Read Ebook: Äidit: Romaani kansannaisista by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1036 lines and 25780 words, and 21 pages

-- Nostetaan kehto lieden l?helle, niin voin heiluttaa, jos sattuisi her??m??n.

Mari nosti Helenan kanssa kehdon lieden luo. Vanhus asettui kumarassa sekoittamaan pataa, jalallaan kehtoa hiljaa liikutellen.

-- Meneeh?n t?m? t?ss? yhteen tahtiin, kuin entisen nikkarin h?yl??minen, sanoi Helena hymyillen.

Marikin hym?hti. ?skeinen raskas ja painostava mieli oli poissa. H?n otti rainnan ja meni ovelle. Olisi h?n ?idilleen tahtonut sanoa jotain hell??, sanoa juuri nyt, mutta eiv?th?n he koskaan ennenk??n olleet toisilleen mit??n sellaista sanoneet, ja se tuntui senvuoksi niin oudolta, ett? ujostutti.

Hiljalleen Helena sekoitti pataa. ?skeiset levottomat ajatukset sammuivat hiljalleen kuin kek?le sammuu, kun toista puuta ei ole vieress? tulta yll?pit?m?ss?.

Jonkun ajan p??st? saapuivat ty?ss?olleet kotia. Is?nt?, Kalle, oli leve?harteinen, eik? h?nen vartalostaan olisi voinut p??tt?? h?nen olevan yli viidenkymmenen, niin suorana h?n sen viel? kantoi. Tukka vain oli jo alkanut harmaantua ja todisti, ett? ik?? oli karttunut. H?nen poikansa Esko oli is??ns? hintel?mpi ja pitempi, mutta kasvoissa oli is?n piirteet, hiukan liian leve? leuka ja ulonevat poskip??t ja pienet, hiukan syv?lle painuneet silm?t. H?nen vaimonsa Alma oli hiljainen ja vaatimaton olento, kasvot raskaasta ty?st? rasittuneet ja laihat, silmien ilme hieman eloton.

-- No, anoppiko se t??ll? pataa hoitaa? kysyi Kalle.

-- Min?h?n t?ss?, kun Mari meni lehmi? lyps?m??n, vastasi Helena.

Alma oli mennyt heti kehdon luo, nostanut sen tuvan per?lle, istunut penkille, avannut r?ijyns? ja alkanut imett??, silm?luomien raukeina menness? puoleksi umpeen.

-- Joko sit? keitosta kohta saa? kysyi Kalle.

-- Valmistahan tuo on, sanoi Helena.

H?n pisti keitosta savivatiin ja vei sen p?yd?lle, jonka ??reen miehet istuivat heti aterioimaan. V?h?n ajan p??st? saapui Mari ulkosalta ja siirtyi h?nkin aterialle. Helena viipyi viel? lieden luona. H?n koetteli, oliko hapan reik?leip?, jota h?n vedess? liotti, jo niin pehme??, ett? h?n saattoi sit? hampaattomilla ikenill??n pienent??. H?n siirtyi viimein p?yd?n ??reen h?nkin ja luki hiljaa ruokarukouksensa, ennenkuin pisti lusikkansa yhteiseen vatiin. Viimeiseksi tuli Alma, imetetty??n lapsensa ja laskettuaan sen kehtoon.

-- Kyll? sin?, Alma, olet hiukan huonon n?k?inen, sanoi Helena.

Esko katsoi vaimoonsa hiukan ihmeiss??n, sill? ei h?n ollut huomannut vaimoansa sairaaksi.

-- Onhan sit? viel? v?h?n v?synyt, sanoi Alma heikon punan noustessa poskilleen, -- mutta kyll?h?n sit? jo pit?isi jaksaa.

-- Ero on jaksamisella ja jaksamisella, sanoi Helena. -- Ei ole hyv?, ett? rasitat itse?si, sairastat sitten my?hemmin sit? enemm?n.

Esko katsoi naurahtaen ?idin?itiins? ja sanoi:

-- Kyll? te nyt n?ette kummituksia. Onhan Alma v?h?n kalpea, mutta eih?n se mit??n merkitse. Ja niinh?n tuo raatoi kuin paras mies.

-- Kyll? min?kin sen sanon, ett? sin? Esko voisit vaimoasi hiukan s??st??, sanoi Mari.

H?n loi poikaansa katseen, jonka t?m? kohtasi. Esko koetti ensin hymyill?, mutta kun ?idin katse yh? pysyi kiinte?sti h?ness?, niin nuori mies arvasi, mit? ?itins? tarkoitti, ja tunsi punan levi?v?n korvalehtiins?.

Asiasta ei sen enemp?? puheltu, keskustelu siirtyi maanviljelykseen ja karjaan, puhuttiin samaa kuin niin usein ennenkin, tuumittiin, millainen vuosi mahtaa tulla ja onko vanhoista merkeist? taikaa.

Ateria oli jo p??ttynyt, miehet istuutuneet tupakoimaan ulkosalle pirtin portaille keskustelua jatkamaan, ja naiset tekiv?t iltat?it?ns?. Oli Mari huomaavinaan, ett? poikansa katsoi Almaan, kun t?m? sattui kulkemaan h?nen ohitseen, hiukan levottomasti.

-- Ehk? huomasi, ett? vaimoa on s??stett?v?, ajatteli Mari. -- Ehk? huomasi, ja jumalalle olkoon kiitos, jos Alma s??styisi kaikesta siit?, mik?...

H?n ei tohtinut omaa ajatustaan jatkaa. H?n alkoi hiukan uutterammin askaroida, ja siin?h?n se katosi.

Miehet palasivat tupaan ja valmistautuivat levolle menem??n, kun Kalle sanoi vaimolleen:

-- Se M?kel?n Vihtori toi kauppiaalta sinulle postissa tulleen kirjeen.

H?n otti sen taskustaan ja ojensi Marille. T?m? otti sen rauhallisesti, vilkaisi kuoreen ja tunsi tytt?rens? Hilman k?sialan. H?n pisti kirjeen hameensa taskuun ja p??tti lukea sen vasta sitten, kun miehet jo olivat nukkuneet. Niinh?n h?n aina ennenkin oli tehnyt. Eih?n Hilma onnellinen ollut, sen h?n tiesi, ja olihan jo monasti ennenkin kirjeiss? ollut viittauksia siihen suuntaan, ettei kaikki h?nen kodissaan ollut aivan oikein. Mit??n suoraa valitusta ei ollut, mutta saattoihan tuon ymm?rt??, kun joka lausetta ajatteli. Parasta oli, kun luki sellaiset kirjeet aina yksikseen, niin toiset eiv?t p??sseet kyselem??n. Jos seuraavana p?iv?n? jotain utelivatkin, niin p??sih?n kaikesta, kun sanoi vain terveisi? ja ett? Hilma oli terveen?.

Kirjeen tulo oli her?tt?nyt Marissa muistot tytt?rest??n. Eih?n tuo ollut tahtonut viihty? kotosalla, vaan oli mennyt Helsinkiin ompelijattaren oppiin. Kotia tultuaan h?n sitte kyl?ll? ompeli, eik? se juuri taitanut olla h?nelle hyv?ksi, kun meni niin kalpeaksi valvoessaan usein ?it?kin, saadakseen kiireet ty?t ajoissa valmiiksi. Siell? Helsingiss? h?n oli miehens?kin tavannut, olivat v?h?n j?lkeen tutustumisensa menneet kihloihin, mutta purkaneet v?lins? siihen aikaan, kun Hilma kotiseudulle palasi. Ahkerasti he sitten kuitenkin olivat kirjeit? toisilleen kirjotelleet ja olivat kai sopineet, koska mies tuli kaupungista sinne ja toi sormukset mukanaan. Eih?n Mari oikein ollut pit?nyt kirjaltaja Latvalasta, mies kun oli kovin itsetietoinen ja toi mukanaan v?kevi?kin, joita tarjoili Kallelle ja Eskolle, joka silloin viel? oli poikamies. Mutta miehet h?nest? n?yttiv?t pit?v?n h?nen varmuutensa t?hden, ja kun Hilmakin ihastuneena h?nt? katseli, niin eih?n ?iti tahtonut panna vastaan. Mit? tuo olisikaan auttanut, eiv?t ne nuoret h?nt? kuitenkaan olisi kuulleet! Kyll?h?n Hilma ?itins? kanssa kerran puheli tulevasta miehest??n ja sanoi eronneensa Oskarista sen vuoksi, ett? t?m? oli niin paljon juonut, mutta kun mies sitten oli vakuuttanut voivansa el?? aivan kunnollisesti, kun vain sai oman kodin, niin Hilma uskoi. Eih?n se suuri raham??r? ollut mik? Hilmalle tuli perint?osana talosta, mutta auttoihan se ainakin sen verran, ett? he saivat kodin hyv?sti kuntoon, ja kun mies ansaitsi kuukaudessa p??lle sadanviidenkymmenen, kuten itse oli vakuuttanut, niin pitih?n heid?n tulla toimeen.

Kuusi vuotta nuo jo olivat olleet naimisissa. Olihan Hilma parina kes?n? k?ynyt kotosalla ensim?isen lapsensa kanssa ja tullessaan ollut v?s?ht?neen n?k?inen, mutta tointunut sitten maalla. Sen j?lkeen oli tullut jo toinenkin lapsi, tytt? niinkuin edellinenkin, ja Mari laski sen nyt olevan noin vuoden vanhan.

Parina viimeisen? vuonna oli Hilman kirjeiss? ollut hiukan alakuloinen s?vy. Mies kai jollain tavoin oli syyp?? kotionnen rikkumiseen. Kun Mari ei itse osannut kirjoittaa ja Esko aina kyh?si vastaukset h?nen sanelunsa mukaan, niin eih?n tuossa voinut tiedustella mit??n, ja tokko olisi ollut hyv?k??n kysell?, ei kai siit? mit??n hy?ty? olisi ollut. Mutta sittenkin aina oli hiljainen levottomuus el?nyt h?nen sielussaan.

Ilta-askareet olivat p??ttyneet, miehet ja Alma jo menneet levolle, kun Mari meni pihalle, istui tuvan portaille ja alkoi lukea kirjett?.

Alakuloinenhan se oli, Hilma valitti v?symyst??n, lapset kyll? olivat tervein?, mutta t?m?n toisen lapsen j?lkeen h?n ei ollut en?? niinkuin ennen, mik? lienee tullut silloin, kun synnytys oli ollut niin vaikea, ett? l??k?rikin piti kutsua apuun. Ensim?isen kerran Hilma t?st? nyt mainitsi, vaikka asia oli jo toista vuotta vanha. Kirjeen lopussa oli lause, joka kummallisella tavalla koski Marin mieleen. Siin? Hilma pyysi ?iti??n, jos suinkin mahdollista olisi, k?ym??n Helsingiss?, kun h?n oli niin kovin yksin.

-- Kun h?n on niin kovin yksin! sanoi Mari hiljaa itsekseen. -- Lapsi parka, ettei vain mit??n pahaa olisi tapahtunut.

Helena tuli tuvasta.

-- Hilmalta kai sait kirjeen?

-- Hilmaltahan se on.

-- Voiko h?n hyvin?

-- Eih?n tuo taida oikein hyvin voida, kun on v?h?n sairas ja kun h?n sitten...

Marin oli niin vaikea sanoa sit?, h?n ei tiennyt miksi.

-- Onko siin? viel? jotain? kysyi Helena.

-- On. H?n pyyt?? minua k?ym??n siell? kaupungissa, kun h?n on niin yksin.

Naiset katsoivat toisiinsa. Mari oli aivan varma siit?, ett? heill? oli t?ll? hetkell? yhteinen asia, sama pelko, jota eiv?t uskaltaneet pukea sanoiksi.

-- Kun lapsi pyyt??, niin ?idin t?ytyy menn?, sanoi Helena hiljaa.

-- Ei kai Hilma pyyt?isi, ellei se todella olisi tarpeen.

-- Kyll? Hilma on siksi ylpe?, ettei pyyt?isi, sanoi Helena. -- Pit?isi sinun menn?.

-- Mutta ei kai Kalleltakaan liikene rahoja juuri t?llaiseen aikaan. Ainahan kev??ll? rahaa on talossa v?h?n. Olisi edes syksy.

-- Minulla on kirstussani viel? niit? s??st?j?ni, kyll? min? sinulle matkan maksan, sanoi Helena.

Kyynel herahti Marin silm??n, mutta ei h?n osannut mit??n sanoa.

-- Mutta p??sisik? tuota t?ittenk??n t?hden. Mit?h?n Kallekin sanoisi, jos ilmoittaisin menev?ni? sanoi Mari.

-- Eih?n nyt ole mit??n niin kovia t?it?.

-- On t??ll? kotona t?it? kyll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet