Read Ebook: Salattu maa: Suurmetsästäjä Allan Quatermainin seikkailuja Keski-Afrikassa by Haggard H Rider Henry Rider Nyman O E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1239 lines and 70133 words, and 25 pages

"Kuulehan, vanha veikko", jatkoi Curtis vilkastuen, "min? olen my?skin kyll?stynyt t?h?n toimettomuuteen. Olen jo toista vuotta ollut yht? levoton kuin vaaraa vainuava vanha elefantti ja tahdon jo tehd? muutakin kuin olla joutilaana tilanomistajana maassa, joka on aivan tulvillaan samanlaisia tyhj?ntoimittajia. Kukuana-maa, Gagool ja kuningas Salomonin kaivokset kummittelevat aina unissani. Selitt?m?t?n kaipuu on vallannut minut kokonaan. Olen kyll?stynyt fasaanein ja peltokanojen mets?stykseen ja himoitsen j?lleen suurempaa ja arvokkaampaa riistaa. Tied?th?n, ett? maito on mautonta, kun on p??ssyt viinan ja veden makuun. Tuo vuosi, jonka vietimme yhdess? Kukuana-maassa, on minusta nyt yht? arvokas kuin kaikki muut el?m?ni vuodet yhteens?. On ehk? hullua n?in puhua, mutta min? en voi sille mit??n. Olen lujasti p??tt?nyt palata Afrikkaan."

H?n vaikeni, mutta jatkoi hetkisen kuluttua:

"Ja miksi en menisi? Minulla ei ole vanhempia eik? perhett?, jotka minua pid?tt?isiv?t. Jos minulle matkallani jotakin tapahtuisi, siirtyv?t maatilani ja omaisuuteni veljelleni Yrj?lle ja h?nen pojalleen, kuten joka tapauksessa viimein k?y. T??ll? ei minua kukaan tarvitse."

"N?in juuri ajattelin k?yv?n ennemmin tahi my?hemmin", sanoin min?. "Ent? Good, mitk? syyt ovat saaneet sinut yhtym??n juoneen, vai onkohan sinulla mit??n erikoisia syit??"

"On", vastasi Good juhlallisen vakavasti. "Min? en toimi milloinkaan ilman jotakin syyt?. Naisilla ei ole t?ss? ainakaan osaa eik? arpaa."

"Selit?h?n tarkemmin", sanoin min?. "Puheistasi ei viisastu milloinkaan heti."

"Min? en oikeastaan mielell?ni kerro syrj?isille n?in arkaluontoista ja aivan henkil?kohtaista asiaa kuin t?m? on, mutta jos sin? haluat tiet?? todellisen syyni, niin voinhan sen sinulle sanoa: min? olen liian lihava."

"Lopeta jo, Good!" murahti Curtis. "Sanopas nyt, Quatermain, mihin suuntaisimme matkamme. Voitko ehdottaa jotakin?"

"Oletteko, miehet, milloinkaan kuulleet puhuttavan paikasta, jonka nimi on M:t Kenia?" kysyin min?.

"Enp? ole", sanoi Good.

"Ent? Lamun saaresta?" jatkoin min?.

"En. Mutta olepas vaiti -- eik? se ole noin kolmensadan penikulman p??ss? Zanzibarista pohjoiseen?"

"Aivan oikein. Kuulkaa siis. Min? ehdotan, ett? matkustamme suoraan Lamulle, josta menemme mannermaalle ja jatkamme pys?htym?tt? M:t Keniaan, johon on rannikolta noin kaksisataa viisikymment? penikulmaa. Sielt? menemme Lekakiseraan, johon on M:t Keniasta noin kaksisataa penikulmaa, ja edemp?n? ei ole kukaan valkoinen mies viel? k?ynytk??n, mik?li min? tied?n. Jos sinne saakka p??semme, niin painaudumme heti tutkimaan noita suunnattoman laajoja tuntemattomia alueita Lekakiseran l?nsipuolella. Mit?s t?st? tuumitte, miehet?"

"Etp? v?hi? suunnittelekaan", sanoi Curtis harvakseen ja miettiv?sti.

"Olet oikeassa", vastasin min?. "Onhan siin? aluksi, mutta emmeh?n me kolme aio v?h??n tyyty?k??n. Kaipaamme kaikki muutosta ja vaihtelua ja t?ss?h?n meille tarjoutuukin vallan oivallinen tilaisuus. Olen koko elinaikani ik?v?inyt noille seuduille ja min? aion k?yd? siell? ennen kuolemaani. Poika-raukkani kuolema katkaisi viimeisen siteen, joka kiinnitti minut sivistyneisiin oloihin, ja min? halajan p??st? villien alkuasukasteni luo. Sit?paitsi olen useamman kerran kuullut huhuja, ett? noissa seuduissa asustaisi suuri valkoinen kansa, ja min? olen p??tt?nyt tutkia, onko noissa huhupuheissa siteeksik??n per??. Olen iloinen, jos tulette mukaani, miehet; muussa tapauksessa menen yksin."

"T?nne en suinkaan aio j??d?, vaikka en usko merkki?k??n noihin huhuihin jostakin valkoisesta kansasta", sanoi Curtis nousten ja pani k?tens? olkap??lleni.

"Yhdyn t?ydellisesti edelliseen puhujaan", sanoi Good, "ja olen valmis l?htem??n vaikka paikalla. Menk??mme kaikin mokomin M:t Keniaan ja noihin toisiin paikkoihin, joiden nimi? ei kukaan kunniallinen ihminen osaa lausuakaan, ja k?yk??mme tervehtim?ss? olematonta valkoista kansaa. Minulle on yhdentekev??."

"Milloin arvelet olevan sopivinta l?hte??" kysyi Curtis.

"Kuukauden p??st? t?st? p?iv?st? lukien", vastasin min?. "P??semme Lamulle Intiaan menev?ss? h?yrylaivassa. ?l? sin?, Good, ole niin varma, ettei huhuissa ole mit??n per??, vaikka et sattumalta olekaan niit? ennen kuullut. Muistelepas kuningas Salomonin kaivoksia!"

Yll?olevasta keskustelusta on nyt kulunut noin kolme kuukautta ja kertomukseni jatkuu aivan erilaisessa ymp?rist?ss?.

Monien tiedustelujen ja tutkimusten j?lkeen olimme tulleet siihen p??t?kseen, ett? meid?n oli parasta l?hte? pyrkim??n M:t Keniaa kohti Tana-joen suulta eik? Mombasasta, joka on noin sata penikulmaa l?hemp?n? Zanzibaria. T?h?n p??t?kseemme vaikuttivat suuresti tiedot, jotka saimme er??lt? armeenialaiselta kauppiaalta, joka tuli laivaan Adenissa. H?n oli likaisin ihminen mit? milloinkaan olen n?hnyt, mutta muutoin kunnon mies. "Lamu", toisti h?n, "sanotte olevanne matkalla Lamulle -- oi, mik? ihana paikka?" ja hurmautuneena h?n k??nsi lihavat kasvonsa taivasta kohti. "Puolitoista vuotta olen siell? ollut eik? minun kertaakaan tarvinnut muuttaa paitaani -- ei kertaakaan."

Astuimme siis kiluinemme kaluinemme maihin tuolle mainitulle saarelle, ja kun emme tienneet minne menn?, samosimme p??tt?v?isesti Englannin konsulin talolle, jossa meid?t mit? vierasvaraisimmin vastaanotettiin.

Lamu on kyll?kin merkillinen paikka, mutta kun nyt sit? ajattelen, muistan vain sen verrattoman likaisuuden ja hirvitt?v?n l?yhk?n. Konsulaatti oli noin kivenheiton p??ss? liejuisesta ja mutaisesta rannasta, joka oli koko kaupungin liankaatopaikka. Luoteen aikana oli ranta kuivillaan ja alkuasukkaat tapasivat kaivaa kokosp?hkin?it? liejuun pehmenem??n. Kun kuori oli kyllin m?d?ntynyt, kaivettiin p?hkin?t esiin ja niiden kuiduista kudottiin sitten mattoja, oviverhoja y.m.

Olen el?iss?ni kohdannut monet l?yhk?t, mutta niiden muisto kalpenee kokonaan t?m?n Lamun mutaiselta rannalta nousevan hajun rinnalla. Ilta oli kuutamoinen ja aivan tyyni, kun istuimme yst?v?llisen konsulin huoneessa jutellen kuulumisia, ja vaikka ikkunat oli tiiviisti suljettu, tunkeutui rannan myrkyllinen haju siit? huolimatta sis?lle. Onko sitten ihmeellist?, ett? monenlaiset kuumetaudit raivoavat Lamulla. Saarella on kyll? omat vieh?tyksens?kin ja omituisuutensa, mutta niihin ei muukalainen ehdi suurestikaan kiinnitt?? huomiotaan, ennenkuin lika ja l?yhk? karkoittavat h?net.

"Mihink?s miehet ovat oikein matkalla?" kysyi vierasvarainen is?nt?mme sytytetty?mme piippumme p?iv?llisen j?lkeen.

"Aiomme pyrki? M:t Keniaan ja sielt? Lekakiseraan", vastasi Curtis. "Quatermain on kuullut itsepintaisia huhuja, ett? jossakin Lekakiseran l?nsipuolella asustaisi suuri valkoinen kansa."

Konsuli ny?k?ytti p??t??n ja sanoi my?skin kuulleensa sellaisia puheita.

"Tied?ttek? jotakin?" kysyin min?.

"Enp? paljoakaan. Noin vuosi sitten sain kirjeen yst?v?lt?ni l?hetyssaarnaaja Makenzielta, jonka l?hetysasema 'Tunturi' -- h?n on syntyj??n skottilainen -- on kaukana sis?maassa Tana-joen rannalla, ja siin? h?n ohimennen kertoi kuulleensa merkillisi? asioita."

"Enk? kirje viel? hallussanne?" kysyin min?.

"Min? h?vitin sen, mutta muistaakseni h?n mainitsi jotakin er??st? h?nen asemalleen saapuneesta mets?st?j?st?, joka oli kertonut tavanneensa Laga-nimisen j?rven kahden kuukauden matkan p??ss? Lekakiserasta l?nteen, jossa ei minun tiet??kseni ole kukaan valkoinen mies viel? k?ynytk??n. Sielt? oli tuo mets?st?j? k??ntynyt pohjoiseen p?in ja vaellettuaan kuukauden p?iv?t autiossa er?maassa piikkisten viidakkojen halki ja huimaavan korkeiden vuorten yli h?n oli tullut maahan, jonka asukkaat olivat valkoihoiset ja asuivat kivitaloissa. Siell? oli h?nt? kohdeltu jonkun aikaa sangen vierasvaraisesti, kunnes papit olivat er??n? kauniina p?iv?n? saaneet p??h?ns?, ett? h?n oli paholainen, ja yllyttiv?t v?est?n h?nen kimppuunsa. H?n onnistui kuitenkin p??sem??n pakoon ja harhailtuaan kahdeksan kuukautta p?iv?tt?miss? er?maissa h?n saapui vihdoin kuoleman kieliss? Mackenzien asemalle. Siin? kaikki mit? tied?n, ja mielipiteeni on, ett? mies- parka on hourinut koko jutun. Mutta jos haluatte saada asiasta tarkempia tietoja, niin teid?n on parasta matkata Tana-jokea yl?s Mackenzien puheille."

Curtis ja min? katsahdimme toisiimme. Asiaa kannatti todellakin tuumia.

"Luulenpa, ett? menemme kuin menemmekin tapaamaan herra Mackenzieta", sanoin min?.

"Viisaammin ette voi menetell?", vastasi konsuli, "mutta voitte olla varmat, ett? matkanne Tana-jokea yl?s k?y sangen vaaralliseksi, sill? min? olen kuullut masai-heimon olevan sotajalalla, ja kuten tied?tte he eiv?t ole suinkaan kohteliainta v?ke?. Luultavasti selvi?tte parhaiten, kun otatte mukaanne muutamia reippaita miehi? palvelijoiksenne ja mets?st?jiksi ja palkkaatte kantajat matkallanne vain kyl?st? toiseen. Vaivalloistahan se kyll? on, mutta sittenkin min? uskon teid?n p??sev?n siten parhaiten perille. Niin lyhyille matkoille palkatut kantajat eiv?t karkaa luotanne ja j?t? teit? pulaan, kuten voisi k?yd?, jos palkkaisitte samat miehet perille saakka."

Sattuikin niin onnellisesti, ett? Lamulla oleskeli silloin pienempi ryhm? wakwafi-askari-heimon sotureita. Wakwafit ovat syntyisin masai- ja wataveta-heimojen v?lill? solmituista avioliitoista ja ovat kaunis ja miehek?s rotu. Heill? on paljon zulu-kansan hyvi? ominaisuuksia ja ovat heit? herkemm?t mukautumaan sivistyneisiin tapoihin. He ovat my?skin taitavia mets?st?ji?. N?m? miehet olivat hiljattain olleet pitk?ll? matkalla er??n englantilaisen Jutson nimisen matkailijan mukana, joka oli l?htenyt Mombasasta -- noin sataviisikymment? penikulmaa Lamusta etel??n -- ja taivaltaneet Kilimandjaron, Afrikan tunnetusti korkeimman vuoriston, ymp?ri. Paluumatkallaan noin p?iv?n matkan p??ss? Atombasasta oli h?n kuollut kuumeeseen, miesparka. S??lin syd?mest?ni tuota urheaa matkailijaa, jonka t?ytyi monista vaaroista pelastuttuaan kuolla aivan kuin kodin kynnykselle. Miehet olivat haudanneet h?net Mombasaan ja tulivat sitten veneell? Lamulle. Yst?v?mme konsuli ehdotti, ett? koettaisimme kaikin mokomin saada nuo miehet palvelukseemme, ja seuraavana aamuna me l?hdimmekin tulkki mukanamme heid?n puheilleen. Tapasimme wakwafit laitakaupungilla, jossa he majailivat er??ss? turveh?kkeliss?, ja esitimme varovasti asiamme kolmelle majan edess? loikovalle todellakin uljaan ja rohkean n?k?iselle soturille, jotka eiv?t olleet lainkaan halukkaat ryhtym??n mihink??n neuvotteluihin. He sanoivat juuri palanneensa pitk?lt? matkalta ja olivat sangen uupuneet ja heid?n is?nt?ns? kuolema oli masentanut heid?n mielens?. Lev?tty??n t??ll? hetkisen he aikoivat jatkaa matkaansa kotiin.

T?m? ei kuulostanut kovinkaan lupaavalta, ja aikaa voittaakseni min? kysyin, miss? heid?n kumppaninsa olivat. Olin kuullut, ett? heit? oli kaikkiaan kuusi, ja nyt n?in vain kolme. Soturit sanoivat toisten nukkuvan majassa ja lep??v?n vaivoistaan -- "uni sulki heid?n v?syneet silm?ns? ja heid?n syd?mens? olivat surusta lyijynraskaat; parasta olikin nukkua, sill? nukkuessa murheetkin unhottuvat." Mutta saattoihan heid?t her?tt??, jos niin tahdoimme.

Majasta ilmestyikin pian kolme miest? -- perusteellisesti haukotellen ja venytellen -- joista kaksi ensimm?ist? oli selv?sti noiden kolmen ensiksi tapaamamme soturin heimolaisia. Kolmas oli roteva, noin kuuden jalan ja kolmen tuuman pituinen mies, jonka j?senet n?yttiv?t olevan laihuudestaan huolimatta ter?ksen j?ntev?t. N?in ensi silm?yksell?, ettei h?n ollut wakwafi, vaan puhdasverinen zulu. H?n piti ylimyksellisen kapeaa k?tt?ns? suunsa edess? haukotustaan peitt??kseen, joten n?in vain h?nen kasvojensa yl?osan, mutta k?dess? olevasta sormuksesta ja otsan kolmikulmaisesta merkist? p??tt?en h?n oli p??llikk? eli "keshla". Samassa h?n laski k?tens? ja min? n?in voimakkaat zulu-kasvot, hymyilev?n suun, lyhyen, hiukan harmahtavan, villaisen parran ja ruskeat silm?t, jotka olivat ter?v?t kuin haukan. Olin hyp?ht?? korkealle, sill? tunsin miehen heti, vaikka en ollut n?hnyt h?nt? kahteentoista vuoteen. H?nen el?m?ns? vaiheista kerrottiin kummia juttua Zulu-maassa, jossa h?nt? yleisesti sanottiin "tikaksi" ja my?skin "lahtariksi".

"Mit? kuuluu, Umslopogaas!" kysyin min? hiljaa h?nen omalla kielell??n.

Kuullessaan nime??n mainittavan h?n h?tk?hti kovin ja pudotti h?mm?styksiss??n pitk?vartisen sotakirveens?, joka h?nell? oli k?dess??n, mutta samassa h?n jo tunsi minut ja tervehti minua juhlallisesti.

"Sin?k?, koos ", huudahti h?n, "Koos-y-Pagate! Koosum cool! , koos! baba! . Sin?k?, Macumazahn, vanha mets?st?j?, elefantin tappaja, leijonain sy?j?, neuvokas, valpas, urhoollinen ja nopea sankari, joka et ammu milloinkaan harhaan, jonka isku sattuu aina paikalleen ja joka rakastat yst?vi?si kuolemaasi saakka! Koos! Baba! On totta kuten sanotaan, ett? ymp?ri k?yd??n ja yhteen tullaan! Katso, Natalista l?hetettiin minulle vuosi sitten sana: 'Macumazahn on kuollut! Katso, maailma ei tunne en?? Macumazahnia!' Ja nyt min? tapaan Macumazahnin, yst?v?ni, t?ss? haisujen paikassa. Vanhan shakaalin harja on harmaantunut, mutta h?nen n?k?ns? on viel? tarkka ja h?nen hampaansa ter?v?t, vai mit?? Ha-haa, Macumazahn! muistatko kun ammuit tuota raivostunutta puhvelia keskelle otsaa -- muistako --"

Olin kuunnellut vaieten, koska huomasin, ett? h?nen juhlallinen puheensa n?ytti vaikuttavan edullisesti noihin viiteen wakwafiin, jotka kaikesta p??tt?en ymm?rsiv?t hiukan h?nen sanojaan, mutta nyt min? arvelin olevan sopivinta lopettaa h?nen purkauksensa. En vihaa mit??n niin kuin t?t? zulujen ??rimm?isen liioiteltua kehumista.

"Ole vaiti!" sanoin min?. "Onko meluava kielesi ollut kahleissa siit? saakka kuin viimeksi sinut n?in, koska se nopeudellaan aivan h?mm?stytt?? minut? Miten olet t??ll? n?iden miesten mukana -- sin?, joka olit viime kerralla tavatessamme zulujen p??llikk?? Kuinka olet joutunut n?in kauas kotoasi ja muukalaisten pariin?"

Umslopogaas nojasi peloittavaan tapparaansa, jonka varsi oli tehty valkoisen sarvikuonon sarvesta ja h?nen julmat kasvonsa synkkeniv?t.

"Is?ni", vastasi h?n, "minulla on sinulle hiukan puhuttavaa, jota en voi sanoa n?iden alhaissyntyisten l?sn?ollessa", ja h?n katsahti wakwafeihin, "mutta niin paljon voin sanoa, ett? er?s nainen petti minut ja h?p?isi kunniallisen nimeni -- niin, minun oma vaimoni, er?s py?re?poskinen tytt?, petti minut katalasti. Viholliseni h?n vietteli kimppuuni, mutta min? raivasin tieni heid?n ruumiidensa yli. T?m? tapparani, Inkosi-kaas, jonka is?ni varmaankin viel? hyvin muistaa, v?l?hti vain kolmesti -- kerran oikealle, kerran vasemmalle ja kerran eteenp?in, ja kolme miest?, jotka olivat tulleet minua murhaamaan, vaipui veriins? kotini kynnykselle. Sitten min? pakenin ja kuten is?ni tiet?? juoksen min? viel? vanhanakin nopeasti kuin sassabyantilooppi ja ei ole miest?, joka minut saavuttaisi, kun olen kerran edelle p??ssyt. Niin l?hdin ja takanani syntyi hirmuinen meteli.

"Omasta majastani pakenin ja tapahtui niin, ett? h?n, joka oli minut pett?nyt, oli l?hteell?ni juomassa. Hiivin h?nen taaksensa kuin kuoleman varjo, heilautin kirvest?ni ja katso! h?nen p??ns? putosi suoraan l?hteeseen. Siten min? k??nnyin pohjoista kohti ja vaellettuani kolme kuukautta y?t? p?iv?? pys?htym?tt? ja lev?ht?m?tt? min? kohtasin valkoisen mets?st?j?n, jonka kuoltua tulin t?nne h?nen palvelijainsa keralla.

"Mit??n en ole tuonut mukanani. Min?, joka olen ylh?ist? syntyper??, tuon kuuluisan Chaka-kuninkaan j?lkel?inen, kirveskansan p??llikk? ja Nkomabakosin rykmentin komentaja, olen nyt koditon kulkuri. Mukaani otin vain t?m?n kirveeni, jonka voimalla kirveskansaani hallitsin. Karjani on nyt jaettu ja kauniit vaimoni on ry?stetty ja lapseni eiv?t tunne kasvojani en??, mutta t?ll? kirveell?ni" -- h?n py?ritti peloittavaa asettaan p??ns? ymp?ri niin ett? ilma vinkui -- "min? viel? kerran avaan onnen tieni. Olen puhunut."

"Umslopogaas", sanoin min? pudistaen p??t?ni, "min? tunnen sinut vanhastaan. Syntyper?st?si olet aina ollut ylpe? ja kunniastasi arka, mutta nyt olet menetellyt kovin ajattelemattomasti, pelk??n min?. Kun vuosia sitten suunnittelit kapinaa Cetywajoa, Pandan poikaa vastaan, niin min? varoitin sinua ajoissa ja sin? kuuntelit neuvoani ja pelastuit. Mutta nyt, kun en ollut sinun l?hell?si, olet kaivanut kuopan itsellesi. Eik? niin? Mutta tehty? ei voida tekem?tt?m?ksi saada. Voiko kukaan sanottua sanaa palauttaa ja kuollutta henkiin virvoittaa? Aika kaikki haavat parantaa. Unohda sin?kin, Umslopogaas, k?rsim?si v??ryydet ja koeta oppia ajattelemaan, ett? kostoa hautomalla et niiden muistoa suinkaan lievenn?.

"Umslopogaas, min? tied?n, ett? sin? olet suuri soturi kuninkaallista sukua ja uskollinen kuolemaan saakka. Zulu-maassakin, jossa kaikki miehet 'ovat urhoolliset, sanottiin sinua 'lahtariksi' ja iltaisin kerrottiin nuotioiden ymp?rill? urot?it?si ja ihailtiin verratonta v?kevyytt?si. Kuule nyt mit? sanon. Sin? n?et t?m?n pitk?n miehen, joka on yst?v?ni", ja min? viittasin Curtikseen; "h?n on yht? kuuluisa soturi kuin sin?kin ja vertaisesi v?kevyydess?. H?nen nimens? on Incubu. N?et toisenkin yst?v?ni, jolla on py?re? vatsa, vilkkaat silm?t ja miellytt?v?t kasvot. H?nen nimens? on Bougwan ja h?n on totisesti hyv? ja uskollinen toveri ja kuuluu omituiseen heimoon, joka asustaa veden p??ll? kelluvissa majoissa.

"Nyt me kolme olemme matkalla sis?maahan ja aiomme kulkea Dongo Egeren ohi, sivuuttaa valkoisen vuoren ja tunkeutua kauas tuntemattomiin er?maihin sen takana. Emme tied? mihin joudumme; himoamme vain jaloa riistaa ja seikkailuja ja haluamme n?hd? jotakin uutta, sill? olemme kyll?styneet kotioloihin ja alati samaan ymp?rist??n. Tuletko mukaamme? Saat olla l?hin miehemme ja palvelijaimme p??llikk?, mutta matkan vaiheista en tied? mit??n sanoa. Ehk? emme palaakaan en??, vaan sorrumme er?maiden lukemattomiin vaaroihin. Mutta voihan toisinkin k?yd?. Kerran ennenkin me kolme l?hdimme seikkailuja etsim??n ja otimme mukaamme aivan sinun kaltaisesi miehen -- er??n Umbopan, joka on nyt suuren ennen tuntemattoman maan kuningas, ja h?nell? on noin kuusikymment?tuhatta t?yht?p?ist? urhoollista soturia. Antaudutko onnettaren johdettavaksi ja tulet mukaamme, vai pelk??tk? sin?, Umslopogaas?"

Vanha p??llikk? hymyili. "Et ole aivan oikeassa, Macumazahn", sanoi h?n. "Olen vehkeillyt aikani, eik? kunnianhimoni ollut onnettomuuteni ainoa syy, vaan nuoren naisen kauniit kasvot, mink? h?pe?kseni tunnustan. Mutta olkoon. Vai niin, nyt ollaan siis menossa virkist?m??n vanhoja muistoja, Macumazahn, kun Zulu-maassa ennen yhdess? taistelimme ja mets?stimme. Min? tulen mukaanne. K?yk??n miten k?y, muusta en v?lit?, kunhan iskut putoilevat lujasti ja taajaan ja hurme punaisena huppelehtii. Min? vanhenen, Macumazahn, min? vanhenen, enk? ole viel? tapellut tarpeekseni!

"Olen kuin olenkin soturi; katsopas arpiani", ja h?n osoitti rintaansa, k?si??n ja jalkojaan, jotka olivat t?ynn? lukemattomia arpia. "Katsopas t?t? reik?? p??ss?ni; kerran olivat aivoni pursuta siit? ulos, mutta kuitenkin min? el?n, ja mies, joka rei?n l?i, iski silloin viimeisen iskunsa. Tied?tk?, Macumazahn, montako miest? min? olen iskenyt hengilt? rehellisess? kaksintaistelussa? Katsopas t?nne", ja h?n viittasi tapparansa sarvikuonon sarvesta tehtyyn varteen, jossa oli monta rivi? s??nn?llisi? pyk?li?. "Laskehan pyk?l?t, Macumazahn -- eik?s niit? ole sata ja kolme -- ja siin? on vasta ne, joiden mahat olen sivaltanut auki. Muita en ole milloinkaan laskenutkaan, mutta niiden lukum??r? on monin verroin suurempi."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet