merkitsev?sti p??t??n, "emme kykene tappamaan sit?. Se norsu ei kuole koskaan."

"Oh, loruja, Ossi! ?lk?? huolehtiko suotta", lausui Kaspar torjuen halveksivasti shikarin taikauskoisen k?sityksen, "ei ole paljonkaan syyt? ep?ill? sit?, ettemme saattaisi tappaa norsua, jos vain p??semme sopivan ampumamatkan p??h?n. Ja uskokaa minua, mit? pikemmin ryhdymme siihen, sit? parempi. Ilmeisesti on sill? jokin h?ijy aikomus koska se on mennyt majallemme. Todenn?k?isesti se muistaa Fritzin siell? ensiksi h?tyytt?neen sit?, ja koska se ehk? luulee koiran paenneen sinne, on se l?htenyt sit? hakemaan. Ohoi, Fritz, kelpo toveri, sinun ei tarvitse pel?t?. Sin? p??set helposti pois sen tielt? milloin tahansa haluat. Sinun herrasi ovat suuremmassa vaarassa kuin sin?."

"Oletteko varma siit?, Ossaru", kysyi Karl, joka oli jonkun aikaa seisonut ??nett?m?sti mietiskellen, "ett? se on mennyt majalle?"

Vastaukseksi t?h?n kysymykseen ei Ossaru tahtonut ehdottomasti v?itt?? n?hneens? norsun menneen aivan sille paikalle, miss? maja sijaitsi, mutta h?n oli seurannut sen kulkua sakean mets?vy?hykkeen l?pi ja sitten puuhun kiivetty??n huomannut tuon suuren nelijalkaisen kulkevan majalle p?in. H?n ei ep?illyt ollenkaan sen suuntaavan askeleitaan sinne, vaikka ei voinut arvata mist? syyst?, h?nen taikauskoinen pelkonsa kun oli est?nyt h?nt? tekem?st? mit??n otaksumia.

"Yksi asia on selv?", sanoi Karl mietitty??n t?h?n asti, "meid?n ei kannata ollenkaan yritt?? jatkaa alottamaamme tarkistelua, kunnes norsu olisi poissa tielt?. On aivan totta, mit? sanot, veli Kaspar. Nyt, kun se on huomannut meid?n olevan t??ll? ja sen lis?ksi viel? raivostunut meid?n tuottamistamme haavoista, ei se todenn?k?isesti unohda tapahtunutta. Emme voi toivoa rauhaa tai turvallisuutta, ennenkuin olemme onnistuneet tuhoamaan sen. Ei ole mit??n j?rkisyyt?, mik? est?isi meit? ryhtym?st? siihen heti paikalla, vaan kaikki seikat kehottavat meit? siihen. Meid?n henkemme suorastaan riippuu siit?, saammeko sen lopetetuksi, eik? ole turvattu, ennenkuin suoritamme sen ty?n."

"L?htek??mme siis paikalla sen kimppuun!" huudahti Kaspar, "ja olkoon tunnuslauseemme 'kuolema norsulle'!"

KOTI RAUNIOINA.

Enemp?? viivyttelem?tt? l?htiv?t seikkailijamme kulkemaan takaisin majalle aivan samaa polkua kuin norsukin oli mennyt -- mink? he voivat p??tt?? pitkin tiet? n?kemist??n el?imen j?ljist?, jotka shikarin kokenut silm? jo oli keksinyt ja joita h?n nyt osoitti tovereilleen heid?n astellessaan. Siell? t??ll? n?kyi sen suuria jalanj?lki? turpeessa sellaisissa kohdin, miss? maaper? oli pehme??. Toisissa paikoin, miss? ei n?kynyt mit??n j?lki?, ilmaisivat Ossarulle ?skett?in maahan pudonneet lehdet ja oksat sek? verrattain suuret puista taittuneet ja jonkin matkaa ennen putoamistaan kulkeutuneet puunhaarat selv?sti sen tien, mit? norsu oli astellut.

Shikari oli usein seurannut villinorsujen j?lki? Bengalin aarniometsiss? ja tunsi tarkoin n?iden kulkutiet. Senvuoksi h?n saattoi sanoa toisille, ettei kiertolaisnorsu ollut pureskellut puunlehvi? menness??n, sill? lehdiss? ja oksissa ei ollut mit??n j?lki? sen hampaista, vaan ett? se p?invastoin oli kulkenut nopeasti eteenp?in kuin jotakin erityist? tarkoitusta silm?ll? pit?en. Paremminkin n?ytti silt? kuin olisi nuo murtuneet oksat rep?isty poikki senvuoksi, ett? norsu oli suutuksissa sen osaksi tulleesta huonosta kohtelusta sek? pettynyt kostoaikeittensa ep?onnistumisesta.

Ossarun ei tarvinnut kehoittaa tovereitaan varovaisuuteen. He tiesiv?t yht? hyvin kuin h?nkin, ett? t?llainen raivostunut norsu kuin t?m? oli, olipa se sitten kiertolainen tai tavallinen rehellinen norsu, ei suinkaan ollut turvallinen seuratoveri. Heill? olikin ollut sek? silmin ett? korvin havaittavia todistuksia siit?, ett? erikoisesti t?m? norsu oli mit? vihaisin olento.

He kulkivat siis eteenp?in tavattoman varovasti pit?en tarkoin silm?ns? ja korvansa varuillaan ja samalla liikkuen aivan sanattomina tai keskustellen vain kuiskaten.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet