Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Salattu maa: Suurmetsästäjä Allan Quatermainin seikkailuja Keski-Afrikassa by Haggard H Rider Henry Rider Nyman O E Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1239 lines and 70133 words, and 25 pages
SALATTU MAA
Suurmets?st?j? Allan Quatermain'in seikkailuja Keski-Afrikassa
Kertonut
H. RIDER HAGGARD
Englannin kielest? suomentanut
O. E. N.
Kuuluu viimeisen? numerona sarjaan "Valkoinen mets?st?j?" ja sis?lt?? kuvauksen Allanin ja Umslopogaas'in kuolemasta.
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1923.
SIS?LLYS:
JOHDANTO.
Joulukuun 23 p.
"Olen juuri haudannut poikani, kaunokaisen poikani, josta olin niin ylpe?, ja minun syd?meni on murtunut. On musertavan kovaa kadottaa siten ainoa lapsensa, mutta tapahtukoon Jumalan tahto. Tyydyn osaani. Kohtalon raskas py?r? vierii eteenp?in v??j??m?tt? kuin Juggernautin vaunu ja murskaa aikanaan meist? jokaisen -- toisen ennemmin ja toisen my?hemmin. Alkuasukasten tavoin emme kyll? heitt?ydy sen alle, vaan koetamme piiloutua mik? minnekin ja rukoilemme itkien armoa; mutta se on turhaa, kohtaloamme emme voi v?ltt??, ja kun vuoromme tulee, murskaudumme s??lim?tt?.
"Harry-parkani, n?ink? pian sinun t?ytyi kuolla, juuri kun el?m? alkoi sinulle hymyill?. H?n oli menestynyt hyvin opinnoissaan ja oli jo suorittanut kunnialla viimeisen tutkintonsa, josta min? olin niin ylpe?, luullakseni paljon ylpe?mpi kuin h?n itse. H?net m??r?ttiin sitten alil??k?riksi rokkosairaalaan. H?n kirjoitti, ettei h?n pel?nnyt rokkoa, vaan halusi mielell??n t?ydellisesti perehty? taudin hoitotapoihin, ja nyt on tauti h?net tappanut ja min?, harmaahapsinen vanhus, olen j??nyt yksin?ni h?nt? suremaan eik? minulla ole en?? ket??n, joka minua t?ss? suuressa murheessani lohduttaisi. T?m? isku olisi ehk? ollut v?ltett?viss? -- omaisuuteni olisi riitt?nyt monin verroin meille molemmille -- kuningas Salomonin kaivoksista saamani rikkaudet eiv?t hevill? lopu; mutta min? tuumin, ett? ansaitkoon poika itse elatuksensa ja tehk??n ty?t? voidakseen nauttia sit? enemm?n levosta ja rauhasta. Mutta lepo tulikin ennen ty?t?. Minun poikani, minun poikani!
"Kuin mies, josta raamattu kertoo, min? olen koonnut pojalleni paljon maallista tavaraa ja rakentanut aitat, joihin h?n saa kaikki rikkautensa lukita, mutta nyt on poikani kuollut ja min? olen j??nyt aivan yksin?ni kaikkine kalleuksineni. Minun vuoronihan olisi ollut muuttaa majaa!
"T?n??n iltap?iv?ll? k?tkimme h?net maan poveen vanhan kirkkomme tornin juurelle. Taivas oli pilvinen ja suuria lumihiutaleita putoili harvakseen kosteaan maahan ja ruumisarkulle haudan reunalla. Kuinka valkoisia ne olivatkaan kirstun mustalla kankaalla! Meid?n t?ytyi hiukan odottaa, ennenkuin saatoimme laskea kirstun hautaan -- tarvittavat hihnat olivat unhottuneet haudankaivajalle. Katselimme ??nett?min?, kuinka hiutale toisensa j?lkeen leijaili hiljaa arkulle kuin ylh??lt? siunauksia tuoden ja pian suureksi kyynelhelmeksi sulaen. Siin? suruisissa mietteiss? seistess?mme lenn?hti punarinta-satakieli l?hell? olevasta puusta arkun kannelle ja viritti ihanan laulunsa. Mieleni murtui silloin kokonaan ja Henry Curtiksenkin silmiss? kimaltelivat kyyneleet, niin rautainen mies kuin h?n onkin. Suuresta surustani huolimatta muistan my?skin huomanneeni, ett? kapteeni Good k??ntyi poisp?in koettaen salata liikutustaan."
Yll?oleva on ote p?iv?kirjastani, johon min? sen kirjoitin pari vuotta sitten, ja t?h?n min? j?ljensin sen sent?hden, ett? se on minusta sopivin alku kertomukselle, jonka nyt aion kirjoittaa ja saada valmiiksi, jos Jumala suo, Poikani kuolema ja hautaus, josta tuo p?iv?kirjan ote kertoo, tapahtuivat seitsem?ntuhannen penikulman p??ss? paikasta, jossa min? nyt makaan sairaana ja hitaasti kirjoittelen n?it? sanoja tytt?sen karkoittaessa viuhkalla k?rp?set minun kuumeisilta kasvoiltani. Harry lep?? siell? ja min? t??ll?, mutta kuitenkin minusta tuntuu kuin rakas poikani olisi jossakin aivan minun l?hell?ni.
Noin viidensadan kyyn?r?n p??ss? kirkosta, jonka harmaiden muurien varjossa Harryni viimeist? untaan nukkuu, minulla on hyvin hieno ja mukavasti sisustettu talo, oikea palatsi n?ihin Afrikan h?kkeleihin verraten, joissa olen suurimman osan el?m??ni asunut. Haudalta menin autioon kotiini ja s?in hiukan ruokailuhuoneen p?yd?lle pantuja ruokia, sill? ei ole hyv? olla sy?m?tt?, vaikka olisi haudannutkin kaikki maalliset toiveensa. Pari suupalaa haukattuani min? jo nousin p?yd?st? ja aloin astella tahi oikeammin ontua -- leijona raateli kerran toisen jalkani -- pys?htym?tt? edestakaisin tammilaudoituksella kaunistetussa tilavassa eteishallissa. Talossani Englannissa on eteishallikin, jonka seinille olen ripustanut ampumaini otusten sarvet, noin satakunta paria kaikkiaan. Kokoelmani on sangen kaunis, sill? min? en ole milloinkaan v?litt?nyt sarvista, jotka eiv?t ole joka suhteessa t?ydelliset, ellei niihin liity jokin merkillinen seikkailu. Sein?ll? avonaisen takan yl?puolella ovat kaikki ampuma-aseeni hyv?ss? j?rjestyksess?.
Siin? on pari suurta ladattavaa luodikkoa, jotka ovat olleet hallussani viidett?kymment? vuotta, ja pieni rihlakko, jolle alkuasukkaat ovat antaneet nimen "intombi" eli "tytt?", uskollinen toverini monessa vaarallisessa seikkailussa. Sen vieress? on raskas elefanttipyssy, jonka per?n ymp?rille on hollantilaisten tavoin kiedottu vihert?vi? nahkaliuskoja ja jota neekerit sanoivat "ukkoseksi". Buuri, jolta sen ostin, kertoi, ett? pyssy oli ollut h?nen is?ll??n Verisen joen taistelussa, kun Dingaan sotureineen hy?kk?si Nataliin surmaten kuudettasataa miest?, naisia ja lapsia. Buurit antoivat paikalle nimen "Weenen" eli "Itkun tanner", mik? nimi on viel? t?n?kin p?iv?n? k?yt?nn?ss? ja on aina oleva. Monta elefanttia olen kaatanut tuolla vanhalla pyssyll?, jonka yhteen laukaukseen menee kukkura kourallinen mustaa ruutia ja joka potkaisee kuin riivattu.
Niin, astelin rauhattomasti edestakaisin, tuijotin pyssyihini ja niill? pyydyst?m?ini otusten muhkeihin sarviin, jotka nyt kotiani kaunistavat, ja mietteeni kiteytyiv?t v?hitellen lujaksi p??t?kseksi. J?t?n t?m?n paikan, jossa p?iv?ni kuluvat vain turhuudessa ja toimettomuudessa, ja palaan maahan, jossa olen el?m?ni el?nyt ja johon kaikki muistoni, niin hyv?t kuin pahatkin, liittyv?t. Matkustan Afrikkaan, jossa tutustuin armaaseen puolisooni ja jossa Harry, minun rakas poikani, syntyi; hautaudun murheineni sen rannattomiin er?maihin. Himo saada j?lleen mets?st?? jaloa riistaa ja el?? alkuasukasten parissa oli vallannut minut; tahdoin kuolla kuten olin el?nytkin. En voinut en?? siet?? Englantia. Aloin kiihke?sti kaivata noita aukeita kuutamoisia aavikoita ja niiden silm?nkantamattomiin ulottuvia salaper?isi? pensaikkoja. Ik?v?in n?hd? villiel?inten kokoontuvan laumoittain puikkelehtiville puroille janoaan sammuttamaan.
Sanotaan, ett? ihmisen suurin intohimo on voimakas viel? kuolemassakin, ja se on totta, sill? min? olin totisesti kuin kuollut tuona iltana. Totta on my?skin, ettei kukaan ihminen, joka on el?nyt nelj?kymment? vuotta minun laillani, voi rankaisematta asettua asumaan esimerkiksi johonkin Englannin maakuntaan s??nn?llisine pensasaitoineen, viljeltyine tasankoineen, j?ykkine tapoineen ja hyvin puettuine asukkaineen. Ei, h?n alkaa ik?v?id? er?maan kiehtovaa ilmaa, unissaan h?n n?kee zulu-soturien hy?kk??v?n vihollistensa kimppuun raivoavan rantahyrskyn tavoin, ja h?n alkaa vihata sivistyneit? oloja ahtaine rajoineen.
Mit?h?n hy?ty? t?st? niin sanotusta sivistyksest?mme oikeastaan on? Ummelleen nelj?kymment? vuotta ja hiukan enemm?nkin min? olen el?nyt alkuasukasten parissa ja tutkinut heit? ja heid?n luonteenominaisuuksiaan, monta vuotta olen jo asunut t??ll? Englannissa ja olen parhaani mukaan koettanut el?yty? sen sivistyneisiin oloihin, ja mit? min? olen huomannut? Suuren juovanko ehk?, joka on sivistyneiden ja alkuasukasten v?lill?? Ei suinkaan, juopa, joka on olemassa, on oikeastaan niin v?h?inen, ettei siit? kannata puhuakaan. Valkoinen mies ja neekeri ovat aivan samanlaiset, edellinen on vain kekseli??mpi ja osaa paremmin k??nt?? kaikki omaksi hyv?kseen. Sivistym?t?n alkuasukas ei ole my?sk??n rahan ahneuden turmelema, joka myrkytt?? kuin sy?p? valkoisen miehen syd?men. Minun t?ytyy sanoa, niin ik?v?? kuin se onkin, ett? sivistyneen maailman ihminen ja er?maan villi alkuasukas ovat pohjaltaan aivan samanlaiset.
Tohdin sanoa, ett? hienosti sivistynyt neitonen, joka lukee t?m?n, hymyilee vanhan mets?st?j?n hassutuksille ajatellessaan mustaa helmikoristeista sisartaan, ja samoin on tekev? jokainen hienon hieno tyhj?ntoimittajakin, jonka t?rkein teht?v? on sy?d? klubissaan p?iv?llinen, joka riitt?isi viikoksi jollekin n?lk?? n?kev?lle perheelle. Mutta, parahin neiti, mit? ovat nuo kauniit korut kaulanne ymp?rill?? Ne muistuttavat sangen suuresti neekerinaisen helminauhoja, vallankin kun puseronne kaulus on mahdollisimman v?lj?. Py?r?htelette ymp?ri torvien ja rumpujen s?estyksell?, kaunistelette kasvojanne maaleilla ja jauheilla, teette kaiken voitavanne her?tt??ksenne jonkun rikkaan soturin huomion saadaksenne h?net vangitsemaan teid?t avioliiton kahleilla, koristelette hiuksenne kirjavilla sulilla ja kaikenlaisilla hepeneill? -- tuo kaikki on ominaista juuri alkuasukasnaisille ja todistaa, ett? pohjaltaan te olette aivan samanlaiset. Ent? te, herrani, joka my?skin nauratte sanoilleni, mit? sanoisin teille? Otaksutaanpa, ett? joku l?isi teit? kasvoihin nauttiessanne p?iv?llisp?yt?nne herkkuja, niin eik?h?n n?ht?isi, miten paljon teiss? piilee alkuasukkaan villeytt?.
T?t? voisin jatkaa loppumattomiin, mutta mit?p? se hy?dytt?isi? Sivistys on vain villeytt? ja raakuutta peitt?v? kaunis hopeakuori. Vain turhaa loistoa se on, joka voi h?ipy? olemattomiin yht? pian kuin revontuli pohjoiselta taivaalta. Kuin puu se on kasvanut raakalaisuuden suosta, johon min? uskon sen j?lkeen varmasti sortuvankin. Niinh?n on k?ynyt Egyptin, Hellaan ja Rooman sivistyksen ja ehk? monen muun, josta ei ole v?hint? muistoakaan s?ilynyt j?lkimaailmalle. Tarkoitukseni ei ole suinkaan mitenk??n halventaa nykyajan sivistys- ja armeliaisuuslaitosten suurta merkityst?, p?invastoin. Niist?h?n on ihmiskunnalle tietysti korvaamaton hy?ty -- kuten esimerkiksi sairaaloista -- mutta muistettakoon, ett? nuo tuhannet ja miljoonat k?rsiv?t ihmisraukat, jotka t?ytt?v?t sairaalat ??ri??n my?ten, syntyv?t ja kehittyv?t keskuudessamme ja ovat siis tavallaan sivistyksen uhreja. Villikansojen keskuudessa ovat sairaudet melkein tuntemattomat. N?it? asioita pohtiessani olen tullut aina siihen johtop??t?kseen, ett? nykyajan useimmat siunaustatuottavat hyv?ntekev?isyyslaitokset ovat kristinuskon hengen aiheuttamat sivistyksest? johtuvan kurjuuden ja turmeluksen lievent?miseksi.
Kehityksen vaaka heilahtelee puoleen ja toiseen; t?n??n riemuitsemme jostakin suuriarvoisesta saavutuksesta, mutta huomenna voimme olla jonkun juuri huomaamamme tuntuvan tappion masentamat. Luonto pit?? kyll? tasapainosta huolen. Jos toiseen vaakakuppiin pannaan kaikki kehityksen saavutusten yhteistulos, niin vaaka heilahtaa tasapainoon, kun toiseen kuppiin lasketaan kaikki ratkaisemattomat kysymykset, joita kehityksen edistyess? yh? uusia ilmestyy.
En tahdo puolustella t?t? poikkeustani n?ihin paljon pohdittuihin asioihin, etenkin kun se on vain jonkinlainen johdanto, jonka nuorempi v?ki ja kaikki, jotka eiv?t milloinkaan mit??n ajattele , kiireimmiten sivuuttavat, mutta minusta on hyvin toivottavaa, ett? v?list? koettaisimme vilpitt?m?sti opetella ajattelemaan ja ymm?rt?m??n mit? me oikeastaan olemme ja varoisimme joutumasta laajojen tietojemme aiheuttaman ylpeyden valtaan. Ihmisj?rjen kekseli?isyys on melkein rajaton, mutta ihmisluonne on taipumaton kuin rautarengas. Hohtavan kirkkaaksi se voidaan kiilloittaa ja sen muoto voi ehk? hiukan muuttua, mutta sen keh?n pituutta ei voi kukaan laajentaa niin kauan kuin ihminen on ihminen ja maailma on maailma. Ennen vuoret luhistuvat ja taivaan t?hdet uriltaan suistuvat kuin ihmisluonteen rajat laajenevat.
Ihmisluonne on Jumalan kaleidoskooppi, jonka intohimojamme ja taipumuksiamme esitt?vi? eriv?risi? lasisiruja kaikkivaltiaan mahtava k?si j?rjestelee yh? uusiin v?riyhtymiin, ja vaikka nuo yhtym?t olisivat kuinka merkilliset hyv?ns?, niin ei kuvassa ole milloinkaan siruakaan enemm?n tahi v?hemm?n.
Paremmin ymm?rt??ksemme asian olettakaamme, ett? jakaudumme kahteenkymmeneen osaan, yhdeks??ntoista villiin ja yhteen sivistyneeseen. Noihin yhdeks??ntoista meid?n on kohdistettava kaikki huomiomme voidaksemme p??st? t?ysin selville itsest?mme. Jos kiinnit?mme huomiomme vain tuohon yhteen osaan, joka on kyll?kin todellisuudessa t?rkein, niin kaikki nuo yhdeks?ntoista esiintyv?t silloin aivan eri valossa. ?killisten onnettomuuksien, surujen ja murheiden meit? kohdatessa me turvaudumme noihin olemuksemme yhdeks??ntoista alkuper?iseen osaan emmek? tuohon yhteen, joka on meihin my?hemmin muodostunut. Sivistys voi kuivata kyyneleemme, mutta kuitenkin me nyyhkyt?mme emmek? voi lohduttautua. Sota on meille vastenmielinen, mutta kuitenkin me iskemme syd?men pohjasta kotimme ja kontumme puolesta. Hurmeisilla sotakentill? mainetta ja kunniaa tavoittelemme. Niin on aina ollut ja tulee olemaankin.
Kun syd?memme on surun murtama, haihtuu sivistyksenkin merkitys olemattomiin ja me hiivimme luonnon suurelle povelle kuin pieni lapsi ?itins? helmaan lohtua etsim??n. Kun murheet meit? ahdistavat, ik?v?imme luonnon yksin?isyyteen. Taivaalla purjehtivia pilvi? katsellessa ja rantahyrskyjen pauhua kuunnellessa voi hetkeksi unhottaa omat taistelunsa. Polttavat tuskamme lieventyv?t tuntiessamme el?m?n sykkiv?n voimakkaasti ymp?rill?mme luonnossa, johon mekin kokonaan kuulumme. Luonto on meid?t synnytt?nyt ja se on meille tulevaisuudessa haudankin valmistava.
Astelin n?in suruissani edestakaisin tammilaudoituksella koristetussa eteishallissani syd?mess?ni kiihke? kaipuu saada heitt?yty? murheineni luonnon lohduttavaan helmaan. En tarkoita teid?n tuntemaanne luontoa hoidettuine metsineen ja hymyilevine viljavainioineen, vaan luontoa, johon ei ole koskettu sitten luomisty?n p??tytty?. Ik?v?in sinne, jossa on viel? viljalti jaloa riistaa, maahan, jonka menneisyytt? ei kukaan tied?, ja kaipaan villej? alkuasukkaita, joita rakastan. Syd?meni on nyt pakahtumaisillaan surusta poikani kuoleman johdosta, mutta siell? ehk? voin tottua tyynesti ajattelemaan, ett? rakas Harryni lep?? kirkkomaassa.
T?m? itsek?s esitelm?iminen loppukoon t?h?n. Pyyd?n teit?, joka olette jaksanut lukea kyh?yst?ni n?in pitk?lle, jatkamaan k?rsiv?llisesti, sill? kertomus, jonka aion teille kertoa, on kyll? sen arvoinen. Sen kaltaista ei ole milloinkaan ennen kuultu.
KONSULIN KERTOMUS.
Harry-parkani hautajaisista oli kulunut noin viikko, kun er??n? iltana istuessani huoneessani ajatuksiini vaipuneena kuulin ovikellon kilahtavan. Menin avaaman ja tapasin ovella vanhat yst?v?ni Henry Curtiksen ja kapteeni John Goodin. He tulivat sis??n ja istahtivat eteishallin avaran takan ??reen, jossa muistaakseni loimottava pystyvalkea roihusi.
"Olittepa kunnon miehi?, kun tulitte katsomaan", sanoin min?; "tiell? taitaa olla paljon lunta."
Toinen vieraani, kapteeni Good, ei ollut meid?n kummankaan n?k?isemme. H?n oli lyhyt, tumma ja hyvin paksu ja k?ytti aina monokkelia. Sanoin paksu, mik? on aivan liian liev?sti sanottu, sill? minun t?ytyy suureksi mielipahakseni tunnustaa, ett? Good on viime vuosina lihonnut vallan suhteettomasti. Henry Curtis sanoo sen johtuvan laiskuudesta ja ylensy?misest?, mist? puheesta Good ei oikein pid?, vaikka h?n ei voi sit? per?tt?m?ksik??n v?itt??.
Istuttuamme siten hetkisen min? sytytin p?yt?lampun, sill? h?m?r? alkoi k?yd? v?hitellen painostavaksi, mik? ei olekaan kummallista, kun ajatellaan, ett? olin viikko sitten haudannut kaikki maalliset toiveeni. Sitten avasin sein?laudoitukseen sovitetun kaapin, josta toin p?yd?lle viskypullon, vett? ja muutamia laseja. Suoritan aina itse t?llaiset teht?v?t, sill? en voi siet??, ett? kaikki kannetaan valmiiksi eteeni, kuin olisin parin vuoden vanha lapsi. Curtis ja Good olivat istuneet koko ajan vaiti. He luultavasti tunsivat, ettei heill? ollut mit??n sanottavaa, joka olisi voinut suruani lievent??, ja olivat tyytyv?iset tiet?ess??n voivansa vain pelk?ll? l?sn?olollaan lohduttaa minua suuressa murheessani. T?m? oli vasta heid?n toinen k?yntins? luonani hautajaisten j?lkeen. Asianlaita on todellakin niin, ett? yst?viemme l?sn?olo tukee meit? el?m?mme synkkin? hetkin? enemm?n kuin heid?n puheensa, joka vain hermostuttaa. Myrskyn raivotessa el?imetkin pyrkiv?t toistensa l?heisyyteen, mutta eiv?t ??nn?hd?k??n.
He polttelivat vaiti ollen piippujaan ja maistelivat lasejaan ja min? seisoin takan reunustaan nojaten my?skin poltellen ja katselin heit?.
"Vanhat yst?v?ni", sanoin min? vihdoin keskeytt?en hiljaisuuden, "kauanko on siit?, kun palasimme Kukuana-maasta?"
"Kolme vuotta", vastasi Good. "Miksi niin?"
"Sent?hden vain, ett? luulen kyll?styneeni sivistyneisiin oloihin. Palaan viidakkoon."
Curtis nojautui taaksep?in nojatuolissaan ja naurahti sointuvasti. "T?m?p? kummallista", virkahti h?n, "vai mit?, Good?"
Good katsahti minuun monokkelinsa l?pi ja mutisi: "Kummallista -- hyvin kummallista."
"En oikein ymm?rr?, mit? te tarkoitatte", sanoin min? silm?illen kysyv?sti toisesta toiseen, sill? min? en pid? salaisuuksista.
"Etk?, vanha veikko?" sanoi Curtis, "sittenp? selit?n. Me n?et juttelimme hiukan t?nne tullessamme."
"Sen kyll? uskon, kun kerran Good oli mukana", keskeytin min? ivallisesti, sill? Good on hyvin puhelias. "Mist? sitten keskustelitte?"
"Koetahan arvata", sanoi Curtis.
Pudistin p??t?ni. Oli melkein mahdotonta arvata, mist? Good oli mahtanut puhella, sill? h?n puhuu niin paljon ja lukemattomista asioista.
"No niin, me keskustelimme er??st? pienest? suunnitelmasta, jonka olen tehnyt. Mit? sanoisit, jos l?htisimme t?st? toiselle matkalle Afrikkaan?"
Min? melkein hyp?hdin kuullessani h?nen sanansa. "Tarkoitatko t?ytt? totta?" kys?isin henke?ni pid?tt?en.
"Tottapa tietenkin. Eik? niin, Good?"
"Niinp? hyvinkin", vastasi Good rauhallisesti.
"Kuulehan, vanha veikko", jatkoi Curtis vilkastuen, "min? olen my?skin kyll?stynyt t?h?n toimettomuuteen. Olen jo toista vuotta ollut yht? levoton kuin vaaraa vainuava vanha elefantti ja tahdon jo tehd? muutakin kuin olla joutilaana tilanomistajana maassa, joka on aivan tulvillaan samanlaisia tyhj?ntoimittajia. Kukuana-maa, Gagool ja kuningas Salomonin kaivokset kummittelevat aina unissani. Selitt?m?t?n kaipuu on vallannut minut kokonaan. Olen kyll?stynyt fasaanein ja peltokanojen mets?stykseen ja himoitsen j?lleen suurempaa ja arvokkaampaa riistaa. Tied?th?n, ett? maito on mautonta, kun on p??ssyt viinan ja veden makuun. Tuo vuosi, jonka vietimme yhdess? Kukuana-maassa, on minusta nyt yht? arvokas kuin kaikki muut el?m?ni vuodet yhteens?. On ehk? hullua n?in puhua, mutta min? en voi sille mit??n. Olen lujasti p??tt?nyt palata Afrikkaan."
Add to tbrJar First Page Next Page