Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Herodias by Flaubert Gustave Hahl Jalmari Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 336 lines and 10061 words, and 7 pages
HERODIAS
Kirj.
GUSTAVE FLAUBERT
Ranskankielest? suomentanut
Jalmari Hahl
H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhti?, 1921.
Makairoksen linnoitus kohosi Kuolleen meren it?isell? rannalla, keilanmuotoisen basalttikallion huipulla. Nelj? syv?? laaksoa ymp?r?i sit?, yksi molemmilla sivuilla, yksi vastap??t?, ja nelj?s takana. Taloja oli kasaantuneina sen juurella muurin suojassa, joka nousi aaltoviivana ep?tasaisen alueen my?t?, ja kalliolle johtavan poikkeilevan tien kautta oli kaupunki linnoituksen yhteydess?, jonka muurit olivat sadan kahdenkymmenen kyyn?r?n korkuiset, monine kulmauksineen, yl?reunaan puhkaistuine ampumareikineen ja siell? t??ll? esiin pist?vine torneineen. N?m? olivat ik??nkuin kukkakoristeita t?ss? kuilun yli riippuvassa kivikruunussa.
Linnoituksen sis?ll? oli pylv?sk?yt?vill? koristettu palatsi; t?m?n katolla oli sykomoripuu-kaiteiden ymp?r?im? pengerm?, jolle oli pystytetty mastoja kannattamaan kangaskatosta.
Er??n? aamuna ennen p?iv?nnousua tetrarkka Herodes Antipas tuli sinne ja laskeutui kyyn?sp?iden nojaan, katsellen ymp?rilleen.
L?hinn? alempana olevien vuorten harjat alkoivat jo n?ky?, kun sit?vastoin niiden rungot aina kuilujen pohjaa my?ten viel? olivat varjojen peitt?m?t. Sumu liiteli, sen harso repesi ja Kuolleen meren ??riviivat tulivat n?kyviin. Makairoksen takaa nouseva kajastus leimusi punaisena. Se valaisi ennen pitk?? rannikon hiedan, kukkulat, er?maan ja kauempana kaikki Judean vuoret, jotka kallistelivat rosoisia, harmaita rinteit??n. Keskell? kuvastui Engeddin er?maa mustana juovana; Hebron kaartui taustalla kupuna; Eskol-laaksossa kasvoi granaattipuita, Sorekissa oli viinitarhoja, Karmelilla viheri?itsi seesameja, ja Antonian torni hallitsi j?ttil?iskeilallaan Jerusalemia. Tetrarkka k??nsi siit? katseensa, silm?ill?kseen sen oikealla puolella kohoavia Jerikon palmulehtoja; ja h?n ajatteli toisia Galileansa kaupunkeja: Kapernaumia, Endoria, Natsaretia, Tiberiasta, jonne h?n kenties ei en?? palaisi. Jordan virtasi kuivalla tasangolla. Aivan valkoisena se h?ik?isi kuin lumikentt?. J?rvi n?ytti nyt lasuurikiven karvaiselta; ja sen etel?pohjukassa, Jemenin suunnalla, Antipas eroitti mit? ei olisi tahtonut n?hd?. Siell? oli joukko ruskeita telttoja; peitsimiehi? kulki hevosten v?liss?, ja sammuvat tulet vilkkuivat kuin kipin?t maassa.
Ne olivat Arabian kuninkaan joukkoja, jonka tyt?rt? h?n oli kielt?ytynyt naimasta, ottaen vaimokseen Herodiaksen, er??n veljens? vaimon, joka valtaa vailla eli Italiassa.
Antipas odotti roomalaisilta apua; ja Syyrian maaherran Vitelliuksen viipyminen t?ytti h?net kalvavalla levottomuudella.
Agrippa oli ep?ilem?tt? t?rvellyt h?nelt? keisarin suosion? Filip, h?nen kolmas veljens?, Batanean hallitsija, varustautui salaa aseilla. Juutalaiset eiv?t en?? siet?neet h?nen ep?jumaluuteen kallistuvia tapojaan, eiv?tk? muut h?nen hallitustaan; lopulta h?n nyt olikin jo johtunut ajattelemaan kahta vaihtoehtoista suunnitelmaa: lepytt?? arabialaiset tai solmia liitto parttilaisten kanssa. Ja syntym?p?iv?ns? viett?misen verukkeella h?n oli kutsunut t?ksi p?iv?ksi suureen juhlaan sotajoukkojensa p??llik?t, maatilojensa hoitajat ja Galilean johtohenkil?t.
Tarkalla katseella h?n tutki kaikkia teit?. Ne olivat tyhj?t. Kotkia leijaili h?nen p??ns? yl?puolella; sotilaat nukkuivat nojaten suojamuuriin; ei mik??n liikahtanut ilmassa.
?kki? kaukainen ??ni, kuin l?hteneen? syv?lt? maan alta, sai tetrarkan kalpenemaan. H?n kumartui kuuntelemaan; se oli taas huvennut. Mutta se kuului j?lleen; ja ly?den yhteen k?tens? h?n huusi: "Manneas, Manneas!"
Esille ilmestyi mies vy?t?isiin asti alastomana kuten kylpylaitosten hierojat. H?n oli hyvin pitk?, vanha, luiseva, ja h?nell? oli uumillaan pronssihuotraan pistetty veitsi. Hiukset olivat suitut pystyyn ja saattoivat otsan n?ytt?m??n tavattoman korkealta. Silm?t olivat unisuudesta himme?t, mutta hampaat kiilsiv?t, ja varpaat koskettelivat kevyesti kivilaattoja, -- h?nen koko ruumiinsa oli notkea kuin apinalla ja h?nen kasvonsa liikkumattomat kuin muumiolla.
"Miss? h?n on?" kysyi tetrarkka.
Manneas vastasi, osoittaen peukalollaan johonkin heid?n taaksensa:
"Yh? vaan tuolla."
"Luulin kuulevani h?nen ??nens?."
Ja syv??n henk?isten Antipas tiedusteli edelleen Johanneksesta, samasta miehest?, jota latinalaiset sanovat Johannes Kastajaksi. Oliko j?lkeenp?in n?hty noita kahta miest?, jotka, lev?per?isesti kyll?, viime kuulla oli p??stetty h?nen vankiluolaansa, ja oliko sittemmin saatu tiet??, mik? heid?n asianaan oli ollut?
Manneas vastasi:
"He vaihtoivat h?nen kanssaan salaper?isi? sanoja, samoin kuin varkaat iltaisin teiden risteyksiss?. Sitten he l?ksiv?t Yl?-Galilean suunnalle, mainiten tuovansa mukanaan suuren uutisen."
Antipas painoi alas p??ns? ja virkkoi sitten kauhistuneen n?k?isen?:
"Vartioi h?nt? visusti! ?l?k? p??st? ket??n h?nen luokseen. Sulje tarkoin ovi! Peit? luolan suu. Ei kukaan saa edes aavistaa, ett? h?n el??."
Jo ilman n?it? m??r?yksi?kin Manneas olisi sen tehnyt; sill? Johannes oli juutalainen, ja h?n inhosi juutalaisia kuten kaikki samarialaiset.
N?iden temppeli? Garizimilla, jonka Mooses oli m??r?nnyt Israelin keskukseksi, ei en?? ollut Hyrkanos-kuninkaan j?lkeen; ja Jerusalemin temppeli sai heid?t raivoihinsa, se kun heid?n mielest??n oli ainainen solvaus ja v??ryys. Manneas oli tunkeutunut sinne h?p?isem??n alttaria kuolleiden luilla. H?nen tovereiltaan, jotka olivat v?hemm?n ketteri?, oli katkaistu kaula.
H?n n?ki tuon temppelin, kahden kukkulan v?lisess? aukossa. Auringon paisteessa sen valkeamarmoriset sein?t ja katon kultaliistat v?lkkyiv?t. Se oli kuin loistava vuori, kuin jotakin yliluonnollista, joka musersi kaiken muun upeudellaan ja ylv?ydell??n.
Silloin Manneas ojensi k?sivarttaan Sioniin p?in; ja vartalo suorana, p?? taaksep?in taivutettuna, k?det nyrkiss? h?n kirosi sen, luullen ett? sanoilla oli tehoava voima.
Antipas kuunteli, osoittamatta paheksumista.
Samarialainen sanoi viel?:
"V?liin tuo mies on levoton, h?n tahtoisi paeta, h?n toivoo vapautusta. Toiste h?n on levollinen kuin sairas el?in; tai n?en h?nen astuvan edestakaisin pime?ss?, toistaen: 'Yht? kaikki. Jotta h?n voisi tulla suureksi, minun t?ytyy pienet?!'"
Antipas ja Manneas vaihtoivat katseen. Mutta tetrarkka oli v?synyt enemp?? ajatellakseen.
Kaikki nuo vuoret h?nen ymp?rill??n, kuin p??lletysten ryhmittyneet kivettyneet aallot, rantakallioiden kyljiss? ammottavat mustat onkalot, ??ret?n sinitaivas, p?iv?n punasinerv? valonhohde, kuilujen syvyys saattoivat h?net levottomaksi. Ja ahdistus valtasi h?nen mielens?, kun h?n katseli er?maata, joka n?ill? luonnonmullistusten muuttamilla seuduilla n?ytt?? silt? kuin se olisi t?ynn? teatterin pengerkatsomoja ja linnoja. Kuuma tuulahdus toi rikinhajun mukana aivan kuin niiden kirottujen kaupunkien henk?yksen, jotka rantaa matalammalla alueella sijaitsevina oli sakea vesi peitt?nyt. N?m? kuolemattoman vihan merkit pel?styttiv?t h?nen ajatustaan; ja h?n j?i siihen nojaamaan molemmin kyyn?sp?in kaiteisiin, silm?t tuijottavina ja ohimot k?sien v?liss?.
Joku kosketti h?nt?. H?n k??ntyi. Herodias seisoi h?nen edess??n.
Ohuesta purppurakankaasta tehty alusviitta verhosi h?net aina alas sandaaleihin asti. H?n oli sy?ksynyt ?kki? ulos huoneestaan, niin ett? h?nell? ei ollut kaulahelyj? eik? korvarenkaita; tumma palmikko valui h?nen k?sivarrelleen ja sen p?? katosi h?nen rintojensa syvennykseen. H?nen liian korkeat sieramensa vavahtelivat; riemuvoiton ilo valaisi h?nen kasvojaan; ja kovalla ??nell? h?n virkkoi, ravistaen tetrarkkaa:
"Caesar rakastaa meit?! Agrippa on vankeudessa!"
"Kuka sen sinulle sanoi?"
"Tied?n sen."
H?n lis?si:
"Se johtui siit?, ett? h?n toivoi hallitsija-asemaa Gaiukselle!"
Vaikka h?n elikin heid?n armolahjoistaan, oli h?n tavoitellut kuninkaan nime?, jota he mieliv?t samoin kuin h?nkin. Mutta t?st?l?hin ei en?? tarvinnut pel?t?! -- "Tiberin vankilakopit aukenevat vaikeasti, ja joskus olo niiss? ei ole varma!"
Antipas ymm?rsi h?nt?. Ja vaikka Herodias oli Agrippan sisar, tuntui t?m?n naisen julma tarkoitus h?nest? oikeutetulta. Nuo murhat olivat seurauksia asioiden tilasta, kuningassukujen onnettomia kohtaloita. Herodeksen suvussa niit? ei en?? jaksanut laskea.
Sitten h?n selosti yrityst??n; kuinka suojatit lahjottiin, kirjeit? anastettiin, vakoilijoita saatiin joka ovelle, ja kuinka h?n oli ilmiantaja Eutykeksen saanut vietellyksi. -- "Ei mik??n ollut minusta liian kallista! Enk? muuten sinun t?htesi ole tehnyt enemp??kin?... Olenhan hyl?nnyt tytt?reni."
Avioeronsa j?lkeen h?n oli j?tt?nyt Roomaan t?m?n lapsensa, toivoen saavansa toisia tetrarkasta. H?n ei koskaan puhunut siit?. Nyt tetrarkka ihmetteli, mist? johtui tuo hellyyden puuskaus.
Kangaskatos oli levitetty, ja heille tuotiin nopeasti leveit? patjoja. Herodias vaipui niille ja itki, k??nt?en selk?ns?. Sitten h?n sipaisi k?dell? silmi??n ja sanoi, ettei h?n en?? tahtonut ajatella sit?, -- ett? oli onnellinen; ja h?n palautti tetrarkan mieleen heid?n keskustelujaan siell? kaukana palatsin sis?pihalla, heid?n kohtaamisiansa kylpyl?iss?, heid?n pitki? k?velyj??n Pyh?ll? tiell? ja iltaisin suurissa huviloissa, suihkul?hteiden loristessa, kukkasholvien alla, Rooman ymp?rist?ss?.
H?n katseli tetrarkkaa niinkuin ennen, painautuen h?nen povelleen, mairittelevin elein. -- Toinen ty?nsi h?net luotansa. Se rakkaus, jota tuo nainen koetti j?lleen elvytt??, oli nyt niin loitolla! Ja kaikki h?nen onnettomuutensa johtuivat siit?; sill? jo l?hes kaksitoista vuotta oli sotaa kest?nyt. H?n oli saattanut tetrarkan vanhenemaan. H?nen hartiansa k?yristyiv?t tumman punasinerv?-p??rmeisen toogan alla, h?nen valkeat hiuksensa sekaantuivat partaan, ja kangaskatoksen lomitse paistava aurinko valaisi kirkkaasti h?nen huolestuneen otsansa. Herodiaankin otsassa oli ryppyj?; ja siin? vastatusten he loivat toisiinsa vauhkoja katseita.
Vuoritiet alkoivat vilkastua. Paimenet ajoivat pistinsauvoilla h?rki?, lapset taluttivat aaseja, ajomiehet jouduttivat hevosiaan. Makairoksen takana olevien yl?nk?jen rinteit? alas laskeutuvat katosivat linnoituksen taakse. Toiset nousivat vastap??t? olevaa rotkotiet? ja saavuttuaan kaupunkiin purkivat kuormansa pihoille. N?m? olivat tetrarkan muonavarain hankkijoita ja palvelijoita, jotka saapuivat ennen kutsuvieraita.
Mutta pengerm?n per?lt? vasemmalta tuli essealainen, valkoinen vaippa yll?, avojaloin, stoalaisen n?k?inen. Manneas sy?ksyi oikealta kohottaen v?kipuukkoaan.
Herodias huusi h?nelle: "Tapa h?net!"
"Seis!" sanoi tetrarkka.
Add to tbrJar First Page Next Page