Read Ebook: Kardinaalin laulu: Kertomus lintumaailmasta by Stratton Porter Gene Impiwaara Heikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 299 lines and 23051 words, and 6 pages

Ilma oli huumaava. Tuulen kantamat hienot, voimakkaat, ihastuttavat tuoksut, auki k??riytyvien lehtien, j??veden huuhtomien kasvien ja ensi siitep?lyn lemu oli kuin el?m?nnestett? ihmiskunnalle. Elukat ulkona kedolla olivat suorastaan juopuneita siit? ja kautta talven kuivalla ruokitut karjalaumat l?ksiv?t ensi kertaa laitumelle p?? koholla, peuhaten, ammuen ja kirmaten kuin mitk?kin hurjimukset.

Pohjoistuuli, joka tulla pyyh?lti j?isilt? koleuksilta, tempasi mukaansa t?m?n kev?isen tuoksun ja kantoi sen appelsiinitarhoihin ja Nevoille; ja kiihtyneen? nielaistuaan henk?yksenkin sit? kardinaali hehkuen lenn?hti halki hedelm?tarhan, sill? kenenk??n opettamatta h?n tiesi, mit? se merkitsi. Kutsu oli tullut. Joutop?iv?t olivat ohitse.

Oli aika l?hte? kotiin, aika reuhata hurjassa hilpeydess?, aika k?yd? kosiskelemassa, aika armastella, aika ottaa omansa, etsi? kumppani ja rakentaa pes?. Koko sen p?iv?? h?n lent?? r?pytteli sinne t?nne, hermostuneena tuon tuntemattoman pelosta ja vavisten suloisesta odotuksesta; mutta h?m?r?n tullen h?n aloitti matkansa pohjoista kohti.

Sivuuttaessaan Nevat h?n liikutti siipi? verkalleen ja tuon tuostakin l?hetteli alas vaativan kutsunsa "tshipI", mutta vastaustapa ei kuulunutkaan. Silloin kardinaali ?lysi, ett? pohjatuuli oli saattanut oikean sanoman, sill? kuningas oli seurueineen h?nen edell?ns? matkalla Limberlostiin. Peninkulman toisensa j?lkeen h?n lailla liekin liehuvaisen kiisi halki sinimustan y?n, eik? kest?nyt niink??n kauan, ennenkun h?n saattoi eroittaa pimeydess? v?lk?htelev?n pilkun, joka piirti pilvi? h?nen edell?ns?. Kardinaali lensi j?rk?ht?m?tt? suoraa suuntaa, kunnes voitonriemun syk?hytt?ess? syd?nt? ponnahti yl?s lennossaan ja sielt? kaukaa korkeudestansa lenn?tti alas p?yhke?n ja vaateliaan kutsun kuninkaalle ja t?m?n seurueelle, purjehtiessaan samalla heid?n ylitsens?, ja h?visi n?kyvist?.

Oli viel? y?h?m?r?, kun h?n lensi poikki Limberlostin, laskeutuen kyllin alas n?hd?kseen sen paljastetut oksat, siepatakseen vilahduksen sen paisuvien umppujen viheri?st? v?rist? ja kuullakseen sen sammakoiden milloin ??nekk??mm?n milloin hiljaisemman kurnutuksen. Mutta h?nen lennossaan ei ollut v?h??k??n empimist?. Suoraan ja varmasti h?n kiid?tti tiet?ns? kohti kimaltelevaa jokea: vain muutamia peninkulmia viel?, ja h?nen silm??ns? sattuivat sen kev?tt? tulvehtivat kuohuvat vedet. ?kki? ampaisten alas h?n tuikkasi hehkuvan nokkansa sen rakastettuun veteen; sitten h?n lensi kauniiseen vanhaan monihaaraiseen sumakkipuuhun ja pisti p??ns? siiven alle, lyhyen unen ottaakseen. H?n oli suorittanut tuon pitk?n lennon yhteen menoon, polveilematta, ja h?n oli uninen. Ylen tyytyv?isen? h?n p?rhisti h?yhenens? ja sulki silm?ns?, sill? h?n oli kimaltelevan joen ??rell?; ja tulisi uusi vuodenaika, ennenkun appelsiinitarhassa j?lleen soisi h?nen rohkaisunsa: "Hyv? miel'! Hyv? miel'!"

"Vesi vie! Vesi vie!" ennusti kardinaali.

H?nest? tuntui heti ensi hetkest?, ett? sumakkivanhus vastasi ihanteellisen asunnon mielikuvaa. H?n asettui er??lle oksalle ja j?rjestelless??n h?yhenpukuaan ja nokkiessaan viime vuoden happamia kuivia marjoja h?n l?hetti maailmalle ennustuksensa. Luonto-emo todisti oikeaksi h?nen tietonsa l?hett?en kohisevan rankkasateen, mutta h?n ei pienint?k??n piitannut kastumisesta. H?n tiesi miten k??nt?? punaisen vaatetuksensa mit? mainioimmaksi vedenpit?v?ksi takiksi; niinp? h?n painoi alas t?yht?ns?, tasoitti h?yhenens? ja rohkeasti kest?en huhtikuun valelun h?n yh? edelleen huusi vett?. H?n tiesi n?ytt?v?ns? koreammalta sen menty? ohitse, ja h?n n?ytti tiet?v?n my?skin sen, ett? jokainen p?iv?, aurinkoinen tai sateinen, veisi h?net l?hemm?s h?nen syd?mens? toiveita.

H?n oli oikea teikari odotellessaan. Aamusta iltaan h?n kylpi, suki sulkiaan, paistatteli p?iv??, hyp?hteli ja kisaeli. H?n p?yhisteli ja luikkaili lakkaamatta. H?n anasti sumakkipuun vaatien sit? aivan omakseen ja tappeli lujasti sen omistamisesta monia tungettelijoita vastaan. Se kasvoi tihe?mets?isell? rinteell?, ja kimalteleva joki virtasi kohisten ruohoisten t?rmien v?liss?, joiden juurella paisuruohoja kasvoi valkoisenaan. Sen ymp?rille oli ker??ntynyt vahvaksi viidakoksi Amerikan melooneja, villej? viinik?ynn?ksi?, kuusamia ja erilaisia orapihlajia, jotka houkuttelivat luoksensa matoja ja hy?nteisi?; ja aivan vanhan mutkittelevan aidan takana oli jokeen viett?v? kesanto muhevaa multaa, joka pian kynnett?isiin maissille, ja t?ll?in lukemattomat isot lihavat toukat k??ntyisiv?t esiin.

H?nen oli pakko melkeinp? joka hetki heitt?yty? tappeluihin asumuksensa puolesta; oli jotakin erikoisen kaunista tuossa vanhassa haarakkaassa pensaspuussa, joka veti puoleensa kodin katsojia. Vakava punarinta-satakielipariskunta alkoi laittaa asuntoa itselleen siihen samana aamuna, jolloin kardinaali saapui, ja pari mustaarastasta yritti vallata sen ennen ehtoota. Punarinnat tuottivat h?nelle vain v?h?n vaivaa. Ne olivat helposti voitetut, ja heikon vastarinnan j?lkeen asettuivat taloiksi oratuomeen ylemp?n? rinnett?; mutta ilma oli t?ynn? "tship" -huutoja, puheen p?rin?? ja punaisia ja mustia h?yheni?, ennenkuin rotevat mustatrastaat tunnusti tapanneensa. He olivat vanhoja asukkaita ja tiesiv?t mit? ovat toukat ja nuoret jyv?t, mutta he tunsivat my?skin, milloin saivat nokalleen, ja he siirtyiv?t jokea alas vaivaistammeen, yritt?en vakuuttaa toisillensa, ett? seh?n oli se paikka, jota he alunpit?en olivat tavoitelleet.

Kardinaali j?i rehentelem??n ja p?yhistelem??n sumakkipensaaseen, mutta syd?mess?ns? h?n tunsi toimiskelunsa yksin?iseksi. Koska h?n oli kuninkaan poika, oli h?n aivan liian ylv?s kerj?t?kseen itselleen aviokumppania, ja sit? paitsi vei sumakkipensaan vartioiminen kaiken h?nen aikansa; mutta h?nen silm?ns? olivat avoinna kaikelle mit? tapahtui h?nen ymp?rill??n, ja h?n kadehti syv?sti mustanrastaan kiilt?v??, uskollista pikku mielitietty?. H?n melkeinp? liikoja j?nnitti ??nt?ns? yritt?ess??n lemmenlaulussa kilpailla kiurun kanssa, joka kiikkui pilvien seassa joen toisella puolen olevan niityn yl?puolella ja vuodatti alas puolisolleen laulussa jumaloivan lempens? ja mieltymyksens?. H?n kirkaisi niin julman kateellisen "tship"-huudon rakastelevalle peltoraukka-parille, ett? ne l?htiv?t painaltamaan pakoon joen ahdetta alas tiet?m?tt?, ett? rikos, mist? heit? syytettiin, oli vain se ett? he olivat naimisissa eik? h?n ollut. Kyyhkysist? taas, jotka jo olivat hautomassa muniaan linja-aidalla vaahterain alla, ei kardinaali oikein tiennyt, mit? arvella.

H?n oli yksin, h?n oli rakkauden kaipuusta sairas, ja h?nell? oli hallussaan hienoin rakennuspaikka joen varrella puolisoansa varten, mutta kun t?m? oli niin hidas saapumaan, oli h?nest? vaikeata siet?? toisten uskollisuutta h?nen itsens? odottaessa totista lempe?; mutta kardinaali arveli, ettei h?n milloinkaan saattaisi niin kokonaan unohtaa itse??n, ett? j?ljittelisi tuon uroskyyhkysen esimerkki?. Eih?n se osoittanut v?h?isint?k??n arvokkaisuutta: se oli niin makoileva, ett? oli aivan h?pe?llist?. Se ahtoi arvokkaan k?rttil?iseukkonsa ihan huolestuttavan t?yteen ruokaa; se takertui pes?n reunaan kiinni ja yritti auttaa hautomisessa, niin ett? miltei ty?nsi vaimonsa pois munilta. Se kiusasi sit? hyv?ilyill??n ja kuherteli lemmenlauluaan, kunnes joka ainut aidassa asustava orava tunsi h?nen historiansa juurta jaksain. Kardinaalin k?rsiv?llisyys oli hioutunut niin ohuelle ter?lle, ett? h?n er??n? p?iv?n? iski kyyhkysen kimppuun ja kiskaisi sen sel?st? ison tukun sulkia. Palattuaan sumakkiin h?nen t?ytyi tunnustaa, ett? h?nen kiukkunsa johtui aivan yht? paljon siit?, ett? h?nell? ei ollut ket? rakastaa kuin siit?, ett? kyyhkynen oli niin vastenmielisen armasteleva.

Joka huomen toi uusia tulokkaita, -- py?reit? nuoria naaraita, pitk?ll? loma-ajallaan somistaneita ja koppavia uroksia, jotka esiintyiv?t upeimmissaan ja uljaimmissaan, ja jokainen laulaja melkeinp? halkaisi kurkkunsa koettaessaan kahlehtia pyyt?m??ns? puolisoa. Ne tulla pyyh?lsiv?t alas joen rinnett?, kuin mitk?kin punaiset, kultaiset, siniset ja mustat raketit; kiikkuivat raidoissa, p?risteliv?t vedess?, puhkesivat s?velvirtoihin, mik?li mahdollista korskeilivat komeudellaan ja soitollaan; ja aika ajoin ne kiihke?sti tappelivat, kun huomasivat, ett? naaraat, joita he kosiskelivat, suosivatkin heid?n kilpakumppanejansa ja halusivat vain olla yst?vyksin n?iden kanssa.

Kardinaalin mieli pimeni, h?nen n?it? tarkastellessaan. Ei ollut ainuttakaan j?sent? h?nen omasta perheest??n heid?n parissaan. H?n s??litteli itse??n miettiess??n, oliko kohtalolla h?nenkin varallensa samat koettelemukset, joita h?n n?ki toisten k?rsiv?n. Voi noita kauheita untuvaisia naikkosia! Kuinka ne keimailivat! Kuinka ne virnakoivat! Kuika ne silittiv?t ja laittelivat sulkiaan ja kuinka ne puoliavoimin nokin ja s?ihkyvin silmin hyppiv?t yh? l?hemm?ksi, ik??nkuin lumottuina. Palavat laulajat, kaula turpeana, lauloivat laulamistaan lopen hurjina intohimoisessa rukouksessaan, mutta juuri kun he tunsivat olevansa varmoja siit? ett? heid?n pienet armaisensa antautuisivat, niin joutuikin n?iden istuinpuuksi et??ll? pensastossa oleva virpi eik? auttanut muu kuin k?rsi? katkera vastoink?yminen, seurata niit? ja alkaa alusta uudelleen. Kolmena viime p?iv?n? kardinaali oli tarkannut, kuinka h?nen serkkunsa, punervarintainen nokkavarpunen, ilmaisi kiihke?t? rakkautta aivan erikoisen vieh?tt?v?lle pikku naaraalle, joka ilmeisesti rohkaisi h?nen l?hestymist??n, mutta lopulta n?kikin h?nen j??v?n istumaan oksalleen niin valjuna ja lohduttomana kuin kuka inhimillinen rakastaja tahansa, kun h?n huomaa, ett? tytt?, joka on keimaillut h?nelle kes?kauden, kuuluukin toiselle miehelle.

Kardinaali lehahti korkeimman sykomoorin ihan ylimp??n huippuun ja katseli yli tienoon Limberlostiin p?in. L?hte?k? sielt? etsim??n r?mepuolisoa oman heimonsa parista? Se oli siet?m?t?n ajatus. Asiat alkoivat tosiaan k?yd? vakaviksi. Ei yksik??n lintu kimaltelevan joen varrella ollut sukinut ja koreillut tai pit?nyt ??nt? enemm?n kuin h?n. Oliko se kaikki hukkaan heitetty?? T?h?n aikaan h?n jo aivan varmaan oli odottanut tuloksia. T?n? aamuna viimeksi h?n oli paisunut p?yhkeydest? kuullessaan n?rhi-rouvan sanovan toraisalle miehelleen toivovansa, ett? voisi vaihtaa h?net kardinaaliin. Eik? kiltti kyyhkysrouva pys?htynyt sumakkipensaan alle, heitetty??n hautomisen ottaakseen aamuvalelunsa hiedassa, ja tuijottanut h?neen peitt?m?tt?m?n ihastelevana? Ep?ilem?tt? h?n hartaasti toivoi, ett? h?nen arkiaikaisella, paksulla miehell??n olisi tulipunainen takki. Mutta oikea kiitos l?htee vain oman sukupuolen taholta, ja vain tunti sitten oli leivonen kertonut, ett? h?n ei t?hystyspaikaltaan pilvien p??lt? voinut n?hd? miss??n ket??n niin loistavaa laulajaa kuin sumakkipuun kardinaalin. N?ist? syist? h?n pysyi vakuutuksessaan, ett? h?n tosiaankin oli prinssi; ja h?n p??tti j??d? valitsemaansa asuntoon ja lumousvoimillaan pakottaa kauneimman pikku kardinaalineidon niilt? main etsim??n h?nt?.

H?n suunnitteli kaiken eritt?in huolellisesti. Kuinka neito kuulisi h?nen ihanan laulunsa ja tulisi h?nt? silm?isem??n; kuinka h?nen kokonsa ja komeutensa vangitsisi neidon; kuinka t?m? arkana tulisi, mutta tulisi, tietenkin, saamaan h?nen hyv?ksymisens?; kuinka h?n suostuisi tyytym??n neitoon, jos t?m? h?nt? kaikissa suhteissa miellytt?isi; kuinka neito olisi h?nelle altis ja uskollinen; ja kuinka h?n t?ydellisesti hyv?ksyisi h?nen kotinsa valinnan, sill? sumakkipensas oli vieh?tt?v?n kauniilla paikalla ja yht? hyv? pes?n rakentamiseen. Monet p?iv?t h?n oli p?yhkeillyt, pilkkaillut, vaatinut voittelolle, olipa viime p?iv?n? alentunut melkeinp? mielistelem??n, mutta eip? yksik??n kirkassilm? kardinaali-impi tullut tarjolle.

Er??n ruskean rastaan toimiskelut tekiv?t h?net kateudesta villiksi. Rastas tuli hiljaa soljuen yl?s jokiahdetta, ruosteenkarvainen, hiipiv? olio viidakosta, ja asettuen orjantappurapensaaseen juuri vastap??t? sumakkia lauloi tunnin verran taivasalla. Ei ollut mahdollista luoda sen parempaa musiikkia. Se oli kudottu tuoreeltaan h?nen mielikuvituksensa loimista ja kuteista. Se laulu oli niin tulvillaan kev??n iloa ja riemua, s?veli?, jotka niin syv?sti v?risiv?t rakkauden kerj??mist? ja intohimon hell?sti tykkiv?? tuskaa, ett? sen p??ttyess? puolitusinaa ihailevia rastasneitoja oli ker??ntyneen? ymp?rille. Huolellisesti ja tarkoin ruskea rastas valitsi niist? miellytt?vimm?n, ja t?m? seurasi h?nt? viidakkoon kuin loihdittuna.

Siin? oli kardinaalin unelma toteutuneena toiselle suoraan h?nen silmiens? edess?, ja se t?ytti h?net kateudella. Jos tuo halpa, ruskea lintu, joka luikahti esiin kuin olisi sill? ollut varkaus tunnollansa, saattoi n?ytt?ytym?ll? ja tuntikauden laulamalla voittaa puolison, miksik? ei h?n, koko mets?n komein lintu, voisi julkisesti upeillen suloinensa ja esitt?en lauluansa saavuttaa ainakin samanlaista menestyst?? T?ytyisik? h?nen, uljaimman, kaikista muhkeimman kardinaalin, l?hte? etsim??n puolisoa mink? tavallisen linnun lailla hyv?ns?? Pois sellainen ajatus!

H?n l?hti joelle kylpem??n. L?ydetty??n kohdan, jossa vesi virtasi kristallikirkkaana valkean kalkkikivipohjan ylitse, h?n peseytyi, kunnes tunsi, ettei voinut tulla kiilt?v?mm?ksi. Sitten kardinaali siirtyi mieluisimpaan aurinkotupaansa ja lehahtaen oksalle nosti sulkansa pystyyn ja lekotteli p?iv?npaisteessa, ravisteli ja koristeli itse??n, kunnes oli siisteimm?ss? kunnossa.

Vanhan sumakkipuun kaikkein korkeimmalla oksalla istuen h?n ponnisteli niin, ett? musta poskiparta seisoi p?rr?isen? t?p?kk?n?. H?n puhkesi rajuun huutoon, joka v?risi kaikkia h?ness? raivoavia intohimoja. H?n tarttui omiin kiiriviin kaikuihinsa ja muunteli ja vaihteli niit?. H?n lasketteli tulemaan laulujansa ja pani kimaltelevan joen soimaan ennustustaan: "Vesi vie! Vesi vie!"

H?n vihelteli vihelt?m?st? p??sty??n, kunnes sen kuuli koko lintumaailma, viel?p? ihmisetkin, sill? talonpoika pys?htyi keitti?noveensa, k?dess? rainnat kuohuvaa maitoa, ja kutsui vaimoaan:

"Kuuleppa tuota, Maija! Kuulehan varsin tuota! Vannonpa, ett? jos ei tuo lintu herke? povaamasta sadeilmaa, niin pelottaapa niin, etten tohdi kylv?? viljaani ennen kes?kuuta. Niit? on moniaita lintuja niinkuin peltoraukat ja peltopyyt, jotka voivat haastaa asiat hyvin kohdalleen, mutta en ole koskaan kuullut lintua, joka osaa lausua sanoja selv??n ja kirkkaasti niinkuin tuo mokoma. N?ytt?? tulevan joen uomasta. Taidanpa t?ss? kulkea alas sit? tiet? n?hd?kseni, onko alankopelto jo valmis kynnett?v?ksi."

"So, so, Abram Johnson", sanoi h?nen vaimonsa, "jos sin?, jota pidet??n muka kunnon miehen?, tahdot r?mpi? sohjossa ja sateessa puoli peninkulmaa n?hd?ksesi linnun, niin sano se suoraan, mutta ?l? Herran nimess? puhu nyt kynt?misest?, sill? siihenh?n se, niinkuin totta tosiaan tied?t, ei valmistu viikkoonkaan viel?. Katsomatta tied?t!"

Abram irvisti v?h?n tyhm?nsekaisesti. "No sanonpa syyt? sitten linnuksi, jos niin tahdot, Maija. Olen kuunnellut sit? tallista koko p?iv?n, ja sen s?veliss? on jotain luonnollista elikk? inhimillist?, mik? sen minun n?hd?kseni erottaa kaikista linnuista mit? milloinkaan olen kuullut. Olenpa oikein utelias n?kem??n sen. Kun min? tallista k?sin kuulin sen laulavan, tuntui minusta, ett? se oli melkein justiin kuin joku ihminen."

"?l? h?psi!" huudahti Maija. "Laulaneeko tuo hivent?k??n paremmin kuin mik? muu lintu tahansa. Onpahan vain vanha Wabash kertailemassa kaiut. Lintu joen partaalla kuuluu aina kaksi vertaa niin kauniilta kuin yksi vuorilla. Sen sain tiet?? jo nelj?kymment? vuotta takaperin. Ja eik?p? tuo lie jo mennyt, kun sin? sinne p??set."

Abramin avatessa ovea raikahutti punainen profeetta ennustuksensa: "Vesi vie! Vesi vie!"

Mies meni ulos, hiljaa painaen oven kiinni, ja v?h??k??n v?litt?m?tt? viljapellosta astui suoraa tiet? laulajaa kohti.

"Vesi vie! Vesi vie!" kaikui kardinaalin ennustus.

"Kiitos, poikaseni! Hauska kuulla sinua! Enh?n juuri tarvitsisi koko ilmotusta, mutta sainpa siit? suunnan paremmin tietooni. Voin osilleen merkata pensaasi, ja iltakin on kulunut aika pitk?lle ja mahtaa olla melko l?hell? maatapanon aikasi. N?ill? paikkein pit?isi sun jossain olla. Olisitpa potra poika, jos nyt asettuisit suoraan tuohon istumaan tai sanoisit miss? olet. No, ja miss? olet, h?h?"

Abram kurkisteli ja vilkuili pitkin aidan sivua, pilkisteli pensaisiin ja etsiskeli lintua. ?kki? suhahtivat siivet ja tulipunainen viiva leimahti ilmassa.

"Taisinpa s?ik?hytt?? sinut naapuripit?j??n saakka", mutisi h?n.

Mutta pikemminp? mies oli s?ik?htynyt kuin lintu pel?stynyt, sill? kardinaali tulla pyr?hti suoraan h?nt? kohti, aivan muutaman askelen p??h?n, ja sitten se pensaassa heiluen liritti ja luritti, tirkisteli ja kurkisteli, vihelteli katkonaisia s?veli? ja ilmaisi erinomaista ihastusta n?hdess??n valkohapsisen vanhan miehen. Abram katsoa tuijotti kummissaan.

"Siunatkoon!" lausahti h?n. "Iso kuin mustarastas, punainen kuin hehkuva hiili, ja tulee suoraan p?in miest?. Sin? olet jonkun holhokki, se sin? varmasti olet. Mutta ei, et ole sit?k??n. Tyystinp? menett?? luontonsa jokaikinen lintu k?k?tt?ess??n ohuella puikolla pieness? ter?slankaisessa m?kiss?, ja aina ovat niiden sulat rytistyneet. Mutta sinuapa ei ole n?hty h?kin sis?ll?, sill? sinulla on jokaikinen sulka paikallaan. Olethan sin? koreampi kuin punaisin silkkivaate. Ja tuon heiskunnan ja py?rinn?n ja mahtavan astunnan olet sin? saanut itsens? Luojan suurissa metsiss?, oppinut ajamaan tuulessa ja ammahtamaan yli vetten. H?kki ei kyll? koskaan ole kiusannut sinua. Mutta jonkun holhokki sin? sittenkin ihan varmaan olet. Ja min? n?yt?n silt? miehelt? ja sin? koetat selitt?? sit? minulle, hiis vie!"

Kumartuneena Abramiin p?in kardinaali k??nteli p??t??n puoleen ja toiseen, kurkisteli ja viserteli ja odotti vastausta -- "tship, tship", -- pienelt? kultakiharaiselta tytt?selt?, mutta sit?p? ei mies mill??n keinoin saattanut tiet??.

"No se on sitten yht? varmaa kuin k?yh?n kuolema", sanoi h?n. "Sin? luulet tuntevasi minut ja yrit?t kertoa minulle jotakin. Toivoisinpa tottastenkin tiet?v?ni mit? haluat. Aiotko sanoa minulle 'hyv?? p?iv???' Hyv?, enp? usko kenenk??n olevan kohteliaampi minua, mik?li tied?n."

Abram nosti vanhaa hattukuluaan, ja sadepisarat v?lkkyiv?t h?nen valkeissa hiuksissaan. H?n ojensi selk??ns? ja seisoi hyvin suorana.

"Hyv?? p?iv??, herra Punapeippo. Mit?s kuuluu t?n? iltana? Enp? justiin muista milloinkaan n?hneeni teit? ennen, mutta vasta kun kohdataan, niin kyll? tunnen hyvin. Milloinka saavuitte? Tulitte kai ylim??r?isell? pikajunalla halki y?n? No hyv?, ette koskaan ole ollut tervetulleempi mihink??n paikkaan el?m?ss?nne. -- Antaisin aimo summan rahaa t?ll? samaisella hetkell?, jos tahtoisit sanoa tulleesi asettumaan t?lle joenrinteelle. Mit?s pid?t siit?? Minun mielest?ni se on justiin niin l?hell? paratiisia kuin osua saattaa maan p??ll?.

"Vanha Wabash on oikea punoja k??nnelless??n ja kiemurrellessaan ja puolen matkaa sill? on kalkkikivipohja ja vesi on yht? kaunista ja kirkasta kuin Maijan l?hteess?. Ja kuulesta, mit? koreuteen tulee, herra Punapeippo, niin saat vied? koko roskan, ellei se ole kaikki aivan yht? pynt?tty? kuin naisv?en kev?thattu. Katsohan vain, kuinka ruoho ry?mii suoraan alas niin ett? painuu veteen asti Oletko milloinkaan n?hnyt noin korurimsuisia pajuja? Ja kunhan hiukan vuotat, niin kukkiva katinjuusto, jota kasvaa pitkin t?t? v?lkehtiv?? jokivartta, on yht? kaunis kuin puutarharuusut. Maija sanoo, ett? niist? tulisi kauniimmat kuin h?nen omansa, jos olisivat kerratut: mutta hyv? jumala, herra Punapeippo, ovathan ne toki. Katsohan niit? vain ensin rinteell? ja sitten taas vedess?. Ja onhan meill? v?h?n tuonnempana tihi?n??n melooneja, orjantappuroita ja villi? viinik?ynn?ksi? ja mets?omenia ja punaisia ja mustia orapihlajia ja kuusamia ja sumakkeja ja benzoepuita ja isoja puita. Herra armahtakoon, herra Punapeippo, n?m? sykomoorit ja vaahterat ja tulpaanipuut ja saarnit ja jalavat ovat niin mokoman kauniit t?ss? pitkin vanhan Wabashin rantoja, ett? neh?n pannaan runokirjoihin ja niist? tehd??n viisuja. Mit?s siit? ajattelet? Justiin siin? v?h?n matkaa takanasi seisoo viiteen haaraan jakautunut sykomoori, ja jokainen niist? viidest? on mahtavan komea puu, jonka latva pilvi? hipoo ja juuret kaivautuvat vanhan joen alle; ja hiemaista ylemp?n? on vaahtera, jossa on kahdeksan isoa puuta yhdess?. Melkein kaikkea, mit? nimitt?? taitaa, voit l?yt?? t?m?n vanhan Wabashin varrella, jos vain tied?t, mist? mit?kin tavoittaa.

"Niit? on perin v?h?n valkoisia miehi?, jotka perustavat sellaisesta, mutta intiaanien oli tapa tiet??. He tulivat meloen alas kanooteillaan kalastelemaan ja pitiv?t leiri? justiin n?itten puitten alla ja ?itimuori oli ylen kiukkuinen niitten vanhoille naisille. Uutisasukkaita ei ollut niin tihi?ss? silloin ja piti olla tuhottoman tarkka, ettei suututtanut niit?, jotta toivat tarjolle marjavasujaan. Mets?t t?ynn? marjoja! Niit? sai saavittain vain poimimisen vaivalla, emmek? me olleet viel? ruvenneet paljonkaan viljelem??n vehn?? ja se t?ytyi hevossel?ss? kuljettaa yli Ohioon jauhatettavaksi. Se k?v?isy vei is?lt? aikaa viisi p?iv??; ja sitten piti noiden kirottujen vanhojen intiaaniakkain tulla ja ?idin t?ytyi antaa niille isot valkeat vehn?kakkunsa. Siit?p? h?n sitten justiin tuli niin armottoman vihaiseksi. H?nen oli tapa nousta yl?s y?ll?, laittaa hiivansa ja leipoa ja antaa uunin j??hty? ja k?tke? leip? ulos vehn?laariin ja ajaa sen haju ulos huoneesta hyviss? ajoin aamulla, niin ett? h?n saattoi sanoa, ett? koko m?kiss? ei ollut ainoata kyrs??k??n. Joo, jos sin? haet hyv?? nokittavaa, niin marjoja on vaikka koko luomakunnalle pitkin t?t? jokea; ja odotappa vain muutama p?iv?, kunnes huhtikuun muori on nakannut alas kuuronsa ja min? kynt?nyt tuon viljapellon!"

Abram asetti jalan aidan kolmannelle poikkipuulle ja nojasi kyyn?sp??t? ylimp??n. Kardinaali sirkutti suloisesti ja hyppeli ja kumarteli yh? l?hemm?.

"Enp? ollut h??vin luullut koko talveen, ett? en?? ryhtyisin t?h?n peltoon. Olen k??nt?nyt sen nyt joka kev?t nelj?nkymmenen vuoden aikana. Ostin sen ollessani nuori poika, justiin mennyt yhteen Maijan kanssa. Otin aika velkataakan siihen; mutta olin aina pit?nyt n?ist? rintapelloista eik? minun osuuteni t?t? vanhaa Wabashia ole ollut kaupan elikk? myyt?v?n? kertaakaan n?in? mennein? nelj?n?kymmenen? vuotena. Olen tarrautunut siihen kiinni ahnaasti kuin kuolema, sill? siit? min? olen aivan varma, ett? se on sula paratiisi. Ensi kerran kun kynnin t?t? peltoa, herra Punapeippo, min? vain kajosin pintapaikkoihin. Olin justiin nainut Maijan enk? koskenut maahan liika usein koko sin? kes?n?. Olen kynt?nyt sen joka vuosi siit? pit?en, mutta olenpa ajatellut koko t?m?n talvea, kun romatismi repi toimessaan, ett? antaisin sen olla t?n? kev??n? ja tekisin siit? niityn; mutta enp? tied?. Kerta vauhtiin p??sty?ni luulen, ett? saattaisin suoriutua vallan mainiosti enk? tuntisi sit? niin pahasti, jos sin? j?isit rohkaisemaan minua hiukan ja ennustamaan ilmoja. On viet?v?n vastenmielist? tunnustaa, ett? olen raihnautunut, ja jos sin? sanot, ett? on kest?minen, niin luulenpa koettavani. Pelkk? n?kemisesi l?mmitt?? vanhaa syd?nt?ni kerrassaan, ja jokainen hyppy, mink? teet, panee minutkin melkeinp? loikkaamaan.

"Mit? ihmett? sin? kurkistelet? Veikkonen! Luulenpa ett? muruja! Joku on sinua ruokkinut. Ja sin? tahdot ett? min? pitkitt?isin samaa ty?t?? No minutpa keksit aivan parhaiksi, herra Punapeippo. Ruokkiako sinua? Paatpa vetoa, ett? min? kyll? olen halukas. Ei sinun tarvitse edes etsi? toukkia, jollet tahdo. Eik?h?n vain ole niin, ett? sin? olet aika n?lk?inen nyt justiin, kun tuo noukkiminenkin on niin hankalata n?in? varhaisina kev?tp?ivin?. Varjele pahasta! Toivonpa, ettet tunne tulleesi liika varhain. Min? tuon sinulle kaikkea niin mieluisata kuin Punapeippo milloinkaan on toivonut varhain huomisaamuna, jos vain lupaat pys?hty? t?nne ja heiskuttaa tulisoihtuharjaasi pitkin minun jokirinnett?ni t?n? kes?n?. Nyt ei ole muruistakaan mukanani. ?l?s, onpa sittenkin. T?ss?h?n on kourallinen maissia, jotka otin Jaavan kukkoa varten, mutta siit? viis! Onhan se lihava kuin porsas nyt. Jyv?t ovat isonpuoleiset ja kovat sinulle. Mutta min?h?n saatan niit? s?rke? sinulle hiukan."

Abram aukaisi ison saranaveitsens?, ripotteli rivin jyv?si? ylimm?lle poikkipuulle ja sahasi ja s?rki ne niin hienoksi kuin suinkin; ja kun h?n p??si pienan toiseen p??h?n, niin kardinaali s?v?hytt?en huutonsa: "tship!" kiepsahti alas ja sieppasi murusen toiselta ja pyr?hti takaisin pensaaseen, koetteli, hyv?ksyi ja sirkutti kiitoksensa.

"No jopa nyt jotakin!" sanoi Abram silm?t py?rein?. "Pystytk? sin? sellaiseen? Niin sin? siis tosiaan olet holhokkilintu? Viel?p? parasta lajia holhokkia koko maailmassa! Teet iloiseksi jokaisen, joka n?kee sinut, ja on kai itsesikin mahdollista olla iloinen. Ja olenko min? yst?v?si n?k?inen? Hyv?, hyv?! Min? hirvi?n mielell?ni otankin sinut hoidokikseni, jos vain sin? huolit minusta; ja mit? ruokaan tulee, niin huomisesta pit?en otan asiakseni laittaa sinulle pikku p?yd?n t?lle samalle pienalle joka p?iv?. Maija kyll? sanonee, ett? min? olen tullut vallan hupsuksi, mutta, siksi toiseksi, jos vain kerrankin saan h?net t?nne alas katsomaan sinua, niin siin?p? on h?nkin satimessa, sill? oletpa sin? korein luontokappale mink? Luoja linnuksi loi, ainakin mit? min? olen milloinkaan n?hnyt. Katsoppa tuota t?yht??, joka liehuu tuulessa! Paha on ket??n kehua p?in silmi?; mutta sen h?pe?n min? otan omalle osalleni ja sanon sinulle nyt suoraan ja vakavasti, ett? olet, kissa viek??n, korein kappale, mink? milloinkaan olen n?hnyt.

"Mutta, Herra armias! Sinun ei sovi olla niin huoleton! Pit?isih?n sinun tiet?? olevasi eip? paljoa muuta kuin maalitaulu. Mikset toki pysy v?h?n poissa n?kyvist?? Tuolla tapaahan sin? pist?t joka miehen silm??n t?m?n joen varrella, ja sinun siev?, mielistelev?, l?rp?ttelev? olentosi ei pelasta yht??n ainutta h?yhent?si. Ampuvat, suoraan pienen punaisen syd?mesi tuosta pienest? punaisesta kuorestasi, sen ne vainenkin tekev?t. Se on heikkarin h?pe?llist?! Ja onhan sit? muka lakikin sinua suojelemassa. Ja n?tti sakkokin sinunlaistesi tappamisesta, mutta ei n?y kukaan siit? perustavan. Joka houkkio tahtoo n?ytt?? t?ht??miskyky??n,ja olethan sin? loistavin kappalemerkiksi koko jokivarrella.

"Mutta jos sin? suostut j??m??n t?lle paikalle, niin paha p?iv? sille k?nsikk??lle, joka sinuun kajoaa, sen min? sinulle lupaan, herra Punapeippo. T?m? maa on minun, ja jos sin? j??t t?nne asumaan, olet sin?kin minun niin kauan kunnes on aika palata sen toisen vanhan ?ij?n tyk?, joka on minun n?k?iseni. Mahtaneeko olla yht??n kernaampi ruokkimaan sinua ja seisomaan puolestasi kuin min??"

"T??ll'! T??ll'! T??ll'!" vihelteli kardinaali.

"Hyv?, olenpa perin iloinen, jos sanot j??v?si t?nne! Arvelenpa, ett? kaikki k?ykin hyvin, ellet kohtaa jotakuta noista Limberlostin kanasista, joka houkuttelee sinut soille. Siunatkoon! Limberlostia ei voi verratakkaan jokeen, herra Punapeippo. Olet p?hl?, jos l?hdet. Ka, kun l?ht? tuli puheeksi, niin t?ytyyp? l?hte? itsenikin, muuten tulla hyntt?see Maija linja-aitaa pitkin lyhty k?dess?; ja huomaanpa nyt, ett? olen v?h?n kosteakin, etten sano likom?rk?. Mutta sin?h?n varoitit minua, veikkoseni, eik? totta? Hyv?, min?h?n sanoin Maijalle, ett? sinun n?kemisesi olisi melkein kuin ihmisten kohtaamista, ja niinh?n se on ollutkin. Koko joukon enemm?n kuin uskoinkaan, ja olenpa haastellut enemm?n kuin kokonaisessa vuodessa. Tuskinpa taidat ajatella, ett? minun muka huhutaan olevan ylen vaitelias ukko, vai mit??"

Abram ojentausi ja kosketti hattunsa reunaa, soreaksi, puolisotilaalliseksi tervehdykseksi.

"No, hyv?sti nyt, herra Punapeippo. Ei koskaan el?iss?ni ole minulla ollut enemm?n hupia kohdatessani ket??n olentoa paitsi ensi kerran Maijan n?hdess?ni. Ajattele nyt kynt?mist?, ja jos sin? ennustelet, niin min? uskon sinua! Hyv?sti; ja koetahan v?h?n paremmin varoa itse?si. Tulen sinua katsomaan huomisaamuna murkinan j?lkeen, oli ilma mik? tahansa."

"Vesi vie! Vesi vie!" huuteli kardinaali h?nen j?lkeens? miehen poistuessa.

Abram k??ntyi ja juhlallisesti tervehti toisen kerran. Kardinaali hyp?hti ylimm?lle poikkipuulle ja herkutteli makeilla viljanjyvill?, kunnes h?nen kupunsa oli t?ysi, ja sitten h?n asettui sumakin latvaan ja paneutui makuulle. Varhain seuraavana aamuna h?n oli liikkeell? hienossa asussa ja t?ysin s?velin tervehti sumakin oksalta p?iv??: "Vesi vie! Vesi vie!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet