Read Ebook: Haaksirikko: Suomalainen perustuskielinen Taru by Aejmelaeus Niilo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 109 lines and 18118 words, and 3 pages

HAAKSIRIKKO

Suomalainen perustuskielinen Taru

Kirj.

NIILO AEJMELAEUS

Helsingiss?, J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa, 1838.

"Paremp' pyy k?iss?, Kuin kaks' oksalla" --

Hyw? huonoonkin tyyty? Parempata odottaissa.

N?in wenhel?isten pakitessa k??nsiksen tuuli id?iselle suunnalle, jotta purje ei en?? wet?nyt. Matti k?ski siis sen purkata ja ruweta soutamaan. Tuuli kaswoi ?kisti ?sken nimitetyst? suunnasta; taiwas joka t?h?n asti oli ollut selki?, tuli peitetyksi synki?ilt? pilwilt? ja ukkoisen woima rupeis kuulumaan. Pian leimauksetkin liehuit risti rastin, ja wenhel?iset sousiwat kaiken woimansa per?st?, jotta enn?tt?isiin saareen ennenkuin myrsky sy?kseisi heit? surmaan. Lowisakin ei s??st?nyt pieni? walkoisia k?si?ns?, waan weti niin ett? airot wetkistyit. Kaukana ei en??n olleetkaan rannalta ja p??siw?t kuitenkin w?hiss? hengiss? maalla. Kuiwalla tultua usiammat kiittiw?t Jumalata, jotta oliwat p??sneet h?d?st?; mutta Matti mielipahoissaan sanoi: "Woi tuota ilmaa, mitenk? nyt lehdin teko k?y, kuin rupee satamaan!" -- "H?t?k?s on mei?n," wastasi Lowisa, "waikk'ei tehdyksi'k??n tulis; raukaat ne, jotka nyt sattuwat suurella selj?ll? oleman --" -- "Nyt taas," wirkasi Matti, "h?nelle on aina murhe muista, ik??nkuin olis koko maailman hallitus h?nen huoleensa heitetty. Kyll? ma luulen, ett? Mamsellin olis hyw? jouten olla puiden warjossa; mutta ei meit? kaikkia laitettu t?nne makamaan." T?t? haastaessa wetiw?t wenhen rannalla, ja jo rupesiwat pilwetkin laskemaan sadetta, jotta meniw?t kaikki warjoon. Lowisa waan j?i rannalla katselemaan Herran ilmaa, eik? huolinut, waikka kastui. Aallot nousiwat korkiammiksi ja sortuiwat suurella pauhinalla rantaa wasten; tuulen wiuhina oli ik??nkuin ahdistuksen huuto ja joku erikummainen onnettoman walitus??ni. Lowisa l?ksi rannalta toisten luoksi ja paniksen istumaan puitten warjoon. Myrsky nousi waan nousemistansa; meri kiehui wahdissa, tuuli ik??nkuin repi pilwet halki, jotta wesi ei tipatellen laskeunut maahan, waan juoksi, kuin wirroissa. "Mist? h--tist? tuo ilma meille lie luottu; warmaan on Lowisan hyw? onni sen saattanut?" ?rjysi Matti. -- Mutta Lowisa wastasi lujalla ja melkeen yl?nluonollisella ??nell?: "?l? pilkka Jumalaa ja h?nen woimaansa." -- Samassa leimahti tuli, sit? seuraisi jylin?, jotta wuoreet werisit; puun, jonka warjossa Matti istui, halkaisi pitk?isen waaja ja lasketti Matin kappalen matkaa erillen puusta. Kaikki h?mm?styit ja luuliwat h?nen menneen hengett?m?ksi; mutta h?n wirkosi taas kohta ja huusi katuwaisesti ja hywinkin s?rjetyll? ??nell?: "Suokaat anteeksi, Lowisa." -- "Jumala, jonka nime? sin? pilkanut olet, antakoon sulle anteeksi!" sanoi Lowisa juhlaallisesti. Muut ei wirkkaneet mitik??n.

Kaikki oliwat jonkun hetken istuneet ??neti; sade oli w?h?isen lakannut ja pitk?inen n?kyi jo olewan toisella puolen saarta: Lowisa meni taas rantaan, katsahti mert? p?in -- ja mit? n?ki? wenhen keskell? meren selk??, aaltoin ja myrskyin wallassa. "Ah! mit? olen waronnut," -- huusi h?n toisille, "joku onnettomuus warmaan t?n?p?n? tapahtuu; tulkaappas katsomaan. -- Ei nuot suinkaan henkiss? rannalla tule." -- Mutta me j?t?mme Lowisan ynn? muiden rannalla heit? surkuttelemaan ja k?ymme tiedustelemaan, mitenk? wenhen kanssa k?wi.

Talonpoika Paawo oli kahden kumppalien kanssa, toinen oma renki, toinen er?s loismies, eilen kotoa l?hdetty?, jo tullut kuusi penikuormaa ja toiwoi illaksi enn?tt?? matkansa p??h?n. H?n kuletti riistaa, josta odotti hyw?n hinnan. Paawo, waikk'ei paljon p??ll? wiidenkolmattakymmenen wuoden, oli toki tietonsa, taitonsa ja toimensa suhteen wanhemmiltakin suuressa arwossa pidetty. H?nen is?ns? oli kuollessa j?tt?nyt h?nelle hyw?n ruunun tilan, jota h?n sitte lunasti perinn?ksi ja toimellansa niin yl?sautti, ett? luettiin parhaammiksi tiloiksi sill? tienoin. Kaikkia talossa l?ydyi, mit? waan tarwittiin omaksi ja muidenkin tarpeeksi. Yht? toki kaipatessa oudoksui kukin; Paawo ei ollut wiel? waimoa ottanut, waikka kyll? moni ?iti lie toiwonut saada h?nt? w?wyksi. Mutta h?nen ?itins? eli wiel? ja toimitti taitawasti kaikki ne talon askareet, jotka em?nn?n omituiset owat; ja sentauttapa ei ollut Paawo ruwennut naimisen kauppaan, semminkin kosk' ei wiel? ollut sattunut tapaamaan ket??n, johon olisi rakastunut. Aina tarkka parhaamman keinon ?lym??n, oli nytkin j?tt?nyt paljon riistaa myym?t? siksi, kuin tiesi parhaamman hinnan saawansa. H?n oli usein kaupunkeissa ja markkinoilla k?ynyt, tiesi niinmuodoin tarkon kaikki laidat, jonka tautta nytkin itse oli matkaan ruwennut, muut talon huoleet kotolaisillen heitt?en.

N?in tunnemme jo sen miehen, joka per?ll? istui siin? wenhess?, jota Lowisa ja muut saaren rannalta silm?iliw?t. Toiset kumpakin h?nen kumppalinsa sousiwat. N?m?tkin wenhel?iset oliwat aamulla iloinneet t?st? kauniista ilmasta ja lew?nneet, yhden heist? aina per?? pit?ess?. Ei ollut siis ihme, jos mielipahalla nousiwat soutamaan, kuin renki, joka sattui oleman per?ll? tuulen kiertyess?, hawautti heid?t makiasta unestaan. "Noh, eih?n tuo woinut piisata yli selj?nk??n," nurisi loismies. "Ompa sitte ihan n?n?lt? wastassa, jotta kyll? saamme airon tywe? pitell?, ennen kuin p??st??n maan warjoon, jos waan rupia kowasti tuulemaan. En kuitenkaan uskoisi siit? suurta syntyw?n." -- Paawo soutamaan walmistaissa loi tottuneet silm?ns? sit? suunta kohti, josta uusi tuuli synnyi. W?h?n aikaa mert? silm?ilty? sanoi renkille: "Tuleppas sin? nyt soutamaan, min? menen ensin per?ll?: jos ei wanhat merkit minua pet?, niin tarwitaan w?h?n ajan per?st? aika-miest? airoon. Min? s??st?n itseni siksi." N?in h?nen puhuttua, rupesiwat toisetkin katselemaan ymp?rillens?, sill? oliwat aina tottuneet pit?m??n h?nen sanansa lujana ja tietonsa tarkkana. Meri oli tosin wiel? hiljainen; mutta musta pilwi synnyi id?ss?, ja wesilinnut l?nsiw?t jo lewottomasti siipi?ns? pyristellen. ?sken syndynyt pilwi nousi ja kaswoi ?kisti, ja muutaman hetken per?st? peitti se jo taiwaan ik??nkuin harma waatet ja l?heni wenhett?. Nyt oli jo myrsky, josta toiset jo mielt? tutut wenhel?iset oliwat s?ilyneet, kohtanut n?it?. Tuulen wiuhina ja ukkoisen jylin? juurikuin kilwoitteliwat kesken??n, ja waikia on sanoa, kumpa heit? en?mmin kammoitti. Meri ei wiel? aalloissa k?ynyt, waan kiehui keltaisessa mahdissa, joka nousi paljon korkeimmalla kuin wenhet, ja tuulelta wiskattiin ymp?ri.Toiwoden p??sew?ns? saaren warjoon, oliwat wenhemiehet k??nt?neet sinne p?in. Paawo j?tti per?n ja tartui airoon huutaen renki? per?? pit?m??n. N?in kaiken woimansa per?st? wet?en airoilla, ei wenhet kuitenkaan liikkunut paikalta; sill? meri oli jo ruwennut lainehtimaan ja juurikuin noitumisen kautta kaswoiwat aallot yht?kki? suuriksi wesikallioiksi, jotka laskeusiwat wenhen yli ja pian peittiw?t sen. Renki kyll? ajoi wett? ulos, mutta turhaan. -- Nyt olisiwat mielell??n laskeneet wenhen my?t? tuulen, mutta eiw?t tohtineet sill? se oli, niinkuin Sawossa ja muissakin maa-wesiss? Suomessa wiel?kin tawallinen oli ilman k?lit?, ja olisiwat warmaan samassa, kuin olis wenhet halki altoja laskettu, hukkuneet. Meid?n t?ydyi niinmuodoin pit?? wasta tuulen. Mutta kauwan ei t?ss? taisteltu ukkoisen ja myrskyn yhdistetty? woimaa wastaan: pitk?inen leimahti, jylin? weristytti wenhen ja samassa wei aalto renkin kerallansa sywyteen. -- Toisten tuskin t?t? ?k?tty?, oli jo wenhet yl?s-alaisin ja itset aaltojen wallassa. -- --

Matti, er?s wanha torppari ja yks' tytt? j?iw?t rannalla. Matti saatti heit? kauwas ulos merell? soimauksilla, niinkuin kehnojen ja alhaisten ihmisten tapa on, kuin eiw?t mnuten saa woittoa. Sitte lausui h?n niille, jotka h?nen kanssansa oliwat rannalla j??neet, kehuten: "Olispa minun toki pit?nyt keralla ruweta; nuot owat kaikki ymm?rt?m?tt?m?t ja kehnot, eiw?tk? osa wenhett? kuljetta." -- Ja h?t?k?s nyt oli Matin olla suursuinen, kuin ei waarassa ollut. Me olemma jo ennenkin h?nen alhaisuuttansa hawainneet, -- ja sellaisina saamma me aina n?hd? niit?, jotk' eiw?t ole liikutetut Jumalan pelwolta ja totiselta hurskauden ja hyw?awullisuuden tunnolta. He owat rohkiat ja miehuulliset, kuin ei tarweskaan olisi; mutta kuin h?t? on k?siss?, he mielell??n ottawat askelen taaksip?in, seisowat saamattomina ja pelk??w?t loppuansa, jota he sill? w?lill? ei milloinkaan ajattele.

Wenhel?iset kappalen matkan rannasta tultua, hawaitsiwat tuulen jo joteskin olewan heikentyneen, waikka meri wiel? lainehti tottumistansa.Nyt sousiwat aika lailla, ett' eiw?t enn?tt?isi my?h??n. Likemm?ksi haaksirikkoisia jouduttua, kuuliwat jonkun ??nt?w?n, juurikuin ahdistuksessa walittawan, ja pian keksiw?t miehenkin pit?w?n toisella k?dell??n wenhen per?st? kiini, toisella yl?spit?w?n kumppalia, joka heist? n?kyi hengett?m?n? olewan. Kuuliwatkin toisen niist? sanowan: "etk?s nyt, weli kulta, woi itse pit?? kiini? minun t?ytyy jo laskea, muutoin joudumme molemmat hukkaan, sill? jo minun k?teni heltyy. Parempi on ett? yksikin meist? p??see henkeen, kuin ett? kaikki hukumme. Ei mahda Herra rankaistaa minua, jos oman henkeni s?ilytt??kseni j?t?n sinun; min? olen woimani per?st? koittanut sinuakin auttaa, mutta nyt on minunkin woimani loppu ja ehk? on minullakin hauta luottu meren pohjassa -- --"

T?ll? rohkeudella ja sielun jaloudella lausui Paawo t?ss?kin, -- ja niin osoittaiksen totinen sielun jalous aina suurempana, kaunempana, jota waikiampi ja painawaisempi tilaisuus on. H?n oli siit? asti, kuin meri-h?t??n joutuiwat, ei laimiinly?nyt mit??n, jota inhimillisen taidon ja toimen woimassa oli, s?ilytt??ksens? henke?ns? ja tawaraansa, tieten Herran wallassa tosin olewan heit? hukuttaa ja auttaa, mutta ett? H?n ilman welikappaleita t?ss? maailmassa ei osoita woimansa. Turhaan ja heikko-luontoisten omituinen on, ett? suuressa waarassa, kaikki huoleet ja koetukset itsi?ns? pelastaa heitetty?, rukouksessa waan auksihuutaa Jumalata, ik??nkuin Jumala liikutettu heid?n huudostansa poispoistaisi onnettomuuden, tahi l?hett?isi Engelins? heit? suojelemaan. -- T?m?n kehnouden syy l?ytyy ep?ilem?t? heid?n laimiinly?misess? antauta walaistaa ja johdattaa Ewangeliumin totuudeilta, jonka kautta k?sitt?isiw?t sen j?rjestyksen tiedossa ja sen tyw?nn?n, joka matkaansaattaa, ett? ahkerat ja toimeelliset kutsumuksessaan, ei pahanakaan p?iw?n? nurise, ei waarassakaan ep?ile, waan odottawat rohkeudella p??t?ksen, tyytyw?iset, jos owat k?ytt?neet niit? welikappaleita, jotka heid?n wallassansa owat. Eli tuleeko meid?n pit?? sen w??r?sti tehtynn?, wiimeiset hetkens? k?ytt?? s?ilytess? henke?ns? ja tawaraansa ja sen ohessa laimiinly?d? ajatella eroansa t??lt? ja sielunsa autuutta? Tosin niinkin -- mutta se, joka el?m?ns? edesmennin? p?iwin? ei ole ajatellut t?t? painawaa asiata, se, jonka huoli ainoastaan on ollut maallisissa, tuskin woip' h?n muutamilla h?d?ss? uloswaadituilla auksihuutamisilla ja rukouksilla mit??n matkaansaattaa autuudeksensa; waan sit? wastan lis?? h?n wiansa taakan itsesurmamisella. Eli mimmoisena pit?isi meid?n pit?m?n sen, jonka woimassa olisi ollut auttaa itsi?ns?, mutta sen laimiinly?nyt? Se taas, joka on kunnioittanut Jumalata is?n?ns? ja hyw?nteki?n?ns? ja kohdellut ihmisi? niinkuin welji?, h?n taistelee waarassa luonnon woimiakin wastaan; ja jos h?n woittaa, antaa h?n kiitoksen Herralle, joka h?nelle mielen ja woiman annoi, jos h?n waipuu, on h?n kuitenkin yritt?nyt samaa, ja tyytyw?isell? mielell? kiitt?? sittekin Herraa, tieten, H?nelt? tulewan sek? ilon ett? murhen; onnen ett? wastoink?ymisen, aina itsemme hyw?ksi.

Niin oli Paawokin tehnyt kaikki, mit? h?nen woimassansa oli, poistaaksensa sen wahinkon, johon kuitenkin nyt joutuiwat, ja wenhen jo yl?salaisin menty?, piti per?st? kiini. Renki oli jo ennen, niinkuin tied?mme, aalloilta sy?sty mereen; ja loismies, joka kowasti oli rintansa loukannut, oli nyt w?hiss? hengiss?, aiwan tunnotoin, eik? ?lynnyt yritt?'k??n etsi? pelastustansa. H?nt? tartui Paawo k?teen, toiwoden omansa ja t?m?nkin hengen saattawansa s?ilytetyksi, mutta hawaittua sen mahdottomaksi, alkoi jo heitt?? h?nen, kuin toinen wenhet sattui rient?m??n awuksi. "?l? laske," huusi torppari Jaako, "saat apua." -- Mutta samassa heltesi h?nen k?tens? wenhest?, joka aalloilta paiskattiin h?nen p??llens?. T?ss? katseliwat nyt kamalasti miehet apuwenhess?. Liek? heille kuolema ollut luottu, ajatteliwat, koska nyt wasta katoiwat, kuin oli apu niin l?hell?. N?in oli kulunnut muutama silm?nr?p?ys, jona oli t?ysi heill?, taitaaksensa pit?? wenhen poikki aaltoja, kuin taas toisen p?? n?htiin weden pinnassa. Sinne lykk?siw?t airon, johon tartui ja piti kiini, siksi kuin wenhet likemm?ksi saatua, h?nt? nostettiin wedest? ja toistakin, jota ei ollut laskenut, waikka kyll? oli tekemist? itsekin weden p??lle p??st??.

N?m?t kowan onnen kumppalit wenhesseen saatua, ei jaksannut Paawokaan en?? istua, waan huoleista ja ylen kowasta ty?st? per?tin woimatoin paniksen pitk?lleen; toinen makaisi ihan liikkumatoin, eik? h?ness? paljon henke? tuntunutkaan. Sitte keskusteliwat, mitenk? p??st?is takaisin; sill? waikk' ei en?? kowasti tuullut, k?wi meri kuitenkin wahwasti. Elikk?, jos laskesiwat my?t? tuulen, ett? sitte rannalla tultua korjataisi n?iden wenhe'kin. -- Lowisa ajatteli, jotta pit?isi j?tt?? wenhen ja k??nt?? takaisin. "Kyll? huomenna sen rannalla tapaamma," sanoi h?n, "jos ei ennen muruksi mene; ja jos niin lie, w?h?p? me'k??n saisimme sit? autetuksi wasta rannassa." -- Paawo t?m?n kuultua, k?ski antaa wenhen menn?? menoansa, sanoden siit? ei suurta lukua pit?w??n, kuin waan saisiwat h?net kumppalinensa ihmissiin. Niin p??ttiw?tkin, ja nuon tunnin wasta tuulen soudettua p??siw?t takaisin siihen saareen, josta oliwat l?hteneet, waan ei samaan rantaan, sill? laskiwat walkamaan toisella puolella saarta, johon oli lyhempi matka ja jossa oli warjo-rantakin.

Maalla tultua, laittiwat tyt?t koiwistoon wuoteen lehdist? ja waatteista, mitk? kukin taisi olla paitsi, johon molemmat sairaat paniwat maata. Olispa poisl?hdetty, mutta satoi w?h?isen ja merikin wiel? lainehti jott' ei tohtineet antauta ulos s?lj?lle. Saareen j?t?tyit? laitettiin kutsumaan sinne. Tullessa huusi Matti jo kaukaa: "Noh, meill? on jo lehti? tehtynn?, mit?p?s teill? on?" -- Siihen wastasi Lowisa: "meill? on paljota suurempi saalis, kaksi ihmisen henke?, joita olemme surmasta s?ilytt?neet, -- ja warmaan owat rowastista ne suuremmasta arwosta, kuin tei?n lehdinne." Matti t?h?n ei wirkkanut mit??n.

Sitte w?h? lew?tty? ruwettiin lehdin tekoon. Kaikki oliwat hywinkin ahkerat, ik??nkuin palkitaaksensa mit? oliwat laimiinly?neet ty?st?: Lowisa waan k?wi yht'mittaan sairaita katsomassa ja kuiwatteli heid?n waattejansa. Matti oli w?hemmin puhelias, kuin tawallisesti. Ehk? tunsi h?n jonkun omantuntonsa soimauksen w??r?st? k?yt?ksest??n, tahi pelk?si saawansa rowastilta nuhteita. Murkinata sy?ty?, oli tuuli lakannut, meren aallot melkeen sorttuneet, ja yksin?iset pilwet kulkiwat kehnolla wauhdilla, ik??nkuin eksyneet toisista, ja peittiw?t silloin t?ll?in auringon, joka nyt myrskyn herketty?, n?ytti ihanammalta, kirkkaammalta, kuin milloinkaan muulloin. "Mei?n t?ytyy nyt heitt?? lehdinteon keskeen ja l?hte? kotiin, kosk' ilma sen jo my?denantaa," sanoi Lowisa "sairaat tarwitsewat ehk? rohtoja ja paremman hoiton, kuin mink? t??ll? woimme antaa heille." -- "Wai niin," wastasi Matti irwistellen, "teit?h?n rowasti lie Inspehtoriksi m??r?nnyt; t?ytyy mei?n siis totella." T?h?n wirkkasi Jaako wakawasti: "ei t??ll? taida kysymysk??n olla tottelemisesta; jos noudatamme kaikkein yhteist? tahtoa, olemme warmaan taipuwaiset l?htem??n pois, waikka t?t? p?iw?? ei luetaiskaan t?ydeksi possakka-p?iw?ksi." -- "Mutta min? woin wakuutta teit?," sanoi Lowisa, "ett? t?ydeksi luetaan; rowasti waatii tosin t?ydess? mitassa, mit? h?nelle on tulewa, mutta h?nen tahtonsa on kuitenkin, ett? kalleempia welwollisuksia t?ytt?iss? laimiinly?d??n halwempia." -- Suurella ilolla ja tyytyw?isyydell? kuulteli rahwas Lowisan t?t? haastawan. He oliwat aina tottuneet h?nen mielt?ns? noudattamaan; sill? h?n kohteli kaikkia hywyydell? ja yst?w??llisesti. Usein, kuin joku puutos rasitti heit?, ja eiw?t tohtineet suoraan ilmoittaa rowastille eli rouwalle, otti Lowisa sen toimittaakseen ja sai aina onnistumaan, sill? h?nen is?nt?w?ens? pitiw?t paljon h?nest?. Niin oli nytkin mit? Lowisa haastoi heid?n mielest?ns?, juurikuin olisi rouwa itse haastanut. Heid?n syd?mmens? surkutteli my?skin sairaita, jotta kaikki oliwat walmiit l?htem??n pois, paitsi Mattia, joka w?h?isen nurisi, mutta kuitenkin my?ntyi. Sairaat niinmuodoin wenhesseen saatettua, l?ksiw?tkin. --

Kuin n?in nyt olemme seuranneet wenhel?isi? kaiken p?iw?n, j?t?mme heid?t w?h?ks' ajaksi soutamaan, ja kiiruhtamme edelt?p?in pappilaan, tiedustelemaan, mitenk? siell? oltiin.

Hein?t oliwat jo kaikki pappilassa tehtynn?, ja rowasti oli ilmoittanut wastaanottawansa p?iw?ty?h??n ruisleikkoon. Sattui sin? p?iw?n?, josta olemme tarumme aineen ottaneet, tulemaan usiammat, kuin olisi tarwittu'kaan, jonka tautta ne wenhel?iset, joidenka kanssa jo ollaan tutut, laitettiin saareen lehdin tekoon. Lowisa oli, niinkuin jo tied?mme, sisuspiika, eik? ulko-t?ihin milloinkaan m??r?tty; mutta kuin aamulla sattui oleman kaunis ilma, teki h?nen mielens? p??st?? keralla, ik??nkuin olisi ennustanut, ett? h?nt? siell? tarwittiin.

Aamiaisen aikana l?ksi rowasti rouwineen pellolle katsomaan ty?-rahwasta. W?h?isen ymp?ri k?yty?, kutakin sarkaa silm?iless?, istuiwat pientereell?. Rouwa neuloi sukkaa, ja rowasti haastatti wuorottain h?nt? ja ty?rahwasta, hyw?ll? mielell?, kuin n?ki niin kauniin ilman puoltelewan ruisleikkoa. Heid?n t?ss? kappalen aikaa wiiwytty?, tuliwat lapsetkin wanhempainsa luoksi. Pieni Lotta mamselli juoksi toisten edell? ja ilossaan huusi jo kaukaa ?itillens?: "mamma, min? olen jo lukenut mit? m??r?tty oli aamu-rupiamaks' ja sisar annoi minulle luwan tulla kanssansa t?nne; saanko ma olla t??ll? niin kauwan kuin te'kin, hywin kauwan?" -- Rouwa tyt?rt?ns? syliin otettua ja hyw?illess? wastasi: "saat lapseni"; mutta Lotan ei tehnyt mieli kauwan ?itins? syliss? istua, waan hypp?si pois ja juoksi toisia wastaan, huutain weljellens?: "min? sain luwan olla t??ll? kauwan, kauwan, niin kauwan kuin pappa ja mamma; onko sinulla magisterilt? lupa?" -- "Saan min? olla miss? min? tahdon yhden tunnin," wastasi weli. -- "Noh, tuleppas sitte minun kanssani tuonne; tuolla m?en rinnassa on warmaan marjoja --" wirkkasi Lotta. "Eik? mit??n," nurisi siihen weli, "kyll?h?n ty?rahwas niit? jo olisi sy?nyt, jos olis ollutkin, ja min?kin menneell? wiikolla siell? olin," mutta seurasi toki sisartansa sinne, ja rupesiwat marjoja poimimaan. Wanhin mamselli oli jo tullut wanhempainsa luoksen ja istuttua heid?n w?lillens?, sanoi: "Kah, teill? on sukka, ?iti, ja min? j?tin ty?ni kotiin." -- T?h?n wirkkasi rowasti: "Ette taida tarwita'kaan paljon huolia ty?st?; emme en?? saa kauwan wiipy? t??ll?, sade ajaa meid?t pian suojihin." -- "Sade?" kysyi tyt?r kummastellen -- "mist? te nyt sen saatte, kuin melkeen koko taiwas on selki? ja ilma niin waria, kuin Afrikassa?" -- "Jaa, juuri siit? p??t?n ukkoisen olewan tulemassa, ja n??tk?s tuota musta pilwe? tuolla?" Sek? rouwa ett? tyt?r katsoiwat sit? suunta p?in, johon osoitti, ja n?kiw?tkin hywin mustan hirwitt?w?n pilwen suurella wauhdilla tuulelta ajettawan heit? kohden. Pian p?iw? katoisi sen taaksen, pitk?inen rupesi pauhamaan, ja rouwa laitti lapsiaan hakemaan pois. Tuskin enn?ttiw?t suojihin, ennen kuin leimaus leimausta seurasi, jylin? jumahti jylin?n per?st?, ja wesiojat satteesta kaswanneet juoksiwat kuin joet. "Woi Lowisaa raukkaa, joka nyt on ulkona," woiwotteli pieni mamselli wesisilmiss?, itsekin pelk?en pitk?ist?; ja kuin toisetkin oliwat murhessaan, waroen myrskyn kohtaawan wenhel?isi?, koska juuri sill? suunnalla, kuhunka he l?ksiw?t, olit paksuimmat pilwet, rupesi Lotta katkerasti itkem??n, pit?en sen sulomielisen rakastetun Lowisansa jo hukkununna eli ukkoiselta surmattunna. Toiset kuitenkin, waikka itse'kin waroiwat wenhel?isten ei hyw?sti k?yneen, lohduttiwat h?nt? sanoden, heid?n warmaan ennen saareen p??sneet, kuin ilma merell? nousi. Pian olikin lohdutettu, ja kuin pelko itsest??n pitk?isen kanssa oli ohitsen mennyt, suresi waan Lowisan olewan kastuneen saaressa.

Myrskyn ohitsen menty?, kysyi rouwa miehelt?ns?, jos eiw?t pit?isi laittaman tiedustelemaan, wiel?k? lehtimiehet lienee hengiss? tahi meren pohjassa; mutta rowasti ei luullut sit? tarwittawan. "Kyll? he saareen oliwat p??sneet," sanoi h?n, "ennen kuin myrsky nousi, ja warjossa oltua sateen aikana, rupesiwat sen herketty? lehdin tekoon; emme taida laittaa heit? etsim??n ennen kuin illalla, jos eiw?t silloin ole kotona, josta min? kuitenkin wissi olen." Kuin nyt sade oli lakannut ja pilwet harwentuneet taiwaalla, josta auringo toisin aiwoin pistiksen n?kywiin, oli Lotta jo unhottanut kaiken tuskansa ja katseli ikkunasta, kuin pojat omaksi ja h?nenkin suureksi huwitukseksi juoksewaan ojaan rakensiwat wesimyllyj? -- kuitenkin silloin t?ll?in luoden silm?ins? sinne p?in, kusta odotti lehtimiehet ja rakastetun Lowisansa.

Kello wiiden ly?m?n aikana tuli Lotta mamselli juosten salista kamariin, jossa ?itins? ja sisar istuiwat, iloisesti huutaen: "tuolta tulee yks' wenhet; se on warmaan mei?n --". Ja tuskin oli lopettanut sanansa, kuin jo oli pihalla kiiruhtain rantaan wastaanottamaan Lowisata. Rowasti ja muut t?m?n kuultua katsoiwat ikkunasta ja tunnusteliwat pappilan wenheksi -- ja olipa kaikkein mieli niin iloinen siit?, ett? hengiss? oliwat, jotta seurasiwat Lottata rantaan, tiedustelemaan mitenk? oliwat s?ilyneet myrskyst?, jos silloin oliwat selj?ll?, ja mink? tautta niin aikaisin tuliwat kotiin.

Wenhet rantaan enn?tty?, ?kk?si rowasti, usiammain henkein siin? l?ytyw?n, kuin mitk? kotoa l?ksiw?t, ja muutaman makawankin. Kysyi sent?hden, mit? kuului, johon wastattiin, ei niink??n hywi? sanomia kuuluwan. Matti ensin sillalle noustua alkoi rowastille kertoa p?iw?n tapaukset ja mink? tautta niin aikaisin tuliwat kotiin, ja pit?en rowastin itsens? kaltaisena, yht? kylm?n? k?rsiw?ist? ihmisyytt? kohtaan, walitti suuresti ty?n olewan huonosti k?yneen sen tautta, ett? oltiin haaksirikkoisia auttamassa, ja lis?si siihen: "min? en olisi suwainnut heit? kotiin tulemaan ennen iltaa, mutta Lowisa pyrki w?kisin pois ja lupaisi wastata siit?. --" -- "Wai niin," sanoi rowasti kowuudella, "sin? olisit antanut n?iden kuolla'kin rohtoin ja hoiton puutteessa, eik? sittek??n tullut kotiin. -- Emp? sinusta niin julmaa olisi uskonutkaan, jos et itse kehusi siit?."

N?in puhuttua k??nsiksen mielikarwaudella pois, ja kuin oli antanut k?skyn kantaa sairasta tupaan, tiedusteli Paawolta, joka pyrki omilla jaloilla wenhest?, mist? oliwat ja muutakin, ja k?ski h?nenkin menn?? lewolle. Lowisa taas puolestansa oli kertonut rouwalle ruotiksi kaikki p?iw?n tapahtumat ja meni nyt tupaan walmistamaan wuotetta. Sinne tuli rowastikin rouwineen katsomaan sairaita. Paawolle, joka luultiin kowin raskasta ty?st? olewan heikon, annettiin kupillinen saksan wiinaa. Toinen ei wiel? ollut selw?. Rowasti katseli h?nen rintaansa ja luuli sen olewan per?tin runneltun; annoi h?nelt? sitte suonta iske?, josta tuli joteskin tuntoon. W?h? ymp?rillens? katsottua, ik??nkuin olisi maatessa tullut muutetuksi wieraan paikkaan ja nyt her?nnyt, kysyi h?n, miss? oli ja kutka h?nen ymp?rill?ns? seisoiwat; ja kuin annettiin h?nelle tieto, mitenk? h?nta korjattiin wedest? ja wietiin saareen ja sitte pappilaan, alkoi itsekin muistaa, ett? oli rintansa loukannut ja kuinka Paawo piti h?nest? kiini wedess?. H?nen ensimm?inen kysymyksens? t?t? muistaissa oli: "onko Paawo hengiss??" -- "T??l' olen, weikkonen," wastasi Paawo, "waikk' ei minustakaan paljon ole." -- T?m?n ??nen ?k?tty?, loisti ilo h?nen silmist?ns? ja h?n k?ski Paawon tulemaan luoksensa. Tullelle lausui h?n "min? en t?st? en?? nouse, mutta min? kuolen tyytyw?isyydell?, kuin tied?n sinun el?w?n; sill? samassa olen my?skin wakuutettu, ett' ei lapseni tarwitse n??nty? wihelj?isyydess?." -- Wesisilmiss? kokotti nyt Paawolle k?tens? ja lausui lausumistansa: "kolmet wuotta on kulunnut sitte kuin surma otti lapseni ?itin; min? olen siit? asti koittanut antaa heille korjon, joka sinun awullas' on menestynyt, Jumalan kiitos! Nyt t?ytyy minunkin j?tt?? heit?; mutta olen wakuutettu siit?, ett' et sin? aja heit? suojasta, ennenkuin kunnollisesti osaawat leip?ns? etsi?. --" -- T?ss? itku lopetti h?nen puhensa; w?h?n ajan per?st? sanoi taas: "Eik? niin?" -- T?h?n wastasi Paawo: "Se on kauniisti puhuttu, ja min? tunnen sinun puhestais, ett? suurin huoli maailmassa on lapsistais; ole wakuutettu, ett? lapseis ei pid? kaippaaman mit??n en?mm?n kuin t?h?nk??n asti, niin kauwan kuin minun woimassani on heit? auttaa." Muuta ei tahtonut kuulla, waan pyysi olla yksin??n, jonka tautta toiset meniw?t pois; Paawo taas wuotteellensa.

Synnintunnustuksen luettua annoi rowasti sairaalle synnin p??st?n ja teki h?nen sakramentist? osalliseksi, -- ja kuin sitte oli sanonut h?nelle muutaman wirwottawaisen totuuden, l?ksi tuwasta. Toisetkin erkannuiwat samassa sielt? j?tt?in sairasta yksin??n.

Kaiken illan pyhill? miettimisill? ja palaawalla rukouksella wietetty?, kutsui sairas wiel? yst?w?ns? Paawon luoksensa, k?ski h?nen murhetta pit?? lapsistansa, lopettain n?in: "jos he tulewat siihen ik??n, ett? itset ?lyw?t hy?ty?ns?, sano heille j??-hyw?isi? minulta ja minun wiimmeinen toiwotukseni t??ll?, ett? tosin etsisiw?t onneansa maailmassa, mutta ei niin, ett? se poispoistais rauhan omasta tunnosta, waan sit? onnea, joka seuraa Jumalan pelwosta ja rehellisesti t?ytetyist? welwollisuksista, sit? ainoa tarpeellista, joka saattaa el?m?n huwaksi ja antaa tyw?nn?n kuolemassa, -- ja kiitoksia nyt, Paawo, hywyydest?s minua ja lapsiani kohtaan; Jumala palkitkoon sinua siit?. --" -- T?m?n sanottua waikeni h?n, ja w?h?n ajan per?st? oli h?nen sielunsa j?tt?nyt ruumillisen majansa. Muutamia p?iwi? sen j?lkeen, wiettiin h?n wiimmeisseen lepokammiohon, ja Paawo kustansi h?nelle kauniit maahanlaskiaiset, johon melkeen kaikki pappilan alusw?ki oli kutsuttu, paitsi muita.

Paawosta ei tahtonut miest? tulla, h?nen woimansa waipuiwat, ja pian ?lyiw?t rowasti ja muutkin, h?nen k??ntyw?n lawan tautiin. Annettiinpa h?nelle sent?hden rohtojakin, jotka l??k?rilt? m??r?tyt oliwat, mutta tauti oli jo niin waltaan p??snyt, ett' eiw?t waikuttaneet muutosta; h?nen t?ydyi siis ruweta wuotteella. ?itins? laitti h?n hakemaan; mutta wiikon wiiwyi, ennenkuin tuli. Paawon ei kuitenkaan tarwinnut kaipata mit??n hoitosta; sill? sisarrillisella lempeydell? ja huolella murhetta piti Lowisa h?nest?. H?n oli oppinut ja tottunut kohtamaan sairaita hellemmin, kuin talonpojista tawallista on, ja h?nen oma hyw? syd?mmens? ?lysi parhaamman keinon, taitaaksensa Paawon mielt? noudatta.

?itin tulossa oli Paawo jo joteskin huono, ja kyynelill? edeskannoi h?n rowastille, rouwalle, mamsellille ja Lowisalle syd?mmens? kiitollisuuden sen hoiton edest?, jonka h?nen pojallensa oliwat antaneet. Kuultua mitenk? h?nell? oli Lowisan urhoollisuutta ja jaloa mielen rohkeutta kiitt?? siit?, ett? h?nen poikansa meri h?d?ss? tuli autetuksi, ei laimiinly?nyt erin?isesti h?nt? t?m?n tautta kunnioittaa, pit?en sen onnena onnettomuudessa, ett? wiel? kerran sai n?hd? poikansa, ett? jos tautiwuotteella kuoliskin, kuitenkin saada kiinnipainaa h?nen sammuwaiset silm?ns?, jota h?nelt? olis ollut kielty, jos meren pohjassa olisi hautansa l?yt?nyt. Lowisa waan ei tahtonut t?t? kunniata ja kiitosta wastaanottaa, sanoden ainoastaan welwollisuutensa tehneen, jonka laimiinly?minen olisi saattanut h?nt? edeswastaukseen maallisenkin oikeuden edess?.

Kolmet wiikkoa potettua tuli Paawo niin huonoksi, ett? warosi ei en?? nousewansa wuotteelta, ja aina tarkka ja huolellinen toimituksissaan, tahdoi h?n selw?ksi paperiin panettaa wiimmeisen tahtonsa ja toiwotuksensa ja l?hetti rowastin apulaista hakemaan testamentti? kirjoittamaan. Tullelle lausui h?n ?itins? ja saapuwille kutsutuin wierain miehien l?sn?ollessa asioistansa ja k?ski sitte magisterin puolestansa kirjoittaa testamentin, joka suomeksi kuuluu n?in:

"Miettien el?m?n wajawaisuutta ja kuinka tiet?m?t?in kuoleman hetki on, tahdon min?, waroen t?st? taudista en en?? paranewani, j?lkeenj??w?st? omaisuudestani s??tt?? kuin seuraa:"

"Jos n?in naimattomana kuolen, muita l?hellissi? ei j?tt?en, paitsi ?iti?ni, on wiimmeinen tahtoni, ett? kaikki minun sek? kiinti? ett? irtain omaisuudeni kuollessani tyk?lankee nimitetylle ?itilleni, kuitenkin seurawilla erkauksilla ja ehtoilla:"

"1:siksi pit?? loismiehen Philppu Korhoisen wainajan lasten, Adamin ja Lisan, ?itilt?ni, eli jos h?n kuolis, h?nen perillisilt??n holhottaman ja el?tett?m?n minun tilallani ja pidett?m?n kuin talon omia lapsia siihen asti, kuin t?ytt?w?t wiisitoistakymment? wuotta, ja sitte talosta poisl?hteess? kumpasenkin saaman sata ruplaa paperia."

"4:neksi lahjoitan min? waiwaisille syntym? pit?j?ss?ni 100 ruplaa ja samati waiwaisille t?ss? pit?j?ss? 100 ruplaa, joita summia kuusi kuukautta j?lkeen kuolemani pit?? seurakuntain kirkko-herroille laitettaman."

"5:neksi. Jos min? kuitenkin t?st? taudista parannuisin, ja Jumala minulle wiel? terweyden soisi, tulee t?m? testamentti-kirja samassa mit?tt?m?ksi ja kirjakappaleet minulle takaisin annettawiksi, olleen minulla wapautta ja oikeutta k?ytt?? omuisuudeni, niinkuin sitte hyw?ksi l?yd?n."

"6:neksi. T?m?n testamentti-kirjan -- josta olen teett?nyt kolmet kappalta, joista yksi pit?? tallella pidett?m?n t?m?n seurakunnan rowastilt?, toinen kirkkoherralta syntym? pit?j?ss?ni ja kolmas ?itilt?ni -- olen min? wapasta tahdosta ja t?ydess? tunnossa toimittanut ja saapuwille kutsutuin wierain miehien l?sn?ollessa omalla nimi-piiruttamisellain wahwistanut."

Paawo.

N?in kirjan walmistettua, johon kuitenkin Paawon sukunimikin pantiin ja niinik??n muittenkin t?ss? kirjassa nimitetyin, kirjoitti magisteri itsens? kirjan teki?ksi, ja wieraat miehet piiruttiwat tilamerkkins? -- ja sitte jaettiin ne kolmet kappalta niinkuin kirjassa s??tty on.

T?st? Paawon tuumista ei ollut ?iti niink??n hywill??n; luulipa yksin??n saawansa h?nt? peri?. Mutta ei kuitenkaan wirkkanut mit??n, toiwoden wiel? saawaan poikansa eloon. T?st? hetkest? asti rupesi my?skin karsasti katselemaan Lowisata, sill? arweli ei ainoastaan kiitollisuuden ja yst?wyyden m??r?nneet h?nelle sen suuren summan, waan jonkun hellemm?nkin tunnon olewan her?nneen poikansa syd?mmess? Lowisata kohtaan.Syw?ss? murhessaan aina ajatellen poikatansa ei wiel? kohdellut Lowisata pahasti; mutta n?kyip? toki, ett? koitti est?? h?nt? kahde'keskeen Paawon kanssa olemasta, waroen ehk? Paawon haastawan h?nelle rakkaudestaan ja terweksi tultua anowan omakseen. ?iti ajatteli Paawon parantuneenna ja kotiin tultua pian woiwan unhottaa Lowisan ja ottaa rikkaamman tyt?n awioksensa. T?ss? ?itin suuri koettelemus osottaiksen. H?n oli asian oikein aihellut; sill? tawallisesti k?ykin niinkuin h?n ajatteli. Kuinka usein eik? pojat k?y tyttyl?it? mielittelem?ss?, ja kuin saawat puolellensa taipumaan, alentawat heid?t ja sitte, lihallisen himonsa tyydytetty?, j?tt?w?t sillens? kaippauksen kyyneli? wuodattamaan pett?j?ns? yli, joka kaikki lupaukset ja walat unhottain eli mit?tt?m?n? pit?en k??nsiksen muihin seikkohin -- ja ehk? katkeraimmia kyyneli? kaipatessa sit? kalliinta tawaraa, mit? neitselle on, h?nen wiattomuuttansa? Jos uskoisimmekin harwoin miehien n?in kunnottomain olewan, l?ytyy kuitenkin niit? usiampia, jotka tytt??n rakastuneet pyyt?w?t h?nt? omakseen, wannoen ikuista rakkautta ja uskollisuutta, mutta sitte -- waikka tytt? jo oli mieltynyt heihin ja osottanut samat tunnot ja liikutukset -- jouduttua toisille tienoille, unhottawat t?m?n entisen rakkaudensa ja rupiawat toista tawoittelemaan, jota ehk? samalla tawalla sielt? poismuuttaissa unhottawat ja j?tt?w?t.

Lowisa, kuultua Paawon testamentiss? m??r?nneen h?nellekin rahasumman, ei ensink??n siit? ilostunut. Luulipa h?nen liikutettuna hillitt?m?tt?m?lt? kiitollisuuden tunnolta syd?mmens? heikkoudesta sen tehneen, ja toiwoden h?nen wiel? paranewan, ei olisi suonut h?nen tautiwuotteella mit??n p??tt??, jota terweksi tultua ei olisi hyw?ksi katsonut, waan purkannut. Lowisa tahdoi h?nen siis wiel? potessa testamentti? purkamaan, siin? mitassa, kuin se h?nt? itse? koski, ja puhui siit? rowastillekin; mutta t?m? en?mmin Lowisan puolta pit?w?, kuin itsek??n, ei suwainnut, ja sai Lowisankin luopumaan n?ist? aikeistaan. H?n sanoi luulewansa Paawon pian parantuwan, ja testamentin samassa olewan mit?tt?m?n; "mutta," lis?si h?n, "jos nyt rupiat sit? rikkomaan ja asetat itsi?s h?nen hyw?? tahtoansa wastaan, on uskottawa, h?nen siit? niin pahaksuwan, ett? tulee huonommaksi. Tauti on nyt juuri murteessa, ja pieninkin huoli ja wastoink?yminen saatais wied? h?nen hautaan." -- Lowisa n?in aikeistaan luowutettu, taiwui per?tin rowastin tuumiin, eik? siit? asti sanaakaan wirkkanut testamentist?.

Taudin jo murrettua, alkoi Paawo yl?sp?in joutua, mutta wiikon wiiwyi ennen kuin k?sti jaloillaan, ja ei sittek??n yht'?kki? woimiinsa p??snyt. Rowasti, joka hywin tunsi taudin laadun, kielsi h?nen monena wiikkona pyrkim?st? kotiin, pit?en tarpeellisena, h?nen ensin woimiinsa tulewan, ennenkuin antausi syksyisell? s??ll? uudestaan meren selk??n. Paawo ei itsek??n pit?nyt kiireett??; mutta ?iti sit? wastaan kiwotti lakkaamata poisl?ht??, jotta wiimmein suututti poikansakin. "Jos luuletten talon h?wi?w?n, meid?n niin kauwan poisollessa," sanoi Paawo suutuksissa, -- "niin min? laitan teit? kotiin ja tulen itse maata my?den, kuin waan uskallan antauta matkalla." -- "?l?pp?s nyt suutu," wastasi ?iti liehakoitsein, "eih?n kotona en?? mit??n niin erinomaista ty?t? ole, joka w?ltt?m?tt?m?sti l?sn?oloamme tarwitsee, kosk' oliwat jo hein?t tehtynn? ja ruis leikattunna, kuin min? l?ksin, ja warmaan owat jo kes?-touwotkin leikattunna." ?iti sen per?st? ei en?? wirkkanut sanaakaan poisl?ht?st?; mutta tajusi kyll?, Paawon, ei ainoastaan terweydens? hoiton t?hden, waan muustakin syyst? niin mielell??n wiipyw?n pappilassa. Eik? kellenk??n ollut ty?l?s hawaita Paawon Lowisasta paljon pit?w?n, sill? ei wiisastellutkaan. ?iti waan ei olisi t?t? suwainnut, toiwoden paremmin rikkaan talon tytt?ren omasta pit?j?st? mini?ksi; eik? ollutkaan huoleta t?m?n suhteen.

Kerran kahde'keskeen ollessa haastoi ?iti Lowisalle, Paawolle jo olewan tyt?n kihlatun koto-pit?j?ss?, warakkaan rusthollarin tytt?ren ja ens' syksyn? jo aikowan naida. Eik? j?tt?nyt sanomata tiet?w?ns? Paawon h?nest?kin paljon pit?w?n ja ett? kiitollisuudesta ehk? rupeisi naimisestakin puhumaan; mutta moitti Paawoa kowin huikentelewaiseksi ja woroitti Lowisan luottamasta h?nen lupauksiin, ja p??tti n?in: "kuin kerran p??see kotimaillen, nuoren morsiamensa pariin, unhottaa warmaan teid?t -- ja mit? siit? sitte syntyy?" -- Lowisa mielikarwaudella ja jalolla ylpeydell? t?t? kuullessa, sanoi k?sken h?nen puheensa: "?lk??tte pelj?tk?, hyw? em?nt?, minusta mit??n; min? en ole sit? odotellut, enk? aihellut saada h?nt?. Kaunis kiitos, n?emp', on mulle siit?, ett? olen poikanne hoitellut; hywin selit?tten te helleydeni h?nt? kohtaan. Tiesinkoma h?nen olewan tei?n rikas poikanne, kuin annoin itseni hengen waaraan h?nt? auttaissa? waikk' olis h?n ollut huonoimman m?kkil?isen poika, ja sattunut t??ll? potemaan -- olkaat wakuutettu siit?, ett? h?n olisi saanut saman hoiton. Huonosti tunnetta te poikaanne, niinkuin minuakin; min? pid?n h?nen parempana, kuin te. Koska h?n on kihlannut tyt?n kotona, ?lk??t ensink??n warotko h?nen rupiawan taikka h?nt? hylj??m??n, taikka minua pett?m??n. Ja jotta saatte olla huoleta, saan nyt sanoa, ett? jos rupeisikin minua pyyt?m??n omakseen, en puutu siihen, enk? olisi ruwennut pyrkim??n tei?n mini?ksi, waikk' en olisi tiennytk??n h?nelle morsiamen olewan." -- T?m?n sanottua, kuuli jonkun tulewan ja l?ksi pois, nielt?en menness??n kyynelen, jonka mielitorruus ja ep?toiwoinen rakkaus pusersi h?nen silmist?ns?, -- sill? h?nkin oli jo wastaan tietoansa ja tahtoansa rakastunut Paawoon.

T?m? Paawon ?itin k?yt?s sek? poikaansa ett? Lowisata kohtaan ja h?nen tuumansa owat hywinkin tawalliset. Harwoin n?hd??n talonpojissa, ett? rakkaus kummaltakin puolelta sitoo awiok?skyn. Tawallisesti on jo puhemies laittanut asian laadullensa, ennenkuin puhuttelewatkaan toinen toistansa; ja usein laittaa tytt? -- eli uskottawammasti tyt?n omaiset -- puhemiest? tarjomaan h?nt? miehelle, jonka mielell??n toiwoisiwat h?nelle. N?in ollen, on my?skin tietty, ett' ei niin paljon katsota muodon kauneutta, eik? syd?mmenk??n someutta, kuin rikkautta ja kunnollisuutta talon t?ihin ja toimehin. Onko siis ihme, jos usein tawataan kylmyytt? ja ynseytt? puolisoin w?lill?? Emme wainkaan tahdo moittia, ett? mies tiedustelee, onkohan tytt?, jota aikoo l?hte? kosiomaan, taitawainen talon toimeissa, waan pid?mme sen tarpeellisnakin, ja on se tyt?lt?kin oikein tehty, hankia tietoa, jos mies woip' waimon el?tt??; mutta me toiwoisimme, ett? paremmin tuntisiwat toinen toistansa, ett' ei ainoastaan sattuminen eli tuuma p??t?is naimista, waan ett? ensin tottusiwat toistansa arwossa pit?m??n, josta sitte rakkaus syntyy. T?m? rakkaus, jonka ihminen ei woi tyk?n?ns? her?tt??, waan joka syntyy itsest??n niiden powessa, jotka owat ik??nkuin m??r?tyt toinen toiselle, jotka syd?mmen laadunsa ja luontonsa puolesta sopiwat toinen toiselle -- t?m? rakkaus on pyhin kaikeista ihmisen tunnoista ja yst?wyytt?kin jalompi ja w?kew?mpi. Moni mies ylh?isest? s??dyst?, joka on sattunut rakastumaan tytt??n alhaisesta luokasta, jota h?nen heimonsa eiw?t tahtoneet suwaita suwussansa, on heitt?nyt is?lt? saadun wapasukuisen nimen, luowunut perinn?st?ns? ja kaukaisessa maan osassa et??ll? syntym? paikastaan walitun waimonsa helmassa l?yt?nyt paradiisin; samati on moni tytt?kin uhrannut oman kanssasyntyneen korkeudensa, omain wanhempainsa mielisuosion ja helleyden saadaksensa sen, jonka h?nen syd?mmens? halasi -- jaa -- paljota en?mmin, uhrannut mit? h?nelle pyhint? oli -- wiattomuudensakin, ja seurannut rakastettuansa maan kulkeuteen, seurattu wanhempainsa kirouksilta ja kosto-huudoilta. -- -- T?m? niin kaunis halu matkaansaattaa niinmuodoin pahaakin, kuin sit? wastustetaan, kuin rakastawia w?jyt??n ja pyydet??n erillen; mutta paitsi t?t? ei kuitenkaan maailmassa l?ydy suloisuutta -- ja ne puolisot, jotka yhteen menew?t, ei tuntein itsens? t?lt? liikutettuna, turhaan toiwowat saada nautia awioyhdistyksen onnellisuutta.

Paawon ?iti ehk? ei ensink??n el?iss?ns? ollut maistanut rakkauden makeutta, eik? niinmuodoin tuntenut sen arwoa. Eli jos olisi l?mmitt?nytkin h?nen syd?mmens? nuorena, oli h?n jo unhottanut sen ja piti paljota hy?dyllisemp?n? ja kunniallisempana saada mini?ksi rikkaan talon tytt?ren, kuin k?yh?n palkka-piian. Ehk? peloitti h?nt? siin? siwussa my?skin, Lowisan herrasw?ess? tottuneen, olewan kowin typ?r?n ja taitamattoman talonpoikaisiin t?ihin. Mit? waan lie ajatellut, emme paljon huoli'kaan, sen toki warmaan tied?mme, h?nen kaikella keinolla koittaneen est?? Paawoa Lowisan pariin rupiamasta, ja ei ole'kaan ihme, jos ilostui, kuin Lowisa sanoi, ei menew?ns? Paawolle toweriksi. T?m?n wakuutuksen saatua, ei en?? huolinutkaan suuresti heit? wahtata, kuin jo Paawollekin oli lausunut n?hny?ns? Lowisan er??n wieraan miehen parissa olleen, heid?n kuiskutelleet ja toistansa likistelleet, juurikuin naimisen kauppa jo olisi ollut p??tetty heid?n w?lill?ns?. Paawo t?m?n per?tt?m?n puhen kuultua, tunsi juurikuin miekan k?yw?n lepiten syd?mmens? ja tuskin jaloillaan k?sti. H?n meni kohta erillen, mietti?ksens? asiata -- ja mink? tuskan, mink? ahdistuksen h?nen lemmen nuolilta s?rjetty syd?mmens? k?rsei, woiwat ainoastaan ne k?sitt??, jotka owat tunteneet iwatun rakkauden katkeruutta. Jalompi luonostaan ja kaunemmilla haluilla, kuin h?nen yht'ikuisille talonpojille, oli h?n aina kauhistunut niit? awioliittoja, johon antauwat tarwen wuoksi, ei keskin?isest? rakkaudesta. Nyt oli rakkaus ensi kerran l?mmitt?nyt h?nen syd?mmens?, ja waikk' ei wiel? ollut Lowisalle siit? puhunut, rakensi jo toiwossa itsellens? taiwaan h?nt? omistaissa; mutta silm?n r?p?yksess? raukkesi t?m? tekoparadiisi, kuin wesikello: toiwon t?hti pimeni -- ja h?n tunsi kaikki perikadon waiwat powessansa, jotka ik??nkuin madot raateliwat h?nen raukkaa surewaista syd?nt?ns?. Mutta toiwo, t?m? taiwaan siki?, t?m? ainoa hyw?, joka kaikkein onnettomuudein maailmaa wallitessa, j?i maan lapsille lohdutukseksi, joka usein, waikka kyyneliss?, n?kee murhen pilwien takana uuden aamuruskon rient?w?n onnella -- toiwo synnyi toki hetkeksi h?nen sielussansa ja esti h?nen langemasta ep?ilykseen. Taisipa olla Lowisan weli, ajatteli h?n, jota niin yst?w??llisesti kohteli, eli joku muu heimolainen; ehk? on h?n wiel? wapaa -- ja n?in jonkun hetken mietitty?, otti sen miehuullisen p??t?ksen, awata Lowisalle syd?mmens? ja h?nen omilta huuliltansa odottaa tuomion, joko se p??tt?? h?nen suurimman maallisen onnensa, tahi ty?nt?? h?nen ep?ilyksen sywyteen, -- ja menikin Lowisata etsim??n.

Lowisan tilaisuus t?ll? ajalla ei ollut suuresti toisin. H?n oli tottunut kohtelemaan Paawoa helleydell? ja sisarillisell? lempeydell?, eik? waronnut siit? mit??n muuta. Nyt wasta, kuultua Paawolle morsiamen olewan, ?kk?si tuntonsa h?nt? kohtaan olewan hellemm?n, kuin paljas yst?wyyden tunto -- ja samassa kuin rakkaus p??si waltaan, tunsi h?n luulonkin tuskaa. T?st' edes ei en?? mennyt tupaan Paawon siell? ollessa, pakeni pois, jos sattui tulemaan sinne, kussa h?n oli, ja toiwoi waan h?nen pian poisl?ht?w??n; mutta piti kuitenkin huolta, jotta h?nen wuotteensa tuli hywin tehdyksi, ja h?nen ruuastansa, jotta oli terweellinen ja siisti. H?n olisi toiwonut h?nelle kaiken maailman onnen ja riemun; sit? waan ei woinut suwaita, ett? joku toinen tytt? oli h?nen syd?mmens? saanut.

N?in oli pari p?iw?? kulunnut, kuin Lowisata laitettiin puolen penikuorman p??ss? olewaan herraskartanoon asialla. Paawo, joka mielell??n pyrki h?nen puheellansa, waikka n?ki h?nen w?ltt?w?n sit?, oli t?st? tiedon saanut ja pistiksen piiloon, Lowisan sinne l?hteiss?, eik? ollut tiet?w?n?ns?k??n siit?, mutta meni sitte j?less? ja odotteli h?nt? tien warrella sylkytt?w?isell? syd?mmell?.

Lowisa takaisin tullessa n?ki Paawon -- ja mitk? toiwon ja pelwon yhdistetyt liikutukset samassa h?nen tyk?n?ns? nousiwat, emme woi selitt??. H?n wuorottain punastui ja walistui, eik? tiennyt, jos piti k??nt?m?n takaisin taikka k?ym?n p?isin. Otti toki jonkun askelen tiet?m?t?in omasta olennostansa, ja kuin tuli Paawoa w?h?isen l?hemm?ksi, teeskenteliksen juurikuin olisi ollut iloisella mielell? ja sanoi: "hyw?? iltaa, Paawo! mihink? oletten menossa?" -- Mutta Paawo ei sanaakaan wastannut, waan lakkiansa nostaen k?wi h?nt? kohden, ja tultua h?nen luoksensa, seisahtui per?tin ??neti. Lowisa h?nt? silm?ilty? s?ik?htyi; sill? niin oli h?nen muotonsa kummanlainen. H?nen kaswoinsa oliwat walistuneet ja kellastuneet, kuin olisi joku tuonelasta takaisin tullut, ja h?nen silm?ins? wilkkuiwat p??ss?, kuin mielett?m?n. Pelwossaan kysyi Lowisa lempi?sti: "mit? teit? waiwaa, Paawo?" mutta h?n ei nytk??n ??nt?nyt; waan wapisewa jokaisessa j?seness? tartui h?nt? k?teen ja sanoi wihdoin ?nkytellen: "Lowisa... Lowisa!" -- "Herra Jesus!" wastasi h?nelle Lowisa, suosiolla ja yst?w??llisesti h?nen p??llens? katsahtain, "olettako sairas, eli onko joku kohtaus ly?nyt teit??" -- "Ei, ei," ?nkytteli Paawo taas, "en ole sairas, enk? pelk? muita kohtauksia, kuin tei?n silm?inne ja syd?mmenne kohtausta" -- ja nyt synnyi heid?n w?lill?ns? kanssapuhe t?h?n laatuun:

"En ymm?rr? mit? yrit?tten," sanoi Lowisa, waikka kyll? ymm?rsi, ja toiwolla ja pelwolla odotti mit? t?st? piti syntym?n.

-- "Wai niin, ett'te ymm?rr? minua; muita waan ymm?rr?tten. Noh, suokaat anteeksi, jos kysyn teilt?... tei?n jaloudenne on minua weden h?d?st? auttanut, tei?n lempeydenne temmanut minua kuoleman kourista sairasna ollessani, minun kiitollisuudeni siit? teit? kohtaan on m??r?t?in; mutta soisin mielell?ni l?yt?nyen haudan meren pohjassa, jos ett' te nyt tahdo kuulla minua. --"

"Kuulen, ja olen aina mielell?ni kuullut teit?."

-- "Wai mielell?nne? -- Onko teille... ei... teill? on sulhainen; mik? on sen onnellisen nimi?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet