Read Ebook: Marsin sotavaltias by Burroughs Edgar Rice Kupiainen Alpo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1319 lines and 41911 words, and 27 pages

Musta soturi jatkoi matkaansa aina Issin suulle saakka. Hetke?k??n empim?tt? h?n sitten voimakkaasti meloen k??nsi aluksensa t?m?n kaamean virran vuolasta juoksua vastaan.

Pysyttelin h?nen per?ss??n, uskaltautuen nyt l?hemm?ksi h?nt?, sill? nyt h?nell? oli siksi paljon puuhaa ponnistellessaan vasten virtaa, ettei h?n joutanut silm?ilem??n taakseen. H?n ohjasi venett??n pitkin rantaa, miss? vesi juoksi verkkaisemmin.

Ennen pitk?? h?n saapui Kultaisten kallioiden juuressa olevalle luolamaiselle aukolle, josta virta pursusi ilmoille. Mutta yh? eteenp?in h?n meloi venett??n, aukon sysimustaan pimeyteen.

Minusta tuntui toivottomalta yritykselt? seurata h?nt? sinne, sill? en n?hnyt edes k?mmenen leveytt? eteeni ja olin jo melkein luopumaisillani takaa-ajosta ja j?tt?m?isill?ni veneeni ajautumaan virran mukana takaisin sen suulle, kun ?kki? k??nnytty?ni er??st? mutkasta n?in heikkoa kajastusta edelt?ni.

Vainuamani otus oli taaskin selv?sti n?kyviss?, ja tunnelin rosoisessa katossa olevien laajojen fosforihohteisten suonien yh? kirkkaammassa valossa minun ei ollut ensink??n vaikeata pysytell? h?nen j?ljill??n.

Liikuin Iss-virralla ensimm?ist? kertaa ja kaikki silloin n?kem?ni on el?v?sti muistissani kuolemaani saakka.

Niin kaamealta kuin minusta silloin tuntuikin, ei ymp?rist?ni saattanut l?himainkaan vet?? vertoja niille oloille, jotka vallitsivat aikaisemmin, ennenkuin suuri vihre? soturi Tars Tarkas, musta dator Xodar ja min? paljastimme totuuden ulkomaailmalle ja estimme miljoonat ihmiset mielett?m?sti rient?m?st? vapaaehtoiselle pyhiinvaellukselle, jonka loppup??ss? he luulivat p??sev?ns? rauhan, onnen ja rakkauden ihanaan laaksoon.

Virran leve?ss? uomassa siell? t??ll? olevilla matalilla saarilla oli viel? nytkin l?jitt?in sellaisten vaeltajain luurankoja ja puolittain jyrsittyj? ruumiita, jotka jouduttuaan pelon valtaan tai ?kki? oivallettuaan totuuden olivat pys?htyneet, saavuttuaan melkein matkansa p??h?n.

N?ill? kammottavasti l?yhk??vill?, hirvitt?vill? kuolemansaarilla tappeli mielipuolisesti kirskuvia ja huhuilevia, iljett?vi? kuvatuksia kauheiden juhla-aterioittensa t?hteist?. Sellaisilla saarilla, joilla oli en?? vain puhtaaksi kaluttuja luita, ne k?viv?t toistensa kimppuun, heikompien sortuessa voimakkaampien ruuaksi, tai kurkottelivat petolinnun kynsi? muistuttavia k?si??n, tarttuen virran mukana ajelehtaviin turvonneihin ruumiisiin.

Thurid ei kiinnitt?nyt mit??n huomiota olentoihin, jotka kiljuivat h?nelle milloin uhkaavasti, milloin ruikuttaen -- h?n oli ilmeisesti tottunut h?nt? ymp?r?iv??n kamalaan n?kyyn. H?n jatkoi matkaansa jokea yl?sp?in kenties puolisentoista kilometri?. Sitten h?n meloi virran poikki sen vasemmalle ?yr??lle ja veti veneens? melkein veden pinnan tasalla olevalle matalalle kielekkeelle.

En rohjennut menn? h?nen j?less??n virran poikki, sill? silloin h?n olisi varmasti huomannut minut. Sensijaan painauduin kiinni vastakkaiseen sein?m??n ison kallionulkoneman alla olevaan pime??n varjoon. Sielt? saatoin pit?? Thuridia silm?ll? pelk??m?tt? ett? h?n n?kisi minua.

Mustaihoinen seisoi kielekkeell? veneens? vieress? t?hyst?en virtaa yl?sp?in, ik??nkuin olisi odottanut jonkun saapuvan silt? suunnalta.

Pysytelless?ni varjoisan kallion suojassa panin merkille, ett? sill? kohdalla tuntui voimakas virtaus, joka k?vi suoraan joen keskiuomaa kohti, niin ett? minun oli vaikea pit?? venett?ni liikkumatta. Meloin syvemm?lle pimentoon saadakseni kiinni sein?m?st?, mutta vaikka etenin useita metrej?, haparoin yh? tyhj??. Kun sitten varsin pian olisin menett?nyt mustaihoisen n?kyvist?ni, oli minun pakko j??d? paikalleni, pysytellen parhaani mukaan asemillani melomalla kiivaasti takaani kallion alta k?yv?? virtausta vastaan.

En osannut arvata mist? t?m? veden syrjitt?inen juoksu aiheutui, sill? n?in selv?sti joen valtav?yl?n sek? sen ja uteliaisuuttani kiihoittaneen salaper?isen virtauksen v?reilev?n, py?rteisen yhtym?kohdan.

Mietiskelin yh? t?t? ilmi?t?, kun huomioni ?kki? kiintyi Thuridiin, joka oli kohottanut molemmat k?tens? eteenp?in p??ns? yl?puolelle marsilaisten yleiseen tervehtimistapaan, ja hetkist? my?hemmin kuulin hiljaa, mutta t?ysin selv?sti h?nen lausumansa barsoomilaisen tervehdyksen: "Kaor!"

K??nnyin katsomaan jokea yl?sp?in, samaan suuntaan, johon h?n t?hysti, ja pian sielt? ilmestyi suppeaan n?k?piiriin pitk? vene, jossa oli kuusi miest?. Viisi heist? meloi kuudennen istuessa kunniapaikalla.

Miesten valkea iho, kaljua p??t? peitt?v? aaltoileva, keltainen peruukki ja otsalla riippuvaan py?re??n kultalevyyn upotettu komea jalokivi osoittivat, ett? he olivat pyhi? thernej?.

Kun he laskivat aluksensa kielekkeelle, jossa Thurid heit? odotti, nousi keulassa istunut mies ja astui veneest?. Silloin n?in, ett? h?n ei ollut kukaan muu kuin Matai Shang, thernien is?.

N?iden kahden miehen vaihtamien tervehdysten syd?mellisyys ihmetytti minua, sill? Barsoomin musta- ja valkoihoiset olivat toistensa perinn?llisi? vihollisia, eik? tiet??kseni kaksi n?ihin kampaankin rotuun kuuluvaa miest? ollut milloinkaan kohdannut toisiaan muuten kuin taistelussa.

?skeiset mullistukset, jotka olivat kukistaneet heid?n kansojensa valta-aseman, olivat n?ht?v?sti saaneet n?m? molemmat miehet liittoutumaan kesken??n -- ainakin yhteist? vihollista vastaan -- ja nyt k?sitin, miksi Thurid oli niin usein ?isin k?ynyt Dorin laaksossa. H?nen salaiset puuhansa olivat sen luontoisia, ett? ne koskivat hyvin l?heisesti minua ja yst?vi?ni.

Mielell?ni olisin ollut heit? l?hemp?n?, ett? olisin kuullut heid?n keskustelunsa. Mutta nyt en voinut ajatellakaan joen poikki melomista, mink? vuoksi pysyin hiljaa paikoillani pit?en heit? silm?ll?. Varmastikin he olisivat maksaneet paljon, jos joku olisi ilmaissut heille, kuinka l?hell? min? olin ja kuinka helppo heid?n ylivoimaisina olisi ollut k?yd? kimppuuni ja surmata minut.

Useita kertoja Thurid viittasi joen poikki minuun p?in, mutta mieleeni ei juolahtanutkaan ep?ill?, ett? h?nen viittoilunsa olisi tarkoittanut minua. Pian h?n ja Matai Shang astuivat j?lkim?isen veneeseen, k??nsiv?t sen keulan ymp?ri ja ohjasivat joen poikki suoraan minua kohti.

Heid?n l?hestyess??n peruutin venett?ni yh? syvemm?lle kallioulkoneman alle, mutta vihdoin oivalsin selv?sti, ett? he pyrkiv?t samaan suuntaan. Heill? oli viisi miest? melomassa, ja vaikkakin heid?n veneens? oli isompi, lipui se eteenp?in siksi nopeasti, ett? sain ponnistaa voimiani ??rimmilleen p??st?kseni samaa vauhtia pois heid?n tielt??n.

Joka hetki pelk?sin veneeni keulan t?r?ht?v?n kallioon. Joelta hohtavaa valoa ei en?? n?kynyt, mutta kulkusuunnassamme kajasti heikosti kaukaista himme?t? tuiketta, ja yh? oli selv?? vett? edess?ni.

Vihdoin selvisi minulle oikea asianlaita -- olin Issin maanalaisen sivujoen uomassa. Joet yhtyiv?t juuri siin? kohdassa, jossa olin piillyt.

Thernien vene oli nyt hyvin l?hell? minua. Melani loiske hukkui heid?n veneens? kohinaan, mutta edell? oleva valo l?heni, joten he ennen pitk?? huomaisivat minut.

Minun oli toimittava ripe?sti ja teht?v? jotakin heti paikalla. K??nsin veneeni keulan oikealle ja painauduin joen kallioista sein?? vasten, Matai Shangin ja Thuridin saapuessa keskell? jokea, joka oli paljoa kapeampi kuin Iss.

Heid?n tullessaan l?hemm?ksi kuulin Thuridin ja thernien is?n keskustelevan.

"Sanon sinulle, thern", selitti musta dator, "ett? haluan vain kostaa John Carterille, Heliumin prinssille. En vie sinua loukkuun. Mit?p? etua minulla olisi siit?, jos kavaltaisin sinut niille, jotka ovat sy?sseet tuhoon kansani ja sukuni?"

"Pys?htyk??mme hetkiseksi, niin ett? voit esitt?? suunnitelmasi", vastasi hekkador. "Kun sitten jatkamme matkaamme, tied?mme paremmin omat ja toistemme velvollisuudet."

H?n antoi m??r?yksen melojille, ja n?m? ohjasivat veneen kallion kupeeseen tuskin kymmenen metrin p??h?n min?st?.

Jos he olisivat laskeneet alapuolelleni, niin he olisivat varmasti n?hneet minut kauempaa hohtavaa heikkoa kajastusta vasten, mutta he meniv?t ohitseni, joten olin piilossa yht? turvallisesti k?in jos olisin ollut kilometrien p??ss?.

Ne muutamat sanat, jotka jo olin kuullut, olivat saaneet uteliaisuuteni vireille, ja halusin kovin kiihke?sti saada tiet??, mink?laista kostoa Thurid suunnitteli minulle. Kauan minun ei tarvinnutkaan odottaa. Kuuntelin henke? pid?tt?en.

"En vaadi sinulta mit??n, thernien is?", jatkoi ensisyntyinen. "Thurid, Issuksen dator, ei k?y kauppaa. Kun kaikki on tehty, niin olen iloinen, jos huolehdit siit?, ett? saan ikivanhan sukuni ja korkean arvoni mukaisen hyv?n vastaanoton jossakin hovissa, joka on pysynyt uskollisena peritylle uskolleni, sill? en voi palata Dorin laaksoon enk? liioin minnek??n muualle, johon Heliumin prinssin valta ulottua. Mutta sit?k??n en vaadi -- m??r?tk??n oma halusi siin?kin suhteessa."

"Tapahtuu kuten toivot, dator", vastasi Matai Shang. "Eik? siin? kyllin -- saat valtaa ja rikkautta, jos hankit tytt?reni Phaidorin takaisin minulle ja toimitat Heliumin prinsessan Dejah Thorisin k?siini. -- Oh", jatkoi h?n ilke?sti murahtaen. "Maan asukas saa k?rsi? pyhien pyhille tuottamansa h?v?istyksen johdosta, ei mik??n loukkaus ole liian halpa eik? liian ankara h?nen prinsessalleen. Toivoisinpa, ett? voisin pakottaa h?net n?kem??n t?m?n punaisen naisen alennusta ja k?rsimyksi?."

"Saat naisen valtaasi ennenkuin huomisp?iv? on p??ttynyt, Matai Shang", sanoi Thurid, "kun vain lausut sanan."

"Olen kuullut puhuttavan auringon temppelist?, dator", vastasi Matai Shang, "mutta tiet??kseni ei sielt? voida vankeja vapauttaa, ennenkuin vankeusvuosi on kulunut umpeen. Kuinka voisit sin? sitten tehd? t?m?n mahdottoman ty?n?"

"Temppelin jokaiseen koppiin voidaan p??st? milloin hyv?ns?", vastasi Thurid. "Issus yksin sen tiesi, eik? h?nell? ollut tapana paljastaa salaisuuksiaan enemp?? kuin oli tarpeellista. H?nen kuolemansa j?lkeen sain sattumalta k?siini temppelin ikivanhat piirustukset, ja niist? l?ysin selv?sti ja pienimpi? yksityiskohtia my?ten ohjeet, joiden mukaan koppeihin p??st??n koska tahansa.

"-- Ja sain tiet?? muutakin. Usein oli sinne Issuksen k?skyst? mennyt miehi?, aina teht?v?n??n vankien surmaaminen ja kiduttaminen. Mutta ne, jotka t?ten olivat oppineet tuntemaan salaiset tiet, kuolivat salaper?isesti heti palattuaan ja selostettuaan retkens? julmalle Issukselle."

"L?htek??mme sitten!" sanoi Matai Shang vihdoin. "Minun on luotettava sinuun, mutta samalla on sinunkin luotettava minuun, sill? meit? on kuusi sinua vastaan."

"En pelk??", vastasi Thurid, "eik? tarvitse teid?nk??n arkailla. Vihamme yhteist? vihollista kohtaan on liitt?v?n? takeena siit?, ett? olemme vilpitt?mi? toisillemme, ja h?v?isty?mme Heliumin prinsessan on meill? viel?kin suurempi syy s?ilytt?? liittomme -- jollen kokonaan erehdy h?nen puolisonsa luonteesta."

Matai Shang lausui sanan soutajille. Vene l?hti liikkeelle jokea yl?sp?in.

Vaivoin sain hillityksi itseni hy?kk??m?st? heid?n kimppuunsa surmatakseni molemmat halpamieliset vehkeilij?t. Mutta pian oivalsin kuinka hullun ajattelematon sellainen teko olisi; silloinhan tappaisin ainoan ihmisen, joka voisi opastaa minua Dejah Thorisin koppiin ennenkuin se olisi pitk?n marsilaisen vuoden p??tytty? kiert?nyt loppuun ympyr?ns?.

Jos h?n kerran opastaisi Matai Shangin siihen pyh??n paikkaan, niin samalla h?n opastaisi sinne my?skin John Carterin, Heliumin prinssin.

??nett?m?sti meloen ohjasin veneeni hitaasti heid?n vanaveteens?.

TOINEN LUKU

Vuorten sisuksissa

Kun etenimme yl?sp?in virtaa, joka kiemurteli Kultaisten kallioiden alitse Otz-vuorten uumenista laskeakseen tumman vetens? synk?n salaper?iseen Issiin, muuttui edell?mme h??m?tt?v? valo v?hitellen kirkkaaksi hohteeksi.

Joki laajeni muodostaen leve?n j?rven, jonka fosforiv?lkkeisess? kupukatossa oli s?ihkyvi? timantteja, safiireja, rubiineja ja Barsoomin lukemattomia, nimett?mi? jalokivi? siroiteltuina puhtaaseen kultaan, n?iden suurenmoisten kallioiden p??asialliseen ainekseen.

Valoisan j?rviluolan toisella puolella oli pime?t?. Mit? pimeys k?tki taakseen, sit? minun oli mahdoton aavistaakaan.

Jos olisin seurannut thernien venett? j?rven v?lkkyv?lle pinnalle, olisivat he huomanneet minut heti, ja vaikka minusta oli vaikeata p??st?? Thuridia n?kyvist?ni hetkeksik??n, oli minun pakko odotella pimennossa, kunnes toinen vene oli kadonnut j?rven toisesta p??st?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet