Read Ebook: Musta villakoira ja muita jutelmia by Anstey F H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 261 lines and 14317 words, and 6 pages

Mutta pian tuli vastavaikutus; ?lysin tekoni kauhean luonteen, ja minua v?risytti. Olin tehnyt kolttosen, joka saattaisi ij?kseni karkottaa minut Lilianin parista! Kaikessa tiet?m?tt?myydess?ni olin surmannut jonkunlaisen pyh?n el?imen, el?imen johon Currien perhe oli hellimmill? tunteilla kiintynyt! Miten saisin asian lievimm?sti ilmoitetuksi heille? L?hett?isink? heille Bingon, kirjelippu sidottuna kaulaan, pahotteluineni ja vilpitt?mine surun-ilmauksineni? Se n?ytt?isi liian suuresti riistan lahjoittamiselta. Eik? minun itseni pit?isi kantaa se sinne? K??risin sen hienoimpaan suruharsoon, pukeutuisin mustaan sen muistoksi -- Curriet tuskin pit?isiv?t vahakynttil?? ja valkeata hurstia, tai s?kki? ja tuhkaa liiallisena sovitusmuotona -- mutta en voinut ry?mi? juuri niin inhottavan n?yryytetysti.

Kuitenkin kammotti minua edess?ni oleva velvollisuus, ja murhemielin polvistuessani vainajan viereen ja kunnioittavasti oikoessani sen j?ykistyneet j?senet ajattelin ett? kohtalo menetteli kohtuuttomasti, toimittaessaan hyv?? tarkottavan miehen, jolla eiv?t hermot olleet raudasta, tuollaiseen asemaan.

Sitte kauhukseni kuulin maantielt? puutarhan ulkopuolelta tuttujen askelten kajahtelevaa t?min?? ja tunsin burmalaisen sikaarin omituista tuoksua. Siell? oli eversti itse, joka oli vienyt tuomittua Bingoa tavalliselle iltak?velyllens?.

En oikein tied? miten se k?vi, mutta ?killinen s?ikky minut valtasi. Pid?ttelin hengityst?ni ja yritin n?kym?tt?m?n? lyyhisty? laakeripuitten taakse; mutta h?n oli n?hnyt minut ja astui heti tiepuoleen puhuttelemaan minua pensas-aidan yli.

H?n seisoi vajaan kahden metrin p??ss? lemmikkins? ruumiista! Onneksi oli ilta tavattoman pime?.

"Hei, tek? siin?, h??" h?n alotti syd?mellisesti: "?lk?? nousko, poikani, ?lk?? suotta". Yritin asettua villakoiran eteen, enk? noussut -- ainakin ainoastaan tukkani teki sen.

"Olette my?h??n liikkeell?", h?n pitkitti: "puutarhaanne muokkaamassa vai?"

En voinut vastata ett? olin muokkaamassa h?nen koiraansa! ??neni v?risi, kun h?myn verhoamassa syyllisess? h?mmennyksess?ni sanoin ett? oli kaunis ilta -- vastoin totuutta.

"Pilvess?", vastasi eversti, "pilvess? -- sataa kait ennen aamua. Oletteko muuten n?hnyt Bingoa siell??"

Mutta en kyennyt. Olisin voinut ilmaista h?nelle omalla ajallani, valmistetussa sanamuodossa -- vaan en silloin. Tunsin ett? minun oli k?ytett?v? kaikki j?rkeni lahjat voittaakseni aikaa ja rimpuillakseni kysymysten kanssa.

"Mit?", kysyin lyijym?isen kepe?sti, "eih?n se vaan ole luikahtanut hyppysist?nne?"

"Mit??n semmoista ei se ole el?iss??n tehnyt!" vakuutti eversti kiihke?sti; "se rynt?si rotan tai sammakon tai muun per??n moniaita minuutteja takaperin, ja seisahtuessani sytytt?m??n sikaria kadotin sen n?kyvist?ni. Luulin n?hneeni sen livahtavan ver?j?nne alitse, mutta olen huudellut sit? edustalta eik? se tule ulos".

Ei, eik? en?? koskaan tulisi. Mutta everstille ei saattanut kertoa sit? viel?. Sepustelin taas: "Jos", virkoin ep?vakaisesti, "jos se olisi pujahtanut t?nne ver?j?n alitse, niin olisin sen n?hnyt. Kenties se sai p??h?ns? jolkkia kotiin?"

"Niin, varmaankin min? sen ovelan veijarin tapaan kynnykselt?ni! Kuulkaas, mit?s arvelettekaan sen viimeksi tehneen?"

Olisin voinut h?nelle antaa viho viimeisimm?t tiedot; vaan en uskaltanut. Kuitenkin oli kerrassaan liian hirmuista kyyr?tell? tuossa polvillaan ja nauraa Bingon ruumiin yli kerrottuja kaskuja Bingosta; sit? en voinut kest??! "Kuunnelkaa", tokaisin ?kki?, "eik? tuo ollut sen haukuntaa? Taas; eik? se mielest?nne kuulosta kajahtavan talonne edustalta?"

Pahaksi onneksi on vilpill? se hankaluus, ett? jos totuus koskaan tulee p?iv?n valoon, niin on kier?ilij? aivan yht?l?isess? liemess? kuin olisi valehdellut mit? h?pe?m?tt?mimm?ss? m??r?ss?, ja mies harvoin saavuttaa luotettavuutta takaisin osottamalla ett? h?nen k?ytt?m?ns? sanat eiv?t sis?lt?neet mit??n ehdotonta petosta.

Saattaisin tietysti viel?kin kertoa everstille tapaturmani ja antaa h?nen p??tell? ett? se oli sattunut keskustelumme j?lkeen, mutta koira oli nopeasti kylmenem?ss? ja kangistumassa, ja he varsin luultavasti arvaisivat tapahtuman todellisen ajan.

Ja sitte Lilian kuulisi minun ladelleen liudan valeita sed?lleen heid?n jumaloimansa Bingon ruumiin yli -- ja tuollainen tepponen ep?ilem?tt? olisi kauhistuttavaa herjamielisyytt?, sanomatonta syntisyytt? h?nen silmiss??n!

Jos olisi ennen ollut ty?l?s suostuttaa h?nt? vastaanottamaan verin tahrattua k?tt?, niin olisi se tuon j?lkeen mahdotonta. Ei, olin polttanut laivani, olin ainiaaksi ehk?isty rehelliselt? tolalta; tuo yksi ep?r?imisen hetki oli v?kisinkin ratkaissut k?yt?kseni -- minun t?ytyi sit? nyt pitkitt?? ja kaiken uhalla puijata edelleen.

Oli se katkeraa. Olin aina pyrkinyt s?ilytt?m??n niin monta minuun juurtunutta siveellist? periaatetta kuin t?m?n maailman hy?rin?ss? mukavasti k?y p?ins?, -- ja ylpeyten?ni oli ollut etten yleisin piirtein puhuen ollut milloinkaan tehnyt itse?ni syyp??ksi ilmeiseen valheeseen.

Mutta t?st'edes, jos mielin voittaa Lilianin, oli tuosta kerskauksesta ij?ksi luovuttava! Minun olisi nyt valehdeltava kaikesta voimastani rajattomasti ja h?ik?ilem?tt?, teeskennelt?v? alituiseen ja "kannettava naamaria", kuten runoilija Bunn aikoja sitte kauniisti lausui, "ontolla syd?mell?ni". T?m? oli ylen tuskallista -- en pit?nyt sit? oikeana -- mutta mik?s auttoi?

Pohdittuani t?t? kaikkea hyvin huolellisesti p??tin ainoana teht?v?n?ni olevan haudata elukka parka siihen miss? se kaatui ja pysy? vaiti koko jutusta. Jonkin h?m?r?n varovaisuustunteen johdosta irrotin ensin koiran hopeasilaisen kaulahihnan ja sitte nopeasti kaivoin raadon puutarhalapiolla multaan, ja sain poistetuksi kaikki onnettomuuden j?ljet.

Lienen tuntenut jotakin huojennusta tietuessani ettei nyt olisi tarpeellista kertoa surullista seikkailuani ja pahentaa naapurieni suosiota.

Ajan mittaan tuumiskelin istuttavani vainajan j??nn?ksien kohdalle ruusupensaan, ja kun Lilian ja min? jonakuna p?iv?n? kotoisen onnemme hehkeimmill??n kukoistaessa seisoisimme ihailemassa sen valkeata loistokkuutta, niin saattaisin rohkaistua tunnustamaan ett? pensas oli saanut osan loistokkuuttaan ammoin kadonneesta Bingosta.

T?ss? aatteessa oli hiven runollisuutta mik? hetkeksi kirkasti synkkyytt?ni.

Minun ei tarvinne mainita etten sin? iltana poikennut naapuriin. En ollut viel? kyllin paatunut sit? tekem??n -- s?vyni olisi voinut minut kavaltaa, ja niinp? pysyin viisaasti kotona.

Mutta hirve?t n?yt h?iritsiv?t sin? y?n? untani. Olin herke?m?tt? yritt?m?ss? haudata isoa rotevaa villakoiraa, joka itsepintaisesti reutoutui yl?s kosteasta mullasta niin pian kuin syydin sen peittoon... Lilian ja min? olimme kihloissa, ja istuimme sunnuntaina kirkossa, mutta kaikkia h??t?-yrityksi? vastustava villakoira kielsi kumealla haukunnalla meid?t kuulutuksilta... Oli h??p?iv?mme, ja ratkaisevana hetken? villakoira loikkasi v?liimme ja nielaisi sormuksen... Tai istuimme h??p?yd?ss?, ja Bingo, hehkuvasilm?inen hallava luuranko, istui h??kakulla eik? p??st?nyt Liliania sit? leikkaamaan. Ruusupensashaavekin toistui kierossa muodossa -- pensas kasvoi, ja jokaisessa kukassa r?k?tti pienois-Bingo: ja havahtuessani yritin parhaillaan tuskan hiki otsalla uskotella everstille ett? ne olivat tavallisia koiranruusuja.

Seuraavana aamuna l?ksin toimistooni synke?n salaisuuteni j?yt?ess? sisuksiani, ja kaikissa puuhissani nousi eteeni murhatun villakoiran aave. Kahteen p?iv??n en rohjennut l?hesty? Currien perhett?, kunnes viimein er??n? iltana pakotin itseni vierailulle, tuntien ettei todellakaan ollut turvallista pysy? loitolla en?? kauvemmin.

Omaatuntoani kirpel?itsi sis?lle astuessani. Tekeysin tiet?m?tt?m?n huolettomaksi, mutta ponnistukseni onnistui niin nolosti ett? olisin joutunut pahaan paulaan, elleiv?t he olisi olleet liiaksi syventyneet omiin ajatuksiinsa sit? huomatakseen.

En ole el?iss?ni n?hnyt perhett? siin? m??rin masentuneena kotoisesta onnettomuudesta kuin vierashuoneesta l?yt?m?ni ryhm? oli, surkeasti tekeytyess??n jotakin puuhailevaksi. Me puhelimme ensin -- ja onttoa haastelua se oli -- arkiaikaisista asioista, kunnes en voinut siet?? t?t? tilaa kauvemmin, vaan sy?ksyin uskaliaasti vaaraan.

"En n?e koiraa." alotin. "Kaithan te -- te l?ysitte sen suuremmitta vaivoitta tois-iltana, eversti?" Puhuessani odottelin j?nnitettyn?, huomaisivatko he ??neni outoa sointua, mutta he eiv?t sit? tarkanneet.

"Hm, seikka on se", vastasi eversti raskaasti, harmaita viiksi??n kaluten, "ettemme ole sen koommin siit? kuulleet: se -- se on karannut!"

"Mennyt, hra Weatherhead; mennyt sanaakaan virkkamatta!" huoahti rouva Currie voihkaten, ik??nkuin olisi arvellut koiran voineen edes j?tt?? hyv?stelykirjeen.

"Enp? olisi sit? siit? uskonut." jatkoi eversti: "se on minut tykk?n??n typerrytt?nyt. En ole vuosikausiin moista kolausta saanut -- senkin kiitt?m?t?n rakkari!"

"Oi, set?!" puolusteli Lilian, "?lk?? noin puhuko; kenties Bingo ei voinut asiata auttaa -- kenties joku on s-s-surmannut sen!"

Vastasin -- Jumala paratkoon! -- pit?v?ni sit? melkein mahdottomana.

"Ei se kuollut ole!" huusi rouva Currie. "Jos se olisi kuollut, niin tiet?isin sen jollakin tavoin -- siit? olen varma! Mutta tunnen ett? se on hengiss?. Viime y?n?kin n?in siit? kovin kaunista unta. Se palasi luoksemme, hra Weatherhead, ajurin vaunuissa ajaen, ja aivan entisell??n -- k?ytti vain sinisi? silm?laseja, ja sen turkin ajellut paikat olivat tulipunaisiksi maalatut. Ja min? her?sin ilosta -- tied?tteh?n ett? se varmasti k?y toteen!"

On helppo ymm?rt?? mit? kidutusta tuollaiset puhelut tuottivat, ja kuinka vihasin itse?ni tulkitessani my?t?tuntoani ja lausuessani rohkaisevia sanoja koiran saamisesta takaisin, kun kaiken aikaa tiesin sen makaavan puutarhani mustien multien k?tk?ss?. Mutta otin sen osana rangaistuksestani ja k?rsin kaikki valittamatta; tekip? minusta k?yt?nt? oikein mestarinkin lohduttamisen taidossa -- luulen todella olleeni heille suurena viihdytyksen?.

Olin toivonut heid?n pian toipuvan h?vi?ns? ensim?isest? katkeruudesta, ja Bingon ensin saavan seuraajan ja siten unohtuvan tavalliseen tapaan; mutta sellaisesta ei n?kynyt merkki?k??n.

Eversti poloinen silmin n?hden kiusasi itse??n sairaaksi surullansa; h?n kuljeskeli alla p?in -- ilmotellen lehdiss?, etsiskellen ja ihmisi? kuulustellen, mutta tietysti turhaan, ja t?m? koski h?neen kipe?sti. H?n esiintyi pikemmin ainoan poikansa ja perillisens? menett?neen? miehen? kuin englantilais-intialaisena upseerina jolta on villakoira karannut. Minun t?ytyi teeskennell? mit? kiihkeint? harrastusta h?nen tiedustelujansa ja l?yt?retki?ns? kohtaan, ja kuunnella ja j?ljitell? mit? liiallisimpia ylistelyj? edesmenneest?, ja niin suuren kavaluuden ponnisteluissa ly?tyin vihdoin melkein yht? sairaaksi kuin itse eversti.

En voinut olla havaitsematta ett? taidokas osanottoni ei Lilianiin tehonnut l?hesk??n niin suuresti kuin h?nen omaisiinsa: ja toisinaan ?kk?sin h?nen vilpitt?miss? ruskeissa silmiss??n ep?uskoisen katseen joka sai minut kovin levottomaksi. V?h? v?h?lt? laajeni v?lill?mme juopa, kunnes lopulta ep?toivoissani p??tin kuulla kohtaloni ennen kuin koituisi aika jolloin olisi toivotonta laisinkaan puhua. Valitsin er??n sunnuntai-illan, ollessamme kultaisessa h?myss? k?velyll? kirkosta niityn poikki, ja silloin rohkaisin itseni ilmaisemaan h?nelle rakkauteni. H?n kuunteli minua loppuun ja oli ilmeisesti kovasti kiihdyksiss??n. Vihdoin h?n jupisi ettei liittomme ollut mahdollinen, paitsi jos -- ei, sit? ei nyt en?? voisi tapahtua.

"Paitsi jos?" kysyin. "Lilian -- neiti Roseblade, jotakin on viime p?ivin? tullut v?liimme; sanottehan mik? se on?"

H?tk?hdin hirmustuneena taaksep?in. Tiesik? h?n kaikki! Ellei, niin mink? verran ep?ili h?n? Siit? minun t?ytyi heti saada selko! "Mit? Bingosta?" sain lausutuksi kieleni takeltuessa kitalakeen.

"Te ette sit? koskaan r-rakastanut sen meill? ollessa", nyyhkytti h?n; "se teid?n t?ytyy tunnustaa!"

Olin huojentunut huomatessani ettei asia ollut t?m?n pahempi.

"Te olette hallituksen virastossa", kiivaili Lilian, "ja jos teill? vaan olisi halua, niin voisitte huokeasti s-saada v-virastot etsim??n k?sille Bingon! Mit? hy?ty? on hallituksesta, jollei se voi tuota tehd?? Hra Travers olisi aikoja sitte sen l?yt?nyt, jos olisin pyyt?nyt!"

Lilian ei ollut koskaan ennen osottautunut niin lapsellisen j?rjett?m?ksi, ja kuitenkin rakastin h?nt? hullummin kun konsanaan; mutta en pit?nyt t?st? vihjauksesta Traversiin, edistyv??n lakimieheen, joka sisarensa keralla asui siev?ss? huvilassa aseman l?hell? ja oli osottanut l?hentelyn oireita Lilianiin n?hden.

Onneksi oli h?n juuri silloin k?r?j?matkalla, mutta ainakin olisi Bingon l?yt?minen ollut tukala teht?v? h?nellekin -- siin? ajatuksessa oli lohdutusta.

"Tied?tte ett? tuo on kohtuutonta, Lilian", huomautin. "Mutta sanokaahan mit? vaaditte minun tekem??n?"

"Tuk-tuk-tuokaa Bingo takaisin!" itki h?n.

Oli hy?dyt?nt? kiistell? vastaan; tunsin jo Lilianin. H?nen siev??n hellittelev??n s?vyyns? liittyi lymyilev? itsepintaisuus, jota oli mahdoton horjutella. Pelk?sin my?s, ettei h?n ollut viel? ihan selvill? tunteistaan minua kohtaan ja ett? tuo ehto oli h?nen tuumimansa keino ajan voittamiseksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet