Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Äidit: Romaani kansannaisista by Finne Jalmari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1036 lines and 25780 words, and 21 pages
?IDIT
Romaani kansannaisista
Kirj.
JALMARI FINNE
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1915.
ENSIM?INEN LUKU.
Mari seisoi tuvan lieden luona ja valmisti illallista ty?st? palaaville. H?n oli viisikymmenvuotias, mutta n?ytti paljon vanhemmalta, sill? vartalonsa oli hiukan kumarassa, ja raskaan raatamisen j?ljet n?kyiv?t k?sien kyhmyisiss? sormissa ja kasvojen rypyiss?. Liedess? oli kolmijalalla pata. H?n kohenteli tulta sen alla ja h?mmensi kauhalla keitosta. K?si liikkui aivan koneellisesti, niinkuin h?n vuosikymmeni? oli samalla tapaa t?ss? seisonut ja yh? uudistuva sama jokap?iv?inen ty? oli tappanut h?ness? kaikki ajatukset.
Tuvan per?ll? istui matalalla rahilla kyyryss? h?nen ?itins?, talon vanha em?nt? Helena, liekutellen kehdossa olevaa lasta, hiljaa hyr?illen ja huojuttaen harvalleen ruumistaan kehdon liikahdellessa. H?n oli jo aivan kumaraan mennyt vanhus, i?lt??n yli seitsem?nkymmenen, tukka harmaa ja harventunut, kasvot t?ynn? ryppyj?, hampaaton suu kuopallaan ja leuka sen johdosta liiaksi ulkoneva. Ainoa, mik? h?ness? her?tti erikoista huomiota, oli tummanharmaiden silmien loiste, joka ei viel?k??n ollut sammunut.
Tuvassa oli aivan hiljaista, kuului ainoastaan kehdon tasainen keinunta pirtin palkeilla tai kauhan synnytt?m? heikko kalahdus, kun se sattui koskettamaan padan laitaan. Lapsi alkoi hiljaa valittaa.
-- Saisi se Alma jo tulla, sanoi Helena. -- Lapsi kaipaa rintaa.
-- Eik?h?n nuo jo kohta tulekin ty?st?, vastasi Mari. -- Johan p?iv? on mennyt mets?n taakse.
-- Kyll? ne t?n??n viipyv?t hiukan kauemmin kuin tavallisesti.
-- Koettavat kai jouduttaa t?it?.
Oli j?lleen hiljaista, kehto vain liikkui hiukan kovempaa lapsen ??nnelless?.
-- Alma on ollut taas v?h?n rasittuneen n?k?inen, sanoi Helena. -- Eik? se ihme olekaan. Onhan lapsi vasta kahden kuukauden, ja Alma saa jo olla t?ydess? ty?ss?. Saisi ne miehet hiukan s??st?? h?nt?.
-- Ei auta s??st??, kun ei ole kylliksi ty?voimaa ja kev?tty?t pit?v?t kiirett?. Huomenna kai t?ytyy minunkin menn? auttamaan, niin sanoi Kalle.
-- Kyll?h?n Kalle raataa jaksaa, mik?s h?nt? vaivaisi, mies kun on ja roteva, mutta on sinullakin t?ss? ty?t? enemm?n kuin kyll?ksi.
Helena liekutti j?lleen kehtoa hiukan vinhempaan sanoen:
-- Ss, Annamaija, ?l? itke, ?iti tulee kohta... Kallen pit?isi muistaa, ettet sin? ole ihan tervek??n.
-- Ei se tuo sairaus niin vaarallista ole, onhan joskus pistosta rinnan alla ja kyljiss?, mutta meneeh?n se ohi. Onhan sit? sellaista jokaisella naisella, kun vanhemmaksi tulee.
-- Niin, onhan sit?, onhan sit?, jumala kyll? jokaiselle senkin koettelemuksen l?hett??.
Mari hieman keikautti p??t??n ja lausui:
-- Ei siit? jumalaa tarvitse syytt??, kyll? se miesten on syyt?. Olen t?ss? toisinaan ajatellut, ett? mit? sit? Kallenkaan tarvitsi minulle laittaa kymmenen lasta, kun ei niist? eloon ole j??nyt kuin kolme. Ja tuskin olo niillek??n hyv?ksi tulee, Hilmalle Helsingiss?, Eskolle t??ll? ja Emmalle M?kel?n torpassa. On t?m? el?m??!
-- ?l? sano sill? tapaa, jumala meille l?hett?? koettelemukset, jotta me n?yriksi tulisimme. Ehk? oli noille pienille parempi, ett? p??siv?t ajoissa t?st? maailmasta. Johan sit? minunkin aikani olisi tullut. Ja kysynh?n min? tuota, ett? mit? teht?v?? minullakaan on en?? maailmassa. Ty?t? en jaksa tehd? enk? ole t?ss? muuta kuin teid?n vaivoinanne ja vastuksinanne.
-- ?lk?? nyt, ?iti, sill? tavalla sanoko, virkkoi Mari, ja h?nen ??neens? tuli l?mmin sointu. -- Etteh?n te t?ss? ole kenenk??n tiell? tai vastuksina.
-- Mutta kun tahtoisi jotain tehd? eik? en?? jaksa.
-- Lev?t? on teill?kin jo aika. Olettehan te jo raatanut.
-- Niin, niin, olenhan min? sit? tehnyt, eik? kai t?m? tila olisi sellainen kun on, ellei olisi raadettu. Mutta kun tulee vanhaksi, niin ajattelee asioita v?h?n toisin kuin silloin, kun mukana hy?ri. Katselee ja ajattelee. Sin? voisit sanoa sille Eskolle, ett? h?n v?h?n s??st?isi Almaa, muuten se ihan v?syy. Saa valvoa lapsen kanssa toisinaan y?ll? ja aina olla p?iv?t ty?ss?. Pit?isi Eskon ajatella, ettei sitten en?? sovi vaatia muuta. Odottaisi.
-- Ei ne miehet odota eik? ne sit? ajattele. Ja suuttuisi kai tuo kovasti, jos sanoisi jotain. Ja mit? sanoisi Almakaan? Eik?h?n tuokin alistuisi? Alistuisi, niinkuin jokainen saa alistua, tahtoo tai ei.
Helena oli v?h?n aikaa vaiti.
-- Min? en tied?, mutta toisinaan on minusta tuntunut silt?, kun kaikki ei olisi oikein, niinkuin on.
Mari hiukan s?v?hti ja Helenakin vaikeni. N?in eiv?t he koskaan viel? olleet puhelleet Eiv?t he milloinkaan olleet kajonneet n?ihin asioihin. Avioliitto oli ies, jonka, jos sen kerran oli ottanut niskaansa, sai my?skin kantaa nurkumatta. Kyll?h?n Mari sen my?nsi, ettei el?m? ollut v?h??k??n sit?, mit? h?n nuorena oli kuvitellut, mutta sopiko h?nen siit? syytt?? ket??n, koska el?m? yleens? oli kaikille samanlainen. Eih?n se Kallekaan mik??n huono mies ollut, olipa paljoa parempi kuin monen h?nen tuttavansa mies, ei juopotellut liikoja, ei ly?nyt eik? toraillut, vaan saattoipa viel? nytkin joskus sanoa yst?v?llisen sanan leikillisess? muodossa, ja varsinkin lapsille h?n oli aina ollut hyv?, ei edes humalap?iss??n ?yskinyt niille. Maria hiukan kadutti, ett? oli omasta miehest??n lausunut moitteen sanan ?idilleen, ja h?n p??tti peruuttaa kaiken.
-- Sanoin t?ss? ?sken, ett? Kallen syyt? muka on ollut lasten kuolema. Ei kai se h?nen syyns? ole, kai minussakin on syyt?. Jaksaahan moni torpparin vaimo, jolla tuskin on leip?? lapsilleen antaa, pit?? kymmenkunnan elossa. Ja olisi kai Kalle mielell??n ne ruokkinutkin, jos olisivat eloon j??neet. Hyv?h?n se Kalle on.
-- Hyv?h?n tuo on, sanoi Helena. -- Ei kai h?nt? Jussi vainaja muutoin olisikaan kotiv?vyksi ottanut ja valtaa h?nelle luovuttanut, kun itse viel? olisi kyennyt vaikka kahta vertaa suuremman talon hoitamaan.
-- Niin, ainahan is?-vainaja Kallesta paljon piti.
-- Odotti, ett? v?vyns? olisi tullut samanlaatuiseksi kuin h?nkin.
-- Eih?n kaikille ole annettu sit? j?rjen ter?vyytt? mik? is?-vainajalla oli, sanoi Mari.
-- Niin, vaikka ei h?n kirjoja ollut lukenut, niin ymm?rsi kuitenkin asiat paremmin kuin moni oppinut. Ja tahdottiin h?net vied? sinne valtiop?ivillekin, mutta kuolema tuli ja esti sen. Kun min? Jussia ajattelen, niin kyll? h?n minulle oli yst?v?llisempi, ainakin sitten my?hemmin, kuin mit? Kalle on sinulle. Ja nainen tarvitsee sit?, tarvitsee ihan kuin kukkanen kastetta, jotta ei p??se kuihtumaan. Jokainen sellainen hetki, jolloin Jussi oli minulle yst?v?llinen, on aivan kuin virstantolppa el?m?ntien varrella, se tulee niiden kautta niin hyvin viitoitetuksi, ja kun l?htee muistelemaan taaksep?in, niin l?yt?? aina tien.
Helena vaikeni. Mari kohenteli tulta eik? virkkanut mit??n, mutta kyyneleet nousivat h?nen silmiins?, kun h?n ajatteli hetki?, joina h?n niin hartaasti olisi toivonut, ett? Kalle edes pienell? sanalla olisi huomauttanut n?hneens?, kuinka vaimonsa oli valmis ponnistamaan voimiaan talon hyv?ksi. Ehk? h?n sen oli huomannutkin, mutta Mari olisi tahtonut, ett? h?n olisi sen sanonutkin joskus. Ja Mari muisti, kuinka oli kiireisen? hein?aikana mennyt auttamaan, vaikka Esko silloin vasta oli viikon vanha. Mustennut oli maailma h?nen silmiss??n silloin monasti ja harava vapissut k?siss?, mutta kest?nyt h?n oli kuitenkin. Mutta saipa h?n siit? sitte p??ns?ryn, jota kesti vuosikauden, tuollaisen jomottavan s?ryn, joka varasti unen ja teki mielen apeaksi. Ja t?t? muistellessa johtui h?nen mieleens? seikka, joka ajoi kylm?t v?reet pitkin ruumista kulkemaan. Se oli tapahtunut syksyll? sen kes?n j?lkeen, jolloin Esko oli syntynyt. Kalle oli k?ynyt kaupungissa, oli siell? tuhlannut rahoja ja tullut humalassa kotiin. El?m? oli silloin tuntunut perin ilottomalta. Siin? nyt mies retkotti raskaasti kuorsaten vuoteella, ja h?n sai pidell? kivist?v?? p??t??n ja ajatella, ett? niill? rahoilla, mitk? Kalle oli kaupungissa tuhlannut, olisi voitu pestata piika, joka olisi tehnyt raskaat ty?t, jotta h?n, Mari, olisi saanut lev?t? ja terveys olisi palannut. Ja mieli oli myrtynyt silloin niin kovasti, ett? h?n tunsi vastustamatonta halua johonkin kamalaan. H?n muisti niin hyvin tuon hetken, muisti, kuinka oli jo noussut, mutta kuinka silloin ?itins? Helena oli vuoteessaan her?nnyt ja sanonut ottavansa lapsen viereens?, jotta Mari saisi lev?t?. Ja h?n oli antanut lapsen ?idilleen ja sitten palannut vuoteeseensa. Aamulla kaikki j?lleen oli n?ytt?nyt valoisalta ja el?m? el?misen arvoiselta. Ja sen j?lkeen h?n olikin Eskoaan rakastanut enemm?n kuin muita lapsiaan. Kunpa poika nyt vain osaisi omaa vaimoaan hyvyydell? kohdella, ettei tekisi sellaista, mill? toisen ilon pilaisi. T?ytyi kai h?nelle huomauttaa, ett? s??st?isi vaimoaan. Tottelihan Esko aina ?iti??n, tottelihan tuo ja noudatti h?nen mielt??n kaikessa, miss? vain saattoi.
Mari katsahti Helenaan ja kohtasi h?nen kirkkaat silm?ns?. Lapsi nukkui, ja kehto liikkui en?? ainoastaan hiljaa nytk?hdellen. Mari tunsi, ett? Helena aivan kuin tahtoi sanoa viel? jotain, mutta ei tohtinut. Eiv?t he viel? koskaan ennen olleet sill? tavoin keskustelleet kuin t?n??n, eiv?t johdattaneet puhetta ulkopuolelle tavallisen el?m?n piiri?; he tunsivat nyt olevansa aivan kuin luvattomilla teill?, ja molemmat pelk?siv?t astua en?? pitemm?lle.
Ja sitten se tuli, tuo ajatus, jota Mari pelk?si. Helena sanoi v?r?j?v?ll? ??nell? niin hiljaa, ett? tuskin kuului:
-- Jokainen ?iti rakastaa lastaan niin paljon, ett? h?n kerran v?syneen? aikoessaan surmata itsens? tahtoo tappaa lapsensakin. Ja tuon v?symyksen est?? mies aina muutamalla hyv?ll? sanalla. Sen t?hden puhu Eskolle.
Marin k?si aivan vapisi h?nen sekottaessaan pataa. Miksi ?iti puhui juuri nyt t?st?, kun sama asia h?nenkin mieless??n v?l?hti?
Tuvassa tuntui niin ahtaalta. H?nen t?ytyi p??st? pois. Ei h?n jaksanut en?? keskustelua jatkaa. H?n kaipasi toimintaa ja raitista ilmaa. H?n oli vaiti hetkisen ja sanoi sitten:
-- Kauan ne viipyv?tkin. Enn?t?n kai t?ss? v?lill? k?yd? lehm?tkin lyps?m?ss?, kun ne jo niin ik?viss??n haassa ammuvat.
-- Tuollahan ne jo seisovat, ha'an aidan luona kaikki odottamassa, Kaunikkikin kurottaa jo kaulaansa ja ammuu surkeasti.
H?n j?tti hetkiseksi padan h?mment?misen ja katsoi ikkunasta.
H?n k??ntyi Helenan puoleen ja sanoi:
-- Kai se Annamaija jo nukkuu, niin ett? voitte sekoittaa t?t? pataa sen ajan, kun toiset ovat viel? poissa ja min? lyps?m?ss?. Menee muuten lypsy kovin my?h?iseen.
Helena nousi matalalta rahiltaan.
-- Nostetaan kehto lieden l?helle, niin voin heiluttaa, jos sattuisi her??m??n.
Add to tbrJar First Page Next Page