Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kummastuneet kasvot by Noailles Anna De Simelius Sylvia Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 765 lines and 19398 words, and 16 pages
Menness?ni toisten nunnien kanssa kirkkoon tai aterialle tai k?velylle, sanon itselleni: "Min? olen min?, ja muut sisaret ovat muut sisaret".
Kun sisar Marthe, joka huohottaa rukoillessaan, polvistuu vieress?ni penkiss?, ajattelen: "Sisar, ?l? toki niin kovaa huohottele; n?en sinut ja min? rupean halveksimaan sinua".
Rakastan ?iti prioritarta siksi ett? h?n on ylpe?. H?n vet?isee hienosti viittaansa, kun joku meist? menee liian liki h?nt?.
Min? olen ylpe?.
Mutta sinun edess?si, Herra, olen kuin maassa kasvava mansikankukkanen; olen muratti joka painautuu kiinni sinun kirkkosi kivisein??n, olen sinun huokauksesi huokaus, tuska sinun puhkaistussa kyljess?si, ja min? olen pyh?n Magdaleenan hiukset sinun jaloillasi...
Istun puutarhassa varjoisalla penkill? ja kirjoitan, pit?en vihkoani polvellani.
Vienot tuoksut t?ytt?v?t ilman. Ne nousevat ruohokent?n sametista ja kultalakan untuvapeitteisist? lehdist? haihtuen avaruuden sineen. Kaksi pient? ruukuissa kasvavaa kuusta levitt?? voimakasta ja pist?v?? tuoksua, kun keskip?iv?n aurinko panee pihkan kiehumaan.
Oi! kuinka ilma polttaa!
Luulen ett? vaivun uneen sinisten l?mp?pilvien tukehduttamana.
Nuori mies, joka t?ss? tuonnoin oli l?sn? messussa, saapui t?n? aamuna uudelleen.
H?n katseli minua ja min? katselin h?nt?. H?nen kasvonsa ovat lempe?t ja rakastettavat kuin veljen, jonka aikojen j?lkeen tapaa. H?n ei h?mm?stytt?nyt minua.
Ja sitten min? ajattelin Jumalaa, Pyh?? Valeriaa, jonka juhlaa t?n??n viet?mme. Nuori mies katseli minua viel? viimeisen evankeliumin aikana; min? huomasin ett? h?nen silm?ns? olivat kirkkaat ja suruisat, ja ett? h?nell? oli vaalea parta ja vaalea tukka. H?n katsoi kuin olisi h?n puhunut minulle, mutta min? k??nsin p??ni kokonaan poisp?in.
-- Sin?, Herra, olet kauniimpi kuin h?n!...
?iti prioritar on keskustellet kanssani t?n??n.
H?n ei puhu paljon Jumalasta, ei kirkosta eik? luostarista, h?n puhuu tarmosta ja tahdonvoimasta.
H?n katselee aikaa ja el?m?? ylh??lt?p?in; ei tied? mit? h?n n?kee, mutta h?n n?kee varmaankin ne kauniit maat, joista kaikki maailman junat tulevat, sekin juna, joka kulkee t?st? ohitse matkalla Bayonneen.
Min? kunnioitan h?nt? ja ihailen h?nt?.
Min? ajattelen ?iti prioritarta.
H?n on kaunis, h?n on viel? nuori, h?nt? voi kunnioittaa eniten maailmassa.
H?n pit?? itse?ns? arvossa, mutta h?n ei rakasta itse??n.
Sellainen on kaunein luonne...
Mik? hyv? tuoksu tunkeutuu sis??n avatusta ikkunastani? Oi! se on puutarhassa kukoistavan magnoliapuun tuoksua.
H?m?r? laskeutuu sinerv?n? ja lempe?n? kuin vuokkosade.
Kello on puoli seitsem?n, ilmassa on jotain niin liikkumatonta; on kuin olisi aika seisahtunut. Kuu alkaa loistaa, ja sen likell? kimmelt?? kaksi t?hte?.
Er?s puutarhan puistok?yt?v? v?lkkyy punervana; vieno tuulenhenk?ys koskee kulkiessaan ikkunani alla olevaan pieneen puuhun niin ett? kevyet ruskeat lehdyk?t rupeavat v?risem??n.
Kaikki huvittaa sisar Marthea, joka on n?yr?.
T?n??n h?n on keitt?nyt muhennosta. Min? tied?n, ett? ?iti prioritar ylenkatsoo h?nt?. H?n sanoi sisar Marthelle yst?v?llisesti hymyillen:
-- Hyv? on, sisar Marthe, keitt?k?? meille muhennosta.
Mutta h?n sanoi sen, kuin olisi h?n sanonut:
"Aasiseni, kanna sin? puut torille, sin?, joka et unelmoi..."
Nuori mies oli taas aamulla kappelissa.
Min? katselin h?nt?, h?n katseli minua. H?n pudotti pienen kokoonk??nnetyn paperin, ja h?nen silm?yksens? sanoi kuin v?kev? ??ni:
"Tuo paperi on teit? varten, sisareni".
Min? ajattelin: "En tahdo ottaa nuoren miehen kirjett?", sitten ajattelin: "Minun t?ytyy ottaa kirje, etteiv?t toiset sisaret l?yd? sit?, en saa tehd? v??rin tuota nuorta miest? kohtaan".
Messun j?lkeen otin paperin lattialta, siihen oli kirjoitettu n?m? sanat:
"Tahtoisin tehd? uhrauksen teid?n t?htenne".
Kaikkea t?t? ajattelen paljon t?n? iltana.
Avoimesta ikkunastani kuulen juuri nyt tuulen heikon huminan, kuulen sen koskettelevan joka lehte?, ja ky?kiss? kuuluvat kilahtelevan lautaset, joita j?rjestet??n k?ytett?viksi.
Y? leimahtelee tuhansin t?hdin, jotka kuumuudessa n?ytt?v?t kylm?? vett? t?ynn? olevilta pikku kaivoilta...
Kaikki kimaltelee. Posliinilautasista, joita ky?kiss? kolistetaan, l?htee ??ni, joka my?skin kimaltelee.
Tahdon nukkua.
En ole ajatellut mit??n, olen ollut onnellinen.
Onnellinen on ihminen silloin, kun h?nen syd?mens?, ajatuksensa ja k?tens? ovat tyhj?t.
En ole sittemmin n?hnyt tuota nuorta miest?, h?n ei ole palannut kappeliin...
T?n??n on ilma liian kaunis, niin kevyt, nuori, iloinen, helisev? ja huumaava, kuin olisi se ruusuilla koristettu ja kasteesta kimalteleva hopeakello.
Aikaisen suven ja puutarhan suloinen tuoksu tekee minut joskus niin surunvoittoiseksi, siksi ett? se lumoo minut, leijailee kaikkialla; enk? min? voi hengitt?? sit? t?ysin siemauksin.
Kun k?velen hiekkak?yt?vill?, on kuin joku olisi ymp?rill?ni, kuin joku kuiskaisi p??ni p??ll?, ja kun k??nnyn, katso, silloin on kes? kaikkialla, ylt'ymp?ri...
Sisar Marthelta oli j??nyt posliinimalja penkille.
T?m? puutarhassa oleva valkoinen malja oli yksinkertainen ja tyyni kuin viaton syd?n.
Sisar Catherinella on vihko, johon h?n kirjoittaa rukouksia; niit? h?n itse sepitt??, luulen ma. Aamulla avasin vihon ja luin er??lt? sivulta:
"Jumalallinen Jesus, jota palvelen ja rakastan ja joka her?t?t minussa my?t?tuntoa, siksi ett? olet laiha, vertavuotava ja vaalea".
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page