Read Ebook: Keisarinna Elisabet by Tschudi Clara Partio Tahvo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1281 lines and 37298 words, and 26 pages

KEISARINNA ELISABET

Kirj.

CLARA TSCHUDI

Suomentanut

Tahvo Partio

Oulussa, Pohjolan Kustannus-Osakeyhti?, 1917.

"Olet luonnolta saanut erinomaiset lahjat, ja Sinulla on jalo luonne. Mutta et kykene laskeutumaan ymp?rist?si kannalle. Et voi taipua olosuhteiden valtaan. Kuulut toiseen aikaan kuin meid?n."

"En pyyd? ihmisilt? mit??n muuta, kuin ett? j?tt?v?t minut rauhaan."

Timanttih??t Possenhofenissa. -- Baierin herttua Maks sitransoittajana ja kansanyst?v?n?. -- Herttuatar Ludovica.

Syyskuun 9 p?iv?n? 1888 vietettiin Wittelsbachin ruhtinassuvussa harvinaista juhlaa. Maksimilian Josef, Wittelsbachin suvun Vorphalz-Zweibr?cken-Birkenfeldin haaran p??mies, ja t?m?n puoliso, Ludovica , Baierin kuninkaan Maksimilian I:n ja t?m?n toisen puolison, Carolina Badenilaisen, tyt?r, viettiv?t t?n? p?iv?n? timanttih?it??n. Sek? morsian ett? sulhanen olivat olleet h??p?iv?n??n noin kahdenkymmenen vuoden vanhat.

Harvoin lienee mik??n hallitsijapari ollut sukulaisuussuhteissa niin moniin Europan ruhtinassukuihin kuin t?m?.

Maksin ja Ludovican vanhin poika, Ludvig Wilhelm, oli luopunut perint?oikeudestaan menn?kseen avioliittoon itse??n alempi-s??tyisen kanssa; h?n oli nainut n?yttelij?t?r Henriette Mendelin, joka sai kreivit?r Wallerseen arvonimen. Mutta heid?n vanhin tytt?rens?, Helena, oli ollut naimisissa Thurn und Taxis'in arkkiherttuan kanssa, ja h?nen tytt?rens? Louise oli avioliitollaan prinssi Fredrik Hohenzollernilaisen kanssa solminut uuden perhesiteen Wittelsbachien ja Preussin kuningassuvun v?lille. Heid?n l?hinn? vanhin tytt?rens? oli It?valta-Unkarin keisarinna Elisabet, jonka poika taas oli nainut Belgian kuninkaan tytt?ren Stephanien.

Elisabetin j?lkeen seuraa lapsilaumassa Karl Teodor, kuuluisa silm?l??k?ri, joka is?ns? kuoltua tuli Wittelsbachin herttuallisen suvun p??mieheksi. H?n oli ensim?ist? kertaa naimisissa serkkunsa, Saksin kuninkaan Johanin tytt?ren Sophien kanssa; h?nen toinen puolisonsa oli Marie Josepha, Portugalin prinsessa.

Kaksi timanttiparin tytt?rist?, Maria ja Matilda, olivat avioliiton kautta astuneet Bourbonien suvun nuorempaan haaraan; Mariasta oli tullut Neapelin kuninkaan Frans II:n puoliso, ja Matilda taas oli mennyt naimisiin h?nen velipuolensa, Tranin kreivin Ludvigin kanssa.

Nuorin tyt?r, Sophie, oli ensin ollut kihloissa serkkunsa, Baierin kuninkaan Ludvig II:n kanssa, mutta mennyt sitten naimisiin Ranskan Ludvig Filipin pojanpojan, Alenconin herttuan Ferdinandin kanssa. Nuorin poika, Maks Emanuel, oli naimisissa Sachsen-Coburg-Gothan Amalian kanssa ja Bulgarian ruhtinaan Ferdinandin lanko.

Wittelsbachin suvun j?senet ovat aina olleet hyvin omituisia, ja mielisairaudet ovat raivonneet heid?n keskuudessaan. Yhden vuosisadan kuluessa on pari-, kolmekymment? suvun j?senist? joutunut mielenvikaan.

Mutta omituisuuksistaan ja kummallisuuksistaan huolimatta he aina ovat nauttineet alamaistensa suurta rakkautta, sek? henkil?kohtaisten miellytt?vien ominaisuuksiensa nojalla ett? sen t?hden, ett? he aina ovat syd?mest??n harrastaneet kansansa parasta. Monet suvun j?senist? ovat olleet huomattuja herttaisuutensa ja kauneutensa takia sek? suuresta harrastuksestaan tieteisiin ja taiteisiin. Maan ruhtinaita vastaan tehdyt murhayritykset ja salaliitot eiv?t vie suurta sijaa Baierin historiasta, mutta sit? suuremman kansan puolelta tapahtuneet hengen ja omaisuuden uhraukset sek? uskollisuus ja harras antautuminen, jotka aikojen vaihdellessa ovat pysyneet v?hentym?tt?min?.

Herttua Maksimilian Josef oli syntynyt joulukuun 4 p?iv?n? 1808 Bambergissa. H?nen is?ns? oli Baierin herttua Pius August, jota tuskin voi sanoa henkisesti normaliksi, ja ?itins? taas Amalia Louise, Arenbergin prinsessa.

Maksimilian -- "hyv? herttua Maks", niinkuin kansa h?nt? tavallisesti nimitti -- oli is?ns? ja isois?ns? ainoa j?lkel?inen. H?nen puolisonsa sit? vastoin oli nuorin lukuisasta sisarus-sarjasta.

Vanhan parin kunniaksi vietetyt juhlallisuudet koskivat siis, enemm?n taikka v?hemm?n suoranaisesti Europan useimpia hallitsijasukuja, jotka eiv?t j?tt?neetk??n esitt?m?tt? onnittelujaan.

Mutta Starnberger-j?rven rannalla hiljaisuudessa vietett?vi? timanttih?it? eiv?t muistaneet ainoastaan ruhtinashuoneet, vaan Baierin kansakin antoi liikuttavia todistuksia kunnioituksestaan ja rakkaudestaan Ludovicaan ja Maksiin.

Maksimilian Josef oli Baierin kuningashuoneen kaikkein omituisimpia ja kansanomaisimpia henkil?it?.

H?net oli kasvatettu isois?ns? valvonnassa ja lapsuutensa ja nuoruutensa h?n oli viett?nyt osaksi Bambergissa, osaksi M?ncheniss?.

Kahdeksantoista-vuotiaana h?n kirjoittautui M?nchenin yliopistoon, jossa erinomaisen uutterasti harjoitti historian, luonnontieteiden ja kansantalouden opintoja.

Tultuaan t?ysik?iseksi, h?n, Baierin valtios??nn?n m??r?yksen mukaisesti, tuli valtiop?iv?in j?seneksi.

Mutta h?n ei koskaan tavotellut mit??n kiitosta puhujana tai valtiomiehen? eik? h?n my?sk??n pyrkinyt saamaan mit??n kunnianosotuksia sotilaana, vaikka h?n kolmenkymmen-vuotiaasta komensikin er?st? ratsuv?kirykmentti? ja vuodesta 1857 oli kenraalin arvossa. H?nen synnynn?inen harrastuksensa kirjallisuuteen ja taiteeseen sai h?net usein vaihtamaan univormun yksinkertaiseen sivilipukuun.

Herttuan nuoruuden aikoina esiintyi er?s soittotaiteilija Johan Petzmacher, joka her?tti suurta huomiota. H?n oli syntynyt 1803 ja oli majatalonpit?j?n poika Wienist?. Kahdeksannellatoista vuodellaan h?n sattumalta oppi soittamaan sitraa, yksinkertaista vuoristositraa, jolla baierilaisten ja it?valtalaisten vuoristolaisten on tapana s?est?? kansanlaulujaan. Pian h?n joutui niin sen hurmauksen valtaan, joka on t?ss? soitikossa, ett? kokonaan ryhtyi harjaantumaan t?ydelliseksi sitransoittajaksi.

Semmoisena h?nen maineensa oli levinnyt hyvin laajalle. H?n soitti Wienin ylh?isimmille piireille, viel?p? hovissakin, ja teki konserttimatkoja Saksaan, miss? kaikkialla vietti riemuvoittoja.

Vuonna 1837 herttua Maksimilian kuuli h?net er??ss? konsertissa Bambergissa ja p??tti heti mestarin johdolla opetella soittamaan sitraa. Petzmacher nimitettiin h?nen kamarimusikokseen, ja siit? ajasta l?htien aina kuolemaansa saakka h?n asui ruhtinaallisen suosijansa luona.

Vuonna 1838 herttua, kamarimusikonsa seuraamana, teki pitk?n matkan Aasiaan ja Afrikaan. Villit kansanheimot kuuntelivat hurmaantuneina sitransoittoa, ja molempien yst?vysten istuessa pyramidien huipuilla taikka leiriytyess? er?maan kuumalle hietikolle, kotiseudun s?velet veiv?t heid?t takaisin rakkaaseen Saksaan, niin ett? vaivat ja vaarat unohtuivat mielest?.

Herttua Maks s?velsi t?ll? matkalla useita soittokappaleita, jotka sitten julaistiin painosta ja saavuttivat suurta suosiota.

Salanimell? "Phantasus" h?n kirjoitti kokoelman n?ytelm?runoja ja novelleja, jotka osottavat aika huomattavia kirjallisia lahjoja. Mutta paljon suuremmassa arvossa kuin ne, on kuitenkin h?nen "Vaelluksensa It?mailla", jossa h?n kuvailee harhailujaan vieraissa maanosissa, kirja, jolla viel?kin on arvonsa matkakertomuksena.

Palattuaan Baieriin h?n rakennutti linnansa taakse Ludvigstrasselle M?ncheniin sirkuksen, joka her?tti suurta uteliaisuutta ja ihmettely?. Siell? herttua itse usein esiintyi sirkuksen johtajana ja Baierin aateliston sek? miehiset ett? naispuoliset j?senet sirkusratsastajina.

Mutta M?ncheniss? h?n oleskeli ainoastaan talvikuukausina. Koko kes?n ja syksyn h?n perheineen asui ihanalla paikalla sijaitsevassa "Possenhofenin" linnassa Starnberger-jarven rannalla. T?m? luonnonihana seutu, jota alppiharjanteet reunustavat, on kuin luotu saamaan sielun kielet v?r?j?m??n, ja monet taidetta rakastavan Baierin kuningashuoneen j?senet ovat sinne rakentaneet itselleen huvilinnoja.

Maks Josef oli innokas mets?st?j? ja harhaili aamusta iltaan metsiss? ja vuorilla Possenhofenin ymp?rist?ss?.

H?nelle oli k?ynyt melkein el?m?nehdoksi saada nauttia t?st? ihanasta luonnosta, ja talvellakin h?nen oli tapana silloin t?ll?in pist?yty? sinne muutamiksi p?iviksi.

N?ill? retkill??n h?nen oli tapana k?ytt?? vaatimatonta mets?styspukua: lyhyt harmaa nuttu ja avoin paita, jonka p??ll? n?kyiv?t housunkannattajat, polvihousut, pitk?vartiset sukat, paksupohjaiset keng?t ja sulka hatussa.

Usein h?n kulki jalkaisin taikka my?skin k?ytti sitten siihen aikaan hyvin tavallista kulkuneuvoa, dilisanssia, ja toiset matkustajat silloin harvoin aavistivat, ett? heid?n kanssaan juttusille k?yv? iloinen mets?st?j? oli herttua ja heid?n kuninkaansa lanko.

Lakkaamatta tulvi h?nelle anomuskirjeit?, ja harvoin kukaan turhaan k??ntyi hyv?syd?miseen, mutta verrattain k?yh??n herttuaan. H?nen hyv?ntekev?isyytens? olikin yhten? painavimpana syyn? siihen, ett? h?n oli niin suosittu M?ncheniss?.

Mutta maalaisv?ki ihaili h?nt? eniten iloisena sitransoittajana, joka liikkui heid?n joukossaan kuin vertaistensa seurassa. Soitikkonsa kainalossa h?n astui talonpojan tupaan ja soitti tanssin s?veleit? nuorille, jotka eiv?t koskaan v?syneet hyppim?st? h?nen s?veleittens? s?estyksell?.

Lukemattomat ovat jutut, joita tiedet??n kertoa siit?, kuinka herttua suostui esiintym??n juhlasoittajana talonpoikien pidoissa. Suurta suosiota h?n saavutti silloinkin, kun esiintyi tilap?is-s?velt?j?n? taikka vei voiton parhaistakin talonpoikaislaulajista niin sanotussa "Schnaderh?pfel"-laulannassa, joka on er??nlaista vuorolaulua kansanlaulun tapaan.

H?nen puolisonsa oli kokonaan toisenlainen. H?nell? ei ollut herttuan virke?? taiteilijatemperamenttia ja h?n tuskin hyv?ksyi sit? hyv?ntahtoista suorasukaisuutta, jota herttua osoitti jokap?iv?isess? seurustelussaan kansan kanssa. Herttuatar itse piti arvonsa kunniassa ja hyvin tarkkaa huolta siit?, mit? oli velkap?? suvulle, johon kuului, ennenkuin meni naimisiin Maks Josefin kanssa.

Osaksi ylh?isen olemuksensa takia ja osaksi siit? syyst?, ett? eli enemm?n erill??n kansasta, herttuatar ei koskaan p??ssyt semmoiseen kansansuosioon syvien rivien keskuudessa kuin puolisonsa, mutta monilla vakavilla ominaisuuksillaan h?n kuitenkin hankki itselleen suuressa m??rin hyv?ntahtoisuutta ja arvonantoa niilt? monilta, joitten kanssa joutui kosketuksiin niin? kuutenakymmenen? vuonna, jotka oli Possenhofin linnan valtijattarena.

Luonto oli varustanut h?net useilla j?rjenlahjoilla ja h?n oli saanut hyv?n kasvatuksen. Erikoisen ominaiset olivat h?nelle oikeudentuntoisuus ja totuudenrakkaus. Kautta koko el?m?n h?n pysyi siin?, mink? kyps?n harkinnan j?lkeen oli havainnut oikeaksi.

Samoinkuin herttua niin h?nkin piti parempana yksin?ist? el?m?? maalla kuin kaupunkien h?lin??. El?ess??n yhdess? kansanomaisen, levottoman puolisonsa kanssa, jonka kanssa h?nen avioliittonsa oli onnellinen, h?n aina s?ilytti mielen tasapainon ja h?nell? oli suuri vaikutus useimpiin lapsiinsa, jotka rakastivat ja kunnioittivat h?nt?.

H?nen silmist??n loisti hyvyys ja ?lykk?isyys, h?nen huulillaan v?reili usein herttainen hymy, ja koko h?nen olemuksessaan oli aito arvokkuus, jonka juuret olivat syd?men aateluudessa. H?nen tunsi kuuluvan niihin, jotka ovat luodut tukemaan toisia ja jotka itse tarvitsevat v?hemm?n tukea, koska heill? luonnostaan on ylivoimainen sielunvoima.

Kun kysymys oli h?nen lapsistaan, ei h?n suinkaan ollut kunnianhimotta. Mutta ne kovat kohtaloniskut, jotka juuri lasten kautta kohtasivat h?nt?, opettivat h?nen v?hitellen panemaan v?hemm?n arvoa ulkonaiseen loistoon. Mit? h?nen sieluunsa tulee, oli h?nen luonteenomaisena piirteen??n, ett? h?n mieluimmin v?ltti huomion her?tt?mist? ja vaelsi tiet??n niin huomaamattomana kuin mahdollista.

Elisabetin syntym? ja nuoruus.

Oli jouluaatto vuonna 1837. M?nchenin kirkonkellot soittivat juhlaa tervetulleeksi, kun Maks Josef er??ss? kaupungin k?yhimmist? kortteleista kohtasi naisen, joka vaivoin jaksoi k?vell? hartioillaan olevan raskaan taakan alla.

Vaimo huudahti h?nelle baierilaisen rahvaan tavanmukaisen joulutervehdyksen:

"Kiitetty olkoon Jesus Kristus!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet