Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kummastuneet kasvot by Noailles Anna De Simelius Sylvia Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 765 lines and 19398 words, and 16 pages
KUMMASTUNEET KASVOT
Kirj.
KREIVIT?R MATHIEU DE NOAILLES
Tekij?tt?ren luvalla ranskankielest? suomensi
S. S:s
Helsingiss?, Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhti?, 1909.
Nuorten tunteet ovat voimakkaammat kuin kuolema.
Puhtaus on se, mik? sinua, Herra, eniten miellytt??.
Menin aamulla Herran ehtoolliselle, koska niin tahdoin, ilman toivomuksia; min? koetin; tuntui niin tyhj?lt? p??ss?ni, syd?mess?ni, siell? oli kirkas ja suloinen tyhjyys, ja min? toistin: Herra, minulla ei ole suuta, ei k?si?, ei katsetta, ei l?mp??; katso, olen edess?si kuin ilmoihin kohoava kevyt savu, joka nousee kuin l?pin?kyv? ja suora liekki.
Se on puhtautta. Min? kiit?n sinua, Herra.
Sisar Catherinen alasp?in taivutettu, hell? muoto kuvastui sivuttaisin pyh?ll? p?yd?ll? olevaan huntuun, liinaan ja pitsiin. H?n oli kuolemaisillaan; Herra, h?n odotti sinua niin, ett? h?n olisi kuollut, ett? h?n olisi huutanut, jos et olisi tullut.
H?nen sormenp??ns?, h?nen suunsa, kaunis huntu ja sinun jumalallinen ruumiisi muodostivat ihmeen ihanan ryhm?n, pienen ja aivan erill??n olevan.
Mutta seh?n ei ole puhtautta. Herra?...
On niin ihanaa ulkona, ett? koko luonto on valoisa kuin keskusteluhuone kello yhdelt?toista.
Puutarha hymyilee p?iv?npaisteessa.
Kappelin ikkunoista valoi aurinko s?teit??n yli poskeni ja yli hihani. Saattoi n?hd? pikku k?rp?sten lentelev?n kirkossa; ja hiljaisuus ymp?rill?mme huusi: Iloa! Iloa!
Olin niin tyytyv?inen siksi ett? olin nuori, hyvin nuori; en tied? miksi se tuottaa minulle niin paljon iloa. Yht?kki? n?ytti kirkossa niin kauniilta, ett? tuntui silt? kuin minun olisi pit?nyt nauraa.
Kun ehtoollisleip? kohotettiin, painoivat kaikki sisaret tapansa mukaan p??ns? alas. Mutta min? en painanut p??t?ni alas. Min? sanoin: "Herra, katso minun kasvojani..."
Tunsin ett? kasvoni olivat soikeat ja kirkkaat kuin pieni peili, joka minulla oli viidentoista vuotiaana ollessani ja jolle aurinko paistoi.
Sisar Catherine on kaunis rukoillessaan. Min? kunnioitan h?nt?, en katsele h?nt?, kun h?n siten rukoilee; mutta t?n? aamuna en voinut olla h?nt? katsomatta. H?n piti silm?ns? lujasti kiinni; ristiss? olevilla k?sill??n h?n painoi syd?nt??n, ne olivat h?nen syd?nt?ns? vasten, sitten rukousnauhaa ja vy?t? vasten.
Teki mieleni huutaa h?nelle hyvin hell?sti ja pelokkain syd?min:
-- Sisar Catherine, sin? olet sairas!...
Kuinka h?n k?rsineek??n rukoillessaan niin voimakkaasti.
Huoneeseeni kuuluu aamuin ja illoin t?min? junan, joka kiit?? Larunsista Bayonneen; joka kerta kun juna vihelt??, laajentuu sieluni. T?m? junan jyrin? on ihanaa kuin hyv? tuoksu, joka ?kki? virtaa jonkun luokse pitk?n matkan p??st?, kuin tuberoosin Ja punaisen hyasintin tuoksu.
Min? ojennan k?sivarteni.
Mit? n?kev?t n?m? junat, jotka kiit?v?t, jotka pakenevat? Maitako? Mit? maita? Mit? kasvoja n?iss? maissa...
Herra, me emme pys?hdyt? junia, jotka kiiruhtavat ohitse; niiden savu, niiden h?yry, niiden huuto liikuttaa meit? syvimpiin syd?njuuriimme saakka, siksi min? kohotan k?sivarteni sinua kohden, joka olet minua korkeammalla, k?sivarteni, jotka kurottuvat ja tahtoisivat tavottaa sinut. Herra, kuinka olenkaan korkea, kuinka olenkaan sulettu, kuinka nousenkaan sinua kohden...
Katselen ulos ikkunastani. N?en kev??n, se on niin selitt?m?t?n: niin kevyt, niin hieno, niin vihre?! Se on hilpeytt? ja hyv?? tuoksua. Koko pikku puutarha kukkii. Kukkalavojen multa on kosteata ja m?yhe??. Tuolla on rivi tulpaaneja, rivi kolmikertaisia tuhatkaunoja, tihein?, tuuheina joukkioina kuin juhannuskukkaset, ja rivi orvokkeja p??t nuokkuen eri tahoille. Kukkalehtien sinipunervalla sametilla loistaa ter?v?sti pieni keltainen pilkku, kuin olisi hippi?isen muna pudonnut puusta ja murskautunut.
Juna kiit?? ohitse.
Junat viev?t ajatukset iltaruskon kultaamiin kaupunkeihin, toisiin puutarhoihin, oranssilehtoihin...
T?n??n on kaksi vuotta kulunut siit? kun tulin luostariin. Pieni puutarha, ?iti prioritar, kirkko, kauniit laulut, ovat tehneet sen minulle suloiseksi ja kuninkaallisesi olinpaikaksi.
Tulin t?nne siksi ett? rakastin Jumalaa, ?iti prioritarta ja hiljaisuutta.
Niin kauan kuin olin vanhempieni luona, sai el?m?n k?yhyys minut sairaaksi. Vaikka is?ni olikin rikas, ei h?n v?litt?nyt mist??n muusta kuin pitsitehtaastaan. H?n koetti my?skin kiinnitt?? ?itini mielt? siihen, mutta silloin ?iti?, kuten viel? t?n?p?iv?n?kin, miellytti enemm?n kotiaskareensa. Yksi sisaristani on naimisissa lakimiehen, toinen meriupseerin kanssa. Ei kukaan muu puhunut rauhasta ja mietiskelyst?, puutarhoista ja rakkaudesta, kuin ainoastaan kirjani ja ?iti prioritar, kun k?vin h?nt? tervehtim?ss?.
T??ll? sen sijaan on el?m?ni ihanaa ja suurta. Minulla on sinivalkoinen puku. Olen herkk?, minulle ollaan hyvi? ja minua hoidetaan. Asun luostarin ensim?isess? kerroksessa erill??n sisarista, huoneessa joka on muita suurempi ja sijaitsee keskell?. En tee mit??n muuta kuin uneksin ja rukoilen. Yhteenliitetyt kapeat sormeni ovat ty?tt?m?t ja herttaiset kuin pienet, palavat vahakynttil?t.
Rakastan puutarhaa ja rakennusta. Eilen hyv?ilin kauniita kurjenmiekkoja, jotka niin tuoreina kohoavat korkeista ja loistavista kuvuistaan. Oli niin kaunista, ilmassa oli kuin pienten vihreiden herneiden tuoksu.
Sisar Catherine sanoi minulle:
-- Sisareni, kuinka rakastatkaan kaikkea mit? on puutarhassamme! sin? iloitset liian paljon kukkasista; min? n?en ainoastaan syd?meni, joka palaa, joka on kuin tuoksuva hehku...
H?n lis?si huoaten:
-- Sisar, vaivaavatko ep?ilykset sinua paljon?
Oi! n?in kuinka ne vaivasivat h?nt?!
Min? vastasin:
-- En, n?etk?s, sisar Catherine, en ole niin ep?ilev?, minussa on -- miten nyt sanoisinkaan -- jonkunlaista s?vyisyytt?. Tyydyn itseeni sellaisena kuin olen. Samaten tyytyi my?s ?itini minun pienen? ollessani is?ni luonteeseen; is? oli joskus hyvin hell? ja joskus taas niin kiivas ?iti? kohtaan. Meiss? on s?vyisyytt?. Min? olen suvaitseva itseni suhteen, samaten kuin olisin suvaitsevainen sinun vikoihisi n?hden, sisar Catherine, jos sinulla niit? olisi. Minulla on mielialoja, oikkuja ja hurmaavan ihastuksen hetki?; mielell?ni nauran ja itken, ly?n veripisaran kukannuppuja toinen toistansa vastaan, ja kun on kuuma, juon mielell?ni v?hiss? annoksissa varjokkaasta suihkukaivosta vett?, joka on kuin j??hdytetty? hopeaa. Min? olen suvaitsevainen itselleni, sisareni, ja joskus katson sinist? taivasta kohden ja kuvittelen Herran sanovan minulle:
-- Pikku tytt?, rakastan sinua sellaisena, jollainen olet...
Er?s nuori mies oli aamulla kappelissa.
H?n ei ollut siell? messun vuoksi; h?n hymyili koko ajan; h?n oli tullut katsomaan taulua, joka riippuu kappelissa ja joka on eritt?in arvokas maalareille...
Sisar Marthe on todellakin palvelijasielu. ?skett?in, kun suutuin er??st? muistutuksesta, jonka h?n lausui koruompelukseni johdosta, sanoi h?n minulle:
-- Sin? et ole n?yr?, sisar.
H?n puhuu aina n?yryydest?, h?n on n?yr?, h?nen liikkeens? ovat vailla tyyneytt?, h?nen katseensa v?ist??, ja on kuin h?nen k?tens? pyyt?isiv?t anteeksi sit?, ett? ne ovat k?si?.
Min? olen ylpe?.
Siksi, ett? se on kaunista ja ett? olen nuori, siksi olen ylpe?.
Menness?ni toisten nunnien kanssa kirkkoon tai aterialle tai k?velylle, sanon itselleni: "Min? olen min?, ja muut sisaret ovat muut sisaret".
Add to tbrJar First Page Next Page