Read Ebook: Herodias by Flaubert Gustave Hahl Jalmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 336 lines and 10061 words, and 7 pages

"Seis!" sanoi tetrarkka.

H?n pys?htyi paikalleen, samoin toinenkin.

Sitten he vet?ytyiv?t pois, kumpikin eri portaita, takaperin, p??st?m?tt? toistansa n?kyvist?.

"Tunnen h?net!" sanoi Herodias; "h?nen nimens? on Fanuel, ja h?n koettaa p??st? Johanneksen luo, kun sin? yh? sokeudessasi pid?t miest? hengiss?!"

Antipas muistutti siihen, ett? se mies viel? kerran saattoi olla hy?dyllinen. H?nen Jerusalemia vastaan tekem?ns? hy?kk?ykset saivat heid?n puolelleen muut juutalaiset.

"Ei!" v?itti Herodias; "he hyv?ksyv?t joka hallitsijan eiv?tk? kykene luomaan itselleen is?nmaata!" Mit? tuli siihen mieheen, joka pani kansan tunteet kiihdyksiin aina Nehemiaan ajoilta s?ilyneill? toiveilla, niin oli valtioviisainta raivata h?net pois tielt?.

Tetrarkan mukaan ei mik??n kiirehdytt?nyt. Johannesko vaarallinen! Joutavia. H?n oli nauravinaan koko jutulle.

"Vaiti!" -- Ja Herodias kertoi uudelleen, miten h?nt? oli n?yryytetty er??n? p?iv?n?, kun h?n meni Gala'adiin balsamin korjuuseen: "Joen rannalla oli ihmisi? pukemassa ylleen vaatteita. L?heisell? matalalla kummulla puhui mies. H?nell? oli kameelintalja vy?t?isill??n, ja h?nen p??ns? muistutti jalopeurasta. Niin pian kun h?n huomasi minut, syyti h?n minua vastaan kaikki profeettain kiroukset. H?nen silm?ns? salamoivat; h?nen ??nens? pauhasi; h?n levitti k?sivartensa kuin temmatakseen alas ukonnuolen. Mahdotonta paeta! Py?r?t olivat uponneet hietaan napoja my?ten; ja min? poistuin hitaasti, peitt?en itseni vaipallani, j?hmettyneen? noista parjauksista, joita sateli kuin vesipisaroita rajuilmalla."

Johannes t?rveli koko h?nen el?m?ns?. Kun h?net vangittiin ja sidottiin k?ysiin, oli sotilasten k?sketty tappaa h?net tikarilla, jos h?n teki vastarintaa; mutta h?n oli alistunut s?ve?n?. Oli pantu k??rmeit? h?nen vankilaansa; ne olivat kuolleet.

N?iden salahankkeiden tehottomuus sai Herodiaan toivottomaksi. Mit? muuten merkitsi tuon miehen taistelu h?nt? vastaan? Mit? etua h?nell? siit? oli? Ne puheet, jotka h?n oli huutanut rahvaalle, olivat levinneet, ne kierteliv?t; Herodias kuuli niit? kaikkialla, ne t?yttiv?t ilman. Legionia vastustaessaan h?n olisi ollut rohkea. Mutta tuo miekkoja turmiollisempi voima, johon ei p??ssyt k?siksi, tyrmistytti h?net; ja h?n mitteli kiivain askelin pengerm??, kalpeana vihasta, l?yt?m?tt? sanoja ilmaistakseen tukahduttavia tunteitaan.

Lis?ksi juolahti h?nen mieleens?, ett? tetrarkka pel?ten yleist? mielipidett? kenties voisi hyl?t? h?net. Silloin kaikki olisi mennytt?. Lapsuudesta asti h?n oli mieless??n hautonut hallitsijan unelmaa. Saavuttaakseen sen h?n oli j?tt?nyt ensim?isen puolisonsa ja liittynyt t?h?n mieheen, joka h?nen k?sitt??kseen oli h?net pett?nyt.

"Sainpa kauniin tuen, tullessani sinun sukusi j?seneksi!"

"T?m? suku on sinun sukusi veroinen!"

Herodias tunsi suonissaan kiehuvan esi-isiens? -- pappien ja kuninkaitten -- veren.

"Mutta sinun isois?si lakaisi Askalonin temppelin lattiaa! Toiset olivat paimenia, pahantekij?it?, karavaanien ohjaajia, Juudan vallanalaisia aina kuningas Davidin ajoilta! Kaikki minun esi-is?ni ovat voittaneet sinun esi-is?si! Ensim?inen makkabealainen karkoitti teid?t Hebronilta, Hyrkanos pakoitti teid?t ymp?rileikkauttamaan itsenne!"

Ja n?in p??st?en ilmoille patrisilais-halveksumisensa plebeiji? kohtaan, Jaakobin vihan Edomia vastaan, Herodias soimasi h?nt? h?nen v?linpit?m?tt?myydest??n solvauksiin n?hden, h?nen lev?per?isyytt??n farisealaisia kohtaan, h?nen raukkamaisuuttaan sen kansan edess?, joka vihasi tetrarkan puolisoa.

"Sin? olet samanlainen kuin h?n, tunnustathan! Ja sin? kaihoat tuota arabialaista tytt??, joka tanssii kivien ymp?rill?. Ota h?net! Mene asumaan h?nen kanssaan h?nen kangasmajaansa! Sy? h?nen tuhassa paistettua leip??ns?! Ahmi h?nen lampaittensa hapanta maitoa! Suutele h?nen tummia poskiaan ja unhoita minut!"

Tetrarkka ei en?? kuunnellut. H?n katseli er??n talon parveketta, jolla oli nuori nainen ja vanha vaimo; t?ll? oli k?dess? ruusuvarsinen p?iv?nvarjo, pitk? kuin onkivapa. Keskell? mattoa oli avattu matkavasu, sullottu t?yteen v?it?, harsoja, metallisia korvarenkaita. Nuori nainen kumartui silloin t?ll?in katselemaan kaikkia n?it? esineit?, ja ravisti niit? ilmassa.

H?n oli puettu roomalaisnaisten tavoin, yll??n hienopoimuinen tunika ja smaragdinvihreill? tupsuilla koristettu vaippa; siniset nauhat kannattivat h?nen hiuksiaan, jotka ep?ilem?tt? olivat liian raskaat, sill? aika-ajoin h?n kohenteli niit? k?sill??n. P?iv?nvarjo, joka h??lyi h?nen yl?puolellaan, peitti h?net puolittain. Antipas n?ki pari kolme kertaa h?nen siron kaulansa, silm?n sopen, pienen suun pielen. Mutta h?n saattoi n?hd? lanteilta niskaan asti koko h?nen vartalonsa, joka kumartui taas kohotakseen joustavan notkeasti. H?n t?hysteli n?iden liikkeiden toistumista, ja h?nen hengityksens? kiihtyi; silmiss? syttyi hehku. Herodias piti h?nt? silm?ll?.

H?n kysyi: "Kuka tuo tytt? on?"

Herodias vastasi, ettei tiennyt h?nest? mit??n, ja poistui ?kki? tyyntyneen?.

Tetrarkkaa odottivat pylv?sk?yt?v?ss? muutamat galilealaiset, tilikirjojen pit?j?, laitumien vartija, suolalouhimojen tarkastaja ja er?s Babylonista kotoisin oleva juutalainen, h?nen ratsumiestens? p??llikk?. Kaikki tervehtiv?t h?nt? kunnioittavalla huudahduksella. Sitten tetrarkka katosi sis?huoneisiin.

Fanuel ilmestyi h?nen eteens? k?yt?v?n kulmauksessa.

"Kas! Taaskin sin?! Ep?ilem?tt? tahdot tavata Johanneksen?"

"Ja sinut! Minulla on kerrottavana t?rke? asia."

Ja seuraten Antipasta kintereill? h?n astui pime??n huoneeseen.

Valo tunki sis??n ristikko-aukosta, leviten pitkin kattoliistaa. Sein?t olivat maalatut mustanpunaisiksi. Per?ll? oli mustapuusta tehty vuode h?r?nnahkaisine kannatinhihnoineen. Kultainen kilpi riippui sen yl?puolella sein?ll? ja loisti kuin aurinko.

Antipas asteli huoneen poikki ja heitt?ytyi vuoteelle.

Fanuel seisoi h?nen edess??n. H?n kohotti k?tens? ja virkkoi haltioituneena:

"Kaikkivaltias l?hett?? joskus t?nne maan p??lle yhden pojistaan. Johannes on yksi niit?. Jos sorrat h?nt?, tulet saamaan rangaistuksesi."

"H?n p?invastoin vainoaa minua!" huudahti Antipas. "H?n vaati minulta mahdotonta tekoa. Siit? saakka h?n minua raatelee. Enk? min? alussa ollut ankara. Onpa h?n Makairoksesta l?hett?nyt miehi?, jotka kiihoittavat maakuntieni v?est??! Kun h?n ahdistaa minua, niin min? puolustaudun!"

"H?nen vihansa on hirvitt?v?", huomautti Fanuel. "Yht?kaikki! H?net on vapautettava."

"Raivoavia villipetoja ei p??stet? vapaiksi!" sanoi tetrarkka.

Essealainen vastasi:

"?l? en?? ole huolissasi! H?n on l?htev? arabialaisten, gallialaisten, skyyttalaisten luo. H?nen toimintansa on ulottuva maailman ??riin."

Antipas n?ytti vaipuneen haaveisiin:

"H?nen voimansa on valtava!... Vastoin tahtoani rakastan h?nt?."

"P??stett?k??n h?net siis vapaaksi."

Tetrarkka pudisti p??t??n. H?n pelk?si Herodiasta, Manneasta ja tuntematonta.

Fanuel koetti taivuttaa h?nt?, esitt?en tuumiensa takeeksi essealaisten alistumisen kuninkaan vallan alle. Kunnioitettiin noita k?yhi? ihmisi?, joita eiv?t rangaistukset voineet masentaa, jotka k?viv?t puettuina liinavaatteisiin ja lukivat tulevia kohtaloita t?hdist?.

Antipaan mieleen juolahti Fanuelin ?sken lausumat sanat.

"Mik? on se seikka, jota mainitsit minulle t?rke?ksi?"

Er?s neekeri sy?ksyi sis??n. H?nen ruumiinsa oli valkean p?lyn peitt?m?. H?nen henkens? rohisi, eik? h?n saanut sanotuksi muuta kuin:

"Vitellius!"

"Kuinka? Tuleeko h?n t?nne?"

"N?in h?net. Ennen kolmatta hetke? h?n on t??ll?."

K?yt?vien oviuutimet liehuivat kuin tuulen puhaltaessa. Melu t?ytti linnan, h?lin?, joka syntyi siit?, ett? palvelijoita juoksi edestakaisin, huonekaluja laahattiin, hopea-astioita romahti alas; ja tornien huipuista puhallettiin pasuunoihin, jotta hajaantuneet orjat tiesiv?t kokoontua.

Muurit olivat t?ynn? v?ke?, kun Vitellius saapui pihalle. H?n nojasi tulkkinsa k?sivarteen, j?less??n iso punainen kantotuoli, joka oli koristettu t?yhd?ill? ja peilill?, ja yll??n konsulin tunika, jalassa puolisaappaat, ymp?rill??n liktoreja.

He pystyttiv?t ovea vasten kaksitoista kimppuansa: yhteensidottuja raippoja, kirves keskell?. Silloin kaikki v?risiv?t Rooman kansan majesteettisuuden edess?.

Kantotuoli, jota kahdeksan miest? liikutteli, pys?htyi. Siit? astui alas nuorukainen, isomahainen, n?ppyl?kasvoinen, sormet t?ynn? helmill? koristettuja sormuksia. H?nelle tarjottiin tuoksuvalla viinill? t?ytetty malja. H?n tyhjensi sen ja pyysi toisen.

Tetrarkka oli langennut polvilleen prokonsulin eteen, pahoitellen, niin h?n sanoi, ettei aikaisemmin ollut tiennyt h?nen tulonsa tuottamasta kunniasta. Muutoin h?n olisi m??r?nnyt toimeenpantavaksi pitkin teit? kaiken, mik? kuului Vitellius-suvun j?senelle. T?m? suku polveutui kuningatar Vitelliasta. Tie, joka johti Janiculum-kukkulalta merelle, kantoi viel? sen nime?. Kvestorin- ja konsulinarvot olivat lukemattomat t?ss? suvussa. Ja mit? tuli Luciukseen, tetrarkan vieraaseen, t?ytyi h?nt? ylist?? Klitein voittajana ja tuon nuoren Auluksen is?n?, joka n?ytti palaavan alueelleen, koska It?maat olivat jumalien kotimaa. T?m? liioitteleva kohteliaisuus lausuttiin latinaksi. Vitellius kuunteli sit? v?linpit?m?tt?m?n?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet