Read Ebook: Musta villakoira ja muita jutelmia by Anstey F H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 261 lines and 14317 words, and 6 pages

Translator: V?in? H?meen-Anttila

Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

MUSTA VILLAKOIRA

ja muita jutelmia

Kirj.

F. ANSTEY

Englannista suomensi

Helsingiss?, Suomalainen Kustannusosakeyhti? kansa, 1907.

SIS?LLYS:

Musta villakoira. Huilun s?est?m?. Koiramaailman Ismael.

Musta villakoira.

Olen ottanut teht?v?kseni kertoa t?ss? tarinassani, ainoatakaan piirrett? salaamatta tai muuttamatta, el?m?ni tuskallisimman ja n?yryytt?vimm?n kohtauksen.

V?hint?k??n mielihyv?? ei siit? minulle l?hde, mutta teen sen pelk?st??n saadakseni tilaisuuden esitt?? lievent?vi? seikkoja, mik? minulta t?h?n asti on tykk?n??n kielletty.

K?sit?n aivan hyvin ett? pitk?hk?n selityksen julkaiseminen k?yt?ksest?ns? jossakin ep?ilt?v?ss? jutussa ei ylip??ns? ole paras keino menetetyn maineen puhdistamiseksi: mutta omassa tapauksessani l?ytyy er?s jolle minun ei ole sallittua en?? koskaan suusanallisesti puolustautua -- jos huomaisinkin kykenev?ni sit? yritt?m??n. Ja koska h?n ei mitenk??n voisi ajatella minusta pahempaa kuin jo ajattelee, niin kirjotan t?m?n, tiet?en ettei siit? voi olla minulle vahinkoa, ja heikosti toivoen ett? se osuisi h?nen n?kyviins? ja her?tt?isi ep?ily? tokko olen ihan niin tunnoton konna, niin luihu tekopyh?, kuin milt? pakostakin olen h?nen silmiss??n n?ytt?nyt.

Sellaisen tuloksen pelkk? mahdollisuus saa minut t?ysin v?linpit?m?tt?m?ksi kaikesta muusta; huolettomasti paljastan koko lukevan maailman ivalle heikkouteni ja h?pe?ni, koska siten mahdollisesti voin jossakin m??rin saada takaisin er??n henkil?n suotuisaa mielipidett? minusta.

T?m?n verran sanottuani alotan enemp?? siekailematta tunnustukseni:

Nimeni on Algernon Weatherhead, ja voin lis?t? ett? palvelen er??ss? hallinnollisessa virastossa: ett? olen ainoa poika ja asun kotona ?itini kanssa.

Meill? oli ollut talo Hammersmithiss? kunnes vuokrakautemme loppuessa juuri ennen t?m?n kertomuksen tapahtuma-ajan alkua ?itini p??tti ett? minun terveyteni kaipasi iltaisin maalais-ilmaa, ja niin otimme "sopivan huvila-asunnon" er??ll? niist? monilukuisista rakennustiloista joita viime aikoina on ylen runsaasti ilmestynyt Lontoon ymp?rist??n.

Olemme nimitt?neet sen "Wistaria huvilaksi". Se on siev? pikku asumus, viimeinen irrallisten huvilain riviss?, joilla jokaisella on etupuolella pienoinen maalainen ajover?j?ns? ja sorak?yt?v?ns? ja takana nurmikkoa riitt?m??n tennis-kent?ksi, ja pitkin sen laitaa kulkee tie m?en yli rautatieasemalle.

Olisin tosin toivonut ett? is?nt?mme v?h?n aikaa sen j?lkeen kun vahvisti vuokrasopimuksemme olisi saanut l?ydetyksi jonkun muun paikan hirtt?yty?kseen kuin er??n ullakkomme, sill? seurauksena siit? j?tti meid?t palvelusneitsyt aina parin kuukauden kuluttua hurjassa hermokohtauksessa, kuultuaan murhen?ytelm?n jossakin ostoksillaan k?ydess??n ja luonnollisesti oitis j?lkeenp?in "n?hty?ns? jonkun".

Silti se on miellytt?v? talo, ja voin nyt melkein antaa anteeksi is?nn?lle kolttosen, jota aina katson t?rke?ksi itsekkyydeksi h?nen puoleltaan.

Maalla, niin l?hell? kaupunkiakin, on likeisin naapuri jotakin enemp??kin kuin pelkk? numero; h?n on mahdollinen tuttava, joka pit?? uutta tulokasta ainakin koevierailun arvoisena. Pian sain tiet?? ett? naapuritaloa piti hallussaan eversti Currie, palveluksesta eronnut intialaisen rykmentin upseeri; ja useasti, kun matalan rajamuurin yli vilahdukselta n?in sorean tytt?m?isen vartalon liehuvan naapuripuutarhan ruusupensastossa, eksyin hauskasti haaveksimaan ei et?ist? aikaa jolloin meit? erottava muuri olisi jaoitettu maan tasalle.

Muistan -- oi miten el?v?sti! -- j?nnittyneesi! v?r?ht?neeni kuullessani ?idilt?ni er??n? iltana kaupungista palatessani ett? Curriet olivat k?v?isseet meill? vierailulla ja tuntuivat haluavan yst?v?llisi? naapurillisia v?lej?.

Muistanpa my?s sunnuntai-ehtoop?iv?n jona vastasin heid?n k?yntiins? -- yksin?ni, koska ?itini oli sen jo viikolla tehnyt. Seisoin everstin huvilan portailla odottamassa ovea aukenevaksi, kun minua s?ps?hdytti raivoisa ?rin? ja luskutus takaap?in, ja k??nn?ht?ess?ni huomasin ison villakoiran yrittelev?n tapailla s??ri?ni.

Se oli sysimusta, oikeasta korvasta puuttui toinen puolikas ja kuonon p??ss? t?rr?tti hullun pienet paksut viikset; sen karva oli ajeltu mukamas leijonan tapaan, mink? jostakin salaper?isest? syyst? arvellaan parantavan villakoiran ulkon?k??, mutta parturi oli j?tt?nyt joitakuita pieni? karvatukkoja oikullisesti koristamaan sen lonkkia.

Sit? katsellessani ei voinut olla muistumatta mieleeni toinen musta villakoira, jota Faust jonkun aikaa kestitsi onnettomilla tuloksilla, ja ajattelin ett? varsin kohtuullinen m??r? loitsusanoja riitt?isi saamaan paholaisen esille t?st? pedosta.

Se pani minut per?ti kiusalliselle p??lle, sill? min? olen hieman hermostunut luonteeltani, tunnen luontaista kammoa koiria kohtaan enk? hevill? pysty suotuisimmissakaan olosuhteissa t?ydell? luottamuksella suoriutumaan asianmukaisista seuratavoista, ja totisesti oli tietoisuus siit? ett? vieras ja n?ht?v?sti vihainen koira j?rsi kantap?it?ni kaikkea muuta kuin rohkaisevaa.

Currien perhe vastaanotti minut mahdollisimman herttaisesti: "kovin hauskaa tulla tuttavaksenne, hra Weatherhead", sanoi rouva Currie pudistaessani h?nen k?tt??n. "N?en", h?n lis?si leppe?sti, "ett? olette tuonut koiran sis?lle matkassanne". Tosiasia on ett? olin vet?nyt koiran sis?lle takinliepeiss?ni roikkuvana, mutta silminn?ht?v?sti ei ollut mit??n tavatonta vieraitten saapua t?ll? v?hemm?n arvokkaalla tavalla, sill? h?n irrotti elukan v?h??k??n oudostumatta, ja niin pian kuin olin tarpeeksi tointunut k?vimme keskustelemaan.

Sain tiet?? ett? eversti ja h?nen puolisonsa olivat lapsettomat, ja ett? puutarhamuurin yli n?kem?ni solakka olento oli Lilian Roseblade, heid?n sisaren- ja kasvattitytt?rens?. H?nkin tuli v?h?? j?lkeenp?in huoneeseen, ja esitelt?ess? tunsin ett? h?nen suloiset nuorekkaat kasvonsa, joita tummanruskean tukan pehme?t kiehkurat varjosivat, ylenpalttisesti vastasivat kaikkia haaveellisia toiveita joilla olin sit? hetke? odotellut.

H?n puheli minulle n?ps??n, luottavaiseen, pyytelev??n tapaan, jota olen kuullut h?nen rakkaimpain yst?v?ins? moittivan lapselliseksi ja teeskennellyksi, mutta silloin oli mielest?ni h?nen s?vyss??n sanomatonta suloa ja viehkeytt?, ja sen muisto kivistelee nyt syd?nt?ni pistoksin jotka eiv?t ole yksist??n tuskaa.

Jo ennen kuin everstik??n n?ytt?ysi aloin n?hd?, ett? vihollisellani, villakoiralla, oli poikkeuksellinen asema tuossa huonekunnassa. T?m? oli yllinkyllin selv?? poistuessani vierailultani.

Se n?ytti olevan heid?n kotoisen el?m?ns? keskus, ja rakastettava Liliankin kieppui tyytyv?isesti sen ymp?rill? jonkinlaisena seuralaist?hten?; se ei omistajansa silmiss? voinut tehd? mit??n v??r??, sen etuluuloja pidettiin ankarassa arvossa, ja kaikki kotoiset hommat j?rjestettiin etusijassa sen mukavuutta silm?ll? pit?en.

Saatan olla v??r?ss?, vaan en voi uskoa viisaaksi korottaa mit??n villakoiraa noin ylev?lle jalustalle. Miten t?m? erityinen koira, niin tavallinen nelijalkainen kuin konsanaan on ilmaa hengitt?nyt, oli saanut noin tehotuksi lumoutuneihin omistajiinsa, sit? en ole milloinkaan pystynyt ymm?rt?m??n, mutta niin vaan oli asian laita -- anastipa se p??osan keskustelustakin, joka aina hetkeksi tyrehdytty??n tuntui jonkun luonnollisen lain painosta kier?ht?v?n siihen.

Minun t?ytyi kest?? pitk? el?m?kerrallinen luonnekuva siit? -- mit? sanomalehtipakinassa nimitett?isiin "kaskukuvailuksi" -- ja jokainen veres juttu tuntui minusta osottavan pedon turmeltunutta ilkeytt? yh? r?ike?mm?ss? valossa ja saattavan perheen hessahtavan ihailun aina vaan kummastuttavammaksi.

"Uskollinen vanha koira!" sopotti rouva Currie: "otaksuithan Tacksin ilke?ksi murtovarkaaksi, etk? niin? et tahtonut antaa rosvota herraasi, eth?n?"

"Oivallinen talonkoira", puuttui puheeseen eversti. "Peijakas, en koskaan unohda miten se ?skett?in pani Heavisides paran ottamaan k?p?l?t allensa! Oletteko koskaan tavannut Heavisidesi?, Bombayn pataljoonasta? Niin, Heavisides oleskeli t??ll?, ja koira tapasi h?net er??n? aamuna h?nen tullessaan alas kylpyhuoneesta. Ei tietenk??n tuntenut h?nt? intialaisiin roimahousuihin ja y?nuttuun pukeutuneena ja k?vi p?in. Se pid?tteli vanhaa Heavisides parkaa porrastaivakkeen ikkunan ulkopuolella vesis?ili?n p??ll? nelj?nnestunnin ajan, kunnes minun oli tuleminen lakkauttamaan piiritys!"

Sellaisia olivat jutut koiran retkaleen ??li?m?isest? villiydest? joita minun oli pakko kuunnella, ja kaiken aikaa istui tuo peto vastap??t? minua takkataljalla, vilkuen minuun tuuhean takkunsa alta h?ijyn tihruisilla silmill??n ja pohtien mihin kohtaan minua iskisi hampaansa noustessani l?htem??n.

T?m? oli alkuna tuttavuudellemme, joka v?leen vapautui kaikista muodollisuuksista. Oli hyvin hauskaa poiketa sinne p?iv?llisen j?lkeen, viel?p? istua everstin kumppanina punaviinin ??ress? ja kuunnella lis?? juttuja Bingosta, sill? my?hemm?ll? sain menn? siev??n vierashuoneeseen, ottaa teeni Lilianin k?dest? ja kuunnella h?nen soittaessaan meille Schubertia kes?n iltah?myss?.

Villakoira oli kyll?kin aina tiell?, mutta senkin ruma musta p?? tuntui jonkun verran menett?v?n rumuuttaan ja julmuuttaan Lilianin laskiessa sille kauniin k?t?sens?.

Ylimalkaan luulen Currien perheen tunteneen suopeutta minua kohtaan: eversti piti minua keskulaisen, naimakelpoisen nuoren miehen vilpitt?m?n? n?ytteen? -- kuten todella olinkin -- ja rouva Currie osotti minulle suosiota ?itini vuoksi, johon oli tullut suuresti kiintyneeksi.

Mit? Lilianiin tuli, niin olin n?kevin?ni ett? h?n piankin aavisteli mill? tuntein h?nt? ajattelin eik? ollut siit? pahoillaan. Odottelin kutakuinkin toiveikkaasti p?iv?? jona voisin rukkasia pelk??m?tt? ilmaista rakkauteni.

Hartaasti yritin hieroa sovintoa. Toin sille lepytt?vi? s?mpyl?it? -- mutta t?m? oli heikkoa ja tehotonta, sill? se hotkaisi ne ahnaasti ja vihasi minua yht? katkerasti kuin konsanaan, alusta asti tuntien minua kohtaan ??ret?nt? halveksumista ja ep?luottamusta, jota eiv?t mitk??n mairitteluni pystyneet poistamaan. Katsahtaessani nyt tapausten kulkuun olen taipuvainen uskomaan ett? sit? varotteli ennustava vaisti siit? mik? minun kauttani sen kohtaloksi koituisi.

Ainoastaan koiran hyv?ksymist? tarvittiin jotta olisin p??ssyt lujaan asemaan Currien perheess? ja kenties jotta Lilianin h?ilyv? syd?n olisi tehnyt p??t?ksens? minun hyv?kseni; mutta vaikka kosiskelin tuota j?rk?ht?m?t?nt? villakoiraa itsepintaisuudella jota en voi punastumatta muistella, niin se pysyi uppiniskaisen lujana.

Silti kohteli Lilian minua p?iv? p?iv?lt? yh? rohkaisevammin; p?iv? p?iv?lt? ylenin h?nen kasvattivanhempiensa mielipiteiss?; aloin toivoa piakkoin pystyv?ni heitt?m??n kaiken koirapolitiikan sikseen.

Huvilassamme oli haittana seikka joka on v?ltt?m?tt?m?sti t?ss? mainittava. Yhteisest? suostumuksesta olivat kaikki l?hiseudun kissat valinneet puutarhamme iltayhtymi?ns? varten. Luulen ett? meid?n kirjava keitti?kissamme lienee ollut jonkunlainen paikkakunnallisen kissayhteiskunnan johtaja -- tied?n ett? sill? oli "vastaanotto" soiton ja laulun ohella useimpina iltoina. ?iti parkani huomasi t?m?n h?iritsev?n h?nen ehtoop?iv?uinahdustansa, eik? ihmek??n, sill? jos armeija aaveita olisi kirkunut ja kiljunut puistikossamme tai se olisi varattu aavemaailman lastentarhaksi hampaidensaantiaikana, niin ei meteli olisi mitenk??n saattanut olla hirvitt?v?mp??.

Haudoimme keinoja vapautuaksemme t?st? rasituksesta: myrkky olisi tietysti tehonnut, mutta ajattelimme ett? sen k?ytt?minen n?ytt?isi pahalta ja johtaisi rettel?ihinkin, jos joka aamu n?ht?isiin valikoima kissoja kamalissa v??nteiss? huokumassa viimeisi? hengenvetojaan eri osissa samaa puutarhaa.

Ampuma-aseissakin oli vastuksensa ja ne tuskin olisivat edist?neet ?itini uinailuja, joten olimme jonkun aikaa aivan neuvottomina. Vihdoin er??n? p?iv?n? satuin kaupungilla k?velless?ni n?kem??n kapineen joka minusta tuntui olevan ihan omiansa -- eritt?in vankkarakenteisen ilmapyssyn er??n pyssysep?n ikkunassa. Astuin oitis myym?l??n, ostin sen ja vein riemuiten kotiin; se olisi ??net?n ja v?hent?isi paikkakunnan kissojen keskim??r?? yleisemp?? huomiota her?tt?m?tt? -- pari nyrh?yst? riitt?isi saamaan kissojen muotipaikaksi jonkun syrj?isemm?n sopen.

Siekailematta ryhdyin koettamaan asettani. Samana iltana istuin h?m?r?n tultua lukuhuoneeni ikkunassa v?ijyksiss?, suojelemassa ?itini lepoa. Heti kun kuulin pitk?veteisen uikahduksen, valmistavan p?rskytyksen ja sit? seuranneen hurjan juoksukilpailun aloin asketella ??nt? kohti. Minussa lienee kansallista mets?st?j?henke?mme, sill? vereni humisi kiihkosta; mutta kissan ruumiinrakenne ei n?ht?v?sti k?rsi vakavaa haittaa lyijyst?, ja aloin pelj?t? ettei ampumataitoni todisteeksi j?isi mit??n voitonmerkki?.

Mutta yht'?kki? n?in mustan haamun puikahtavan pensaiden takaa. Odotin kunnes se livahti alapuolellani olevan keitti?n ikkunasta tulvivan valovirran poikki, ja silloin t?ht?sin tarkkaan ja laukaisin.

T?ll? kertaa ainakin tepsi -- kuului tukahtunut ?l?hdys, kahinaa -- ja kaikki oli taas hiljaista. Rynt?sin ulos tyynesti ylpeillen kostoni menestyksest? noutamaan sis?lle uhrini ruumista, ja er??n laakeripuun juurelta l?ysin, en kuljeksivaa kollikissaa, vaan everstin mustan villakoiran v?risev?n raadon!

Mutta pian tuli vastavaikutus; ?lysin tekoni kauhean luonteen, ja minua v?risytti. Olin tehnyt kolttosen, joka saattaisi ij?kseni karkottaa minut Lilianin parista! Kaikessa tiet?m?tt?myydess?ni olin surmannut jonkunlaisen pyh?n el?imen, el?imen johon Currien perhe oli hellimmill? tunteilla kiintynyt! Miten saisin asian lievimm?sti ilmoitetuksi heille? L?hett?isink? heille Bingon, kirjelippu sidottuna kaulaan, pahotteluineni ja vilpitt?mine surun-ilmauksineni? Se n?ytt?isi liian suuresti riistan lahjoittamiselta. Eik? minun itseni pit?isi kantaa se sinne? K??risin sen hienoimpaan suruharsoon, pukeutuisin mustaan sen muistoksi -- Curriet tuskin pit?isiv?t vahakynttil?? ja valkeata hurstia, tai s?kki? ja tuhkaa liiallisena sovitusmuotona -- mutta en voinut ry?mi? juuri niin inhottavan n?yryytetysti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet