Read Ebook: Haaksirikko: Suomalainen perustuskielinen Taru by Aejmelaeus Niilo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 109 lines and 18118 words, and 3 pages

-- "Wai mielell?nne? -- Onko teille... ei... teill? on sulhainen; mik? on sen onnellisen nimi?"

"Minulla sulhainen!" ??nsi Lowisa kummastellen. "Kuka teille niin on sanonut? Minulla ei ole sulhaista."

Luulein Lowisan ei totuutta puhuwan sanoi Paawo: "teill? ei ole sulhaista!... suokaat anteeksi; teill? ei ole tarwes sanoa minulle totuutta, mutta min? pyyd?n sen niinkuin armo-osoituksen. -- Tahdottako sanoa mulle, kuka tei?n sulhaisenne on? H?n mahtaa olla muita ihmissi? jalompi. -- --"

"Ei tosiankaan, waikka t?h?n paikkaan j?isin, min? olen wapaa sulhaisesta. Mist? te sen oletta kuulleet?"

T?h?n wastasi Paawo, joka jo alkoi tointua: "Ket? te sitte wiikolla niin iloisesti haastatitten ja niin lempi?sti kohtelitten?"

"En ainoakaan ole hellemmin kohdellut kuin teit?k??n, en t?ll? wiikolla, en milloinkaan sitte kuin weljeni kuoli. Kuka hyw? ihminen on n?hnyt minusta niin paljon waiwaa ja sepitt?nyt teille t?m?n tarun?"

-- "?itini --."

?hmiss??n, mutta ilossaankin, sill? ajatteli, mit? ?itilt? oli kuullut Paawonkin morsiamesta olewan per?t?int?, kysyi Lowisa: "?itinne? Noh, nyt olen min? puhunut teille totuuden; sanokaat tekin wuorostanne, mik? tei?n morsiamen nimi on?"

-- "Minun morsiamen? Kuka teille on sanonut minulle morsiamen olewan?"

"Tei?n ?itinne." --

?k?yntyneenna huuskahti Paawo t?h?n: "?iti, ?iti! Noh, jo rupia selwi?m??n sumu. -- Wai ?itini! Se on niinmuodoin kaikki h?nen wiekkaudensa. -- Minun syd?nt?ni ei nainen ole woinut liikuttaa, ennen kuin n?in teid?n -- O hyw?, o rakas Lowisa! tei?n someudenne, jaloudenne ja siweydenne owat wasta sulattaneet j??n powessani. Minulla ei ole morsianta ja te oletta wapaa? eik?h?n olisi minulle luottu saada teit? omaksein! Miksi satutta te minun awukseni rient?m??n? Eik? se ollut taiwaan wiittaus, ett? oletta minulle m??r?tty? O, Lowisa, min? rakastan teit? w?kew?mmin, kuin yksik??n ennen on rakastanut; sanokaat ett' et mielipahalla katsele minua, ett? minulla on w?h?kin arwo silmiss?nne -- sanokaat, ett? tottusitten ehk? rakastamaan minua... eli sy?ksek??t minua takaisin niiden aaltoin sekaan, joista minua autitten..."

Lohduttain wastasi Lowisa: "?lk??t, ?lk??t, hyw? Paawo! te oletta kowin liikutettuna, malttakaat! Se on waarallista terweydellenne. Te kysytten, jos teill? on arwo minun silmiss?ni. -- O, tiet?k??t siis, ett? te oletta ainoa mies talonpojan, omasta s??dyst?ni, jolle olen waadittu ansioittamaan kunnian, ett? min? aina sisasarillisella lempeydell? olen kohtellut teit?, ajatellut teid?n per??nne ja toiwonut teille suurimman ajallisen ja i'ankaikkisen onnen; sill? te oletta sen ansainneet --" --

T?t? lausuessa wuosi muutama kyynelet h?nen sinisist? leppi?ist? silmist??n; ja esk??kseen Paawon niit? n?kem?st?, k??nsiksen ja alkoi k?yd? pois, sanoden t?ytyw?ns? kiirehti? kotiin, mutta lupasi toisti lausua n?ist? asioista en?mm?n. "Huomenna," sanoi h?n, "l?htew?t Herrasw?et pitoon, silloin olen min? yksin?in ylisess? pytinkiss? ja saatte tulla, jos tahdotten, sinne minun puheellani." -- N?m?t sanat oliwat parantawa ?ljy Paawon sairaalle syd?mmelle, ja waikk' ei wiel? ollut t?ytt? wastausta saanut, oli kuitenkin lohdutettu ja ilo-kyynelill? seuraisit h?nen silm?ins? Lowisata, siksi kuin tien haarassa katosi h?nen n?kywist??n. Miettien p?iw?n tapauksia meni h?nkin werkailleen pappilaa p?in, johon enn?tti w?h? my?hemmin kuin Lowisa, iloinen ett' ei yksik??n tiennyt h?nen Lowisata kohtaneen.

Molemmat meid?n nuoret eiw?t nyt olleet huoleta, heid?n syd?nalaansa sylkytti, eik? ens' y?nn? saaneet unta silmiins?. Paawo ajatteli, mitenk? asia piti p??ttym?n. Lowisa ei ollut wiel? suorasti sanonut rakastawansa h?nt?, mutta toki puolin sanoin. -- Eik? h?n sanonut pit?w?ns? minua arwossa, ajattelewansa minun p??lleni ja minun ansaitsewan suurimman onnellisuuden? Mutta min? jo ilmoitin h?nelle suurimman onnellisuudeni olewan h?nt? omistaa. Ehk? h?n kuitenkin my?ntyy. -- N?in ajatteli Paawo k??nteleiksen wuotteella kaiken y?t?. Ja Lowisalla ei ollut w?hemmin huolta ajattellessa, mit? piti Paawolle wastaman. Mielell??n olisi h?n toiwonut Paawon miehekseen. H?n kyll? tajusi Paawon h?nt? syd?mmest? rakastawan, ja itsekin oli jo hiljaisuudessa omistanut Paawolle syd?mmens?; mik? piti siis peloittaman h?nt? antamasta k?tens?kin h?nelle? T?t? emme juuri tarkon woi selitt??, mutta arwelemme Paawon ?itin puheen syw?sti juurtuneen h?nen tyk?n?ns?. Puhet oli usein kyl?ss? k?ynyt, Paawon ja h?nen w?lillens? syntyw?n naimisen kauppa, jota kuullessa Lowisa oli olewannaan pahoillaan, waikka toki syd?mmess??n siit? ihastui. Mutta h?n oli aina pit?nyt sen lempeyden, jolla Paawo h?nt? kohteli, olewan kiitollisuuden siki?n, ei rakkauden; ja waikka Paawo nyt selki?ill? sanoilla oli ilmoittanut syd?mmens? tilaisuuden, ep?ili h?n kuitenkin h?nen liikutuksensa pysyw?isyydest?. Kiitollisuus ja h?nen ulkonainen kaunis muotonsa, josta itsekin tiesi, oliwat ehk? synnytt?neet rakkauden; mutta kuin tulisi erillen h?nest? ja rupeisi miettim??n asiata, ehk? pit?isi Lowisan kowin halpana ja mielell??n luopuisi h?nest?, jos waan k?wisi laatuun. T?t? ajattellessa muisti Lowisa ?itinkin sanat -- ja waikka h?nen syd?mmens? lausui Paawon puolesta, p??tti h?n kuitenkin antaa j?rjen wallita ja suorastaan sanoa h?nelle, ei syntyw?n yhdistyst? heid?n w?lillens?. T?m?n p??t?ksen otettua tunsiksen tywenn?ksi ja rohkiaksi, tieten oikein tekew?ns?.

Murkinan aikana l?ksiw?t herrasw?et pitoon, niinkuin aiwottu oli. Lowisa, joka lapsia oli saattanut waunuun, juoksi wikkel?sti taas sis??n; ja Paawo k?weli pihalla odottain h?nelt? wiittausta tulla h?nen luoksensa. Nuon tunnin werran oli h?n jo k?ynyt eestakaisin ja w?list? istunutkin -- ja t?m? aika oli h?nest? i'ankaikkisuus -- kuin Lowisa n?kyi kuistilla katsahtain iloisesti h?nen puoleensa; ja waikka jo kauwan oli t?t? odottanut, tuntui se kuitenkin h?nest? niin ?kkin?iselt? ja yli h?nen toiwotuksensa, jotta paljon ei puuttunut, ett? sulasta ihastuksesta olisi lankenut selj?llens?. Meni toki muutaman askelen l?hemm?ksi ja kysyi: "saankoma tulla?" -- "Tulkaat," wastasi Lowisa -- ja samassa oli Paawo yli kynnyksen. --

Etuhuonesseen tultua wei Lowisa h?nen saliin ja sitte muihinkin kamareihin, juurikuin n?ytt??kseen h?nelle niit?, ja lausui k?welless? kutka kunkin huoneet oliwat. Se on hywin arwattawa, ett? Lowisan ei suorastaan k?ynyt ruweta lausumaan eilisest? asiasta; naisen luonnollinen h?pyyden tunto teki h?nen kainoksi. Mutta Paawo ei t?t? ?lynyt, waan piti sen kylmyyden?; ja kuin oliwat tulleet mamsellin kamariin, sanoi Lowisa: "t?ss? asuwat mei?n mamsellit ja t?ss? makaan min?kin; t?m? on kaikeista rakkain minulle, mamselli pit?? minun paremmin sisarenansa kuin piikanansa, ja monta hyw?? ja kaunista opetusta olen h?nelt? saanut." -- "Kyll?," wastasi Paawo karwaudella, "onko h?n opettanut teit? unhottamaan liittoannekin ja minua t?ll? kowuudella kohtamaan?" -- "Mit??" kysyi Lowisa kummastellen. -- "Jaa --" lausui Paawo suuresti liikutettuna ja syw?ss? murheessa, "te koitatten estell? kanssapuhetta w?lill?mme, te paetten minua wiel?, waikka eron hetki on niin l?sn?, waikk' ehk? wiimmeisen kerran n?emme toinen toisemme. Ennen tuotti hell? yst?wyydenne minulle kaiken onnellisuuden ja ilon, ja nyt on kylmyydenne her?tt?nyt julmimmat waiwat syd?mmess?ni. Mist? olenh?n min? onnetoin ansainnut t?m?n kowuuden? Min? tosin rakastan teit? m??r?tt?m?sti, mutta enh?n min? sent?hden ole sopimattomasti k?ytt?nyt itseni, ennenkuin ehk? eilen, ja kuitenkin oli jo kylmyys ennen poistanut kaiken lempeyden tunnon syd?mmest?nne minua kohtaan. Mill? olen min? teit? suututtanut? Lowisa, min? olen n??ntym?ll?ni rakkaudesta teit? kohtaan, ja te wihatten minua -- --" --

Lowisa suuresti liikutettu n?ist? soimauksista, joita n?ytti ehk? ansaitsewannaan, ja waroen, ett? liikutuksensa ilmoittaisi syd?mmens? tilaisuuden, katseli maahan ??neti muutaman hetken. Pit?en t?m?n wahwistawan luulonsa, astui Paawo askelen taakse'p?in, ja huokkaus puhkesi h?nen syd?mmest?ns? ja kyynelet kiilsi h?nen miehuullisissa silmiss??n. T?t? huomaitessa surkutteli Lowisan syd?n h?nt?, ja waroen teko-kowuudellaan saattawansa h?nt? ep?ilykseen, tunsi woimansa poikkewan; h?nen p??t?ksens? raukkesiwat, ja suosiolla silm?illen Paawoa sanoi h?n wapisewalla ??nell?: "suokaat anteeksi..." Muuta ei saanut sanotuksi, waan hyrsk?hti itkuun. Paawo tartui h?nt? k?teen ja wei h?nen istumaan, itsekin h?nen wiereens? istuen. W?h?isen tointununna, Paawon h?nen k?tens? wiel? pitelew?n, rupesi taas:

"Paawo!... Min? olen tosin k?yt?ksiss?in osottanut kylmyytt?, ehk? kowuutta teit? kohtaan, niinkuin sanotten; mutta minun syd?mmeni on ollut sit? l?mmempi sit? hellempi... Tei?n nykyinen haikia sielun tilaisuudenne, tei?n murheenne waatii minua lausumaan mit? wasta ?sk?in rupesin tuntemaan ja mit? en milloinkaan aikonnut ilmoittaa teille -- ett? rakastan teit?. Turhaan olisi minulla kielt?? sit?, turhaan salata mit? syd?mmeni tuntee. Minun syd?mmeni petti minua alussa; min? luulin tuntoin teit? kohtaan olewan yst?wyyden, enk? pelj?nnyt siit? mit??n, min? en milloinkaan aihellut saadakseni teit?, enk? ajatellut teit? toisenkaan kanssa yhdistettyn?. Kaikki minun onneni ja iloni oli waan, edist?? onneanne ja noudattaa mielt?nne. Jos silloin olisitten poisl?hteneet, olisi muisto ja kaipaus olleet ihanat niinkuin yst?w?st?, ja pian olisi joku muu nuorukainen, waikka monissa kohin kehnompi, ehk? kuitenkin woinnut poistaa tei?n kuwanne syd?mmest?ni, ja olisin k?sitt?nyt onnen. -- Mutta t?m? ei ollut minulle luottu. ?itinne oli ?lynyt, mit? min? en hoksannut, ett? helleydeni minua kohtaan oli en?mmin kuin kiitollisuus ja yst?wyys. H?n uskotti minua teill? morsiamen olewan, ja silloin wasta tunsin kuinka kallis olitten minun syd?mmelleni... Jos asia t?ll?kin kannalla olisi seisahtunut, olisin ehk? woinnut hallita haluni. Min? olisin katkerasti surenut, pyhitt?nyt muistollenne monen, monen kyynelen; mutta Jumalan awulla olisi j?rki wihdoin woiton k?sitt?nyt, ja aikaa woittain lepo ja rauha taas walaunut syd?mmeeni. Kaikessa tuskassain ja huoleissa olisi se ollut minulla lohdutus, ett? te ansioitatten minulle kunnian ja arwon. Mutta nyt on t?m? lohdutus poikessa; minun on t?ytynyt alentaita silmiss?nne, kuin olen tunnustanut rakastawani teit?, ennenkuin olitten sanaakaan minulle wirkkaneet lempeydest?nne. --" -- "Wai alentaneet teit?nne!" ??nsi Paawo; mutta Lowisa h?nen sanojansa ei kuulewannaan lausui waan lausumistansa: "min? otin sen p??t?ksen ett' ei milloinkaan n?ytt?? teille, jotta olitten minulla rakas, ja sen tauttapa w?ltinkin olla parissanne, jott' ette olisi tulleet hawaitsemaan heikkouttani. Min? luulin w?kew?n olewani, mutta te muistatten, mitenk? eilen k?wi... ja kuitenkin soimatten minua kylm?ksi... O, te oletta jo kyll?ksi lukenut syd?mmeni; turhaan, sanon wiel?, turhaan olisi minun en?? kielt?? teit? rakastawani..." -- "Ah, kultaiseni!" huuskahti Paawo; h?nen palawat silm?ns? iskiw?t ilon kipeni? ja h?n kamahti Lowisan kaulaan -- "kultaiseni, sin? siirr?t minua waiwoin laaksosta taiwaan riemuun --" -- mutta Lowisa ty?nsi h?nen siew?sti tyk??ns? ja sanoi wakawammalla ??nell? kuin ennen: "minulla on wiel? w?h? teille sanomista; tahdottako kuulla minua hiljaasti?" -- Paawo w?h? kummastuneena t?st? Lowisan kylm?mielisyydest?, tajusi, wiel? olewansa maan lapsi; sanoi kuitenkin suurimman ilonsa olewan kuulla h?nt?, ei ajatellen, ett? h?nen puheensa piti p??ttym?n per?tin toisin, kuin oli alannut. Lowisa sentautta rupesi taas: "Te oletta luwanneet minua kuulla. -- Min? olen jo sanonut, ett? rakastan teit?; mutta min? woin my?skin k?ytt?it? niin, jotta, kuin rakkaudenne raukkee, te omistatten minulle yst?wyyden ja kunniaosoituksen. Min? uskon, ett? tuntonne minua kohtaan owat wilpitt?m?t, rakkaudenne syd?mmellinen; mutta sen juuri on kiitollisuus ja ennemmin eli my?hemmin saattaa se kylmisty?. Silloin katseletten minua toisilla silmill?, kuin nyt, ja n?etten sopimattomaksi waimoksenne. Mik? on silloin minun osain?" -- "Mit? joutawia nyt, hyw? Lowisa!" rupesi Paawo h?nen k?sken puheensa; mutta Lowisa lausui wakuudella: "te lupasitten kuulla minua sanaakaan wirkkamata; -- Paawo yst?w?in! -- ja yst?wyydell? ajattelen aina teit? -- min? en sowi teille, enk? salli, ett? sidotten teit?nne minuun. Te tuletta kotiinne; te n?ette nuoruudenne tuttuja, tytt?j? parempia, rikkaampia, talonpojan t?ihin toimellisimpia, kuin min?, tytt?j?, joihin ?itinne mieltyy -- huokiasti unhotatten te t?t? palkka-piikaa, ja k?sit?tten onnellisuuden puolison helmassa, jonka sek? j?rkenne ett? syd?mmenne walitsee. Minun p??t?kseni on niinmuodoin..." "?lk??t, Lowisa, ?lk??t p??tt?k? minun surmaani," huusi Paawo hurmaasti -- "Ah, kuinka sekaisin helleys ja kowuus l?htew?t huuliltanne! Te nostatten minua autuutteen sanotessa minua rakastawanne, ja samassa s?yksetten perikatoon.-- Onko se mahdollista oikein rakastaa ja pyrki? rakastetunsa parista? Sellainen ei ole minun rakkaudeni; sit? ei woi j?rki hallita. Taiwaan onnellisuuden eli ikuisen onnettomuuden odotan min? teilt?. Kaksi kertaa on jaloudenne, lempeydenne ja huolenne pelastanut minua kuoleman kourista, taidattako ep?ill? siit?, ett' ette woi onnistaa koko el?m??ni. -- Ah, te oletten ainoa, jonka seurassa p?iw?n huoleet tuntusiwat kewi?ilt?, y?n lepo makialta -- ja mit? ?itiini koskee, pit?? h?n minun ylen hyw?n?, ett? rupeisi onneani wastustamaan, kuin tiet?? minulla toden olewan. Ja waikka rupeisikin juonittelemaan, ei woita h?n mit??n, sill? min? olen is?nt?, ja h?n saap' minulta waan el?kk?ns?. Min? pid?n h?nt? kunniassa, mutta teen h?nt? wastaan, jos h?n on minun onneani wastaan. Ah, Lowisa! sanokaat, ett? yhdytten minun tuumiini, ja te sen kautta ihastutten ?iti?nikin. Enkelin hywyydell? te hoitaisitten h?nt? el?m?ns? illalla, ja h?nen huulensa ei kylmistyisi, ennenkuin h?nen wiimmeinen sanansa olisi siunata teit?."... "?lk??t, Paawo, ?lk??t en?? n?in haastako," rupesi taas Lowisa; "min? olen jo sanonut ajatukseni. Min? en anna teille sit? wastausta, jota anotten; mutta min? en kuitenkaan kiell? teit? toiwomasta, jos ette saa minua poistetuksi syd?mmest?nne. Min? en toiwo, enk? odota teit?..." T?t? sanoessa oli h?nen syd?mmens? pakahtumallansa, ja kyynel kasti h?nen poskiansa; kuitenkin lausui wiel?: "nyt t?ytyy mei?n menn? pois; mutta luwatkaat, ett' ei ennen poisl?ht??nne sanaakaan wirkata rakkaudestanne. Jos pid?tten minun w?himm?nkin arwon ansaitsewan, niin t?ytt?k??t t?m?n minun tahtoni; ainoastaan sill? ehdolla tulen min? tupaan tei?n siell? ollessa, enk? en?? pakene teit?." Paawo n?it? wiimmeisi? sanoja kuultua, lupasi kohta, waikka kyll? k?wi h?nelle katkeraksi -- ja t?st? hywilleen lopetti Lowisa puheensa sulomielisesti wiel? n?in lausuen; "nyt on siis asiamme hyw?ll? kannalla: me olemma yst?w?t, totiset yst?w?t, ilman wilpit?. Walitkaat te kotona puolison, joka onnistaa p?iwi?nne; min? tahdon rukoilla Jumalata, ett? saisitten kunnollisen waimon. Minusta oletta te wapaa, min? en toiwo, enk? odota teit?, sanon wiel?kin; mutta min? en toisenkaan kanssa yhteen rupia, sill? k?teni en anna ilman syd?nt?in. -- Nyt j??k??t hyw?sti!" -- -- N?m?t wiimmeiset sanat sanottua wuosi kyynel taas h?nen poskillensa; h?n hypv?si pyst??n ja oli samassa ulos owesta. Paawo w?h? yksineen mietitty? odottain h?nen takaisin tulewan, l?ksi wiimmein etsim??n h?nt?; mutta kuin monia suojia l?pitsenk?yty? h?nt? ei tawannut, meni tupaan syw?ss? murheessa, kuitenkin ei ilman toiwoa.

Lowisa, kuin tunsi ei en?? woiwansa syd?mmens? liikutuksia hillitt??, oli juosnut poies ja piilottiksen rouwan kamarissa. Te lukiani, erinomattain te tyt?t, joidenka syd?mmess? rakkaus on saanut siaa -- te tunnetta paremmin, kuin min? woin selitt??, Lowisan tilaisuutta nyt yksinens? p??sty?. H?n oli sanonut ei toiwowansa, ei odottawansa Paawoa; mutta ehk? lie h?nen suurin toiwotuksensa kuitenkin ollut, ett? Paawo olisi niin pysyw? liikutuksissaan, kuin itse tunsiksen olewan, ja wiel? kerran tulisi takaisin, h?nt? omaksensa pyyt?m??n. Sit? emme warmaan tied? mit? syd?mmess?ns? aiheli, sen waan olemme kuulleet, jotta kaiken iltakauden oli itkenyt, ja herrasw?en kotiin tultua ja h?nelt? kysytty? mit? h?nt? waiwoi, oli wastannut sairaan olewansa ja pyrkinyt lewolle. Ehk? arweliwat toki, mik? sairaus h?nell? oli; sill? eiw?t tarjoneet h?nelle rohtojakaan, waan mamselli haastatti h?nt? tawallisella lempeydell??n -- parhaat rohdot ja liewitykset, mitk? taitiin antaa h?nen s?rjetylle syd?mmellens?. Aamulla sanoi itsens? taas terweeksi ja oli iloinenkin toisten parissa; mutta kokeneet kyll? ?lyiw?t teko-ilon olewan ja h?nen syd?mmens? wiel? sairastawan, waikka teeskenteliksen. Niin oli toisnakin p?iw?n? ja kaiken wiikon, Paawon parissa waan hiljaisempi ja harwapuheisempi kuin muulloin.

Paawo oli joteskin tullut entisseen terweyteens? ja waikka wiel? oli laiha ja huonon n?k?inen, luuli rowasti h?nen kuitenkin pelk??m?t? taitawan antauta matkalle kotiin. Aurinko oli jo ihanilla s?teill?ns? terweht?nyt leht?p?iw??, ja Paawo ?itineen meni hyw?sti j?ttelem??n herrasw?elle. Nyt wahwisti suusanoin rowastille, mit? testamentiss??n oli m??r?nnyt, ja lupasi jonkun wiikon per?st? laittaa h?nelle sek? mit? waiwaisille ett? torppareille tuli. Lowisa oli suorastaan sanonut ei kopeikkaakaan wastaanottawan, jonka tautta h?nest? ei ollut puhettakaan. Kuin itku silmin oli k?tt? antanut rowastille ja sanonut j??hyw?isi? palkollisille l?ksi rantaan seurattu pappilan lapsilta, jotka suresiwat t?m?n jalon ja hyw?nluontoisen miehen poisl?ht??, juurikuin olisi h?n ollut heid?n heimolaisensa. Wenhesseen astuttua nosti lakkinsa ja lausui wiel? rannalla olewille muutaman hyw?sti-j?tt? sanan ja k?ski Lowisallekin terweyksi? h?nen puolestansa sanoa. Lowisata sin? p??n? ei ollut muka n?hnyt; h?n oli walittanut sairaaksi ja makasi. -- Purje tuuleen sowitettua wei pian heid?t pois n?kywist?, ja kolmet p?iw?? wuorottain purjettua ja soudettua, oli Paawo omissa suojissaan kotolaisten ja kyl?llisten suureksi iloksi.

T?llainen oli se tupa, johon Jaako tuli. P?yd?n p??ss?, jossa kynttil? paloi, istui er?s mies, pit?en lasta syliss?, jota opetteli lukemaan, ja muurin ??reisell? penkill? p?re'soiton eess? istui wanha waimo kehr?en, jonka jalwoissa pienempi lapsi leikitteli. Mies oli pulskian n?k?inen, ja waikka iso kaswannoltaan, n?ytti kuitenkin kowin nuorelta, jotta olisi ollut is? lapsella, jota opetti; Jaako piti h?nen paremmin lapsen wanhempana weljen?.

Paawon ?iti oli sill? ajalla tuonut palowiinaa kamarista ja p?yd?lle pannut. Pikarin t?ytetty? k?ski Paawo Jaakon sen tyhj?nt??; mutta t?m? tawallisuuden j?lkeen ei puuttunut pikariin, ennenkuin is?nt? oli n?ytt?nyt tien, ja kysyi sent?hden leikkisuin: "mihink? sit? pannaan, is?nt??" -- Paawo ei pitki? puheita pit?en otti pikarin k?teens? ja sanoi: "Noh, terwet tulemastanne, saakaapas t?st?!" -- ja samassa ryypp?si w?h?isen pikarista; sen taas t?ytetyn annoi Jaakolle, joka sanaakaan hiiskumata tyhj?nsi sen ja p??t?ns? pyristellen sanoi: "Kah, tuotapa wasta wiinaksi sanon; kost' Jumal'!" -- Sitte rupesi Jaako tupakoimaan , ja kaiken iltakauden pakinoiwat miehet kesken??n.

"Ilman seikkoja ja waaroja," n?in puhui Paawo, "saimma me nelj?nten? p?iw?n? n?hd? oman rannan, johon laskimme wenhen. Wiel?kin en saata kyynelit? muistella mill? liikutuksilla astuin omalla pellollani. Muisto waikeuksista, wastuksista ja waiwoista, joita olin lepitsen p??snyt, ja kiitollisuuden tunto Herraa kohtaan, joka niin ihmeellisesti oli minua auttanut, ja niit? hywi? h?nelt? siunatuita ihmisi? kohtaan, joidenka kautta toimitti hyw?t ty?ns? -- hallitsiwat wuorottain sielussani; ja kuin ajattellessa entisi?, syd?mmeni oli pakahtumallansa, wirkosi se taas siit? iloisesta tunnosta, ett? taidan jollain tawalla ees palkita sit? pahaa, jota olen matkaansaattanut, ett? taidan kostata n?ille orwoille, mit? he is?ns? kanssa kadottiwat, joka minun palkkamiehen?ni ja minun kauttani kersei niin suuria tuskia, minun t?hteni meni pois t??lt? ja j?tti n?m?t kaipauksen kyyneli? wuodattamaan. Ei ole ihmisen taidossa kertoa mitk? liikutukset wallitsiwat syd?mmess?ni, kuin tupaan tullessa n?in n?it? pieni? ihastuksella juoksewan minua wastaan terweht?m??n ja kysym??n miss? is? oli . Wanhempi huuskahti: 'hyw? oli, jotta tulitte kotiin, niin min? huomenna saan Korholan Adamille n?ytt??, jotta minulla oli oikein. H?n sanoi tei?n ei en?? takaisin palaawankaan; mutta min? kyll? tiesin, jott' ette mei?t t?nne j?t? yksin.' -- 'Miss? is? on?' -- kysyiw?t wiel? molemmat -- ja mit? taisin min? wastata? Sanoin toki h?nen pian j?less? tulewan, enk? laskenut heit? menem??n pellolle h?nt? wastaan, waikka pyrkiw?t."

T?t? Paawon lausuessa oliwat miehet tulleet mets?st? kotiin, ja ?iti oli ilta ruuankin pannut p?yd?lle; ruettiin siis ruualle. Ruoka oli niin herkullinen, kuin olisi pappia odotettu wieraksi; ja Jaako ei wainkaan ujostellut, waan piti hyw?n?ns?. Illallista sy?ty? ja w?h? tupakoittua, kysyi Jaako kuka talossa kanteletta soitti; Paawo wastasi osaawansa w?h?isen sit? kaikutella -- ja Jaakolta waadittu otti soitonkoneensa koukusta ja kappalen aikaa sit? koeteltua, alkoi ynn? soittaen, innossaan laulaa n?in:

"Mihin on rinnastain rient?nyt rauha? Sorttunut sieluni raittius? Myrsky nyt alati powessain pauhaa, Mennyt on entinen wapaus?"

"Ennen ma juokselin talosta taloon, Miellytin impej? ilossain; Nyt minut murhe waan ty?nt?pi saloon, -- En l?y? siell?k??n lepoain."

"Ennen ma juttelin jalosti juuri, Laskelin lauseita lystiks?in; Nyt olen ??neti aiwan kun muuri, Kaino ja kehnokin mieless?in."

"Ennen ma kantelen ??ress? lauloin, Sowitpa soitolle sormeni; Nyt owat kynt?ni kiedotut pauloin, Ei taho taipua ??neni."

"Muutos on julmasti murhannut mielein, Toimeista tarkkaista rajuttanut -- En toki walittawan soisi kielein; Tyydyn, waikk' taiwas on pimi?nyt."

"Nyt wasta wiisaus wirwota alkaa, Luonnonkin salaisuus selwi?pi: Yksin en ole, min astupi jalka; Tuttuja on mulla salossaki."

"Taiwahan piiri ja luonnonkin luodut -- El?imet, linnut ja wirrat ja puut -- Owatpa opiksi minulle suodut, waikk' heit? siksi en omistanut."

"Lintu se laulapi rakkaudesta, Luwaten ikuisen lempeyden; Wirtapa wirkkapi kaipauksesta; Lehdiss? n?en katowaisuuden."

"Mutta my?s jaloa wahwuutta wannoi Wuori, kun silm?ni sinne loin, J?rk?ht?m?t?int? ?ly? annoi, Woimaa, ett' kuormani kantoa woin."

"Sitte jos katselen piiri? taiwaan -- T?hdet ne tuikkawat taukomata, Lupaawat lujasti j?lest? waiwan Onnea, iloa loppumata --"

"Miksip? siis annan murhelle sian; Toiwossa aikani kulupi waan. Onnipa mullekin kukoistaa pian, Autuutta min?kin maistaa saan."

"Taiwassa yhtyw?t yst?w?t j?llen, Taiwassa kultaani tawoittaa saan. T?t?p? toiwon -- ja taas ilotellen Alampa lauluni latelemaan."

Aamulla, kuin oli aamiainen ty?tty ja w?h? tupakoittukin, l?ksi Jaako pois saatettu Paawolta, joka tuli puolen penikuorman p??h?n h?nelle tiet? osoittamaan. Sielt? Paawo, ryypyn wiel? Jaakon kanssa otettua, k??nsiksen takaisin. Jaako niinik??n istui rekeen ja ajoi suhutteli, witsalla w?list? muistuttain hewoistaan, jotta pit?isi joutua jouluksi kotiin.

Jaakolla kotia tultua oli paljon haastamista matkaltaan; ja mielell??n kuuntelikin perhet mit? lateli Paawosta ja h?nen taloudestaan. H?nt? kowin rakkaana pit?w? ei woinnut hillitt?? juohutustansa, waan puhui mieliwiett?iss??n h?nest? niin ylewill? sanoilla, juurikuin olisi jo ennen ajatellut mit? piti puhuman. Paitsi muuta sanoi h?nt? tuskin en?? taitawansa tunnustella samaksi mieheksi, joka pappilassa potesi; waikka silloinkin toimeissaan osoitti wankkaan sielunsa jalouden. "Silloin," n?in lausui Jaako, "silloin pidimme h?nen hell? luontoisena aika-miehen hankkeihin ehk? saamattomana; ja waikka kukin oli kuin waadittu h?nt? hyw?n? pit?m??n, harwat toki omistiwat h?nelle sen kunnian ja arwon, jota ansaitsee. Mutta nyt, kuin n?in h?nen talon toimeissa wirkkuna ja mahtawana ja kuulin h?nen haastawan is?ns? lausumia wiimmeisest? sodasta ja muista miehuullisista seikkoista -- kuin jonkun jalon urhoollisen ukon k?yt?ksi? kertoi ja h?nen palawat, wiekkaat silm?ns? tuiskuttiwat tulta ja h?n katseli alakulmin -- silloin minusta n?ytti kuin olisi paremmin sota uljaksi luottu, ei talonpojaksi. Min? toiwon, jotta Lowisa wiel? kerran sattuisi h?net n?kem??n; n?ink?h?n wiel? annaisi h?nelle rukkaset!" --

N?in lasketteli Jaako lauseitansa pitk?n iltakauden pappilan tuwassa suureksi iloksi ja huwiksi kaikille l?sn?olewaisillen -- ja olikin paitsi talon palkollisia kokountuneet monta torppareista sinne: Lowisa waan ei n?kynyt Paawosta tahtowansa kuulla, sill? istui yksin piikoin kamarissa ylisess? pytinkiss?. Jaako toki, tuwassa tarpeeksi lausuttua, meni h?nt? etsim??n ja wiiwyi ison ajan h?nen luonansa. Mit? kahde'kesken lie haastaneet, emme tarkon saa sanotuksi; arwelemme waan Jaakon Paawolta terwetyksi? tuonneen ja h?nest? muutakin lausuneen. Lowisa annoi h?nelle l?hteess? ryypyn ja oli kaiken illan ja kaiken joulun pyh?nkin erinomaisesti iloinen.

Joulu oli ohitsen mennyt, Loppiainen lopettanut talonpoikien juhlan ja Nuutin p?iw? pappilastakin poistanut pyh?n. Tawalliset talon toimet oliwat taas p??sneet laadullensa. Talwi oli tawoiltaan tasainen; lunta oli teill? tarpeeksi, waan ei liiaksi, jotta n?ytti juuri puoltawan matkamiehi?. Kulkikin kaiken lopun puolen Tammikuuta ?i?n palkka-ajajoita eli rahtimiehi? osittain lautoja sahoilta wet?en osittain kauppiain kaluja kulettain. Lowisa katseli n?it? matkustawia tarkemmin kuin muinna talwina ja tiedusteli mist? oliwat koto-per??; mutta jota h?nen silm?ins? etsiw?t, sit? ei tawannut matkalla.

Kyntil?n p?iw?n tienoilla, sellaisena ihanana talwi p?iw?n?, jonka lapset mielell??n, kes?n suloisuutta unhottain, toiwowat alati pysyw?n -- aurinko oli muka puolen p?iw?n aikana jo muutaman askelen ylemp?n?, kuin jouluna, ja p?iw?t niinmuodoin jo pitkistyneet: taiwas oli selki? pilwist?, mutta pakkaista ei kuitenkaan tuntunut, waan oli ilma muuten raitis ja terweellinen; lapset laskiwat m?ke? ilolla ja wanhemmatkin katseliwat lystiks??n t?t? heid?n wiatointa leikki? -- t?llaisena p?iw?n? w?h? j?lkeen murkinan istui Lowisa yksin?ns? kamarissa ja ompeli jotain waaten kappaletta, jota huomenna aikoi uudista kirkossa, sill? t?m? oli lauwantai. Kulkuisia kuullen katsahti ulos ikkunasta ja luuli n?kew?ns? er??n herrasmiehen tulewan pappilaa p?in t?ydess? rawissa. T?m?n p??tti wieraasta pit?j?st? olewan, sill? hewoista ei muistanut ennen n?hneens?. L?hemm?ksi tultua ei ajanutkaan pihalla, niinkuin herrat tawallisesti, waan seisahtui m?ell?, jotta Lowisa kummastui, sill? sek? hewoinen ett? reki oliwat parhaammia, mit? oli n?hnyt. Mutta kuin mies nousi reest??n, katseli wiel? suurimmilla silmill?: k?yt?ksess??n oli wieras hywinkin jalo, mutta waikka mustissa oli, n?ytti waatteistaan kuitenkin oudolta herraksi. Hewoisensa itse kiinnipantua ja heini? eteen wiskattua, l?ksi tupaan, ja pihalla tullut tunsi Lowisa h?nen -- ja kukapa oli? ei kukaan muu, kuin h?nen syd?mmens? walittu, kaikkein meid?n yst?w?mme Paawo. Niin okikin, Jaakon lausetta my?ten, entisest? kaswannut miehuullisessa kauneudessa, jotta Lowisakaan ei tunnustellut, ennenkuin hywin l?helt? sai silm?ill?.

Mit? Lowisa t?m?n ?k?tty? tunsi, olisi turhaan yritt?'k??n kertoa: h?nen syd?mmens? ailahti ilosta, weri tunkeusi kaswoihin; ja h?n kiitti onneansa, ett? sattui yksin oleman. Ei kauwan wiipynytk??n, ennenkuin toiset piiat riensiw?t riemuiten ilmoittamaan h?nelle Paawon tulleen; mutta t?m? jo ensimm?isest? ihastuksestaan tointununna teeskenteliksen ja wastasi Paawon h?nellekin, niinkuin ehk? kaikille pappilassa, olewan terwe-tultun.

W?h?isen tuwassa wiiwytty? ja heponsa korjoon saatua, laitti kysym??n n?ink?h?n saisi k?yd? rowastin puheella, johon t?m? wastasi, jo odottawansa h?nt?. Menikin kohta rowastin luoksi, joka yst?w?llisesti terwehti h?nt? juurikuin omaa w?wy?ns?, wei istumaan ja k?ski h?nelle kahweta tuoda. Lowisan ei en?? siis k?ynyt kainustella, waan piti kahweta wiem??n sis??n. Toiset tyt?t tahtoiwat h?nen ottamaan p??llens? parhaimmia waatteitaan; mutta Lowisa sanoi olewansa niin waatetetun, jotta taitaisi herroillekin kahweta tarita, sit? w?hemmin talonpojalle, ja olikin aina siististi ja somasti waatetettuna. H?nen kaswoinsa kuumottiwat nyt ik??nkuin tulessa olisiwat olleet, kuin piti menem??n Paawon luoksi; mutta p??tti toki wahwasti, ei ilmoittaa syd?mmens? lewottomuuden. K?wikin kepsutteli Paawolle kahweta tarjomaan, mutta silmi?ns? ei tohtinut nostaa suuresti yl?s, waan katseli maahan ja ymp?rillens?. Paawo kupin ottaissa terwehti h?nt? syd?mmellisesti ja kysyi mitenk? oli jaksannut; t?h?n wastasi Lowisa olleensa terwen? ja lis?si: "kysyisimp? teilt?kin samaa, jos en olisi Jaakolta kuullut tei?n terwen? olleen -- ja sen n?kee ilmankin jokainen p??lt?nne." Muuta ei sanonut, waan l?ksi pois. Pari tuntia rowastin kanssa haastattua yht? ja toista, ja rouwaa ja lapsiakin terwetetty?, meni Paawo taas tupaan, kuin ensin oli luwannut rowastille, ei ensink??n wierastella, waan olla niinkuin wanha yst?w? talossa.

Tuwassa taas torpparien ja renkien kanssa kappalen aikaa lausuttua pyrki Lowisan puheelle. T?m? oli suuressa tuskassa miettien mit? piti wastaman; my?ntyi toki ja k?ski tulla luoksensa. Paawo sis??n tultua oli niin siew? ja soma sek? puheissaan ett? liikunnoissaan, jotta Lowisan kainous pian katosi ja yst?w?llinen kanssapuhe synnyi heid?n w?lillens?. Muutamilla sanoilla kotimatkastaan ja Philppu Korhois' wainajan lapsista kerrottua, rupesi moittimaan Lowisan entist? kowuutta, kuin ei tahtonut pienint?k??n antimetta wastaanottaa, ja uhkasi nyt suuttua, jos ei suostuisi siihen halpaan kappaleen, jonka sanoi ?itins? laittaneen. T?t? lausuessa otti taskustaan kauniin punaisen silkkisen kaula-waaten, jonka taritsi Lowisalle. T?m? otti wastaan, mutta sanoi: "min? otan t?m?n, jos puhutten totuutta; ?itinne ei laittanut sen, te oletta itse sen ostanut?" -- "Niin olenkin," wastasi Paawo, "ja olisin ?itit?nikin ostanut jotain teille; mutta ?itini muistutti minua kaupunkiin l?hteess? teit? ei unhottaa, waan silkin ees ostaa." T?m?n kuultua kiitti, ja silkki??n katseltua ja somaksi kehuttua pani p?yd?lle. Paawo suu hymyss? t?t? kuullen sanoi: "Olisinpa parempaakin tuonut, jos en olisi waronut tei?n ei wastaanottawan. -- Mutta tosiankin, ette koritusta tarwitse; Luonnottaret, jotka owat parhaammansa panneet teit? korittaissa, ehk? pahaksuisi sit?." T?t? kauneudensa kiitosta ei paljon kuulewannaan katseli Lowisa alas kainustellen; Paawo ei pitkitt?nytk??n puheensa t?st?, eik? muutenkaan wirkkanut mit??n entisist?, waan j?tti hyw?sti kysyen, jos huomennakin olisi h?nelle suottu Lowisan luoksi tulla. Lowisa k?ski h?nen olla terwe-tultun, ja t?m?n luwan saatua l?ksi pois.

Sunnuntainna oliwat molemmat kirkossa; ja Paawo katseli warmaan en?mmin Lowisata, kuin pappia, ja piti h?nen kirkon koristuksena, samati oli Lowisasta Paawo pulskiin mies. -- Kirkosta tultua ja p?iw?llist? sy?ty? l?ksi Paawo taas Lowisata haastattamaan. T?m? sattui, niinkuin eilenkin olla yksin??n; ja nyt ei Paawo pitk?lt? joutawia jaaritellut, waan muutamilla sanoilla syksyisist? muistuttaen ilmoitti syd?mmens? tilaisuuden olewan wiel? samanlaisen, rakkaudensa yht? w?kew?n ja toisti anomustansa saada Lowisata omakseen. -- Lowisa t?t? weri poskeilla kuultua, kysyi haikialla ??nell?, juurikuin huokausta h?mm?nt?en: "mutta ?itinne? olettako unhottaneet h?nen?" T?h?n wastasi Paawo: "?itini syd?mmeellisin toiwotus on, ett? my?ntyisitten. H?n oli t??ll? tullut wietellyksi muilta karsastelemaan teit? -- ja miss?p? kontinkantajia puuttuu? mutta nyt tuntee h?n arwonne, niinkuin min?kin, ja tahdoi minua jo ennen joulua l?htem??n t?nne." -- Nyt kokotti k?tens? Lowisalle lausuen lausumistaan: "t?ss? on k?teni se p??lle, ett? puhun totuutta; ?itini ja omasta puolestaan anon teit? omaksein."... "Min? mielell?ni uskon mit? sanotten," j?nkytteli Lowisa, "ja minulla ei ole en?? woima tiet? wastaan sanoa; warmaan on se niin luottu."... T?ss? kiilsi kyynel h?nen silmiss??n; Paawo l?i k?tens? h?nen kaulaansa -- ja h?nen huulensa kajoiwat Lowisan huulia -- ja ihastuksella ??nsi h?n: "sin? olet minun, Enkeli! sin? olet minun, eroittamattomasti minun!"... "Jaa, min? olen sinun, Paawo."... sopotti Lowisa ja nojasi Paawon olkaa wastaan. T?m? tartui h?nen leukaansa ja p??t? w?h? nostaen otti taas suuta, jota Lowisa nytkin sallei. -- N?in kappalen aikaa unhottain entist? ja wastaista oliwat he lemmen siipill? nostetut maan huolein ja murhein yli ja maistiwat t?ydemm?ss? mitassa totisen rakkauden suloisuutta. Ik??nkuin hawaittua unesta wetiksin Lowisa pois Paawon syl?ilemisist? ja soppotti: "Ah, jos joku tulee... mene nyt jo pois." -- "Julketkos ty?nt?? minua nyt tyk??s?" kysyi Paawo haikiasti. "Minun t?ytyy menn?? kahweta laittamaan herrasw?elle," sanoi Lowisa, "mutta tule illalla takaisin."

Lowisan tyk?? tultua meni Paawo Jaakoa terweht?m??n, joka asui nuon w?n?j?n wirstan p??ss? pappilasta. Sielt? palasi, kuin p?iw?n salo wiel? w?h? tuntui; ja tunnin werran tuwassa oltua meni taas kultaistansa tawoittamaan. Toikin nyt kerallansa pari kulta tukaateja ja ison kulta sormuksen, jonka k?ski Lowisan pit?? ikuisen rakkaudensa merkiksi. Lowisa meni n?it? kohta rouwalle ja mamsellille n?ytt?m??n, jotka tuliwat Paawollekin onnea toiwottamaan; rowastikin t?st? sanan saatua teki niinik??n ja lupasi hei?t yhteenwihki?, jos suostuisiwat h?neen, ja lupasi Lowisalle kauneita l?ksi?isi? pit?? ja tawallisilla myymill? warustaa. Paawo sanoi niit? ei tarwittawan -- ja Lowisa kiitti rowastia sanoden palkan saneensa palwelluksestaan ja h?nelle ei tulewansa mit??n muuta, ja p??tti: "tei?n helleydenne minulle on ollut suurempi, kuin ett? hyw?t syd?mmenne woisi k?sitt?? sen, ja jos tahdotten sen lis?t? mill? nyt sanoitten, olkoon tei?n tahdossanne; sit? kunniaa ja melkeen kumarrusta, jota min? herrasw?elle olen omistanut ei taida lis?t?." -- "Noh, jopas nyt olet sulokielik?s," sanoi rowasti naurahtain ja taputteli h?nt? poskilla.

Nyt ruwettiin neuwoittelemaan milloinka h??t pidett?isiin: Paawo tahdoi wiel? talwikelill? wied? Lowisan waimonansa kotiin; mutta Lowisa oli alussa per?tin sit? wastaan, sanoden ei ennenkuin syksyll? ehk? k?yw?ns? laatuun. Paljon puhuttiin my?t? ja wastaan; wiimmein toki p??tettiin kolmantena sunnuntainna kuuluttaa ja Marian p?iw?n? h??t pit??.

Jo olisin lopettanut taruni t?h?n -- ja olenkin pitkill? jaarituksillani ehk? suututtanut lukiani, -- mutta se, joka on ottanut kukiaksensa kirjoittamaani, seuranee warmaan minua wiel? w?h?isen, muutamilla sanoilla kertoessani Paawon ja Lowisan koti-el?m?st? -- --

"-- -- -- Pit?? minun Paawosta ja Lowisasta my?skin teille muutaman sanan ilmoittaa. Min? pid?n onnena, ett? sattuin joutua t?nne, sill? he owat minusta juuri kuin wanhat yst?w?t eli sukulaiset. He asuwat ainoastaan puolen penikuorman meilt? ja oliwat kohta minua terweht?m?ss?, kuin tulin. Mieheni pit?? Paawon suuressa arwossa, ja se ansioitetaan h?nelle kaikilta pit?j?ss?. K?win min?kin jo kerran heit? katsomassa -- ja kuinka hupa ja lysti? oli olla heid?n siistiss? ja somissa suojissa! -- He n?yttiw?t minusta niin onnellisilta, ja heid?n rakkaudensa niin palawalta, kuin h??-p?iw?n?. Min? sanoinkin heille t?m?n -- ja Paawo seisoen waimonsa wieressa, joka piti lasta syliss?, sanoi ilo kyynelill?: 'jaa, onnellinen olenkin tosiaan -- Herra on siunannut minua runsaammin, kuin ett? olisin ansainnut sen. Min? olen warakas ja olen iloinen siit? waimoni ja lasteni puolesta. Ja t?m? werramatoin waimo! -- h?nen kanssansa tuli kaikki onnellisuus taloon. Sowinnossa me on el?tty; h?nen tahtonsa on minun lakini, ja h?nen suurin ilonsa, noudattaa minun mielt?ni. Hupa on minulla aika ty?ss?, kuin tied?n ty?t? tekew?ni h?nen ja h?nen lastensa t?hden; kuin iltasella w?synynn? tulen kotia, wirwoittaa minua h?nen suloiset sanansa. Ihana on h?nen parissa kes?; mutta n?in talwella, kuin myrskyt ja rajuilmat mellastawat ulkona, ja me tulen ??ress? lausumme muinaisista ajoista eli lapsistamme, silloin wasta tunnen min? oikein awio-yhdistyksen suloisuutta. Ja wiel? onneni p??k?kseksi on Herra suonut meille noita lapsia, ?itinsa kuwat. Ensimm?iset sanat, joita saiwat sanotuiksi, osottiwat, ett? rakastawat minua -- ?itins? opettamia! Ah, hyw? rouwa! min? en toiwo teille suurempata onnea, kuin mink? itse nautitsen; tyytyk??t siihen --' -- N?in lausui Paawo, ja h?nen waimonsa pyhki pois muutaman ilo-kyynelen silmist??n ja min?kin tulin liikutetuksi. -- Min? olen tosin onnellinen, mutta he owat onnellisemmat ja minun ainoa toiwotukseni on, ett? Paawon toiwotus t?ytett?isi! -- -- --"

"Lotta."

Lehtiarvostelut Niilo Aejemelaeuksen Haaksirikko -teoksesta kirjoittivat Borg? Tidning ja Oulun Wiikko-Sanomat :

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet