Read Ebook: Pyhä kukka: Allan Quatermainin jännittävä seikkailu Afrikassa by Haggard H Rider Henry Rider

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2021 lines and 87501 words, and 41 pages

"Hyvin hyv?sti. Sana l?hetettiin, siin? kaikki. L?hetettiin ja luultavasti merkittiin kirjoihinkin."

Katsoin Veli Johannekseen ja Veli Johannes katsoi minuun, mutta sill? kertaa emme tehneet enemp?? huomautuksia. Tapahtuma oli kovin kummallinen, s.o. siin? tapauksessa ettei Veli Johannes valehdellut. Mutta ei kukaan ollut milloinkaan kuullut h?nen valehtelevan. H?n oli totuutta rakastava henkil?, viel?p? kiusallisen turhantarkkakin ajoittain. Ja on kuitenkin olemassa ihmisi?, jotka eiv?t usko rukouksen voimaan.

"Mit? se on?" h?n kysyi.

"Leopardin runtelema. Haavat eiv?t tahdo parantua, ja h?nell? on kuumetta. En usko h?nen kest?v?n pitk?lti."

"Mit? tied?tte asiasta? N?ytt?k?? h?net minulle."

No niin, h?n sai n?hd? sairaan ja teki ihmeit?. H?nen metallirasiansa oli t?ynn? l??kkeit? ja kirurgisia instrumentteja, jotka viimemainitut h?n ennen k?ytt?? keitti. K?si?ns?kin h?n pesi niin perinpohjaisesti, ett? ajattelin niist? nahkan l?htev?n, k?ytt?en enemm?n saippuaa kuin olisin voinut luovuttaa. Ensin h?n antoi Charles-raukalle annoksen jotakin, mik? n?ytti tappavan h?net; h?n sanoi saaneensa l??kkeen kaffereilta. Sitten h?n avasi reidess? olevat haavat, puhdisti ne ja sitoi keitetyill? yrteill?. My?hemmin Scroope'n her?tty? h?n antoi h?nelle juomaa, joka pani h?net hikoamaan ja poisti kuumeen. Kaiken loppu oli se, ett? kahden p?iv?n kuluttua sairas nousi istualleen ja pyysi vahvempaa ruokaa, ja viikon kuluttua saatoimme l?hte? kuljettamaan h?nt? rannikolle.

"Ajatelkaas, ett? teid?n l?hett?m?nne sana pelasti veli Scroope'n hengen", virkkoi vanha Johannes katsellessaan sairaan l?ht??.

T?llainen oli tapahtuma, joka, mik?li min? sit? kykenin k?sitt?m??n, saatetaan selitt?? telepatian, innoituksen, vaiston tai ajatusten yhdenmukaisuuden avulla. Se on yksi niit?, joista lukija saa muodostaa oman mielipiteens?.

Sen viikon aikana, jonka yhdess? vietimme leiriss?, ja sit? seuraavalla matkallamme Delagoan lahdella ja sielt? laivalla Durban'iin meist? tuli Veli Johanneksen kanssa hyvin l?heiset yst?vykset, tosin m??r?tyiss? rajoissa. Menneisyydest??n, kuten jo mainitsimme, h?n ei milloinkaan puhunut, yht? v?h?n kuin vaellustensa todellisesta syyst?, jonka vasta my?hemmin sain tiet??, mutta luonnontieteest??n ja etnologisista tutkimuksistaan h?n puhui paljon. Kun itsekin omalla vaatimattomalla tavallani olen tehnyt huomioita n?ist? seikoista ja k?yt?nn?llisest? kokemuksesta tied?n yht? ja toista Afrikan alkuasukkaista ja heid?n tavoistaan, her?ttiv?t h?nen kertomuksensa mielenkiintoani.

Kuivassakin tilassaan se oli ihana, koko siiven eli ter?lehden p??st? toisen p??h?n oli kaksikymment?nelj? tuumaa ja kuvun syvyys noin kaksikymment? tuumaa. Verhi?n mitan olen unohtanut, mutta se oli varmasti jalan levyinen. V?rilt??n se oli, tai oli ollut, kullankeltainen, mutta takana oli valkeaa ja sen poikki mustia juovia, ja kuvun pohjalla oli yksi ainoa suuren apinan p??n muotoinen t?pl?. Siin? n?kyiv?t riippuvat kulmakarvat, syv?t, kuopissaan lep??v?t silm?t, vihaisen n?k?inen suu, valtavat leuat -- kaikki.

Vaikka siihen aikaan en viel? ollut n?hnyt el?v?? gorillaa, olin n?hnyt siit? v?rillisen kuvan, ja jos sen piirteet olisi j?ljennetty kukkalehdelle, yhdenn?k?isyys ei olisi voinut olla t?ydellisempi.

"Mik? se on?" kysyin h?mm?styneen?.

"Sir", vastasi Veli Johannes, v?liin h?n kiihoittuneena k?ytti tuota muodollista puhuttelutapaa, "se on maailman ihanin Cypripedium, ja, sir, min? olen sen l?yt?nyt. T?m?n kasvin t?ydellinen juuri on varmasti ? 20,000 arvoinen."

"Seh?n on enemm?n kuin kultakaivos", sanoin. "No niin, mutta saitteko juuren?"

Veli Johannes pudisti surullisena p??t??n vastatessaan:

"Sit? onnea en ole saavuttanut."

"Kuinka sitten saitte kukan?"

"Min? kerron teille, Allan. Toista vuotta sitten olin ker?ysretkill?ni Kilwan takalistolla ja l?ysin paljon ihmeellist?, niin, ihmeellist?.

"Lopulta, noin kolmesataa mailia sis?maahan p?in, jouduin paikalle, jossa asui heimo tai kansa, jonka keskuudessa ei kukaan valkoihoinen viel? ollut k?ynyt. Sit? kutsutaan mazitu-kansaksi ja se on suuri ja sotaisa kansa, zulu-kansan sekoitusta."

"Olen kuullut niist?", keskeytin. "Ne muuttivat pohjoisesta ennen Senzangakonan p?ivi?, kaksisataa vuotta sitten tai aikaisemminkin."

"No niin, he ymm?rsiv?t puhettani, sill? he k?ytt?v?t itsekin yh? viel? jonkinlaista zulu-murretta, niinkuin kaikki heimot niiss? osissa maata. Ensin he aikoivat tappaa minut, mutta p??stiv?t sitten vapaaksi, pit?en minua mielipuolena. Kaikki pit?v?t minua mielipuolena, Allan; on er??nlaista yleist? itsepetosta pit?? itse?ns? terveen? ja enimpi? muita ihmisi? hulluina."

"Yksityinen luulottelu", min? huomautin h?t?isesti, sill? en halunnut ruveta pohtimaan Veli Johanneksen j?rjen terveytt?. "No niin, jatkakaahan mazitu-kansasta."

"My?hemmin he tulivat huomaamaan l??ketaitoni, ja heid?n kuninkaansa Bausi tuli luokseni pyyt?m??n, ett? parantaisin h?nest? suuren paiseen. Ryhdyin leikkaukseen ja paransin h?net. Se oli vaarallinen teht?v?, sill? jos h?n olisi kuollut, olisin min?kin kuollut, vaikka ei se tosin olisi minua suurestikaan surettanut", h?n huokasi.. "Siit? pit?en minua tietysti kunnioitettiin suurena taikurina. Viel?p? Bausi teki kanssani veriveljeyden liiton sekoittamalla vertansa minun suoniini ja minun vertani omiinsa. Toivon vain, ettei h?n tartuttanut minuun paiseitaan, jotka ovat perinn?llisi?. Siten min? muutuin Bausiksi ja Bausi muuttui minuksi. Toisin sanoen min? olin yht? paljon mazitu-kansan p??mies kuin h?nkin ja olen sit? koko el?m?ni ajan."

"Siit? saattaa olla hy?ty?", sanoin miettiv?isesti, "mutta jatkakaa."

"Sain kuulla, ett? Mazitu-maan l?nsirajalla oli suuria r?meit?; ett? r?meiden takana oli Kirua-niminen j?rvi ja sen toisella puolen laaja ja hedelm?llinen maa, joka luultavasti oli saari ja jonka keskell? oli vuori. T?t? maata kutsutaan nimell? Pongo ja samaten kansaa, joka siell? asuu."

"Eik? se ole gorillan nimitys alkuasukasten keskuudessa?" kysyin. "Niin ainakin sanoi minulle er?s mies, joka oli ollut l?nsirannikolla."

"Niin kyll?, se onkin omituista, niinkuin saatte kuulla. T?t? pongo-kansaa pidet??n suurina taikureina, ja jumala, jota he palvelevat, on kuuleman mukaan gorilla, joka, jos olette oikeassa, on antanut heille nimenkin. Tahi oikeastaan", h?n jatkoi, "heill? on kaksi jumalaa. Toinen on kukka, jonka t?ss? n?ette. Onko kukka, jonka lehdell? on gorillan p??, ollut ensimm?inen jumala ja aiheuttanut itse el?imenkin jumaloimisen, vai p?invastoin, sit? en tied?. Itse asiassa tied?nkin hyvin v?h?n, ainoastaan sen, mit? mazitut minulle kertoivat ja er?s mies, joka sanoi olevansa pongo-p??llikk?, en enemp??."

"Mit? he sanoivat?"

"Mazitut sanoivat pongo-kansaa paholaisiksi, jotka ovat ruuhillaan soutaneet salateit? kaislikkojen l?pi ja ry?st?neet heid?n lapsensa ja vaimonsa ja uhranneet ne jumalilleen. V?liin he ovat tehneet ry?st?retki? ?isinkin ja ulvoneet kuin hyeenat. Miehet he ovat tappaneet ja vaimot ja lapset vieneet mukanaan. Mazitu-kansa tahtoisi hy?k?t? heid?n kimppuunsa, mutta sit? he eiv?t voi, koska he eiv?t ole vesikansaa eiv?tk? omista ruuhia, joten eiv?t voi p??st? saarille, jos se on saari. He kertoivat minulle my?skin ihmeellisest? kukasta, joka kasvaa samalla paikalla, miss? apina-jumalakin asuu, ja jota palvellaan jumalana. He olivat kuulleet tarinan er??lt? heimolaiseltaan, joka oli ollut siell? orjana ja paennut."

"Oletteko koettanut p??st? saarelle?" kysyin.

"Olen, Allan. S.o. menin kaislikon reunaan asti, joka on pitk?n, loivan tasangon alap??ss?, mist? j?rvi alkaa. Siihen pys?hdyin joksikin aikaa pyydyst?m??n perhosia ja kokoomaan kasveja. Er??n? y?n?, ollessani yksin leiriss?, sill? ei kukaan miehist?ni halunnut j??d? niin l?helle Pongo-maata auringonlaskun j?lkeen, her?sin tunteeseen, ett? en en?? ollut yksin. Ry?min ulos teltastani ja kuun valossa, joka aamun l?hestyess? jo oli laskemassa, n?in miehen nojaavan itse??n pitemm?n, leve?ter?isen keih??ns? kahvaan, pitk?n miehen, luullakseni yli kuuden jalan pituisen ja suhteellisesti harteikkaan. H?nell? oli yll??n pitk?, valkea vaippa, joka ulottui olkap?ilt? melkein maahan. P??ss? h?nell? oli p??nmukainen, nipukoilla varustettu p??hine, my?skin valkea. Korvissa oli kupari- tai kultarenkaita ja ranteissa samoin. H?nen ihonsa oli hyvin tumma, mutta piirteet eiv?t olleet ensink??n neekerim?iset. Ne olivat ulkonevat ja hienot, nen? ter?v? ja huulet ohuet; selv?sti arabialainen tyyppi. H?nen vasen k?tens? oli sidottu, ja kasvoilla oli sanomattoman pelokas ilme. Ik?? n?ytti h?nell? olevan noin viisikymment? vuotta. H?n seisoi niin hiljaa, ett? aloin pel?t? h?nt? yhdeksi niit? haamuja, joita mazitut vakuuttivat pongo-velhojen l?hett?v?n ahdistamaan heid?n maatansa.

"Pitk?n aikaa tuijotimme toinen toiseemme, sill? min? olin p??tt?nyt olla puhumatta tai tekem?tt? mink??nlaista aloitetta. Vihdoin mies alkoi puhua matalalla, syv?ll? ??nell? ja k?ytt?en mazitu-kielt? tai jotakin niin samankaltaista, ett? minun oli sit? helppo ymm?rt??.

"'Eik? nimesi ole Dogeetah, oi valkea herrani, ja etk? ole i??ketaidon mestari?'

"'Olen', vastasin, 'mutta kuka sin? olet, joka uskallat her?tt?? minut! unestani?'

"'Herrani, olen Kaluni, Pongon p??mies, mahtava mies omassa maassani j?rven tuollapuolen.'

"'Miksi sitten tulet t?nne yksin y?syd?nn?, Kalubi, Pongon p??mies?'

"'Mit? haluat?' kysyin.

"'Oi, Dogeetah, olen vahingoittanut itseni ja tahtoisin parantua', ja h?n katsahti sidottuun k?teens?.

"'Laske maahan keih??si ja avaa vaatteesi n?hd?kseni, ettei sinulla ole veist?.'

"H?n totteli ja heitti keih??ns? matkan p??h?n.

"'Nyt avaa k??reist? k?tesi.'

"H?n teki niin. Min? sytytin tulitikun, mik? n?ky n?ytti peloittavan h?nt? suuresti, vaikk'ei h?n kysynyt mit??n, ja tulitikun valossa tutkin k?tt?. Etusormen ensimm?inen nivelosa oli poissa. N?hdess?ni tyng?n, jota oli poltettu ja sidottu tiukkaan taipuisalla ruoholla, saatoin p??tt??, ett? sormi oli purtu poikki.

"'Mik? sen on tehnyt?' kysyin.

"'Apina', h?n vastasi, 'myrkyllinen apina. Leikkaa pois sormi, oi Dogeetah, tai huomenna min? kuolen.'

"'Miksi et antanut omain I??k?riesi leikata pois sormea, sin?, joka olet Kalubi, Pongon p??mies?'

"'Ei, ei', h?n vastasi, pudistaen p??t??n. 'Sit? he eiv?t voi. Se ei ole luvallista. Ja min? itse, min? en sit? voi, sill? jos liha on mustunut, on k?sikin leikattava, ja jos ranne on musta, on koko k?sivarsi leikattava.'

"Istuuduin kentt?tuolilleni ja ajattelin. Todellisuudessa odotin auringonnousua, sill? oli hy?dyt?nt? yritt?? leikkausta siin? valossa. Mies, Kalubi, arveli minun kielt?neen h?nen pyynt?ns? ja k?vi hirve?n kiihtyneeksi.

"'Ole armollinen, valkea herrani', h?n rukoili, '?l? j?t? minua kuolemaan. Min? pelk??n kuolemaa. El?m? on paha, mutta kuolema pahempi. Oi, jos kielt?ydyt, tapan itseni t?h?n sinun eteesi, ja minun haamuni on ahdistava sinua, kunnes itsekin kuolet pelosta ja tulet sinne, miss? min? olen. Mit? palkkiota pyyd?t? Kultaako vai norsunluuta vai orjiako? Sano, niin min? annan sinulle.'

"'Rauhoitu', sanoin, sill? ymm?rsin, ett? jos h?n jatkaisi sill? tapaa, h?n voisi saada kuumetta ja aiheuttaa leikkauksen ep?onnistumisen. Siit? syyst? en my?sk??n kysellyt h?nelt? paljoa niist? monista asioista, joita olisin halunnut tiet??. Sytytin tulen ja keitin instrumentit -- h?n arveli minun tekev?n taikoja. Kun kaikki oli valmiina, oli aurinkokin jo noussut.

"'Nyt', sanoin, 'n?yt?, kuinka urhea olet.'

"No niin, Allan, min? toimitin leikkauksen, otin pois sormen k?mment? my?ten, sill? arvelin, ett? saattoi olla per?? h?nen puheessaan myrkyst?. Tutkiessani leikattua sormea huomasinkin my?hemmin, ja voin n?ytt?? teillekin, sill? olen s?ilytt?nyt sen spriiss?, ett? niin todella oli asianlaita, sill? mustuminen, josta h?n puhui, arvatenkin er??nlainen kuoleutuminen, oli levinnyt jo melkein niveleen asti, vaikka sen toisella puolen liha oli aivan tervett?. Todella tuo Kalubi oli peloton mies. H?n istui vakaana kuin kallio eik? edes vavahtanut. N?hdess??n vain terveen lihan h?n p??sti syv?n helpotuksen huokauksen. Kun kaikki oli ohi, n?ytti h?n kuitenkin hiukan heikolta, jonka vuoksi annoin h?nelle v?h?n vedell? sekoitettua v?kiviinaa, joka elvytti h?net.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet