Read Ebook: Keisarinna Elisabet by Tschudi Clara Partio Tahvo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1281 lines and 37298 words, and 26 pages

"Kiitetty olkoon Jesus Kristus!"

"Ijankaikkisesti, amen", herttua vastasi. Samalla h?n lis?si:

"Mink? t?hden kannatte noin raskasta taakkaa itse jouluaattona?"

"No, sen sanon teille, armollinen herttua", nainen vastasi. "Kun lapseni eiv?t voi saada mit??n joululahjoja, olen ollut mets?st? ker?ilem?ss? heille puita, jotta saisivat iloita ainakin aimo takkavalkeasta."

"Siin? olette tehnyt oikein", herttua vastasi. "Min? olen jo muuten saanut joululahjani. Vaimoni on lahjoittanut minulle siev?n pikku tyt?n, jonka nimeksi tulee Liisa. Olen niin onnellinen lahjastani, ett? tahdon toimittaa teillekin iloisen joulun."

H?n kirjoitti muistikirjaansa vaimon nimen ja osotteen, ja illan tultua h?nen palvelijansa toivat kaksi suurta ruokatavaroilla t?ytetty? koria, jotka asettivat p?yd?lle vaimon huoneeseen. Tyhjennetty??n korit, vaimo l?ysi toisen pohjalta sinetill? lukitun kirjeen, jossa oli isompi summa rahaa.

Lapsi, joka t?n? p?iv?n? syntyi, oli Elisabet, my?hemmin It?vallan keisarinna ja Unkarin kuningatar.

Monessa maassa pidet??n surullisen kohtalon enteen?, ett? on syntynyt jouluaattona.

Pikku prinsessan iloinen ja huoleton lapsuus ei kuitenkaan mill??n tavoin ollut sen luontoista, mit? h?n sittemmin joutui kokemaan.

Suurimman osan lapsuuttaan h?n vietti ihanassa Possenhofenissa, jonka is? oli ostanut muutamia vuosia ennen h?nen syntym??ns?. Suuri puisto ja ymp?rill? olevat mets?t olivat ensim?isin? temmellyspaikkoina t?lle raitista ilmaa ihailevalle luonnon lapselle, jonka ruumis kehittyi mit? ihanimmaksi ja jonka kaikille vaikutteille herkk??n sieluun Jumalan mahtava luonto piirteli ensim?iset, syv?lliset j?ljet.

?iti askarteli enimm?kseen vanhemman tytt?rens? Helenan kasvattamisessa. T?m? oli n?et nelj? vuotta vanhempi kuin sisarensa. H?n oli ?idin lemmikki ja h?nen kaltaisensa sek? ulkonaisesti ett? luonteeltaankin. ?idill? oli suuret toiveet h?nen kyvyist??n, h?nen tiedoistaan ja herk?st? sielustaan.

Varjossa sisarensa enemm?n silmiinpist?v?lt? lahjakkuudelta, ilman harrastuksia kirjaopinnoihin ja aivan v?linpit?m?tt?m?n? hovin vaatimuksista Elisabet -- eli Sissi, kuten h?nt? tuttavallisemmassa perhepiiriss? nimitettiin -- eli toistaiseksi jotakuinkin huomaamattomana. H?n rakasti sisarta nuoremman ihailulla ja taitamattoman halulla pit?? tietorikkaampaa esikuvanaan, ja Helena runsain m??rin korvasi pikku siskonsa rakkauden. Mutta kuitenkin Elisabet oli l?hemp?n? is??ns? ja velji??n kuin ?iti??n ja sisariaan.

Pikku tytt? oli herttuan ilmeinen suosikki. H?n oli perinyt is?ns? rakkauden luontoon, ja is?ns? seurassa h?n kuljeksi vuorilla ja k?vi tervehtim?ss? talonpoikia. Ja h?n oppi aikaisin katsomaan el?m?? ja ihmisi? samalta kannalta kuin is?kin.

On tunnettu asia, ett? h?nt? ei suinkaan kasvatettu siihen korkeaan asemaan, johonka sitten joutui. T?ytetty??n viisi vuotta, Sissi sai kotiopettajattaren, mutta ollen tavattoman miellytt?v? ja yst?v?llinen lapsi, h?n osasi pian kietoa opettajattaren sormensa ymp?ri ja v?h?t vaivasi itse??n kirjojen oppimisella, johon h?nell? ei ollut halua. Keisarinna Elisabet on selitt?nyt nuorena olleensa Europan tiet?m?tt?min ruhtinatar, sill? h?n osasi vain puolisen tusinan eri kielen ensim?iset alkeet eik? omannut mit??n muita tietoja, kuin mit? oli siepannut is?ns? polvella istuessaan.

Mutta jos lukeminen ei liikoja rasittanutkaan h?nt?, niin olipa kuitenkin toisia aloja, joilla h?nen kasvatustaan ei suinkaan laiminly?ty. H?nen is?ns? vaati ankarasti, ett? lasten piti oppia hallitsemaan ruumistaan. Possenhofeniin tuotiin er?s sen ajan parhaista tanssinopettajista, joka opetti Sissille ja t?m?n sisarelle tanssia ja esiintymistaitoa.

Elisabet oli vanhemmilla vuosillaan erinomainen k?velij? ja kuuluisa kevyest?, kauniista k?ynnist??n. "K?veleminen ei koskaan v?syt? minua", h?n sanoi keisarinnana er??lle luennoitsijalleen, "ja siit? saan kiitt?? is??ni. H?n oli innokas mets?st?j? ja h?n tahtoi, ett? sisareni ja min? olisimme voineet hyp?t? ja juosta kuin vuorikauriit."

H?nen oli opittava my?skin uimaan ja ratsastamaan. H?n istui mielell??n hevosen sel?ss? ja nautti siit?, kun tuuli suhisi h?nen tukkansa l?pi. H?nen suurimpia huvejaan oli ratsastaa Starnberger-j?rven ymp?ri pikku ponillaan, ja ollessaan talvella pakoitettu asumaan Baierin p??kaupungissa, h?n mieluimmin pakeni is?n suureen ratsastushuoneeseen, miss? ratsasti hurjimmilla ja ?ksyimmill? hevosilla, mit? siell? oli.

Er??n? p?iv?n? leikkiess??n sirkusta, niinkuin niin usein tapahtui, h?n putosi ?ksyn puhdasverisen oriin sel?st?. Opettajattarelta p??si kauhun huudahdus, mutta Elisabet nousi ?kisti jaloilleen. H?n ei ollut s?ik?ht?nyt eik? loukkaantunutkaan, vaan pyysi hymyillen lupaa saada uudestaan nousta saman hevosen selk??n, mink? s?ik?htynyt hoitajatar kuitenkin mit? jyrkimmin kielsi.

Lapsuusvuosien juhlallisimmat hetket olivat ne varhaiset kev?tp?iv?t, jolloin perhe j?lleen muutti Possenhofeniin. T??ll? Elisabet sai iloita melkein rajattomasta vapaudesta. H?n tunsi intohimoista rakkautta kukkasiin, ja Baierin yl?maalaisten keskuudessa kulkee viel?kin tarina, kuinka "Possenhofenin Liisa" kiipeili raivaamattomia vuoripolkuja ilmesty?kseen j?lleen n?kyviin syli t?ynn? "edelweiss"-kukkia.

Is? oli opettanut h?nen soittamaan sitraa, ja h?n seurasikin usein is??ns? t?m?n pitkill? k?velyretkill? alpeille. Heid?n tapansa oli lev?ht?? ja nauttia virvokkeita jossakin tunturimajassa, ja monessa tilaisuudessa is? ja tyt?r soittivat yhdess? tanssimusikia kahdella soitikolla, jotka heill? joko oli mukanaan taikka saivat lainaksi paikalta.

Kerran he olivat soittaneet tanssimusikia kaukaisella seudulla, miss? l?sn?olijat eiv?t tunteneet outoa mets?st?j?? eiv?tk? lasta. Talonpojat antoivat kauniille tyt?lle palkaksi muutamia hopeakolikoita.

Elisabet pani talteen n?m? rahat, jotka huvittivat h?nt? kovin. "Ne ovat ainoat rahat, mit? olen ansainnut koko el?m?ss?ni", h?n sanoi keisarinnana ollessaan sattumalta n?ytetty??n niit? muutamille tuttavilleen.

Kun h?nell? ei ollut paljon taskurahoja, joilla olisi voinut ostella lahjoja, h?n piti tapanaan usein iltasin parsia sukkia taikka neuloa tai ommella joitakin vaatekappaleita vuoristossa oleville yst?villeen. Possenhofenin seudun maalaisv?ki jumaloi pikku prinsessaa, ja kun h?n syysmyrskyjen tultua joutui ?kki? sadekuuron k?siin, oli h?nen tapansa aivan yksin??n menn? johonkin majaan suojaan rajuilmalta. Silloin h?n istahti lieden ??reen ja rupatteli ja naureskeli sek? vanhojen ett? nuorten kera.

H?nen vanhempansa eiv?t pit?neet sit? mill??n tavoin sopimattomana. Herttua Maks piti huvinaan ottaa osaa baierilaiseen kansanel?m??n, ja puhuttaessa Elisabetin ?idin kanssa tytt?ren juoksemisesta veljiens? kanssa soittamassa sitraa maalaisten majoissa, herttuatar hymyili s??lien ja vastasi: "H?nh?n on vasta lapsi; my?hemmin min? kyll? otan hoitooni h?nen kasvatuksensa."

Viett?ess??n luonnonel?m?? Possenhofenissa Elisabet v?hitellen oppi pit?m??n metsi? ja vuoria toisena kotinaan. Palatsien suuret loistosalit tuntuivat h?nest? painostavilta ja pienilt?, h?nen verratessaan niit? Jumalan vapaaseen luontoon.

H?nen omituisella lapsuusel?m?ll??n on ep?ilem?tt? ollut ratkaiseva vaikutus h?nen my?hemp??n kehitykseens? ja se voi varmaan selvitt?? paljon h?nen k?yt?st??n It?vallan keisarinnana.

H?nen synnynn?inen itsen?isyyden-himonsa ja l?mmin my?t?tuntonsa puhtaaseen ja ihmisten saastuttamattomaan luontoon sai aivan liian voimakasta virikett? kodin yksinkertaisista oloista ja h?nen vapaista partioretkist??n metsiss? ja vainioilla. Ep?ilem?tt? h?nen pakotuksesta vapaa lapsuutensa oli kaikkea muuta kuin sopiva valmistamaan h?nt? siihen asemaan, johon h?n pian joutui.

Keisari Frans Josefin ja prinsessa Elisabetin kihlaus.

Ensim?isi? matkoja, jolla prinsessa Elisabet oli vanhempainsa mukana, oli matka kauniiseen Ischliin.

T??ll?h?n keisari Frans Josefin oli tapana vanhempineen viett?? kes?kuukaudet, ja molemmat sisarukset, arkkiherttuatar Sophie ja herttuatar Ludovica, olivat p??tt?neet tavata siell? toisensa kes?ll? 1853.

Ne viisi vuotta, jotka olivat kuluneet keisari Frans Josefin nousemisesta valtaistuimelle, olivat olleet t?ynn?ns? lakkaamatonta ty?t?, huolia ja taisteluja. Vain muutamia kuukausia aikaisemmin salamurhaaja oli haavottanut h?nt? tikarillaan. Valtakunnan sis?llinen levottomuus ei kuitenkaan ollut est?nyt miehisi? enemm?n kuin naispuolisiakaan juorunpunojia miettim?st? valtiollisia yhdistelmi?, jotka asettivat milloin yhden, milloin toisen Europan prinsessoista keisarin nimen yhteyteen.

Mutta kaikki viittailut siihen suuntaan olivat nyt vaienneet. Frans Josefin tahdonluja ?iti, joka t?ydellisesti vallitsi keisaria, oli m??r?nnyt, ett? h?nen omaa sukuaan olevan prinsessan tuli p??st? osalliseksi pojan kaksoiskruunusta.

Wittelsbachin ja Habsburg-Lothringenin suvut ovat Europan vanhimpia hallitsijaperheit?. Molemmat ovat pysyneet uskollisina roomalais-katolilaiselle kirkolle, ja kuuden sadan vuoden kuluessa on kummankin suvun v?lill? solmittu lukuisia avioliittoja.

Frans I:n nelj?s vaimo ja arkkiherttuatar Sophie olivat molemmat baierilaisia prinsessoja, eik? mik??n voinut sen vuoksi olla luonnollisempaa, kuin ett? nuori keisari otti itselleen morsiamen samasta suvusta.

Keisarin ?iti oli kuullut sisarentyt?rt??n Helenaa kehuttavan vieh?tt?v?ksi ja lahjakkaaksi. Arkkiherttuattaren ja herttuattaren v?lit olivat mit? parhaimmat. Heid?n v?lisess??n ahkerassa kirjeenvaihdossa h?n oli sisarelleen ilmaissut suunnitelmansa, ja hiljaisuudessa oli siten p??tetty Frans Josefin avioliitto prinsessa Helenan kanssa.

Nyt oli vain laitettava niin, ett? nuoret saivat tutustua ja mielisty? toisiinsa. T?m? viimemainittu kohta huoletti erikoisesti keisaria, joka tosin oli tottelevainen poika, mutta samalla kauniimman sukupuolen intohimoinen ihailija.

On varmaa, ett? molemminpuolinen rakkaus yhdisti Frans Josefin ja Elisabetin, vaikka liikkeess? onkin monta kertomusta siit?, kuinka heid?n kihlauksensa tapahtui.

Ep?ilem?tt? seuraava kuvaus on l?hinn? totuutta:

Elokuun 16 p?iv?n? 1853 keisari saapui Ischliin terveht?m??n vanhempiaan ja tapaamaan Maks Josefin perhett?.

Vaunujen vieriess? p?lyist? maantiet?, keisarin adjutantti ?kki? huudahti ihastuksesta.

"Katsokaahan tuonne, sire!" h?n huudahti.

Frans Josef otti kiikarinsa ja n?ki vilahduksen ihmeen ihanasta lapsesta, joka l?heisell? niityll? leikki vuohiparven kanssa.

Minuttia my?hemmin vaunut k??ntyiv?t nurkkauksesta ja l?hestyiv?t kaupunkia.

Tuntia my?hemmin keisarin istuessa aitansa luona nuori tytt? sy?ksyi ilmoittamatta salonkiin k?dess? vihkonen villi? kukkasia. H?n oli puettu lyhyeen, valkeaan leninkiin, ja rehev? silkinhieno kastanjanruskea tukka aaltoili h?nen viel? hyvin kehkeytym?tt?m?lle vartalolleen. Se oli sama nuori kaunotar, jonka h?n oli n?hnyt vaunuunsa.

Tytt? n?ki h?net ensim?isen kerran, mutta tunsi h?net heti valokuvista. V?himm?ss?k??n m??r?ss? ujostelematta h?n astui keisarin luo ja virkkoi avomielisesti.

"Gr?ss Gott, Vetter"

"Kuka te olette?" keisari kysyi.

"Olen Elisabet."

L?mmin katse h?nen ihmehikk?ist?, sinisist? silmist??n samassa hetkess? valloitti keisarin syd?men.

Muutamia tunteja my?hemmin esiteltiin h?nelle prinsessa Helena. Kaunis h?n ei ollut, mutta n?ytti ?lykk??lt? ja ylh?iselt?, ja jos Frans Josef ei jo olisi n?hnyt Elisabetia, niin sisaresta luultavasti olisi tullut keisarinna.

Seuraavana p?iv?n? keisarin piti sy?d? p?iv?llist? t?din ja enon luona. Astuessaan er??ss? Ischlin hotellissa olevaan herttuan asuntoon h?n kuuli puolittain avoimesta ovesta kahden naisen ??net.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet