Read Ebook: Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla: Matkamuistelma by Ailio Julius Edvard

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 157 lines and 13741 words, and 4 pages

Purjehdimme hiljalleen ohi verraten hempeiden vuorirantain, joiden kupeita verhoaa alussa hentouttaan kainosteleva, mutta etemp?n? yh? varttuva koivumets?, mink? vihannuudessa silm? mielell??n viiv?ht?? pitk?n aikaa oltuaan sit? n?kem?tt?. Yl??lle ei kuitenkaan mets? jaksa t??ll? nousta, sill? jo 100 metrin korkeudella kyyristyy se kokoon, j?tt?en tunturin vain j?k?l?n peitt?m?n? kohoamaan yl?ilmoihin.

Vain siell? t??ll? pist?ytyy Kuolanvuonon partaalla metsik?n povesta esille kurjann?k?inen turvemaja, n.s. "gammi", jota ymp?rist?st? erottaa ainoastaan majan katosta nouseva savupatsas. Onpa kuitenkin er??ll? pienell? saarella kokonainen kyl?kin, s.o. nelj?n lappalaisen perhekunnan kes?siirtola. Perheist? asui kolme lankuista salvetuissa, mit?tt?m?n pieniss? tuvissa, "pyrt", ja nelj?s maakodassa -- muita rakennuksia ei koko kyl?ss? ollut.

Astukaamme sis??n tuohon maakotaan! Matalasta ovesta kyyrist?ytyen joudumme outoon, pari sylt?? kumpaannekin olevaan kotukseen. Katossa on r?pp?n?, josta n?emme hyv?n kappaleen taivasta, ja r?pp?n?n alapuolella liesikivet. Ainoan ja paraan istumapaikan tarjoavat oikeassa ovinurkassa olevat puunpilkkeet. Vasemmalla puolella kotaa on nim. em?nn?n ja lasten yhteinen s?nky eli "krovat", s.o. muutamia maan p??ll? olevia laudan p?tki? ja oikealla on is?nn?n vuode, paljas porontalja. Kodan per?osassa on p?yt?, "tylj", s.o. parin rinnakkain maassa lep??v?n puun, "polt'in", p??ll? oleva irtain lauta, ynn? pari pikku tynnyri? leipomista varten sek? jumalankuva matalalla hyllyll?. Alakuloiselta ja ahtaalta tuntuu t?m? maja, mutta suruttomilta, avomielisilt? ja yst?v?llisilt? sen likaiset asujat.

Kes?toimenaan harjoittavat ne kalastusta, ja v?h?n v?li? vilkaiseekin is?nt?mme, kodan sein?m??n j?tetyist? kurkistusreijist?, eik? rantaan lasketun verkon polot ilmoittaisi jonkun lohen joutuneen pyydykseen. Sen varalle on verkon p?ist? johdettu k?ydet kurkistusreik?in kautta kotaan, jotta h?n heti voisi vet?? verkon l?hemm?s rantaa ja sitte kiirevilkkaa juosta sit? vet?m??n maalle.

Kun olimme iltasella p??sseet perille Kuolanvuonon perukkaan ja ollen lev?ht?neit? miehi?, l?hdimme heti vaeltamaan vaarojen rinteille. Tunti vier?hti toisensa j?lkeen, ja yh? olimme me vaan hommassa, sill? pime?t? eli y?t? ei kuulunut ensink??n. T??ll? ei tosiaankaan olla riippuvaisia tavallisesta porvarillisesta ajanjaosta, vaan l?hdet??n liikkeelle kun halutaan, tullaan perille kun p??st??n ja tehd??n ty?t? kun tarvitaan olipa sitte kello 12 p?iv?ll? tai y?ll?. Saattaapa "puoleny?n" tienoissa suorittaa esim. mit? suurinta tarkkuutta vaativia mittauksia yht? hyvin kuin konsanaan p?iv?ll?. My?hemmin ilmain k?yty? l?mpim?mmiksi, k??nsimmekin usein p?iv?t ?iksi, jolloin eiv?t kuumuus ja s??sket vallan pahasti rasittaneet.

Kello oli kolmen korvissa aamulla kun meit? alkoi ahdistaa sek? n?lk? ett? v?symys, jonka vuoksi suuntasimme kulkumme l?hell? olevaa Kuolan kaupunkia kohti. P??dyimme sen it?puolelle, jossa meit? oli leve? Kuolan virta erottamassa kaupungista. Ihmisi? kyll? oli vastarannalla liikkeell?, mutta eiv?tk? liene kuulleet eh?tyshuutojamme vai vaivasiko tylyys heit?, mutta mit??n venett? ei kuulunut. K?rsim?tt?min? j?timme lopulta kaupungin ja k??nnyimme takaisin veneellemme. Mutta sill?kin taholla oli tie pystyss?. Se oli pakovesi, joka oli paljastanut lietteisen rannan niin pitk?lle, ettei ollut mahdollista mitenk??n p??st? veneellemme ennen nousuvett?.

Siihen olimme nyt viskatut asumattomalle rannalle uupuneina ja hiukaisevin vatsoin, johtuen v?kisin mietiskelem??n el?m?n kolkkoutta. Mutta ?l?h?n, jonkun matkaa k?yty?mme ilmautui eteemme pikkuruinen kalastajamaja. Viel?p? oli sattuma asettanut niin, ett? sen asuja oli muuan Kuolanvuonon suomalaisista siirtolaisista, joka kuultuaan meid?n olevan Suomesta, otti meid?t mit? yst?v?llisimmin vastaan, tuoden heti esille tuoreimman lohen mink? oli apajastaan saanut. Se siroiteltiin suolalla ja paistettiin majassa olevan kamiinin rautalevyll?. Ja maukkaampaa ateriaa emme kumpikaan muistaneet ikin? nauttineemme kuin t?m? varhainen aamiaisemme, vaikkei siihen kuulunutkaan muuta kuin leip?? ja kalaa; mutta kalapa olikin tuota maankuulua j??merenlohta. Olemuksestamme nauttien heitt?ysimme hetkeksi ruohikkoon majan edustalla. -- Sanomattoman ihana oli aamu ja kerrassaan haaveellisena esiytyi pohjolan luonto. Nurmikossa p?ilyiv?t kastepisarat, koivut lahden partahilla suhisivat toisilleen ?isi? unelmiaan, ja pienoinen puro riensi solisten sukeltautumaan vuonon veteen. Et??mm?ll? v?lkkyiv?t vaarain laet hattarain halkeamista tunkevien valons?teiden syleilyss?, mutta metsik?ss? niiden liepeill? viipyiv?t viel? tummat varjot. Koko luonto tuntui niin ihastuttavalta hiljaisessa, kirkastuneessa loisteessaan, ettei kyn? sit? kykene kuvaamaan. Mutta t?h?n ihastukseen yhtyi kuitenkin yksin?isyyden jopa kolkkouden tunne, melkein samoin kuin j?n?seen, joka varovasti tulla lyyp?k?i edess?mme olevalle nurmikolle, mutta vainuten meid?n ep?yst?v?llisi? aikeitamme katosi saman tien pensaston peittoon.

Mainitsin pakoveden est?neen meid?n p??sy?mme veneellemme. T?m?n kuun vetovoimasta riippuvan s??nn?llisen meriveden nousun ja laskun eli vuoksen ja luoteen erotus t??ll? on sangen tuntuva: noin 3-4 metri?. Se on paljon verrattuna siihen, ett? se Suomenlahdessa ei ole enemp?? kuin desimetri, mutta v?h?n siihen n?hden esim. kuin Bristolin kanavassa vuoksen ja luoteen erotus on 15 metri?. Sek? nousu ett? lasku vaihtelee ihan s??nn?llisesti kuusituntisilla v?liajoilla, ja miss? rannat ovat matalat, siell? paljastuvat ne pakoveden aikana virstottain ulohtaalle p?in, kuten esim. Vienanmeren pohjoisrannalla, josta meid?n kuvamme on otettu osottamaan kuivalle j??nytt? kalarantaa. T?t? luonnonsuhdetta osaavat sik?l?iset asukkaat k?ytt?? hyv?kseen kalastuksessa. Niinp? harjoitti meid?n vasta mainittu maamiehemme Kuolanvuonossa oikeata "kuivalla kalastusta", joka tapahtuu siten ett? pakoveden aikana kuivuneeseen vuonon pohjaan on syvist? verkoista laadittu meid?n katiskaimme tapaisia sokkeloja, "tainik'eja", ja niihin eksyv?t nousuveden muassa vuonoon pyrkiv?t lohet. Seuraavan pakoveden aikana k?yd??n sitte kokemassa pyydyksi?, joten saaliin voi korjata melkein jalkojaan kastamatta.

T?lt? ensi retkelt?mme palattuamme oli jouduttava pitk?lle purjehdusretkellemme Kalasaarelle ja Muurmannin rannikolle. Kapteeni Sj?strandilta vuokrasimme turskan pyynniss? k?ytetyn n.s. v?mp??rin , joka oli pituuttaan 50 ja leveytt??n 10 jalkaa sek? kantoi kahta suur- ynn? yht? kokkapurjetta. Se joutui ensinn? tarkan puhdistuksen alaiseksi, jonka j?lkeen siihen sijoiteltiin paraan mukaan matkakapineet ja ev?svarat.

Viimemainittuina oli erilaisia s?ilykkeit?, herneit?, perunoita, ryynej?, siankinkkuja, kielt?, juustoa, margariinia, merikorppuja, kahvia, teet?, kaakaota, sokeria, tiivistetty? maitoa, y.m. Ja oikein Porvoon mitalla niit? olikin matkassa, sill? olimme laskeneet purjehdusretkemme kest?v?n v?hint??n kuukauden p?iv?t ja palkattuamme mukaamme venemiehiksi Parfentji nimisen lappalaisukon ja nuoren ynn? n?pp?r?n suomalaisen nimelt? Konrad Ittelin, oli meit? viisi miest?.

Asuintilamme veneess? oli jaettu siten, ett? retkikunnan makuu-, ty?- ja keittohuoneena oli per?ss? oleva hellakamiinilla varustettu ahdas "ruffi" ja miehi? varten laadittiin taas keskiveneeseen "pressulla" p??llystetty lautainen makuusuoja.

Kes?kuun 16 p?iv?n? nostimme purjeet j?tetty?mme hyv?stit kapteeni Sj?strandin vieraanvaraiselle talolle. Merimiehen lipputervehdys, pyssynlaukaukset ynn? hurraahuudot rannalta saattoivat meit? matkalle, ja hilpein? sek? luottoisina ly?tt?ydyimme me purjehtimaan y?n selk??n.

Hiukan lev?hdetty? saimme seuraavana p?iv?n? ryhty? luovimaan yl?s Kuolanvuonon suulle. Oli ankaraa heiluntaa veneess? ja ensim?inen p?iv?lliskeittomme tapahtui suurella puuhalla tuontuostakin kokkia vaihdellen, mutta sill? lopputuloksella, ett? piispa p??si pataan. Purjehtimista jatkettiin koko p?iv?, ja viel?p? sit? yritettiin seuraavan y?n iltah?m?r?ss?kin aika mainingeissa, joita vy?ryili suoraan navalta. Per?sint? hoidimme kukin vuoromme j?lkeen, toisten unia vedelless?, mutta suurestikaan emme edistyneet.

On juuri minun vuoroni olla ylh??ll?. Laineilla keikkuva purtemme on kuin satujen unilaiva. Ja koko luonto tuntuu nukkuvan, niin valtavan vakaata, niin kuolonhiljaista on kaikkialla. Totisina ja jylhin? h??m?itt?v?t h?m?r?ss? kaljut kalliorannat. Merell? ei n?y purjetta, ei lintua, ei muuta eloa kuin py?ri?isi?, joista joku huvikseen pulikoi ihan veneen vierell?kin. Ja kaukana ulappaan p?in tanssii valaita synk?n mustien maininkein seassa, ruiskuttaen suihkus?teit??n taivasta kohti ja loiskien pyrst?ll??n korkealle ilmaan. T?m? vasta tuntuu matkalta

pime?ss? Pohjolassa summassa Sariolassa.

Seuraavana aamuna saimme loistavan my?t?tuulen, joka kohisten kiid?tti venett?mme aijottuun satamaan, Titovskajan mutkaan.

L?hdimme t??lt? heti tunturivaellukselle, joka vallankin er??ss? suhteessa tuli kyllin opettavaksi. Emme nim. osanneet oikein arvostella sellaisen taipaleen pituutta, ja l?hdimme ilman ev?it? liikkeelle. Siit? koitui kuitenkin 8-9 tuntinen mit? vaivalloisin kiipe?minen tunturilta toiselle, jotta sai toisinaan pit?? kielen lujastikin suussaan. Ja kun emme olleet edellisen?k??n p?iv?n? suurin mit??n nauttineet, uuvutti ja kiusotti tuo taivallus mit? suurimmassa m??r?ss?.

V?h?t kuitenkaan sellaisista! Olimmehan n?hneet kappaleen napaseutuista luontoa. Harmaita louhuisia tuntureita oli ollut yksi toisensa takana, ja niiden notkelmissa lumikinoksia sek? tunturilampeja, joiden l?vitse vihaisina virtaili vuolaita puroja. Kaikkialla oli alastonta ja kuollutta. Kivitaskun raksutus ja tunturin kielekkeelt? kuuluva riekon vihellys tuntuivat kuni valitusvirsilt? t?ss? koleassa maankolkassa.

Viel? p?iv?kauden viivyimme mainitulla seudulla ja Kutovajan mutkassa vedimme taasen purjeita puuhun ja saavuimme pian Kalasaarelle, jossa oli tuleva pidempi pys?hdys.

Kalasaarella ja Muurmannin rannikolla,

Kalasaari, osa siit? alueesta, joka aikoinaan luvattiin Suomelle korvaukseksi Rajajoen kiv??ritehdasta varten luovutetusta maakappaleesta, ja v?est?lt??n melkein suomalainen saari, on luonteeltaan tasaista tundraseutua. Sis?osa on kivier?maata soineen ja j?nkineen, joissa niukalta viihtyy kasvillisuutta, mutta sit? viljemm?lt? pesii merilintuja. Vain syksyin harhailee t??ll? lappi tai uudisasukas villiytyneit? porojaan etsien, muuten on se maailmalle tuntematon maa. Rannikko taas on paikoin hyvinkin laajalta aukeata ruohotannerta, ja t??ll? n?kee kulkija satalukuisina lainehtivia porolaumoja, jotka kes?n tultua itsest??n rient?v?t vilkkaaseen meri-ilmaan s??ski? paetakseen.

Seuraavalla sivulla oleva kuvamme esitt?? rannikkomaisemaa Kervanon kyl?n l?helt?. Eik? se tunnu autiolta ja surumieliselt?? Tuo eloisa ja vieh?tt?v? vesiputous sen keskell? n?ytt?? joutuneen vieraaseen ymp?rist??n.

Autio ja kolkko on luonto Muurmanninkin rannalla, kuten sivulla 20 oleva, professori Ramsayn valokuvan mukaan tehty kuva niin oivallisesti osottaa, mutta kumminkin eroaa t?m? maisema per?ti edell? mainitusta. Syyn? siihen on erilainen vuoriper?, joka viimemainitulla seudulla on kaikkein vanhinta alkuvuorta , mutta Kalasaarella muodostuu paljon my?h?isemmist? liuskevuorilajeista . Oltuaan alkuaan varmaankin villi? tunturia, on Kalasaari j??ajalla h?yl?ytynyt sile?ksi tasangoksi, kun sen sijaan laadultaan kovempi alkuvuori mannermaalla on paremmin kyennyt vastustamaan j??joukkojen kulutusta ja j??nyt muodoltaan koluiseksi ja py?ristyneeksi.

Mutta ei ainoastaan j?? vaan my?s meren aallot ovat olleet osallisena maan tasotusty?ss?, ja viimemainittujen toiminnasta tavataan j?lki? Kalasaarella runsaasti. Ij?naikuisia rantat?yr?it? esiintyy aina 100 metri? ylemp?n? merenpintaa, ja kauniin aaltomaisissa sarjoissa ulottuu n?it? usein nyky rantaan asti. Ne ovat syntyneet siten, ett? maa on muinoin ollut niin paljon syvemm?lle vajonneena ja sen j?lkeen kohonnut yl?s Ahtolan aalloista.

Muuan huvittava seikka, joka my?s saa selityksens? viimemainitusta asianhaarasta on hohkakiven l?ytyminen ylh??lt? meren pinnasta sek? Kalasaarella ett? Muurmannin rannikolla kuin my?s Inarin j?rven tienoilla ja Ruijassa. Hohka- eli pimsikive?, joka on ?kisti j??htynytt? tulivuoren laavaa, ei nimitt?in esiydy l?himaillakaan, vaan on se viitatun "vedenpaisumuksen" aikana uiskennellut t?nne merivirtain muassa. Se on tullut joko Islannista tai mahdollisesti on se tehnyt viel? pidemm?n purjehduksen l?nsi-Indiasta taikka napameren poikki Amerikan l?nsirannalta asti.

Ilmasto t??ll? ylh??ll? on tyly?, ja talvi tuima. Tosin ulottaa Golfvirta t?nnekin l?mmint??n, ja sen ihmeellisest? vaikutuksesta on kukin niin paljon kuullut ja lukenut, ett? on varsin taipuvainen sit? uskomaankin. Mutta ettei se t??ll? en?? paljoa mahda, selvenee kaiken puukasvillisuuden puutteesta niin Kalasaarella kuin koko Muurmannin rannikollakin. Mets? on yl?pohjolan lapsukaisille yht? h?m?r? k?site kuin Egyptin korpi meik?l?isille, sill? vain jossakin notkelmassa n?ytt?ikse koivu mutta sekin melkein kuin maahan piiloutuneena pensaana.

Hyyn ja hallan lomassa el?v?t Kalasaaren asukkaat uhmaillen J??meren aaltoja ja taistellen niiden kanssa niukan leip?palasen takia. Asuntoina on hirsist? salvettuja tupia tai vain turpeista kyh?ttyj? "gammeja", ja polttoaineena on suoturve, jota kuivatetaan pitk?n talven varalle. Useimmiten ovat n?m?t siirtolaiset kotoisin Kuusamosta, Kemist? ja Rovaniemelt?, mutta noihin reippaisiin pohjalaisiin on J??meren ankara luonto syv??n ly?nyt leimansa. Huoli ja aineellinen murhe kuvastuu ahavan puremilla parrakkailla kasvoilla, mutta poissa pysyv?t niilt? ilon v?reet, kauvas ovat kaihtineet ylev?mm?t ilmeet, ja niiden sijaan on astunut raukea tylsyys.

Ei ihmek??n, sill? koulun ja kirkon sivist?v?n vaikutuksen puute on tehnyt asukkaiden olon henkisesti kuolleeksi. Kieli on kyll? suomea, mutta sivistyssanat, kaikkein tavallisimmatkin, ovat lainattuja harvalukuisilta saarella asuvilta norjalaisilta. Lukutaito on niin ja n?in, ja sielunhoidosta ei ole juuri puhettakaan. Vain silloin t?ll?in saapuu t?nne pappi t?rkeimpi? kirkollisia toimia tekem??n. Pitk??n aikaan ei siell? ollut kuitenkaan ket??n k?ynyt, joten kaipuu sen johdosta oli suuri. Ensimm?inen kysymys mik? meille joka paikassa tehtiin, koskikin papin tuloa n?ille maille. Ja kahta alakuloisemmaksi k?vi aina kysyj?, kun emme voineet antaa mink??nlaista tietoa siit?.

T?k?l?isi? oloja kuvaa el?v?sti er?s pikku kertomus, jonka matkallani kuulin. Papin viime kerralla k?ydess? oli nimitt?in m.m. vihitt?v? muuan pari, joka kauan aikaa oli asunut yhdess?, ja samassa tilaisuudessa oli my?s kastettava nelj? t?m?n parikunnan lasta. Toimitukset kyll? k?viv?t muitta mutkitta, mutta kun poistuttiin toimitushuoneesta, sattui yksi lapsista unohtumaan sinne!

Suomalaisia asui Ryss?n rannalla, s.o. Kuolan vuonon ja Norjan rajan v?lisell? alueella, v. 1882 Ervastin mukaan yli 700 henke?, ja luterilaisia lappalaisia yli 60, joten t??ll? olisi Suomella oikea l?hetysala tarjolla. Ja se olisi mit? kiitollisin ty?maa, sill? t??ll? meit? tarvitaan, t??ll? meit? kaivataan, enemm?n kuin Afrikassa ja -- Jaapanissa. Mit? iloa saattaisivatkaan n?ille kirkkomme eksyneille lampaille edes pienet kirjalahjat, mit? siunausta tuottaisi papin tai koulunopettajan taikka vain katekeetan toiminta heid?n keskuudessaan, ja kuinka t?rke? olisi mit?tt?minkin kirkkorakennus kohottamaan uskonnollista hartautta suomalaisraukoissamme ylh??ll? Pohjan perill?.

Oli juhannuksen aika meid?n oleskellessamme Kalasaarella. Ilmat, jotka koko kes?kuun ajan olivat kylmi?, sateisia ja tuulisia, yltyiv?t t?ll?in vihaisimmilleen. Koleimmat muistot matkalta liittyv?tkin sen vuoksi Kalasaareen.

Niinp? jouduimme viett?m??n juhannusy?n tundralla rankkasateessa ja vilussa, mutta viel? tukalammaksi oli tulla er?s toinen vaellus pari p?iv?? my?hemmin.

Me olimme ehtineet saaren kaakkoiseen kulmaan, ja siell? erosi n?iden rivien kirjoittaja muusta matkueesta, tehd?kseen pidemm?n kiertomatkan saarella. L?hdin liikkeelle kymmenen korvissa iltasella, kahden muun retkikunnan j?senen l?htiess? toiselle taholle tutkimuksilleen. Aijoin l?hinn? Tsypnavolokin kyl??n, jonne oli autiota taivalta kolmisenkymment? virstaa. Ilke? sade ja vihainen vastatuuli pakoittivat minun kuitenkin pian k??ntym??n takaisin. Mutta sill? v?lin oli tuuli kiihtynyt sellaiseksi myrskyksi, ett? pikkuruuhella oli mahdoton p??st? lahdelle ankkuroineelle purrellemme. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin l?hte? uudestaan aikomalleni taipaleelle.

Sade oli hiukan tauonnut, mutta v?h?n matkaa k?yty?ni alkoi se j?lleen ja kesti kaiken y?t? ja aamua. Myrsky ei aluksi tuntunut niink??n vaaralliselta. Vasta kun ehdin tundralakeuksille, sain havaita, ett? oli ihan t?ysi ty? ponnistella tuulenpainoa vastaan. Vallankin kysyi yl?sm?ke? kiipe?minen ankarinta voimain koetusta. Tuiskuna tullut sade pieksi sen lis?ksi k?det ja kasvot p?h?tyksiin sek? kasteli pian likom?r?ksi.

En ollut viel? puolimatkassakaan, kun jo aloin tuntea uupuvani. Etsin kallion rotkoja lev?t?kseni ja suojaa saadakseni, mutta vilu ja nukahtamisen pelko saattoivat minun kiireen kautta hyp?ht?m??n taas liikkeelle.

Taival ei vain tuntunut kuluvan. Alakuloisena, raukeana, m?rk?n? ja viluisena laahustelin eteenp?in poikki notkojen, yli tunturien -- -- --. Olin jo v?h?ll? menett?? kaiken luottamuksen perille p??s??ni, kun yht'?kki? sain aatoksen, joka antoi uutta vahviketta. Kahden kolmanneksen matkan vaiheille oli nim. karttaan merkitty muuan kyl?, ja vaikka minulle oli kerrottu sen olevan aution, en sit? nyt saattanut uskoa, vaan toivossa p??st? ihmisiin tein jonkun virstan poikkeuksen sivulle p?in.

Astuskelin jonkun matkaa, kapuilin kallioita, kahlailin puroja ja sain kyl?n n?kyviin. Jo voin erottaa rakennuksiakin, mutta ne olivat surullisia asumusrivej?, luhistuneine kattoineen ja ammottavine ikkunanaukkoineen. Edemp?n? n?kyi suurellainen tehdaslaitos ja asuinrakennus, suuntasin kulkuni sinne, mutta ne olivat molemmat -- lukittuina ja kylmill??n. T?m? oli ep?toivon ja toivon tuottama haikea pettymys ja kahta suurempi mielenmasennus. Tutkistelin kuitenkin ulkohuoneitakin, ja satuin lopuksi saunaan. Uunissa oli l?mmin hiillos, ja aijoin nyt valmistaa hyv?n pes?valkean itselleni. Mutta akkunalaudat, ainoat, mit? voi irti saada, olivat vallan m?rki?, virikkeit? ei l?ytynyt mist??n ja tulitikutkaan eiv?t ottaneet sytty?kseen. Puuhatessani huomasin er??ss? loukossa pari tyhj?? konservilaatikkoa, ihan samanlaisia kuin itsell?ni! Matkatoverini olivatkin siis joutuneet t?nne p?in, l?mmitelleet ja ruokailleet t??ll?, ja arvelin heid?n nyt suunnanneen matkansa samaan kyl??n, johon min?kin aijoin. Toivo p??st? heid?n l?mpimilleen kiihotti minua, ja sateesta huolimatta, joka k?vi rankkaa rankemmaksi, sek? v?symykseni voittaen joudutin matkaani.

P??sin jo kyl?n alle, mutta siin? oli taas leve? virta vastassa. Astuin v?h?n matkaa yl?sp?in ja hain karipaikkoja, p??st?kseni kahlaamasta virran yli, mutta turhaan. Ei auttanut muu kuin loiskis viluun veteen, ja pian p??sin l?mpim?n lieden ??reen -- koko y?tisen vaelluksen j?lkeen. Tovereitani en tavannut, sill?, kuten j?lkeenp?in kuulin, he olivat palanneet saman tien takaisin. Heid?n tilansa oli ollut miltei viel? tukalampi, ja saavuttuaan takaisin rannalle, eiv?t he myrskylt? voineet p??st? purrelle ennenkuin 20-tuntisen odotuksen j?lkeen, pit?en sill? v?lin juoksemalla l?mpimin? sateesta ja vilusta kohmettuneita j?seni??n.

Tsypnavolokissa viivyin pari kolme p?iv??, nauttien mit? paraimpia p?ivi? ja suurinta vierasvaraisuutta norjalaisen majakanhoitajan Martinin perheess?. Olihan minulla kuitenkin t??ll?kin muuan seikkailu, joka olisi saattanut k?yd? kyll?kin vaaralliseksi. Heti toisena p?iv?n? saapumisestani l?ksin nimitt?in is?nt?ni kanssa er??lle pitk?lle kallioniemekkeelle meren jatkuvaa raivoa katselemaan. Niemeke oli ehk? toistakymment? metri? korkea ja ihan sen tasalle nostivat tyrskyt harjojaan, jonkin verran roiskien korkeammallekin. Olimme jo poismenossa, kun rantaa l?heni oikea j?ttil?isvy?ry, korkea kuin vuori, viheri? ja vihainen. "Se k?y ylitsemme -- -- -- ei k?y -- -- -- k?y sittenkin", huudahti majakanhoitaja, ja samalla n?in h?nen k?tkeytyv?n suuren kiven suojaan. Min? en en?? ehtinyt muuta kuin k??nt?? selk?ni, ja kumartua noja-asentoon molemmat k?det polvia vastassa. Aivan samassa silm?nr?p?yksess? sy?ks?hti tyrsky p??lleni -- ihan keskelle selk?? niin kuin ammeesta kaataen. Oli onneni, ett? aalto oli kiertynyt viistoon, joten pahin ry?ppy ei joutunut meid?n kohdallemme, sill? silloin olisi ehk? pahemminkin k?ynyt kuin nyt, jolloin p??sin p?lk?h?st? kylm?ll? 6?:lla kylvyll?. -- T?m?n tapaisia vaiheita ja muita vaivann?k?j? sattui matkalla useinkin. Koettuina olivat ne kyll? tukalia, mutta muisteltuina hauskoja.

Kalasaarelta siirryin min? laivalla Muurmannin rannikolle, jossa taasen yhdyin toisiin matkalaisiin Gavrilovan kyl?ss?. T?m? on yksi noita kalastuspaikkoja, joita sijaitsee siell? t??ll? jokien suilla tuolla aukealla, ep?kodikkaalla ja J??meren myrskyille alttiilla rannalla, ahtautuneina synkk?in, haaveellisesti pirstautuneiden rantakallioiden lomiin. Talvisin asuu niiss? vain harvalukuisia ven?l?isi? siirtolaisia, mutta varsinaisen kalastuskauden kest?ess? on v?est? monin verroin lukuisampi, sill? silloin saapuu pohjois-Ven?j?lt? tuhansittain ihmisi? kalastamaan turskaa ja saidaa . Vilkas on se n?ky, mink? t?llainen kalastuskyl? tarjoaa. Ihmisi? vilisee kaikkialla ja satamassa v?rjyy mastoja monim??ri?. Ja kun my?t?inen nousee, silloin n?et pyyntiveneit? kymmenitt?in suuntaavan kulkuansa pohjoiseen. On kerrassaan kaunis n?ky n?hd? n?iden purjehtijain pitk?ss? jonossa h?vi?v?n taivaan rantaa kohti.

Sis?maasta saapuu lappalaisia kes?ajoiksi ikivanhan oikeutensa nojalla harjoittamaan lohenkalastusta jokiloissa. Mutta he pys?htyv?t tavallisesti jonkun matkan p??h?n merenrannasta, ja siell? n?kee pieni? asumuskihermi? tai jonkun yksin?isen v?s?ht?neen kodan ry?miv?n aukealla hiekkarannalla.

Purjehdusmatkamme pitkin Muurmannin rannikkoa oli aina sovitettava my?t?isen merivirran mukaan, mik? taas riippuu nousu- ja pakovedest?. Ei se muuten tarjonnut juuri mit??n vaihtelua, niin yksitoikkoista oli se alusta loppuun. P?iv?t seurasivat toisiaan tai oikeastaan tunnit, sill? ajanjakoa oli usein vaikea seurata, ja vain harvoja muistoja j?i mieleen, mutta muistiinpano-kirjat t?yttyiv?t yksi toisensa per?st?. Maisemat vaihtuivat, mutta aina olivat ne samanlaisia ja kaikissa puhui yksin?isyyden tunne niin valtavaa kielt??n.

Varsinon kyl?ss? hein?kuun puolivaiheilla p??ttyi Muurmanninmatkamme, ja siell? erosin min? kaipauksella tovereistani, joiden kanssa oli tuulet ja tyynet n?hty. He jatkoivat tutkimuksiaan it??np?in, minun oli siirrytt?v? Arkangelin kautta Vienan meren pohjoisrannikolle, ja venemiehemme k??ntyiv?t purjehtimaan takaisin Kuolanvuonoon.

Molemmin puolin napapiiri?.

Puoli kes?? olin viett?nyt napapiirin yl?puolella ja n?hnyt vain kaljua kalliorantaa, jota ei mik??n saaristo suojannut, sek? synkk?? merta, joka ei juuri milloinkaan ollut levossa, vaan tavallisesti joko maininkeina tai lakkap?in? laineina vy?ryili.

Nyt olin j?tt?v? n?m?t seudut, ja odotin vain laivan tuloa. Odotin koko kes?isen y?n ja sain viel? kerran n?hd? J??meren luonnon kes?y?n auringon valossa.

T?yskultaisena kellui p?iv?n ja y?n ruhtinas pohjoisella taivaalla, toisinaan peittyen pilviin, ja muodostaen keskustan mahtavalle s?deglorialle, joka viuhkoili joka puolelle. Mutta alasp?in heitti se koko valovoimansa merenpinnalle, mik? v?l?hteli ihan kuni tulessa. Ja t??lt? heijastui vuorien huipuille pronssiv?rinen hohde, riittip? viel? niiden rinteillekin heikkovarjoinen valaistus.

Puoliy? oli pian ohitse, taivas k?vi sumeaan pilveen ja meri harmajaan aaltoiluun. Poissa oli tuo kaunis kultaus, ja kolkko vuoriranta oli taas entisen kaltainen. Ja p?iv?kauden sit? viel? laivalta katseltua katosivat sen piirteet taivaanranteen taakse. -- -- --

Olin nukkunut y?n, ja kun her?tty?ni katsahdin ulos laivanikkunasta n?in vihre?t? nurmea ja puita. Sy?ks?hdin kummissani kannelle, ja aivan oikein: me kuljimme leve?ss? virrassa, jonka molemmin puolin oli laajoja niittyj?, ja jonka rantoja reunusti kaunis koivikko. Kaikki oli vihantaa, hymyilev??, l?mmint?. Lintujen liverryst?, lehmi? laitumella, niittomiehi? nurmella, t?t? en ennakolta osannut odottaakaan. Eik? miss??n harmaita, alastomia, kuolleita kallioita, eik? aaltoista valtamerta. Olin p??ssyt ?kkip??t? J??merelt? Vienaan, syksyst? keskelle kes??, ja se t?ytti mielen selitt?m?tt?m?ll? sulotunnelmalla.

L?henimme Arkangelin esikaupunkia, ja jo tulee h?yrysahoja n?kyviin toinen toisensa per?st?, suuria ja komeita, kaikkiaan ehk? kymmenkunta. Ja laivoja on melkein kylki kyljetysten, skandinaavilaisia, englantilaisia ja ranskalaisia, kaikki puutavaran haussa, mik? jo l?ht?valmiina, mik? kiireesti lastaten, mik? vasta saapuneena. Arkangeli onkin paljon suurempi puutavarain vientipaikka kuin mik??n meid?n kaupungeistamme, ja sen tervahovi, joka t?ss? on kuvattuna, lienee suurin maailmassa.

Kaupungilla on hyv? satama, mutta kun se suuremman osan vuotta on j??ss? ja muita kulkuneuvoja ei ole ollut olemassa,. kun lis?ksi elinkeinot pohjois-Ven?j?ll? ovat kehittym?tt?mi? ja vilja kallista, on Arkangelin kauppa viimeaikoina mennyt alasp?in. T?t? auttaakseen ja samalla koko pohjois-Ven?j?? uudestaan synnytt??kseen on Ven?j?n hallitus ryhtynyt moneen suurensuuntaiseen toimenpiteeseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet