Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Marsin sotavaltias by Burroughs Edgar Rice Kupiainen Alpo Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1319 lines and 41911 words, and 27 pages
Translator: Alpo Kupiainen
Produced by: Tapio Riikonen
MARSIN SOTAVALTIAS
Kirj.
Edgar Rice Burroughs
Englanninkielest? suomentanut
Alpo Kupiainen
Kariston nuorisonkirjoja 47.
H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhti?, 1923.
SIS?LLYS:
ENSIMM?INEN LUKU
Iss-virralla
Dorin laaksossa, unohdetun Korus-j?rven tulipunaisia rantaniittyj? reunustavan mets?n pimennossa, Marsin kuiden kiit?ess? meteorimaista rataansa alhaalla kuolevan t?hden taivaalla, hiivin varovasti aavemaisen hahmon j?less?, joka ilmeisesti liikkui huonoilla asioilla, sill? h?n pysytteli huolellisesti synkimpien varjojen peitossa.
Kuuden pitk?n marsilaisen kuukauden ajan olin harhaillut kammottavan Auringon temppelin l?heisyydess?. Siell?, hitaasti kiert?v?ss? komerossa, syv?ll? Marsin pinnan alla virui prinsessani kuin haudassa -- el?v?n? vaiko kuolleena? Oliko kiukkuisen Phaidorin murha-ase osunut rakkaimpani syd?meen? Vain aika antaisi siihen kysymykseen varman vastauksen.
Minun oli odotettava kuusisataakahdeksankymment?seitsem?n Marsin p?iv??, ennenkuin kopin ovi uudelleen joutuisi tunnelin p??n kohdalle, jossa viimeksi olin n?hnyt iki-ihanan Dejah Thorisini.
T?m? aika oli puoliv?liss?, tai olisi huomenna, mutta se n?ky, joka oli kohdannut katsettani, juuri ennenkuin tupruava savu sokaisi silm?ni ja se kapea rako, josta olin n?hnyt Heliumin prinsessan koppiin, sulkeutui erottaen meid?t toisistamme kokonaiseksi pitk?ksi Marsin vuodeksi, oli viel? muistissani el?v?n? ja kirkkaana, himment?en kaikki sit? ennen ja sen j?lkeen sattuneet tapahtumat.
Niin selv?sti kuin kaikki olisi tapahtunut eilisp?iv?n? n?in viel? Phaidorin, Matai Shangin tytt?ren, vimmastuneet, mustasukkaisen raivon v??rist?m?t kasvot, kun h?n tikari koholla karkasi rakastamani naisen kimppuun.
N?in punaisen neidon, Ptarthin Thuvian, hyp?ht?v?n v?liin est?m??n hirmutekoa.
Palavasta temppelist? kantautunut savu oli sitten verhonnut murhen?ytelm?n, mutta uhrin parkaisu iskun sattuessa kaikui korvissani. Senj?lkeen oli kaikki ollut hiljaista, ja savun h?lvetty? oli kiertyv?n temppelin kammio, johon kaunotarkolmikko oli teljetty, ehtinyt pois n?kyvist? ja kuuluvista.
T?m?n hirve?n hetken j?lkeen oli sattunut paljon sellaista, johon minun oli ollut kiinnitett?v? huomiotani, mutta sen tapahtuman muisto ei h?ipynyt mielest?ni hetkeksik??n, ja aina kun vain voin riist?yty? irti niist? monista teht?vist?, joita minulla oli j?rjest?ess?mme uudelleen ensisyntyisten hallitusta, senj?lkeen kun voittoisa laivastomme ja maajoukkomme olivat nujertaneet heid?t, vietin kaiken aikani poikani, Heliumin Carthorisin, ?idin kolkon vankilan l?heisyydess?.
Mustaihoinen rotu, joka monia miespolvia oli palvonut Marsin ep?jumalaa Issusta, oli joutunut perin sekasortoiseen tilaan, kun olin paljastanut Issuksen vain katalaksi vanhaksi akaksi. Raivoissaan ensisyntyiset olivat repineet h?net kappaleiksi.
Ylv?stelev?n itsehyv?isyyden korkealta jalustalta ensisyntyiset olivat suistuneet alennuksen kuiluun. Heid?n ep?jumalattarensa oli sortunut ja h?nen kanssaan koko heid?n valheellinen uskontonsa. Heid?n pel?tty ja voittamattomaksi kehuttu laivastonsa oli k?rsinyt musertavan tappion jouduttuaan taistelemaan Heliumin punaisen kansan ylivoimaisia aluksia ja parempia sotilaita vastaan.
Ulkoisen Marsin keltaisten merenpohjien hurjat vihre?t laumat olivat ratsastaneet villeill? thoateillaan Issuksen temppelin pyhiss? puistoissa, ja heist? kaikista rajuin, Tharkin jeddak Tars Tarkas, oli istunut Issuksen valtaistuimella halliten ensisyntyisi?, liittoutuneiden ratkaistessa voitetun kansan kohtaloa koskevia kysymyksi?.
Melkein yksimielisesti pyydettiin minua nousemaan mustaihoisten ikivanhalle valtaistuimelle, ja ensisyntyisetkin kannattivat kilvan t?t? esityst?. Mutta min? en tahtonut kuulla siit? puhuttavankaan. Syd?meni ei voisi ikin? sopeutua pit?m??n t?st? rodusta, joka oli kohdellut loukkaavasti prinsessaani ja poikaani.
Minun ehdotuksestani tuli Xodarista ensisyntyisten jeddak. H?n oli ollut dator eli ruhtinas, ennenkuin Issus oli riist?nyt h?nelt? arvon, joten h?n eitt?m?tt?m?sti oli sopiva kyseess?olevalle korkealle paikalle.
Kun Dorin laaksossa rauha oli t?ten turvattu, niin vihre?t sotilaat hajautuivat autioille merenpohjilleen ja me heliumilaiset palasimme omaan maahamme. Siell? taaskin tarjottiin minulle valtaistuinta, sill? Heliumin kateissa olevasta jeddakista, Dejah Thorisin isois?st? Tardos Morista ja t?m?n pojasta, Dejah Thorisin is?st? Mors Kajakista, Heliumin jedist?, ei ollut saapunut mit??n tietoja.
Toista vuotta sitten he olivat l?hteneet tutkimaan pohjoista pallonpuoliskoa etsien Carthorisia, ja heid?n kansansa oli vihdoin masentuneena uskonut tosiksi ep?m??r?iset, j?isilt? napaseuduilta tihkuneet huhut heid?n kuolemastaan.
Uudelleen kielt?ydyin astumasta valtaistuimelle, sill? en jaksanut uskoa, ett? uljas Tardos Mors ja h?nen yht? uljas poikansa olivat kuolleet.
"Ottakaa heid?n rintaperillisens? hallitsijaksenne siihen asti, kunnes he palaavat!" lausuin Heliumin kokoontuneille ylimyksille, puhuessani heille Palkkion ja Koston temppeliss? Totuuden jalustalta Oikeamielisyyden armoistuimen vierelt?, samalta paikalta, jossa vuosi takaperin olin seisonut kuunnellen, kun Zat Arrras oli julistanut kuolemantuomioni.
N?in sanoen astuin eteenp?in ja laskin k?teni Carthorisin olalle, joka seisoi eturiviss? ymp?rilleni kaartuneiden ylimysten keskell?.
Kuin yhdest? suusta kajahti ylimysten ja kansan raikuva, moninkertainen hyv?ksymishuuto. Kymmenen tuhatta miekkaa lenn?hti ilmaan, ja ikivanhan Heliumin mainehikkaat soturit lausuivat onnittelunsa Carthorisille, Heliumin uudelle jeddakille.
H?net valittiin hallitsijaksi elini?ksi tahi siihen asti, kunnes h?nen isois?ns? tai t?m?n is? palaisi. Sitten kun t?m? Heliumille t?rke? kysymys oli n?in yleiseksi tyytyv?isyydeksi j?rjestetty, l?hdin seuraavana p?iv?n? takaisin Dorin laaksoon ollakseni Auringon temppelin l?heisyydess? siihen ratkaisevaan p?iv??n saakka, jolloin vankeudessa viruvan rakkaimpani kopin ovi avautuisi.
Hor Vastuksen, Kantos Kanin ja muut oivalliset alap??llikk?ni ja auttajani j?tin Carthorisin luokse Heliumiin, ett? h?nell? olisi tukenaan heid?n viisautensa, kuntonsa ja uskollisuutensa, t?ytt?ess??n hartioilleen laskettuja raskaita teht?vi?. Vain Woola, marsilainen koirani, seurasi minua.
T?n?kin iltana uskollinen el?in liikkui ??nett?m?sti kintereill?ni. Per?ss?ni hiipiv? shetlantilaisen ponin kokoinen otus, jolla oli kamala p??, hirvitt?v?t torahampaat ja kymmenen lyhytt?, voimakasta jalkaa, oli todella pelottavan n?k?inen. Mutta minusta se oli rakkauden ja kiintymyksen perikuva.
Edell?mme oleva olento oli ensisyntyisten dator Thurid, jonka olin saanut leppym?tt?m?ksi vihamiehekseni kaatamalla h?net paljain k?sin maahan Issuksen temppelin pihalla ja sitomalla h?net omilla varushihnoillaan mustaihoisten ylh?isten miesten ja naisten n?kyviss?, jotka hetkist? aikaisemmin olivat ylistellen kehuneet h?nen kuntoaan.
Kuten monet toverinsa oli h?nkin n?k?j??n nurkumatta sopeutunut uusiin oloihin ja vannonut uskollisuudenvalan uudelle hallitsijalleen Xodarille. Mutta tiesin h?nen vihaavan minua ja olin varma siit?, ett? h?n sisimm?ss??n kadehti ja vihasi Xodaria, mink? vuoksi pidin silm?ll? h?nen puuhiaan, kunnes olikin ?skett?in k?ynyt selville, ett? h?n punoi jonkunlaisia vehkeit?.
Useita kertoja olin huomannut h?nen pime?n tultua poistuvan muurien ymp?r?im?st? ensisyntyisten kaupungista ja suuntaavan askeleensa kaamean kolkkoon Dorin laaksoon, jossa kell??n ihmisell? ei voinut olla mit??n rehellisi? asioita suoritettavana.
T?n? iltana h?n eteni ripe?sti pitkin mets?n reunaa, kunnes oli varmasti p??ssyt kaupungin n?kyvist? ja kuuluvista. Sitten h?n poikkesi tulipunaiselle nurmikolle oikaisten sen halki unohdetulle Korus-j?rvelle.
Alhaalla taivaalla, juuri laakson kohdalla kiit?v?n l?hemm?n kuun s?teet heijastuivat tuhatv?risin? h?nen jalokivikoristeisista varuksistaan ja panivat h?nen sile?n, kiilt?v?n mustan ihonsa v?lkkym??n. Kahdesti h?n p?lyili taakseen mets??n p?in kuten ainakin huonoilla asioilla liikkuva henkil?, vaikkakin h?n n?ht?v?sti varmasti uskoi, ettei h?nt? seurattu.
En uskaltanut menn? h?nen per?ss??n avoimelle kuutamoiselle paikalle, sill? tarkoitukseni ei suinkaan ollut h?irit? h?nen puuhiaan. Toivoin h?nen mit??n aavistamatta p??sev?n p??m??r??ns?, jotta saisin tiet??, minne t?m? ?inen hiiviskelij? pyrki ja mink?laisissa teht?viss? h?n liikkui.
Niinp? pysyttelinkin piilossa, kunnes Thurid oli kadonnut j?rven jyrk?n ranta?yr??n taakse noin nelj?nsadan metrin p??ss? minusta. Sitten kiiruhdin Woola kintereill?ni niityn poikki mustaihoisen datorin j?less?. Oli haudanhiljaista salaper?isess? kuoleman laaksossa, joka lep?si l?mpim?n? ja suojattuna kuolevan t?hden etel?napaa ymp?r?iv?ss? syv?nteess?. Maiseman taustana kohosivat Kultaiset kalliot valtaisena suojamuurina korkealle t?htikirkasta taivasta kohti, niiden sein?mien jalojen metallien ja s?ihkyvien jalokivien v?lkkyess? Marsin loistavien kuiden kirkkaassa valossa.
Takanani oli mets?, jonka kammottavat kasvi-ihmiset olivat jyrsineet yht? tasaiseksi ja sile?ksi kuin hyvin hoidetun puistikon.
Edess?ni lep?si unohdettu Korus-j?rvi, ja kauempana kiemursi salaper?inen Iss-virta Kultaisten kallioiden juurelta Korukseen, jonka rannoille se lukemattomien miespolvien aikana oli tuonut ulkomaailman harhaanjohdettuja ja onnettomia, vapaaehtoiselle pyhiinvaellukselle valheellista taivasta kohti l?hteneit? marsilaisia.
Kasvi-ihmiset verta-imevine k?sineen ja hirve?t valkeat apinat, jotka olivat Dorin laakson kauhuna p?iv?saikaan, olivat piiloutuneet y?ksi pesiins?.
En?? ei Kultaisten kallioiden parvekkeella Issin yl?puolella ollut pyh?? therni? kutsumassa niit? kaamealla huudollaan uhrien kimppuun, jotka ikivanhan Issin kylm?ll?, leve?ll? pinnalla soluivat niiden kitaan.
Heliumin ja ensisyntyisten laivastot olivat puhdistaneet thernien linnoitukset ja temppelit, kun n?m? eiv?t olleet suostuneet antautumaan ja hyv?ksym??n uutta j?rjestely?, joka oli vapauttanut kauan k?rsineen Marsin heid?n valheellisesta uskonnostaan.
Muutamissa harvoissa muista erist?ytyneiss? maissa he olivat viel? s?ilytt?neet ikimuistoisen mahtinsa, mutta heid?n hekkadorinsa, thernien is? Matai Shang, oli karkoitettu temppelist??n. Olimme panneet parhaamme saadaksemme h?net vangituksi, mutta h?n oli er?iden l?himpiens? kanssa p??ssyt livahtamaan k?sist?mme ja piileskeli nyt jossakin tuntemattomassa paikassa.
Kun menin varovasti matalan kummun harjalle, ja unohdettu Korus-j?rvi avautui silmieni eteen, n?in Thuridin juuri l?htev?n rannasta veden v?lkkyv?lle pinnalle pieness? ruuhessa -- yhdess? niist? omituisesti veistetyist?, aavistamattoman vanhoista venosista, joita pyhill? therneill? oli ollut tapana pappien ja alempien thernien avulla sijoitella pitkin Issin rantoja, jotta heid?n uhriensa olisi ollut helpompi l?hte? pitk?lle matkalleen.
J?rven rannalle oli minun kohdalleni vedetty parikymment? samanlaista venett?, ja kussakin niiss? oli pitk? salko, jonka toisessa p??ss? oli piikki, toisessa melomisiapa. Thurid ohjaili pitkin rantaa, ja kun h?n kaarsi l?heisen niemen taakse, ty?nsin yhden veneen vesille ja kutsuttuani Woolan mukaani sys?sin sen irti rannasta.
Thuridin j?less? suuntasin kulkuni pitkin rantaa Issin suuta kohti. Kaukaisempi kuu oli painumaisillaan n?k?piirin taakse, ja j?rve? reunustavat kukkulat loivat synk?n varjon. Thuria, l?hempi kuu, oli laskenut eik? nousisi ennen kuin l?hes nelj?n tunnin kuluttua, joten pimeys ainakin niin kauan olisi suojanani.
Musta soturi jatkoi matkaansa aina Issin suulle saakka. Hetke?k??n empim?tt? h?n sitten voimakkaasti meloen k??nsi aluksensa t?m?n kaamean virran vuolasta juoksua vastaan.
Add to tbrJar First Page Next Page