Read Ebook: Kardinaalin laulu: Kertomus lintumaailmasta by Stratton Porter Gene Impiwaara Heikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 299 lines and 23051 words, and 6 pages

KARDINAALIN LAULU

Kertomus lintumaailmasta

Kirj.

GENE STRATTON-PORTER

Tekij?n luvalla suomentanut

Heikki Impivaara

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1917.

SIS?LLYS:

Aikalaisissamme ei ole monta henkisen ty?n edustajaa niin nopeaan ja valtavaan menestykseen noussutta kuin t?m? v. 1868 syntynyt amerikatar, joka 18-vuotiaana meni kotiseudullaan Indianan valtiossa naimisiin ja t?h?n p?iv??n asti on elellyt samassa syrj?isess? ymp?rist?ss??n. Molemmat toiset kuuluisat amerikalaiset luonnonkuvaajat -- Seton ja Roberts -- alottivat kirjailijauransa useita vuosia aikaisemmin, mutta viime kehityksell??n on rouva Stratton-Porter sivuuttanut heid?tkin yleis?n suosiossa. H?nen teoksiansa on alkukielell? myyty toistakymment? miljoonaa kappaletta, ja k??nn?ksin?kin niist? on kaikkialla otettu useita painoksia.

T?m? kaikesta sielustaan luontoon el?ytynyt lahjakas ja henkev? nainen on my?s taiteilijatar, h?nkin, -- etev? valokuvaaja ja piirustaja. H?nen enemm?n kaunokirjallisiksi laaditut teoksensa, varsinaiset yleis?nromaaninsa, ilmestyv?t alkuper?isess? kuvituksessaan suomeksikin; suoranaisemmat luonnontieteelliset kuvaukset taasen on j?rjestetty huokeahintaisempaan asuun "Partiolaisen kirjastoa" varten. Koko tuotannon pohjana -- siit? asti kun "Kardinaalin laulu" ensim?isen? ilmestyi v. 1902 -- on se elinik?inen innostunut tutkistelu, jonka piiriksi kirjailijatar varhaisessa nuoruudessaan omaksui Limberlostin r?mealueen kotivaltionsa koilliskolkalla; sen vaihtelevaa laatua h?n kuvailee yksityiskohtaisesti "Limberlostin y?perhosissa", johon suomalainen partiov?ki voi aikanaan tutustua.

Koko partioliike on vain yhten? toiminnan tuloksena siit? yleisest? suuresta her?tevirtauksesta, joka sai alkunsa luonnontieteen elpymisest? Darwinin j?rjestelm?llisen el?m?nty?n perusteella. Baden-Powellin j?rjest?aate liittyy mit? likeisimmin siihen uuteen ymm?rt?v?iseen suhtautumiseen, joka viime aikoina on muodostunut henkisesti jalostuvan ihmisen kannaksi muuhun luomakuntaan n?hden. Mutta rouva Stratton-Porterin p??asiallisesti luonnontieteellisetkin kuvaukset saavuttavat suosiota kaiken kehittyneen yleis?n taholla, joskin ne on katsottu parhaiten soveltuviksi t?h?n erityiseen valikoimaan; aikaihmisiksi varttuessaan nuoret partiolukijat taas mielell??n jatkanevat seurusteluansa t?m?n herttaisen oppaan parissa, h?nen valoisien, kauniiden romaaniensa v?lityksell?, jotka pelk?st??n kaunokirjallisen tyylin kannalta arvostellen eiv?t ole taiteen korkeimpia tuotteita, mutta sis?ll?ll??n avaavat ihasteltavaksi uuden maailman.

"Hyv? miel'! Hyv? miel'!" ilakoi kardinaali.

H?n kiiti halki appelsiinitarhan etsien etanoita aamiaisekseen ja kiikkui silloin t?ll?in oksilla ja kaiutti rohkaisevan sanansa ihmisille. Kardinaalilinnun laulu kumpusi iloa, sill? nyt oli h?nen juhlap?iv?ns?, h?nen huvitteluaikansa. Koko etel?inen maailma oli t?ynn?ns? s?teilev?? p?iv?paistetta, kirjavia kukkasia, hedelm?in ylt?kyll?isyytt?, lukemattomia hy?nteisi?, eik? ik?n?ns? mit??n muuta tekemist? kuin kylpe?, herkutella ja olla onnellinen. Eip? ihme, ett? h?nen laulunsa ennusti iloista mielt? vastaiseksi, sill? onnea oli ollut h?nen koko menneisyytens?.

Kardinaali oli vain suvikuntainen, mutta sittenkin heilui h?nen t?yht?ns? korkeana, parta oli k?h?r? ja musta, ja kooltaan ja v?rilt??n h?n oli sula kumma. Suvun johtajat, jotka olivat suorittaneet monta vaellusta, n?yttiv?t v?h?isilt? h?nen rinnallaan, ja sulkapuvut, joita oli varistettu vuosi vuodelta, tuntuivat v?ritt?milt? h?nen asuunsa verraten. Oli ik??nkuin sykkiv? liekkisyd?n olisi lehahtanut ohi, kun h?n kiid?lsi oranssitarhan l?pi.

Viime kev??n? se oli puhkaissut kuorensa tuolla pohjoisessa, lintujen paratiisissa, Limberlostissa. Siell? on tuhansia aareja laajalti mustaa r?me- maata, jota kes?n aurinko paahtaa ja talven lumi kattaa. Siell? on synkki? heteikk?j?, pimeine vesineen, siell? laakson kaistaleita ja yl?nk?soita. Mets?n j?ttil?iset tavoittavat siell? pilvi? tahi makaavat samettimaisen liman peitossa, riutuen p?iv?n kirjaamissa l?t?k?iss?, mutta viidakko on melkein l?pitunkematon.

R?meikk? on kuin mik?kin iso linnuille laitettu ruokap?yt?. Villit viinik?ynn?kset kiipeilev?t korkeimpain puitten latvaan, p?iv?nvarjon lailla aueten oksilla, ja niiden kiehkurantapaiset liehuvat lonkerot keinuvat kuten silkkiripsut tuulten karkelossa. Linnut laiskottelevat varjossa, kiskovat kuoria puista, ker?ilev?t kuivia k?rhi? pes?aineksiksi ja herkuttelevat pist?v?n kirpeill? hedelmill?. Ne kirkuvat parvissa mets?kirsikkapuitten oksilla ja ahtavat kupunsa t?yteen punaisia orapihlajanmarjoja, villiluumuja, Amerikan melooneja, sinivatukoita ja hullumarjoja. Nevan partaalla kasvavat lep?t houkuttelevat parvia marjain etsint??n, ja r?meen sarat ja ruohot taipuvat maahan siementen mets?st?j?in painosta. Mudassa kihisee matoja; ja koko suo liekehtii kukkasista, jotka v?reill??n ja tuoksuillaan viekottelevat hy?nteisi? ja perhosia tuhansittain.

Villit varpustikat p?yhistelev?t punassaan ja kullassaan puitten latvoissa, ja kimalaiset ja kolibrit yksiss? tuumin riist?v?t kukkatorvista runsaat hunajat. Ilma villiluumujen ja orapihlajain ymp?rill? v?reilee miljoonain mets?mehil?isten siipien liikkeest?, ja hippikerttuset pit?v?t ylellisi? kemuja. Suon voimakkaat l?yhk?t viettelev?t hy?nteisparvia ja k?rp?ssiepot suikahtelevat yhten? vilin?n? niit? takaa ajaessaan.

Jokaisessa ontossa puussa asustaa y?kk?siirtola. K??rmeet paistattavat p?iv?? pensaikoissa. Veden v?ki j?tt?? j?lkeens? loistavakareisia juovia, puikkelehtiessaan lampareitten poikki. Kilpikonnat v??ntyv?t k?mpel?sti puunrungoilta alas. Sammakot tekev?t soman ketteri? hyppyj? lammikosta toiseen. Kaikkea, mik? synnylt?ns? on t?h?n maankolkkaan kuuluvaa -- maanalaista, ry?miv?t? tai siivek?st? -- on tavattavana Limberlostissa; mutta ennen kaikkea se on lintujen tyyssija.

Siev?t kultarinta-kertut pesiv?t sen puitten latvoihin, mutta punasilm?iset viheri?varpuset valitsevat asuntonsa alempaa. Siell? pit?v?t kotia kellolinnut, peipposet ja rastaat. Mustiarastaita, harakoita ja variksia asustaa siell? joukottain. N?rhit ja k?rp?ssiepot torailevat herke?m?tt?, ja peukaloiset yll?pit?v?t loputonta l?rp?tyst?. Kuhankeitt?j?t riiputtavat pussinmuotoisia pesi??n oksilta ja tanagra-sirkkujen kera nokkivat suuhunsa silkki?ismarjoja ja hy?nteisi?. Illalla y?haukat kiit?v?t ilmassa ??nett?min siivin; kehr??j?linnut puhkeavat valittavaan huutoon jatkaen sit? pitk?lle y?h?n; ja p?ll?t m?ss??v?t kuunvalossa runsaine riistoinensa. Aamuh?m?riss? punarinta-satakielet her?tt?v?t jokaisen uuden p?iv?n kaiku??net kehoituksellansa: "Silm?t auk! Silm?t auk!" ja v?h?n my?hemmin kiert?v?t isot mustat korppikotkat pilvimaiseman kautta tahi liikkumattomina ilmassa kuin j??tyneet tahrapilkut vaanivat Limberlostista ja ymp?rist?st? ruokaa ja ravintoa. Ruovonp?rist?j?n kirkuna kaikuu kaiken p?iv??, mutta senkin voittaa sinihaikaran repiv? r??kyn?, jolla se panee sammakkomaailman syd?met t?risem??n: sit?vastoin p??st?? vain yksin?isi? huutoja harhaileva koskelo, joka on eksynyt laumastaan matkalla pohjoiseen ja nyt t?ytt?? r?meen valittavilla ??nill?.

Limberlostin puunlatvain lomitse puikkelehtii lintuja, joitten v?ri on loisteliaampi kuin koreimman kukkasen, joka kohottaa kasvojansa ilmaan ja valoon p?in. Allikon liljat eiv?t ole niin valkoisia kuin niiss? kalastelevat haikarat. Paimenpiiskun varttunut verso ei ole yht? syv?n v?rinen kuin sill? kiikuskelevan kuhankeitt?j?n kullanhelakka rinta. N?rhit ovat sinisemm?t kuin vuohenmiekkatupsas, jonka yl?puolella ne kinastelevat kurkku??nill??n. Peipposten purppura on hienompi kuin anisruohon. Jokaista tulikukka-m?t?st? kohti, joka lemuaa Limberlostissa, joku kardinaalilintu ylemm?ss? pensaassa hehkuu sit?kin punaisempana. Niit? ei ehk? ole enemp?? kuin muita lintuja, mutta niiden loistava v?ri ja pelk??m?t?n mielenlaatu, joka pit?? niit? alituisesti n?kyviss?, synnytt?? t?llaisen otaksuman.

Kardinaali oli haudottu orjantappura- ja sinivatukkatiheik?ss?. Is? oli sitke?, vanha leskimies, jolla oli paljon kokemuksia ja pikainen luonne. H?n oli Limberlostin kookkain ja kiistanhaluisin punavarpunen, joka vastuksetta hallitsi kuninkaana heimoansa. K?rp?ssiepot, kuningaslinnut ja lepink?iset luovuttivat h?nelle laajan liikkumisalan, eiv?tk? edes aina toraisat n?rhit saaneet kylliksi rohkeutta vastustaakseen h?nt?. Muutamia p?ivi? viime menetyksens? j?lkeen n?ki h?n hienon, t?ytel?isen nuoren naaraan, joka niin kerrassaan kahlehti h?nen katseensa, ettei h?n antanut sille pahaistakaan rauhaa, ennenkuin se salli h?nen hyv?ilyj?ns? ja kantoi ensim?isen varvun villiin ruusupensaaseen. Se oli perin ylpe? p??stess??n Limberlostin kuninkaan puolisoksi; ja vaikka se syd?mens? syvyyksiss? hetkitt?in tunsi pelkoa ylh?ist? herraansa kohtaan, ei se sit? n?ytt?nyt, sill? olihan se soreavartinen ja hienopukuinen lintu itsekin.

Se valitsi asuntonsa taiteilijan silm?ll? ja kokeneemman rakentajan arvostelukyvyll?. Vaikeaksi k?visi k??rmeitten ja oravain tunkea tuon orjantappura-tiheik?n l?pi. Valkeat marjankukat olivat tuskin herenneet houkuttelemasta puoleensa hy?nteisparvea, kun jo ruusujen tuoksu kutsui ne takaisin; niitten kuihduttua vieh?tt?v?t isot marjat kypsyiv?t ulottuville ja vetiv?t saalistajia luoksensa. Se rakensi tavallista paljoa huolellisemmin. Se oli kaunis pes?, ei l?hesk??n niin l?yh? ja vaappera kuin muitten heimolaisten yli koko nevan. Sill? oli ilmeisesti tarkoitetta pikarin kuosia ja se oli todella sirosti sisustettu pehmeill? sarahein?n lehdill?. Mutta laskiessaan ensim?isen munansa kardinaalikuningatar ainiaaksi voitti mainetta. Se oli kaunis, terve lintu, jonka ensim?inen pes?nrakentamisyritys t?ytti rakkaudella ja onnella, ja niin kerrassaan voitti se itsens? t?ss? tilaisuudessa, ett? sen oli vaikea saada ket??n vakuutetuksi siit?, ett? tulos oli sen omaa ansiota.

Sen oli tosiaan pakko nostaa nokkansa ja siipens? puolisoansa vastaan t?t? munaa puolustaakseen, sill? se oli niin tavattoman iso, ett? kuningasta ei v?hin vaivoin saatu vakuutetuksi siit?, ettei joku kehno siivellisten suvun j?sen ollut luikahtanut pes??n ja laskenut sit? emon poissaollessa. Kuninkaasta tuntui varmalta, ett? munan juttu oli jotenkuten nurinkurinen, ja h?n tahtoi kieritt?? sen pes?st?; mutta kuningatar tunsi omansa ja taisteli uljaasti sit? puolustaen. Se lis?si edelleen heid?n tulevaisuudentoiveitaan munimalla kolme uutta munaa. Senp? j?lkeen kuninkaassa kypsyi ajatus, ett? se oli eritt?in huomattava lintu, ja h?n lensi tiehens? huvimatkalle; mutta kuningatar painui hautomaan, iloisen uskon ja tyytyv?isyyden t?ytt?ess? sen mielen.

Kaikkina noina pitkin? p?ivin?, kun kuumuus k?vi ankaraksi eik? kuningas liikoja piitannut h?nen ruokahalustaan tai mukavuudestaan, se hoiteli noita nelj?? munaa vasten rintaansa ja odotti k?rsiv?llisesti. Iso muna oli sen aarre. Sit? se alituiseen hoivaili. Se k??nteli sit? monasti p?iv?ss?; ja aina tunsi se rintaansa vasten tuon erikoisen puserruksen, joka erotti sen muista. Se oli tietystikin ensim?inen kuoriutumaan, ja kuningatar tunsi saaneensa siin? kyllin, vaikka kaikki muut menisiv?tkin hukkaan; sill? t?m? muna piiskutti ihan kuuluvan ??nen, ja ennenkuin tuon ison terrakotta v?risen ruumiin silkkiset untuvat olivat edes oikein kuivuneet, nousi kardinaalinpoikanen koholle ja vaati voimakkaasti ruokaa.

Kuningas tuli katsomaan sit? ja heti tunnusti alistuvansa. H?n oli monen lupaavan kardinaalin is?, mutta ei ollut milloinkaan n?hnyt t?m?nkaltaista. Riemullisella ilakoimisellaan h?n pani kaikki Limberlostin kaiut kiirim??n. Lakkaamatta h?n pyydysteli kypsimpi? marjoja ja siemeni?. H?n ahti ruokaa pienokaisen suuhun aamusta iltaan eik? kertaakaan p??ssyt tuomaan ruokaa tapaamatta poikasta seisomassa toisten p??ll? huutaen lis??. Kuningatar oli aivan yht? ylpe? siit? ja ihan yht? hupsu sit? jumaloimaan, mutta se piti tarkkaa tili? ja antoi muille matoja kullekin vuoron per??n. Ne olivat harvinaisen somia poikasia, mutta mit? toiveita on somallakaan poikasella perheess?, jossa on ihmelapsi? Kardinaali oli yht? suuri kuin kaksi muuta poikueesta ja niin punainen, ett? itsep? sen untuvatkin n?yttiv?t purppuralla punatuilta; sen pinta, viel?p? jalatkin olivat punaiset.

H?n oli ensim?inen kapuamaan pes?n reunalle ja ensim?inen hyp?ht?m??n puunoksalle. H?n yll?tti vanhempansa l?yt?m?ll? etanan ja teki ensi lentonsa niin pitk?n matkan p??h?n, ett? h?nen jumaloiva emonsa sai miltei kouristuksia pel?tess??n, etteiv?t vain h?nen voimansa pett?isi ja h?n putoaisi suohon ja joutuisi jonkun vanhan n?lk?isen kilpikonnan uhriksi. H?n palasi kuitenkin ehe?n?: ja kuningas oli niin mieliss??n, ett? k?vi sieppaamassa h?nelle tavattoman lihavan marjan, ja istuen oksalle h?nen eteens? antoi h?nelle ensim?isen kielitunnin. Tietenkin kardinaali osasi huutaa "pii" ja "tshi" jo murtaessaan kuorensa; mutta kuningas opetti h?nt? piipitt?m??n t?sm?lleen ja ilmeikk??sti, ja h?n oppi sin? samana p?iv?n?, ett? kardinaaliperheen miehiset j?senet aina kutsuvat "tship" ja naispuoliset "tshuk". Itse asiassa h?n oppi niin kerke??n ja oli yleens? niin tarkkaavainen, ett? ennenkuin kuningas katsoi viisaaksi antaa seuraavan oppitunnin, h?n tapasi poikansa oksalla, nokka sulettuna ja kurkku paisuneena, koettelemassa omaa muodosteluansa heimon huudoista: "Vhit! Vhit! Vhit!" -- "Hio! Hio! Hio!" -- ja "Sio! Sio! Sio!" T?m? ihastutti kuningasta siin? m??rin, ett? h?n hel?hytti ne yh? uudelleen ja vointinsa mukaan auttoi poikaistansa.

H?n oli niin ylpe? pojusestaan, ett? h?n jo t?n? samana iltana ensi kertaa opetti h?nt? kunnolla pist?m??n p??ns? siipeen ja nukkumaan yksin. Muutaman p?iv?n per?st?, ollessaan varma pojan siipien kest?vyydest?, h?n opetti h?nelle lent?mist?. H?n opetti poikaa, kuinka levitt?? siipens? ja verkalleen purjehtia puusta puuhun; kuinka lent?? lyhyin ?kkimutkin v?ltt??kseen mets?st?j?n t?ht?yksen; kuinka k??nty? jyrk?sti ilmassa ja nopeaan hy?k?t? turilaan tai vihollisen kimppuun. H?n opetti sopivan kulmasuuntauksen, jolla vastustaa navakkaa tuulta, ja ett? h?nen aina tuli kohdata rankkasade p?? edell?, niin ett? vesi juoksisi h?yhenpeitett? pitkin.

H?nen ensim?inen uinti-oppituntinsa oli harvinaisen onnistunut menestykseen katsoen. Kardinaali nautti vedest? kuin sorsa. H?n kylpi, pulikoi ja melskasi niin kauan ett? emo k?vi miltei mielipuoleksi pelosta, ett? h?n saattaisi houkutella paikalle jonkun vesik??rmeen tai kilpikonnan; mutta pelko ei kuulunut h?nen luonteeseensa. H?n oppi kuivaamaan, ruokkoamaan ja siistim??n h?yhenens? ja oli niin vimmainen pit?m??n itse??n puhtaana, ett? h?n, vaikkakin vain nuorukainen, oli jo niin eritt?in lupaava lintu, ett? monikin Limberlostin siivekk?ist? asujamista k?vi h?nt? tervehtim?ss?.

Pian sen j?lkeen kuningas vei h?net pitk?lle retkelle ymp?ri suon ja opetti h?nelle miten valita soveliaat paikat matoja mets?stell?; miten etsi? lehtien alta muonaksi kelpaavia lehtit?it? ja etanoita; mitk? marjat olivat hyvi? ja mink?laisilla ruohoilla oli enimm?t ja parhaat siemenet. H?n n?ytti h?nelle, miten l?yt?? pieni? kivi? ruuan jauhamiseen ja mitenk? teroittaa ja kiilloittaa nokkaansa.

Sitten h?n k?vi k?siksi varsinaisiin musiikkiopintoihin, kuinka tuli vihelt?? ja miten laulaa ja livert??. "Hyv? miel'! -- Hyv? miel'!" viritti kuningas virtens?. "Yv? iel'! -- Yv? iel'!" matki kardinaali. N?m? laulut olivat vain kouluharjoituksia, mutta h?nen ??ness??n oli sellainen syvyys ja laajuus, joka lupasi jaloa tulevaisuutta, kunhan ik? kehitt?isi h?nt? ja kokemus her?tt?isi h?nen tunteensa. H?n oli erinomainen lauluniekka nuorukaiseksi.

Pian h?n menestyi niin oivallisesti itsens? hoidossa, ruuan l?yd?nn?ss? ja lennossa ja kasvoi niin suureksi ja omintakeiseksi, ett? teki yksin lukuisia retkeilyj? Limberlostin halki; ja niin vaikuttavat olivat h?nen mittasuhteensa ja niin taistelunhaluiset h?nen tapansa, ettei h?nen tarvinnut kokea mit??n h?irint??. Kuninkaan hallitus uhkasi totta tosiaan v?leen lopahtaa; mutta joskin h?n lie sit? pelk?illyt, h?n ei sit? ilmaissut, ja h?nen ylpeytens? ihmeellisest? j?lkel?isest??n oli p?iv?nselv?. L?pikotaisin tutkittuaan suon kardinaalin valtasi kiihke? halu p??st? pitemm?lle matkalle; ja p?iv?n toisensa j?lkeen h?n aikaili suon laitamilla, katsellen yli avarain viljeltyjen ketojen, melkein sairaana halusta koetella siipi?ns? pitk?ss?, korkeassa, raisussa ilmaretkess?.

Tulipa p?iv?, jona loppukes?n kuumuus pani suon h?yry?m??n ja kardinaali, lennellen liki sen reunoja, tunsi tuulen henk?yksen k?yv?n yl?maalta, ja pohjoista kohti levi?v?in laveitten peltojen n?keminen niin kiehtoi h?nen mielt?ns?, ett? h?n levitti siipens? ja seuraten mik?li mahdollista puitten ja aitausten muodostamaa linjaa teki ensim?isen matkansa kotoa pois. Se p?iv? oli niin ihana, ett? se ratkaisi h?nen kohtalonsa. Tuntuisihan silt?, ett? suon, jota h?nen heimonsa piti niin suuressa arvossa, olisi pit?nyt riitt?? kardinaalille, mutta eip? se riitt?nyt. Jokainen peninkulma sill? lentoretkell? lis?si h?ness? voiman ja tarmon tunnetta ja yh? kiihke?mp?? mieltymyst? laajalle levi?viin peltoihin ja metsiin. H?nen syd?mens? hytk?hti ihastuksesta saada kiikkua tuulessa, ajaa eteenp?in p?iv?paisteessa ja purjehtia korkealla, allaan ??rett?m?t, loppumattomat pellot, niityt, hedelm?tarhat ja mets?maat.

Kuuma ja ummehtunut Limberlost tuntui h?nest? onnellisesti v?ltetylt? vankilalta, ja yh?ti vain h?n uupumatta lensi suoraan eteenp?in. Lent?ess??n er??n puolituleentuneen, jokeen p?in viett?v?n viljapellon poikki kardinaali n?ki suuren joukon lintuja siell? laitumella, ja h?n laskeutui korkeaan puuhun niit? tarkkaamaan. Pian h?n tuli siihen p??t?kseen, ett? olisi somaa maistaa tuota uutta ravintoa. H?n keksi kohdan, jossa varis oli j?tt?nyt t?hk?p??n siev?sti siepattavaksi, ja tarrautuen kiinni tuppeen, kuten n?ki toisten tekev?n, ojentautui t?yteen mittaansa ja iski lujan ter?v?n nokkansa kermankarvaiseen jyv??n. Kardinaalille, joka ennen oli tukehtuakseen saanut mets?st?? r?meess? ja joka nyt oli tehnyt pitk?n kiihoittavan lentoretken, oli keijuminen vaappuvalla korrella ja jyv?n mehukkaan maidon juominen kuin ensim?inen maistinannos nektaria ja ambrosiaa. H?n nosti p??t? p??stess??n kultaiseen syd?meen ja murskaten sen pieniin murusiin maisteli sit? ja kelpoitti sen yht? ihastuneena kuin mik?kin epikurealainen uuden herkullisen ruokalajin.

Ehk?p? saisi uudet kekkerit seuraavalla kedolla. H?n p??tti lent?? viel?kin pitemm?lle. Mutta h?n oli kulkenut vain lyhyen matkan, kun muuttikin suuntaa ja k??ntyi etel??n, sill? h?nen allansa oli jotakin pitk??, kimaltelevaa, luikertelevaa, raitojen reunustamaa, ja huimaavan korkealle niiden yl?puolelle kohousi j?ttim?isi? sykomooreja, vaahteroita, jalavia ja tulpaanipuita, jotka hapuilivat ja huojuivat tuulessa; eik? kardinaali tiennyt mit? se oli. T?ynn? kummastusta h?n pudottausi yh? alemmaksi. Lintuja oli kaikkialla, monet lensiv?t ylitse ja tuikkasivat nokkansa siihen; mutta sen kirkas mutkitteleva hopea oli salaisuus kardinaalille.

Runon ja laulun kaunis joki, jonka intiaanit ensim?isin? l?ysiv?t ja sitten ranskalaiset, oli nimelt??n Ouabache; se kiemurteleva, kimalteleva joki, jota Logan ja Me-shin-go-me-sia rakastivat; ainoa joki, joka saattoi houkutella Wa-ca-co-nahin Salamoniesta ja Mississinewasta; joki, jonka hopeisten sykomoorien ja j?ttil?isvaahterain alla Godfrey-p??llikk? matkusti monta peninkulmaa sijoittaakseen leiritulensa, se joki ei ollut koskaan ollut kauniimpi kuin t?n? verrattomana syysp?iv?n?.

Sulat puristettuina tiukasti kiinni ruumiiseen kardinaali laskeusi salavaan ja kumartui katsomaan kiihkeydest? v?r?hdellen ja tuiskahuttaen kimakoita huutoja: "tship, tship", sill? siin? oli h?nt? ihan vastap??t? iso punavarpunen, joka ei n?ytt?nyt sopuisalta eik? aralta. H?n luikahutti raikuvan taisteluhaasteen: "tship!" joka lingottiin takaisin h?nelle heti, kun se oli p??ssyt h?nen nokastaan. Kardinaali kohotti harjaansa ja puoleksi nosti siipi?ns? j?ykist?en ne survaisuun; lintu siin? vastap??t? teki samoin. H?mm?styneen? h?n ojentautui t?yteen mittaansa sukkelasti astahtaen pikku askeleen sivulle, ja toinen lintu ojentausi koholle ja siirtyi sivulle juuri niinkuin h?nkin. Se oli kardinaalista liikaa h?rn??mist?. J?nnitt?en joka lihaksen h?n teki ?kkihy?kk?yksen h?pe?m?t?nt? muukalaista vastaan.

H?n iski veteen niin voimakkaasti, ett? p?rskeet lensiv?t salaviin, ja j??lintu, joka istui kannolla vastap??t? h?nt? ja vaani matalikolta mutuja, n?ki sen. Se levitti nokkansa ja r?h?hti pauhaavaan nauruun, niin ett? sen ??ni kaikuen kiiti niemelt? niemelle jokea alas. Kardinaali tuskin tajusi, miten p??si pois, mutta uuden opetuksen h?n oli saanut. Tuo kaunis kimalteleva, luikerteleva ilmi? oli vett?, ei paksua, haaleata, mustaa nevavett?, vaan puhdasta, raitista, hopeista vett?. H?n ravisti sulkiaan, h?pe?st? tuntien olevansa astetta punaisempi; mutta nauru ei saanut karkoittaa h?nt? pois. Kaikki oli h?nest? aivan liian ihanaa. Lyhyen hetken per?st? h?n uskaltausi alas ja otti pienen siemauksen, ja se oli ensim?inen oikea juoma h?nen el?m?ss??n. Voi, mutta sep? vasta oli hyv??!

Sammutettuaan kuumuuden ja pitk?n matkan synnytt?m?n janonsa h?n rohkaisi mielens? ottamaan kylvyn, ja siin? oli uusi ja ihastuttava kokemus. Kuinka h?n polski ja melskasi ja p?rskytteli hopeapisaroita ilmaan! Kuinka h?n sukelteli, liotti ja vilvoitti itse??n t?ss? loiskuvassa vedess?, jossa sai viipy? niin kauan kuin tahtoi ja p?ristell? kylliksens?; sill? h?n saattoi n?hd? pohjan pitk?lti joka suuntaan ja helposti v?ltt?? jokaisen yrityksen tehd? h?nelle pahaa. H?n oli niin m?rk?, kun kylpy oli lopussa, ett? tuskin saattoi p??st? pensaaseen kuivaamaan ja suorimaan sulkiansa.

Kerta p??sty??n kunnolliseen asuun h?n muisti vedess? n?kem?ns? linnun ja palasi salavaan. Siell? kimaltelevan joen syvyydess? kardinaali keksi itsens?, ja h?nen syd?mens? paisui oikeutetusta ylpeydest?. Oliko tuo leve?, t?ytel?inen rinta h?nen? Miss? oli h?n n?hnyt mit??n muuta kardinaalia, jolla oli niin iso t?yht?, ett? se huojui tuulessa? Kuinka suuret ja mustat olivatkaan h?nen silm?ns?! ja h?nen partansa oli melkein yht? pitk? ja k?h?r?inen kuin is?nkin. H?n levitti siipens? ja ihaili niiden kaartoa ja k??nteli ja keikutteli pyrst??ns?. H?n somisti itsens? kerta uudelleen ja laitteli jokaista sulkaa. H?n kiilloitti niskaansa takaap?in siipiens? nen?ll?, pisti p??ns? niiden alle ja hitaasti veti sit? kerta kerran per?st? pois silitt??ksens? harjaansa. H?n kieppui ja keikkui. H?n kiikkui ja p?yhisteli, ja jokainen vilahdus koostansa ja kauneudestansa, mik? sattui h?nen silm??ns?, t?ytti h?net ylpeydell?. H?n rehenteli kuin riikinkukko ja l?rp?tteli kuin n?rhi.

Kun h?n ei en?? voinut l?yt?? mit??n ihailtavaa, niin jokin muu kahlehti h?nen tarkkaavaisuutensa. Kun h?n viskasi "tship"-huutonsa, niin kuului virran takaa vastaus: "tship"; siell? ei varmastikaan ollut mit??n kardinaalia, niin ett? h?n ep?ilem?tt? kuuli oman ??nens? kuten n?ki itsens?. H?n valitsi silm??npist?v?n oksan ja l?hetti sielt? ter?v?n huudon: "tship!" yli vetten, ja se tuli samallaisena h?nelle takaisin. Sitten h?n ??nteli lempe?sti ja hell?sti, niinkuin h?nen oli tapana Limberlostissa tehd? pienelle lempisiskollensa, joka useasti tuli istumaan h?nen vierelleen vaahteraan, miss? h?n nukkui, ja lempe?n? ja hell?n? palasi vastaus. Silloin kardinaali ymm?rsi. "Vhit! Vhit! Vhit!" H?n vihelsi sen kovaa ja vihelsi sen hiljaa. "Tiri! Tiri! Tiri!" H?n vihelsi sen hell?sti ja tiukasti ja k?skev?sti. "Hio! Hio!" "Hip! Hip! Hip! Hip!" T?m?n hel?ht?v?n k?skyn kuullen saapui joka lintu, niin kaukaa kuin virta kantoi h?nen ??nens?, tiedustamaan ja pys?htyikin ihailemaan. Yh? uudelleen h?n kaiutti jokaisen muunnoksen, mink? kykeni keksim??n. H?n yritti uljaasti livert?? ja vieretell?, ja sitten h?n, syd?n niin tulvillaan iloa, ettei ennen milloinkaan, puhkesi raikuvaan lauluun: "Hyv? miel'! Hyv? miel'! Hyv? miel'!"

Illan tullen h?n muuttui levottomaksi ja rauhattomaksi, niin ett? verkalleen soluili takaisin Limberlostiin; mutta se p?iv? sittenkin ainaiseksi riisti h?nelt? halun pysy? r?meen lintuna. Y?ll? h?n levottomasti p?rhisteli h?yheni??n ja tunnusteli tulisiko tuulenhenk?yst? niityilt?. H?n oli j?lleen maistavinaan jyv?? ja kirkasta vett?. H?n ihmetteli kuvaansa virrassa ja ik?v?itsi ??nens? kaikua, kunnes alkoi unissa sipist?: "Vhit! Vhit! Vhit!" Aivan aamun koittaessa muuan punarinta-satakieli her?tti h?net laulaen: "Silm?t auk'! Silm?t auk'!", ja h?n vastasi unisena: "Tir! Tir! Tir!" Tovin takaa punarinta lauloi toistamiseen erinomaisen pehme?sti ja hell?sti: "Silm?t auk', kiuru! Silm?t auk', kiuru! Silm?t auk'! Silm?t auk'!" Nyt kokonaan valveutuneena kardinaalikin luikkasi riemukkaasti: "Hyv? miel'! Hyv? miel'!", ja sittenp? ei kulunut pitk?? aikaa, ennenkuin h?n oli matkallansa kohti kimaltelevaa jokea. Se oli entist? ehompi, ja jokainen seuraava p?iv? tapasi h?net herkuttelemasta viljapellossa ja kylpem?st? v?lkehtiv?ss? vedess?; mutta aina h?n illan suussa palasi perheen luo.

Kun mustat hallat alkoivat riipi? Limberlostia ja ravinto oli enimm?kseen supistunut kuiviin siemeniin, niin tulipa p?iv?, jolloin kuningas j?rjesti joukkueensa ja antoi taikamerkin. Iltah?m?riss? h?n johdatti heid?t etel??n, peninkulman toisensa per?st?, kunnes heid?n hengityksens? k?vi lyhyeksi ja tuo outo lento alkoi kivist?? heid?n siipi?ns?; mutta joelle tehtyjen retkien johdosta oli kardinaali muita vahvempi ja helposti pysyi kuninkaan rinnalla. Varhain aamulla, ennenkuin edes punarinta-satakielet havahtuivat, kuningas laskeusi Floridan nevamaille. Mutta kardinaali oli kadottanut kaiken mieltymyksen r?meiss? el?miseen, niin ett? h?n uppiniskaisesti l?ksi liikkeelle omin nokkinsa ja lyhyess? ajassa l?ysikin toisen joen. Se ei ollut vallan yht? ihastuttava kuin tuo kimalteleva joki; mutta kaunishan oli sekin, ja sen liev?sti loivalla rinteell? oli appelsiinitarha. Sinne kardinaali j?i saaden aivan syd?mens? toiveitten mukaisen talvikodin.

Seuraavana aamuna kultakiharainen tytt?nen ja valkohapsi vanhus k?viv?t k?sikk?in hedelm?tarhan l?pi. Lapsi n?ki punavarpusen ja heti vaati sen omaksi nimikokseen, ja samana p?iv?n? julistettiin, ett? eritt?in ankarat ajat uhkaisivat sit?, joka kiusaisi tai edes s?ik?hdytt?isi kardinaalia. Siten alkoi linnulle t?ydess? turvallisuudessa sarja p?ivi?, jotka olivat sulaa ihanuutta. Hedelm?tarha ihan kuhisi hy?nteisi?, joita houkutteli v?kev? tuoksu, ja toukat koversivat kuorta. Ruoka oli melkein yht? hyv?? kuin Limberlostissa, ja olihan aina joki, mist? juoda ja miss? p?rskytell? mielin m??rin.

Noina p?ivin? lapsonen ja vanhus oleilivat hedelm?tarhassa tuntikausia tarkastaen lintua, joka n?ytti joka p?iv? k?yv?n isommaksi ja koreammaksi. Kuinka upealta vaikuttikaan h?nen nyt loistavan punainen kardinaalinvaippansa vahanvihreit? lehti? vasten! Kuinka kookkaalta ja hohtavalta n?yttik??n lintu leikkis?sti kiit?ess??n ja puikkelehtiessaan kermanv?risten kukkasten keskell?! Ja kuinka pikku tytt?, k?det ristittyin?, palvoi h?nt?, kun h?n, kaula turpeana, kiikkui ylimm?ll? oksalla ja lauloi el?hytt?v?? lauluansa yh?ti uudelleen: "Hyv? miel'! Hyv? miel'!" Joka p?iv? he tulivat n?kem??n ja kuulemaan. He ripottelivat leiv?nmurusia; ja kardinaali tuli niin yst?v?lliseksi, ett? tervehti heid?n tuloaan reippaalla huudolla: "Tship! Tship!" jota ihastunut lapsonen yritti j?ljitell?. Pian heist? tuli niin hyv?t yst?v?t, ett? n?hdess??n heid?n l?henev?n h?n rupesi vienolla ??nell? kutsumaan: "Tship! Tship!" ja j?i sitten silm?t py?rein? ja p?? kallellaan odottamaan h?nen vastaustaan.

Toisinaan joku h?nen perheens? j?sen l?ysi Nevoilta tiens? hedelm?tarhaan, mutta kun kardinaali oli alkanut tuntea jotakin omistusoikeuden tapaista, n?rk?styi h?n pahasti tunkeilijalle ja l?ksi kuin tulinuoli t?t? takaa ajamaan. Milloin hyv?ns? t?m? kokemus sattui jollekulle kulkurille, palasi t?m? r?meille mieless??n my?nneskellen, ett? appelsiinitarhan kardinaali oli v?hint??n kaksi kertaa niin iso ja vahva kuin h?n ja niin h?mm?stytt?v?n punainen, ett? se oli kerrassaan ihme ja kumma.

Er??n? p?iv?n? nousi liev? tuulonen pohjoisesta ja huojutti appelsiinipuitten oksia, kantaen niiden tuoksun halki maan ulos merelle asti ja levitt?en tilalle viile?n, hienon, pist?v?n hajun. Kardinaali kohotti p??t? ja vihelsi utelevan ??nen. H?n ei ollut varma, etsiskelih?n vain matoja ja ennusteli onnea ehein, t?ytel?isin s?velin: "Hyv? miel'! Hyv? miel'!" Uudelleen tuuli pyyhk?isi hedelm?tarhaa ja niin voimakkaana, ett? t?ll? kertaa siit? ei voinut erehty?. Kardinaali pyr?hti ylimm?lle oksalle, t?yht? pystyss? ja pyrst? hermostuneesti vavahtaen. "Tship! Tship!" h?n huuteli kiivaan itsep?isesti. "Tship! Tship!"

Tuuli tuli nyt navakkana ja kest?v?n?, aivan toisenlaisena kuin mit? kardinaali milloinkaan oli tuntenut, sill? sen viile? henk?ys kertoi p?iv?paisteessa murtuneista j??peitteisist? kentist?. Sen kostea tuntu tuli ry?ppyisist? sadekuuroista, jotka huuhtelivat pohjanpuolen kasvoja. Sen ohut tuoksu johtui tuhansien puhkeamassa olevien lehtien ja orastavien, nuorten taimien sekoituksesta: sen v?kev? lemu oli osmank??mien siitep?ly?.

Limberlostin puolella oli vanha Luonto-emo puhisten ja kohisten k?ynyt k?siksi jokavuotiseen suursiivoukseensa. Tehokkaalla luudallansa, maaliskuun ahavalla, h?n lakaisi puhtaaksi joka sopen ja raon. Pesusoikossansa, jonka huhtikuun kuurot t?yttiv?t yli reunojen, h?n peseskeli koko luomakunnan kasvoja, ja jos n?m? toimenpiteet eiv?t riitt?neet aikaansaamaan h?nen mielens? mukaista puhdistusta, antoi h?n lopullisen kiilloituksen raekuuroilla. Kimalteleva joki t?yttyi yli ?yr?ittens?; murtaen j??t ja kulettaen rikkakuormaa se vy?ryi merta kohti. J?? ja lumi eiv?t olleet aivan lopen h?vinneet; mutta kauan kohtuinen maaemo vaaliskeli lapsiansa. Se kyyristeli joka askeleella, sill? maa kiehui el?m??. Madot ja koppakuoriaiset ponnistausivat valoon ja l?mp??n. Ty?nt?en syrj??n mullan ja lehdet p??lt?ns? vuokot ja orvokit kohottivat hentoja kullanvihreit? p?it??n. Mahla virtaili, ja lehdett?m?t puut peittyiv?t paisuviin silmuihin. Hienot sammalet hiipiv?t jokaista lahovaa hirrenp??t? pitkin. Kivien ja aitojen j?k?l?t saivat tuoreen, lukemattomin harmaan ja viheri?n vivahduksin luodun maalauksen. Tuhannet kukkaset ja k?ynn?kset versoivat maasta peitt??kseen viime vuoden m?t?nev?t lehdet. "Hautojen kaunis runsas tukka" luikerteli yli niittyjen, levisi tienvarsille ja verhosi jokaisen paljaan paikan.

Limberlost her?ili el?m??n ennen peltoja ja jokeakin. Kautta talven se oli ollut paikoista alastomin ja kolkoin, mutta nyt ilmeniv?t palaavan kev?imen varhaisimmat merkit sen sotaisessa musiikissa, sill? kun lehv?sammakko puhaltaa pilliins? ja h?rk?sammakko rummuttaa, yhtyv?t lintujen ??net pian niihin. Osmank??mit olivat ensim?iset kukkimaan, ja sitten seurasivat uskomattoman lyhyess? ajassa kaislat ja ruovot, ja viinik?ynn?kset muodostivat ik??nkuin huojuvan viheri?n meren, ja paisuvat umput olivat aivan halkeamaisillaan. Yl?maassa savu kiemurteli sokeriruokokenttien ja mets?naukeamien ylitse; metsiss? el?imet her?iliv?t pitk?st? unestaan; sardelli alotti taas koskaan p??ttym?tt?m?n matkansa yl?s kirkasta jokea my?ten; viheri?t p?lvet verhosivat kumpuja ja laaksoja; ja pohjanpuoli maata oli valmis ottamaan vastaan kotiinsa palaavat rakkaimmat kev?taarteensa.

Yl?ilmoista helisiv?t nuo ensim?iset iloiset s?velet, kohoten l?hemm?lt? Luojan istuinta kuin mink??n muun linnun: "Kev?t kiirehtii! Kev?t kiirehtii!" Pitk?s??riset peltoraukat kaahailivat ymp?ri Limberlostissa ja jokea pitkin, viskoen pilvimaailmastaan huutojansa: "Titterili! Titterili!" Hedelm?tarhan punarinta-satakielet vetiv?t viime vuoden ruohon kauan sitten kuivuneita lehti? lumen alta niill? sisustaakseen savisein?isi? pikaripesi??n; ja sinikertut asustivat ontossa omenapuussa. Aidan ylimm?ll? leve?ll? poikkipuulla kyyhkyset kokoilivat harvoja jykevi? puikkojaan ja risujaan yhteen. Siin? oli niin erinomaisen hyv? kehdon paikka heille. Tuulen puremat, lahot vanhat pienat olivat aivan samaa v?ri? kuin hommakas kyyhkysmuori. Sen punareunainen silm? sopi taustaan kuin pieni punainen j?k?l?n myker?. Varmaankaan ei kukaan koskaan keksisi sit? sielt?. Limberlost ja kimalteleva joki, pellot ja mets?t, tiet? reunaavat pensaat ja aitaukset, kannot, rungot, ontot puut, viel?p? Maaemon paljas ruskea rinta, kaikki odotti saadakseen tuudittaa kukin omaansa j?lleen; ja salattuja ihmeit? oli, ett? kukin palasi omalle paikalleen.

Ilma oli huumaava. Tuulen kantamat hienot, voimakkaat, ihastuttavat tuoksut, auki k??riytyvien lehtien, j??veden huuhtomien kasvien ja ensi siitep?lyn lemu oli kuin el?m?nnestett? ihmiskunnalle. Elukat ulkona kedolla olivat suorastaan juopuneita siit? ja kautta talven kuivalla ruokitut karjalaumat l?ksiv?t ensi kertaa laitumelle p?? koholla, peuhaten, ammuen ja kirmaten kuin mitk?kin hurjimukset.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet