Read Ebook: Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla: Matkamuistelma by Ailio Julius Edvard

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 157 lines and 13741 words, and 4 pages

Produced by: Jari Koivisto

KES?KAUSI J??MEREN JA VIENANMEREN RANNOILLA

Matkamuistelma

Kirj.

Julius Ailio

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1899.

SIS?LLYS:

Alkusanat. Matka J??meren rannikolle. Kuolanvuonosta Kalasaarelle. Kalasaarella ja Muurmannin rannikolla. Molemmin puolin napapiiri?. Vienan rannoilla. Lyhyt luku Ven?j?n lappalaisista.

Alkusanat.

Seuraava matkakuvailu on osittain ilmestynyt jo ennen "Kyl?kirjaston kuvalehden B-sarjassa". Muodoltaan muuttuneena ja viimeisell?, Ven?j?n lappalaisia k?sittelev?ll? luvulla lis?ttyn? astuu se nyt eri painoksena n?kyville, pyyt?en ensi sijassa p??st? nuorisomme suosioon. Jos se voi antaa edes osapuilleen tyydytt?v?n kuvauksen tai vain oikaista joitakin vanhentuneita k?sitteit? pohjoisen maankolkkamme pohjoisimmasta luonnosta, jos se voi hiukankin kiinnitt?? nuortemme mieli? J??meren rantamilla ponnistelevain suomalaisveljiemme ja lappdlaisheimolaistemme eloon ja oloon, on kertojan tarkotus t?ysin voitettu.

Matka J??meren rannikolle.

Kenp? ei olisi joskus unelmoinnut n?kev?ns? Lappia, maata Maansel?n ja J??meren v?lill?, jonka talviset revontulet niin loistaen loimuavat,ja jonka-kes?inen aurinko ei hetkeksik??n v?s?hd? valaisemasta sen vakavia vaaroja, sen jylhi? tuntureita ja rajattomia r?meit?! Ja kun lis?ksi tarjoutuu, kuten t?m?n kirjoittajalle, tilaisuus saada vapaa matka, sek? ainoana ehtona on samaisen maan luonnon ja kansan tutkiminen, ei suinkaan ole vaikea p??t?ksen teent?. Silloin eiv?t paina vaa'assa taloudelliset n?k?kohdat, arvottomilta tuntuvat matkan vaarat ja viel? v?h?p?t?isemmilt? Lapin-maan s??sket ynn? muut maanvaivat.

Lupauduin siis osanottajaksi siihen retkikuntaan, jonka Suomen Maantieteellinen Seura kev??ll? 1897 varusti tutkimaan Ven?j?n Lapin vuoren- ja maanmuodostuksia. Toiset osanottajat olivat maisteri G. Bergroth ja retken p??mies, professori W. Ramsay.

Ven?j?n Lappi eli Kuolan niemimaa on, kuten silm?ys Euroopan kartalla osottaa, jatkoa Ruotsin, Norjan ja Suomen Lapille ja pist?ytyy se kauvas kaakkoon J??meren ja Vienanmeren v?liin. Viime aikoihin asti on t?m? niemimaa ollut melkein ainoa paljas pilkku Euroopan kartalla, tuntematon ja avara er?maa, jonka mannerta vallankin sis?maassa tuskin kukaan muu oli polkenut kuin talviseen aikaan t??ll? porolaumoineen asustava Lapin mies. Luonnonsuhteiden, el?in- ja kasvimaailman puolesta kuuluu se kuitenkin Skandinavian luonnonhistorialliseen alaan, jonka vuoksi tiedemiehet ovat pit?neet t?rke?n? t?m?nkin maankolkan tarkkaa tuntemista. Ja erityisesti t?rke?n? jopa kunnianasiana ovat sit? suomalaiset pit?neet, koskapa Kuolan niemimaa l?hinn? rajoittaa heid?n maataan, ja sen tutkimisesta riippuu moni Suomeakin koskeva kysymys. T?m?n t?hden varustettiin Suomesta kes?ll? 1887 kahdeksanhenkinen retkikunta kaikin puolin tutkimaan mainittua niemimaata, ja yksi t?m?n retkikunnan osasto oli ensim?inen tieteellinen matkue, joka ikin? on kulkenut halki koko tuon laajan niemimaan l?nnest? it??n. Sen j?lkeen on muita v?hempi? retkikuntia k?ynyt jatkamassa ja t?ydent?m?ss? edellisten ty?t? ja samassa tarkoituksessa l?ksimme liikkeelle mekin.

Teht?v?n?mme oli p??asiassa paitsi vuoriper?n tutkimista koettaa saada selville niit? vaiheita, joiden alaisena Kuolan niemimaa oli j??kaudella, s.o. ajalla, jolloin miltei koko pohjois-Eurooppa oli ??rett?m?n vahvan mannermaanj??n alle haudattuna, kuin my?s sit? seuraavilla my?h?isimmill? geoloogisilla aikakausilla, jolloin, maa oli vuoroin satojakin jalkoja vajonneena meren alle, vuoroin taas kohonneena sen yl?puolelle.

Tutkimustemme tuli alkaa Kuolanvuonossa J??meren rannikolla ja jatkua sielt? ensin pitkin Muurmannin rantaa ja sitte ymp?ri koko niemimaan.

Niille, jotka matkustavat Suomesta J??meren rannalle, on kolme tiet? tarjolla. Lyhin mutta hankalin k?y Oulun ja Kuusamon kautta Kannanlahteen, sek? sielt? poikki Kuolan niemimaan osaksi jalan, osaksi veneill? Imandraa y.m. j?rvi? my?ten. Toinen kulkutie k?y Nevaa, Laatokka, Syv?ri? ja ??nist? my?ten Vienanmerelle ja Arkangeliin sek? sielt? yl?s Muurmannin rannalle. Molempia mainittuja teit? ei kuitenkaan voi k?ytt?? ennenkuin kes?kuun alkupuolissa, jolloin j??t eiv?t en?? ole est?m?ss? vene- ja laivakulkua. Meid?n l?ht?mme tapahtui toukokuun lopussa ja saimme sen vuoksi k?ytt?? kolmatta, pisint? tiet? poikki Skandinaavian sek? ymp?ri Norjan. Mutta t?m? on samalla hauskin tie, sill? jo rautatiematka poikki pohjois-Ruotsin ja Norjan, mutta viel? enempi laivamatka pitkin viimemainitun maan rantoja kuuluu hauskimpiin, niit? olla saattaa.

Ensim?inen havainto, jonka tekee kev??ll? tultuaan Vaasasta poikki Pohjanlahden Ruotsin puolelle on se, ett? suven tulo viimemainitussa paikassa on paljon, ehk? pari viikkoa my?h?isempi. Vaasassa olivat puut kaupungin monissa puistoissa ja lehtokaduilla melkein t?ydess? lehdess?, kun ne Ruotsin puolella samalla kohdalla olivat tuskin paljoa enemp?? kuin hiirenkorvalla. Ja samoin oli muun luonnon laita. Selityksen t?h?n saa siit? seikasta, ett? Ruotsin puoli on hyvin korkeata verrattuna Pohjanmaan melkein merentasaisiin lakeuksiin.

Mit? tulee maanluonteseen, niin onhan J?mtlanti kuulua kauneudestaan. V?h?n v?li? vilahtaa siell? n?k?aloja, jotka kilpailevat toinen toistensa kanssa kiinnitt??kseen matkustajan huomiota puoleensa. Me kuljemme l?pi komeimman kuusikkomets?n, korviamme hivelee noiden solakkavartaloisten, ter?v?huippuisten puiden surumielinen suhina, kunnes se yht?kki? sulautuu kumeaan kohinaan, joka syntyy vaahtoavien koskien sy?ksyess? vinhaa vauhtia kallionrotkojen ylitse, tai taukoaa kokonaan siniselk?isen j?rven avautuessa eteen. T?m? pohjoisen aarniokorven antama tunnelma haihtuu kuitenkin pian toiseen valtavampaan, kun taivaanrannalta kohoaa kymmeni? lumipeitteisi? vuorenhuippuja ja vastaamme puhaltavat puhtaanraikkaat tunturituulahdukset. Silm? etsii ja l?yt??kin vihert?vist? notkelmista oikeita s?ter-kartanoita karjoineen ja -- s?ter-tytt?ineen. Ylpeimmilleen ylenee luonto ?ren seudussa, jossa Storsj?n kauniin j?rven ??rell? kohoaa viel? kauniimpana valtava ?reskuta puolentoistatuhannen metrin korkeuteen. -- Meill? oli hyv? halu tehd? lyhyt vaellus t?lle tunturille, sill? kyll? maksaa vaivan n?hd? sielt? tarjouva suurenmoinen ja vaihteleva n?k?ala. Ja vallankin hauskaksi k?y sellainen retki vuorientutkijalle, sill? ?reskuta tiet?? kertoa, kuten ruotsalaisten tutkimukset ovat osottaneet, tarun omasta synnyst??n, saman tarun kuin Alpit monine huippuineen, Kaukasus, Uraalinvuoret y.m. Emme voi t?ss? siit? mainita muuta kuin ett? se tiet?? valtavista kokoonpuristuksista, jotka ovat kohottaneet maankuoren paikoittain yl?s vuorijaksoiksi, ja laajoista uudismuodostuksista sek? h?vitysilmi?ist?, jotka ovat luoneet sen lopullisen muodon. Mutta ajasta, jolloin t?m? kaikki olisi tapahtunut, se ei tied?, vaan saattaa olettamaan geoloogisia aikakausia niin pitk?n pitki?, ett? aatosta huimaa koettaessaan niit? k?sitt??, ja n.s. historiallinen aika niihin verrattuna tuntuu olevan sekunti vain.

Malttamatta kuitenkaan tehd? poikkeusta suunnitelmassamme jatkoimme edelleen matkaa yli K??lin vuorten. N?ist? vuorista, jotka erottavat Ruotsia ja Norjaa, on jokaisella tavallisesti se v??r? k?sitys, ett? ne muodostavat yhten?isen vuorijonon, joka kohoaa ymp?r?iv?? maata paljon korkeammalle! Mutta niin ei ole laita. Ne ovat oikeastaan laajaa, useammista yl?nteist? muodostunutta, korkeata vuoritasankoa, joka, verrattain hiljalleen laskeutuu it??np?in ja ?kimp?? l?ntt? kohti, mutta mit??n erityist? vuoriharjannetta ei siin? ole.

Norjan rajalla on rautatien korkein kohta, ja siit? pit?en menee juna hyv?? vauhtia alasp?in. Matka k?y milloin syv?ll? vuorien v?liss? olevaa laaksoa pitkin, jonka pohjalla mit? ihanimmat niityt ja vainiot t?ydess? vihannuudessaan ovat r?ike?n? vastakohtana noille enimm?kseen huononn?k?isille norjalaistaloille, milloin taas ammottavan kuilun rinteit? my?ten tai jyrkk?rinteisen rotkon pohjalla, josta erottaa vaan kapean vy?hykkeen taivasta, ja jonka kummaltakin kupeelta sy?ks?ht?? esiin vuolaita vuoripuroja, hakien tiet? itselleen johonkin suurempaan virtaan, vihdoin tyynesti laskeakseen valtameren aaltojen helmaan. Pari kertaa sukeltaa juna lyhyeen tunneliin, ja vihdoin aukeaa silmien eteen Trondjemin kaunis ja laaja vuono ja sen ??rell? oleva samanniminen kaupunki.

Trondjemi eli entinen Nidaros on tuhatvuotinen kaupunki, ja sill? onkin vanhoja historiallisia muistomerkki? n?ytett?v?n? enemm?n kuin mill??n muulla Norjan kaupungilla, ennen kaikkia sen tuomiokirkko, kaunein pohjolassa, ainakin sitte kun ne suurensuuntaiset ja sanomattomia summia kysyv?t uudistusty?t, jotka par'aikaa ovat tekeill?, on ehditty loppuun suorittaa.

Meid?n oli aikomuksemme Trondjemissa ehti? nopeakulkuiseen matkailijalaivaan, jolla olisimme kahdessa ja puolessa p?iv?ss? p??sseet yl?s Hammerfestiin. Harmiksemme saimme kuitenkin kaupunkiin saavuttuamme kuulla, ett? laiva oli saman p?iv?n aamuna l?htenyt. Vasta parin p?iv?n p??st? oli l?htev? er?s posti- ja rahtilaiva "Olaf Tryggvesson", joka lis?ksi oli viipyv? samalla matkalla toisen verran enemm?n aikaa, koska sen piti poiketa joka toiseen vuonoon ja postiasemaan. Ik?v??h?n se oli, mutta ovathan t?llaiset sattumat matkoilla niin tavallisia, ja me kun olimme l?hteiss?mme yhteisesti p??tt?neet, ett'emme mit??n koskaan kadu, otimme tuon viiv?stymisen iloiselta kannalta.

"Olaf Trygvesson" oli joltisenkin suuri laiva, ja nimell??n johdatti se heti mieleen Norjan loistavan sankariajan. El?v?n? esiytyi mielikuvituksessa se Olaf Trygven poika, joka v. 1000 vaiheilla joutui loukatun Sigrid Neuvokkaan juonien kautta suunnitellun ?kkiyll?k?n alaiseksi ja urheasti otteli komealla "K??rme" laivallaan kunnes t?m? oli t?ysi vihollisia ja sy?ksyi sitte aaltoihin -- eik? n?kynyt ikin? en??.

Parin ensim?isen p?iv?n matka "Olaf Trygvessonilla" ei tarjonnut juuri mit??n n?ht?vyyksi?, jollen ota lukuun sellaista n?ky?, kuin juuri edellisen? p?iv?n? poroksi palaneen pienen Namsos kaupungin rauniot. Se oli surullinen n?ky savuavine tuhkal?jineen, mahdottomine rautakasoineen, joista selv?sti n?ki el?v?ns? oikeassa rauta-ajassa, ja t?rr?tt?vine savupiippuineen. Yht? surullista oli n?hd? noita ??nett?mi? ihmisparvia, jotka siell? t??ll? etsiskeliv?t tuhasta joitakin arvoesineit?. Ojolleen kaatunut kirkontorni, pirstautunut apteekkikalusto ja monet kissanraadot puiden juurilla todistivat liekkien nopeasta h?vitysty?st?, mutta nopeasti n?yttiin ryhtyv?n uudisrakennuksiinkin, sill? jo meid?n laivallamme saapui kaupunkiin kirvesmiehi?, lankkuja ja lautoja.

Luonto oli Trondjemista yl?sp?in ik?v??n asti yksitoikkoista, siliytyneit? ja py?ristyneit? anialastomia kallioita vain yht? mittaa. Ihmisasuntoja oli harvassa, joko jonkun saaren suojassa tai pienemm?n mutkan per?ll?, ja nekin n?yttiv?t kuni nukkekojuilta matkan p??st? katsellen ja verrattuina harmajaan vuoren r?ykki??n, jonka juurella ne sijaitsivat. Vain joskus n?ytt?ytyi vieh?tt?v? ja silloin kerrassaan idyllinen kuvaelma, kun laiva k??ntyi ?kisti johonkin vuonoon, jonka rannalta ilmeni pikkuruinen, vihannan nurmen ja metsik?n ymp?r?im? kyl?. Siell? oli vuorien suojassa tyynt? ja p?iv?paisteista, kun sen sijaan tuolla ulkopuolella Atlantin aallot pitiv?t pauhinaa.

Nyt ne olivat sen sijaan rauhaisia, ja hyvill? toiveilla saatoimme kohdata edess?p?in alkavia kauniita maisemaseutuja.

Kuljemme ohi Torgh?ttan, joka on n?ht?vimpi?, merkillisimpi? paikkoja matkalla. Se on tunturi, jonka yl?osassa on suuri aukko tai k?yt?v? l?pi koko vuoren, ik??nkuin louhimalla puhaistu tunneli. Satu kertookin lemmenkateen j?ttil?isen keih??ll??n puhaisseen sen, koettaessaan tavoittaa toista j?ttil?ist?, joka riensi pois ry?st?m?ns? immen keralla. Mutta geoloogit selitt?v?t sen muodostuneen siten, ett? tunturissa on ammoin sitte tapahtunut n.s. syrj?ytys eli luisuminen alasp?in siihen syntynytt? kulmikasta halkeamaa my?ten, joten tunturi on ik??nkuin avautunut keskelt?.

Nyt sivuutamme taas "Seitsem?n sisarusta" -- yht? monta toisistaan eri pitk?n matkan p??ss? olevaa vuorenhuippua. Ja jokaisen matkustajan vastattavaksi pannaan kysymys, joka t?ss? asetettakoon lukijallekin: Mink? sisarusten v?li on suurin? .

Muuten alkavat vuoret nyt muuttua ter?v?piirteisiksi, ?kkisein?isiksi, alppimaisiksi muodoltaan. Niiden keskikorkeus on 800-1,000 metri? yli meren pinnan ja usein ne kohottavat huippunsa l?pi pilvien. Eritt?in somaa on n?hd? suuren pilvenlonkaleen leijuvan yksin?ist? tunturia ymp?r?iv?n? renkaana, ja viel? somempaa, kun se ik??nkuin myssy varoellen verhoaa tunturin lakea, mukautuen t?m?n muodon mukaan. Usein kulkee laiva kapeista salmista, joiden kummallakin puolella tunturit kohoavat huimaavaan korkeuteen, tai varsin l?helt? rantaa, etsien turvallista v?yl?? jyrk?n tunturin juuritse. T?ll?in t?ytt?? mielen outo tunnelma, sill? ihan voisi k?tt? ojentaa noille ylpe?njuhlallisille, kolkonkauniille vuoriritareille, jotka siin? seisovat rannanvahteina Atlantia ja J??mert? vastaan. Kun taas n?et ne loitompaa lahdelta ilta- tai y?auringon heikenneess? valossa, niin n?ytt?v?t ne niin pehme?piirteisilt?, niin sulavan viehkeilt?, jotta luulisi joutuneensa ihanaan ihmemaahan.

Er?s kohta, jota matkalla oikein odottamalla odotetaan, on napapiiri. Mutta t?m?h?n on vain viiva, joka ajatellaan vedetyksi 60? 30' vaiheilla pohjoista: leveytt?, eik? siin? siis ole mit??n n?ht?v??. Sen paikkaa tiedustelevalle onkin tapana n?ytt?? j?nnitetty? hiuskarvaa! Ihan tiet?m?tt?mme soluu laiva t?m?n merkillisen viivan ylitse, ja me olemme J??meren hyisill? aalloilla, ikuisen vilun valtakunnassa.

Itse asiassa ei tietysti mit??n muutosta ole huomattavissa. Mit? kauneimman s??n vallitessa, tuulen vain hiljalleen liikutellessa laineita, joilla toisinaan n?ytt?ytyy delfiinej? py?rien seuraten laivaamme, l?henemme me matkan kauneinta kohtaa -- Lofotenin saariryhm??.

Taaksemme j??v?t mannermaan alppimaiset tunturirannat, edess?mme v?l?ht?v?t taivaan rannalta h?ik?isev?n valkeat lumihuiput, ja v?hitellen sukeltautuu esille kokonainen sarja hurjankauniita villinn?k?isi? tuntureita, jotka ihan taivaisiin tavoittavat. Vasta t??ll? saa k?sityksen Norjan luonnosta, sen kauneuden vallasta, vasta t??ll?, napapiirin yl?puolella esiytyy pohjola kaikessa herruudessaan, ei petollisena kangastuksena, ei ohivilahtavana unikuvana, mutta tarumaisen kuvallisena panoraamana, mik? hellytt?? mielen ihan hurmoksiin. Yngvar Nielsen mainitsee k?sikirjassaan matkaa Vestfjordin yli Lofotenille "ehdottomasti yhdeksi maailman kauneimmista merimatkoista" eik? h?n siin? taitane liioitella. Enk? min? en??n ihmettele Saksan keisarin tiheit? laivaretki? pitkin Norjan rannikkoa yl?sp?in, sill? n?hty? kerran t?m?n valtavan kuvaelman, tahtoo sen n?hd? toisenkin kerran, tahtoo n?hd? eri s??ll?, eri valaistuksessa, eri aikoina. Mutta jo l?henemme rantaa ja nyt n?emme vasta yksityispiirteitt?in noiden tummain tunturien rikkiset ruhot, niiden pist?v?n ter?v?t huiput, niiden vimmatun hajaj?rjestyksen. Ja sivuitse synkk?varjoisen tunturin sein?n py?r?ht?? laiva satamaan, joka sek? muodoltaan ett? kauneudeltaan on ymp?rist?ns? verranvastainen.

J??meri oli ollut leppoisa vain niin kauvan kuin se oli ehtinyt n?ytt?? ihanimman helmens?, mutta nyt se alkoi vy?rytt?? ilke?n vihaisia ?rjyj? suoraan pohjasta. Niin kauvan ei ollut h?t?? kun viel? kuljimme saariston suojassa, mutta Tromssan kaupungin j?tetty?mme joutui laivamme suoraan tuulen turjuteltavaksi, ja pian tulivat vaikutuksetkin n?kyviin. Matkustajain naamat venyivat pitemmiksi, yksi ja toinen katosi hyttiins?, ruokap?yt? harveni harvenemistaan. Niin n?in min?kin parhaaksi vilttiini peitt?ytyen paeta hyttiin potemaan. Oli ihan iankaikkista heilumista yl?s alas, laivan rautasein?t ratisivat, ky?kiss? kalskahtelivat posliinit yhten??n, ja silloin t?ll?in kuului kova kolahdus jonkun raskaamman esineen kaatuessa tai pudotessa. Siin? ja siin? oli, ett? itse pysyi kunnialla vuoteellaan tai kyyrysill??n sohvansa nurkassa, v?linpit?m?tt?m?n? kaikelle -- ei juuri pahoinvoivana, mutta kuitenkin heikkona ja omituisessa horrostilassa. Kannelle ei ollut menemist?, sill? siell? tuskin pystyss? pysyi. Ja mit?p? siell? tekemist?, sill? maisemat eiv?t suinkaan vieh?tt?neet t?ss? tilassa ja t?llaisella s??ll?. Mustana myller?i J??meri, tumma oli taivas ja pime? p?iv? noiden sakeain ja hyyhmi?isten pilvenm?hk?leiden takia, joista ihan rentonaan valui lumir?nt??, laskeutuen lianharmaana peitteen? kaikkialle. Ja tuuli tai myrsky se mylvi, ulvoi ja vinkui, ja s?estyst? suorittivat miljoonat merilinnut kamalasti kirkuen. -- -- --

Hammerfest!

Hauska v?r?hdys tuntui koko ruumiissa kuullessaan t?m?n maailman pohjoisimman kaupungin nimen ja huomatessaan heti oltavan sen satamassa -- suojassa ?k?isen J??meren pahimmilta puuskilta.

Niin napaseutuiseksi kuin konsanaan voi kuvitella Hammerfestin ymp?rist?ineen, ei kuitenkaan mielikuva likimaillekaan l?hene sit? todellista kuvaa, joka nyt avautui eteen. Ei ole j?lke?k??n noista maireista maisemista, joita pari p?iv?? sitte oli n?hnyt; ja joista silm? ei ensink??n olisi hennonnut luopua, sill? puut ja pensaat ovat uupuneet jo etel?mmille aloille ja alaston harmaa on vallitseva v?ri kaikkialla. Ei ole haahmoakaan Lofotenin lumoavista, tuntureista, vaan j?ykkin?, raskaina, ankaroina kohoavat kalliot t??ll? merest?. Synke?n v?rinen on meri satamassa, n?ytt?en sit? synkemm?lt? nyt vallitsevassa pilvih?m?r?ss? ja vaalean lumir?nn?n kattaessa rakennuksia sen rannalla. Suuria lumikinoksia huomaa vuorten rotkoissa, ja kaupungin ??rell? olevalla tunturilla, jonne olemme n?hneet vaivan nousta, kohtaa meit? miltei t?ysi talvi -- kes?kuun alussa -- ajaen meid?t hetimiten alas.

Hammerfestiss? on 2,500 asukasta, jotka el?v?t j??merenpyynnill?. Kaupunki on muuten rakennuksiltaan hyvin hauskan, jopa kauniin n?k?inen, sill? se on suurimmaksi osaksi uudestaan rakennettu v. 1891 sattuneen tulipalon j?lkeen. On siis t??ll?kin hyvinvointia sek? ep?ilem?tt? my?skin viihtymyst?! Ja ett? t??ll?kin elet??n muun maailman muassa, todisti korkean silkkihatun n?keminen, jonka kantajan leikill? ristimme "sivistyksen etuvartijaksi pohjolan pimeytt? vastaan."

Kaupungilla on tietysti my?s ravintola, jossa me suomalaiset -- paitsi meit? oli yhdess? matkassa kolme mets?herraa ja er?s kasvientutkija, jotka aikoivat Suomen Lappiin -- vietimme mit? rattoisimman illan, muistiksi siit? piirt?en nimemme matkailijakirjaan. Sit? selaillessa sattui silmiin Nanseninkin nimi, jonka h?n oli kirjoittanut palattuaan kuululta retkelt??n. Ei se olisi muuten tainnut l?yty?k??n, mutta er??seen sarekkeeseen, jonka yll? oli kysymys "mist? koleeran saastuttamasta paikasta matkustaja tulee", ja joka muuten oli typ?tyhj?, oli Nansen piloillaan kirjoittanut: 86? 14' pohj. lev.

It??n p?in Hammerfestist? on taas jonkun verran saaristoreitti? kuljettavana, m.m. Mager?n saaren etel?puolitse, mutta sitte aukeaa J??meren ulappa ihan kahleettomana, leviten silm?nkantamattomiin kohti kolkkoja ikij??n seutuja. Myrsky? kesti viel?kin, mutta nyt oli jo sen verran tottunut merenk?yntiin, jotta vahvasti vaatetettuna ja puolipaastoa pit?en saattoi v?hin liikkua kannella. Ja kannattikin n?hd? t?t? suurenmoista mutta koleata merikuvaelmaa. Aallokko oli viel?kin niin ankaraa, ett? kaksi aaltoa tai oikeammin aaltovuorta, jo riittiv?t t?ytt?m??n n?k?piirin. Ja nuo vy?ryt vasta olivat s??nn?llisen suoria, ter?v?n harjakkaita, sek? synk?n mustia, vain k?rjiss??n vivahtaen vihre??n, joka kuitenkin melkein yhten??n sekaantui valkeaan vaahdon v?riin.

Rannat ovat t??ll? tasauneet, vuoret eiv?t en??n muodosta huippuja, vaan verkalleen nousevat ne jotenkin mataliksi tasangoiksi. K??li, tuo Skandinaavian selk?ranka, Pohjois-Europan suojamuuri J??merta vastaan, se laskeutuu nim. Hammerfestiss? mereen, ja laakeana, tasaisena levi?? nyt maa, k?yden sit? alhaisemmaksi, mit? kauvemmas it??n etenemme. Vain muutamin kohdin on jyrk?sti mereen laskeutuvia vuorensein?mi?, kuten Nordkynin, Euroopan mantereen pohjoisimman k?rjen, ja sen l?hell? olevain Lintutunturien kohdalla. -- Viimemainitut, samoin kuin useat muut samannimiset vuoret, ovat saaneet nimens? siit?, ett? lukemattomat lintulaumat, enimm?kseen kolmivarpaisia lokkeja, kaakkureita, alkoja y.m., ovat valinneet kaikki niiden kolot ja raumat tyyssijoikseen. N?m? v?ritt?v?t tumman tunturisein?n vallan valkeaksi, ja levottomina leijailee niit? sadoittain sen edustallakin. Laivan sivuuttaessa t?llaista lintuvuorta pyr?ht?? silt? kuten myrskypilvi koko legioona lentoon, peitt?en auringon valonkin, ja silloin syntyy kirkuna ja r??kyn? niin kimakka, ett? korvia s?rkee, ja vain hiljalleen taukoaa t?m? laivan j?tt?ess? vuoren kauvas taaksensa.

Lukuisissa j??merenvuonoissa, joista suurimmat ovat Porsanger-, Lohi- ja Tenovuono, on lukuisia, J??merelle niin kuvaavia kalastajakyli? eli "fiskevaerej?", kuten niit? norjaksi nimitet??n. Muistan aina niin hyvin ensimm?isen n?kem?ni fiskevaerin, jonka edustalla me synkk?n? y?nseutuna jonkin aikaa odotimme meren hiukan tyyntyv?n. -- Matalalla harmaalla kalliorannalla on pieni mutka, ja sen perukassa joukko mit?tt?m?n n?k?isi? rakennuksia, harmaita ja punasia. L?hinn? merta on rivi kalamakasiineja ja niilt? l?htevi? puulaitureita, joiden p??ss? aina on suuri v?kipy?r? kalojen nostoa varten. Puhtaudesta ei ole ylimalkaan puhettakaan sill? kalain j?tteit? on joka paikassa levitt?en ilke?t? hajuaan ja turmellen ilmaa. Ja kyl?n ymp?rill? on taajalta telineit?, pukkien p??ll? lep??vi? orsia, joille turskat ripustetaan kuivamaan tuulessa ja p?iv?npaisteessa. Mik? erityisesti oli kyl?lle kuvaavaa, oli sen edustalle ankkuroinut valaanpyyntilaiva, joka juuri oli saanut harppuunilla pyydetyksi kaksi valaskalaa. Valkeat, uurteiset vatsapuolet yl?sk??ntynein? kelluivat ne merenpinnalla, ja touveilla laivanper??n kytkettyin? n?yttiv?t ne mahdottoman suurilta proomuilta.

Samoin kuin kaikki kyl?t J??meren rannalla ovat niin tyypillisi? kalastajakyli?, ovat kaikki kaupungitkin luonteeltaan oikeita kalastuskaupunkeja. Sellainen oli Vard??kin, Norjan koillisin kaupunki, pieni ja viheli?inen kyl?, jossa l?yhk?, mik? l?ksi kalain j?tteist? ja kalanmaksa?ljytehtaista, oli niin ilke? ja siet?m?t?n, ett? mieluummin vet?ytyi huoneeseensa sit? edes v?h?n paetakseen.

Vard??ss? vasta n?in min? ensikerran tuon niin odotetun keskiy?n auringon. Se oli ihan suorassa pohjassa, parin kolmen kirnunm?nn?n korkeudella taivaanrannasta, mutta ik?v?sti olin pettynyt, kun se ainakin t?ll? kerralla n?ytt?ytyi olevan vallan tavallinen aurinko. Ei mit??n outoa punertavaa hohdetta, ei mit??n v?rileikkej?, kuten etel?ss? el?j?t sille kuvittelevat. Taivas olikin ihan selke? ja muuten oli kuin iltap?iv?ll? etel?-Suomessa, eik? ilman kelloa olisi aavistanutkaan olevan puoleny?n ajan.

Parin p?iv?n odotuksen j?lkeen saapui Arkangelista ven?l?inen h?yrylaiva, jolla jatkoimme matkaa Kuolanvuonoon. Kovan keikunnan j?lkeen p??simme Katariinan satamaan, joka on Ven?j?n tuleva, aina j??tym?t?n ja mit? suojaisin sotasatama, sek? aijottu Ven?j?n Lapin p??kaupunki.

Kaksiviikkoisen matkan j?lkeen olimme siis perill?. T?st? ajasta olimme olleet kymmenen p?iv?? merell? ja siit? enemm?n kuin puolet ankaran aallokon alaisia. Sanomattakin saattaa kuvailla niit? tunteita, jotka meid?t vakasivat astuessamme vihdoinkin jalallamme p??maalinamme olleen mantereen maaper?lle.

Kuolanvuonosta Kalasaarelle.

"T?ysi kes? on tullut", kirjoitettiin meille Kuolan Keskivuonosta jo muutama viikko ennen saapumistamme. Saimme kuitenkin havaita, ett? t?m? tiedonanto oli k?sitett?v? j??meril?isten tavalla, sill? kes?ntulo siell? merkitsee vain maan paljastumista lumen alta. Nurmella oli, jos t?t? sanaa voi ollenkaan k?ytt??, kalpea kev??n v?ri, matala koivuviidakko oli n?ht?v?sti vastik??n ehtinyt lehdelle kehitty?, ja ilma oli tuoretta, viilakkata huhtikuun ilmaa.

Kirjoittaja oli suomalainen kapteeni D.J. Sj?strand, osanottaja ennen mainittuun suureen Kuolan retkeen, mies, joka monien kirjavien el?m?nvaiheitten j?lkeen on h??tynyt J??meren rannalle kauppaa ja kalastusta harjoittamaan. H?nen piti auttaa meit? matkavarustuksissa aikomaamme purjehdusmatkaa varten Kalasaarelle ja pitkin Muurmannin rannikkoa, ja pys?hdyimme siis joksikin ajaksi h?nen luokseen.

T?ll? ajalla teimme me, retkikunnan nuorin j?sen ja min?, matkan Kuolanvuonon perukkaan rantamuodostumain tutkimista varten ja k?yd?ksemme katsomassa Kuolaa, tuota kuolevaa kaupunkia, joka mahtisanan voimasta saa v?isty? paremmin luonnon suosiman Katariinan sataman tielt?, mihin nyt jo on siirretty kaikki Ven?j?n Lapin oikeus- ja hallinnolliset virastot.

Purjehdimme hiljalleen ohi verraten hempeiden vuorirantain, joiden kupeita verhoaa alussa hentouttaan kainosteleva, mutta etemp?n? yh? varttuva koivumets?, mink? vihannuudessa silm? mielell??n viiv?ht?? pitk?n aikaa oltuaan sit? n?kem?tt?. Yl??lle ei kuitenkaan mets? jaksa t??ll? nousta, sill? jo 100 metrin korkeudella kyyristyy se kokoon, j?tt?en tunturin vain j?k?l?n peitt?m?n? kohoamaan yl?ilmoihin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet