Read Ebook: Punakettu: Kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä by Roberts Charles G D Sir Vihervaara Lyyli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 203 lines and 3855 words, and 5 pages

Vaan ehk' auringotkin asemiltaan vaipuu, Maamme, niinkuin huoku, sammuu, y?h?n haipuu, Unhoon rauenneiden mailmain tuhka lent??, On jalo voittava ainahinen.

Leivo.

Nousi p?iv?n liemu, Sulous ja riemu Her?s vihdoin talvihorrostansa; Kev?t solmee vaulaa, Lehdon k?ki laulaa, Ker?s mets?, ilma laulajansa; P??sky armas lensi Majalleen, ja ensi- Lemmest' alkoi peippo visert??.

Kaikkein riemun kuulin; Armaimmaksi luulin Leivon onnen sini-taivahilla. Senp' on hellin rinta, Lemmen uneksinta Laulattaa sit' elon aamusilla; Kaikki s?velm?ns?, Ylh??ll' liit?iss?ns?, Kuului korvissani soivan n?in:

Ket' ei kahleet haita Ilman kauko-maita Liit?m?st? -- h?nt? onnistaapi! Jok' on lauluun luotu, Jolle kullan muoto Ynn? kev?t luonnon ilmi saapi! N?in sen laulu raikui; Monistellen kaiku Leivon virret toi mun korvihin'.

P?iv?n my?t? liit??, Maita merta kiit?? Milloin Etel??n ja Pohjaan milloin; Laaksoss' suukkosilla Olla, taivahilla Laulaa autuuttansa aamuin illoin; -- Voi sua miekkosinta! Kuinka pieni rinta, Leivo, moiset riemut mahduttaa!

Toukokuun-laulu.

Terve tienoillemme, Kaunis Toukokuu! Terve leikkiemme Suoja sulosuu! Tunteen jumal'-liemu Valjetessas l?ikkyy, Rakkaus ja riemu Kaikkialla v?ikkyy; Murhe kev??ll' lymyy, Itkust' ilo hymyy, Huolten pilvist' aamu ruskottaa.

Kukka kuihtununna All' ol' hyyn ja j??n, Syksyll' lakastunna Kuoli mielell??n. Talvi -- hirmun lailla, Joka seudut raastaa, Autioilla mailla K?skyn kielt? haastaa -- Haudall' istui, s??ti Surmaa, kaikki j??ti Synkk?, kolkko niinkuin kuolon y?.

S?teit? ei luotu Pohjan aamuhun, Kyyneleit' ei suotu Y?lle, siksi kun Ajain joutsenillaan Kukkais-kev?t koitti, P?iv?n' kultas, illan, Aamun purppuroitti, Sorsi talven vallan, Mursi kahleet hallan, Vienon Flooran kutsui n?ht?viin.

Nytp? lehtoloista Sulle nousevat Kukkais-silmikoista Uhrit riemuisat; Kiitostas vaan huohuu Ruusut ruskoposket, Kunniakses kuohuu Hopeoitaan kosket; Linnut riemumielin Laulaa kiitoskielin Kanssamme: oi terve Toukokuu!

Muuttolinnut.

Te kulkuri-vierahat oudossa maass', Kosk' etsitte syntym?-laaksoa taas? Kun vuokko jo tuikkaa Taas syntym?maalla, Ja hettehet suikkaa Taas leppien alla, Koht' alkavat lent??: Ei johtoa lie, -- Heit' eksyt? sent??n Ei siint?v? tie, Perille se vie.

Kyll' l?yt?v?t armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' l?hteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Y?auringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempe? soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.

Niin tyynin? onnelan lapsoset nuo Vaan sammale-honkihin suojansa luo; Ka, siell? ei surra: Ei itku ja huolet, Sen muuria murra, Ei myrsky ja nuolet; Miss' onnea p?iv? Se hohtava suo, Ja y?n rusoh?iv?, Jok' untahan luo Ja tuutivi nuo.

S? eksyv? henkonen oudossa maass', Kosk' etsinet syntym?-seutuja taas? Is?isi kun mailla Jo palmuset l?ikkyy, Niin lintusen lailla Sun siipesi v?ikkyy; Koht' alkanet lent??; Ei johtoa lie Eik' eksyt? sent??n Sua siint?v? tie, Se mailles sun vie.

Paimenpoika.

Kauniina taivahille Jo p?iv? nous', Siit' ilo maisemille Ja toivo uus'. Ja mets?n lehv?puista Vaan riemu soi; H?nt' ilman linnut muistaa, Ken kaikki loi.

Ja pilvet punerruttaa Sini-reunojaan, Miss' yhtyy ihanuutta Taivasten, maan. Mutt' alla puhdas l?hdet Vaan myh?j??, Helmaansa kuut ja t?hdet Se vieh?tt??.

Sua etsin, vehmas nurmi, Taas kerrankin, Miss' aallon vilkas hurmi K?y mutkihin. Siell' turvepenkki tuttu Puun varjoss' on, Ja lammas ynn? kuttu Sy? huoleton.

T??ll' lehdon v?lik?ist?. Ma ihailen, Kuin kastehelmil?it? Juo kukkanen. Helposti t??ll? kuulen Ne laulutkin, Mi my?t? vienon tuulen Soi laaksoihin.

K?y usein armas kulta Mua kohtaamaan; T??ll' lausuu lemmen tulta H?n lauluillaan. Tuon soinnun, vohlat, varmaan Te tunnetten! Ah, rintahainpa armaan Pian sulkenen.

Kun p?iv? tunturilta Taas vilkaisee, N?en kullan; -- kunnahilta H?n astelee; K?dess? h?ll? loistaa Sulo seppelyt, Jon rannan apiloista On k?ytt?nyt.

Tuon luokse nyt ma joudan Kuin lennellen, Pian t?nne h?net noudan. Karitsoineen; T??ll' yhdess' istuskellen Me suudellaan, Ja kyyhkyt karsastellen Ne katsoo vaan.

H?n laulain kaiut nostaa; Ma pillill?n', Jon vuolin kaislistosta, H?nt' s?est?n. Ja aallot niemekkeille Ne uinahtaa, Ja vieraat karjat meille Eksyillen saa.

Ken voisi kertoella, Mi viaton El?m? paimenella Laaksossa on! On karja aarteenamme Ja kukkaset; Niit' tyynn? omistamme Me paimenet.

Vaikk' kylm? kukat hyyt?? Ja myrskyt soi, Mun riemuain ei syyt?? Ne hautaan voi. Kun talven tuiskut pauhaa, K?yn m?kkihin, Siell' l?mpim?? ja rauhaa Kyll' l?yd?nkin.

Siell' lieden loistamassa On hauska ty?, Ja karja navetassa Apetta sy?. Ma laulan: kukkasvirsi Tuvassa soi, Vaikk' kukat hyyti kirsi, Min talvi toi.

Kyll' lunta t?ynn' on vuori Ja notkelmat, Vaan ei mun mielen' nuori, Ei laulelmat. Vaikk' ulkomyrskyt pauhaa, S' ei haitakaan, Kun t??ll' on tyynt? rauhaa Sis?ll? vaan.

Vaan kev??n tullen kylm? Pois pakenee, Ja vuokon sinisilm? Kyyneltelee; Vien silloin laitumelle Taas karjojain, Ja kaiku kantelelle Soi vuorottain.

Sua etsin, vehmas nurmi, Taas kerrankin, Miss' aallon vilkas hurmi K?y mutkihin. Siell' turvepenkki tuttu Puun varjoss' on, Ja lammas ynn? kuttu Sy? huoleton.

Minun p?iv?ni.

Suojissa laakson, leivon liverrellen, Vieress?s istun, impi, haltioissa; Tuoll' alla tunteen aallot hyrskiellen K?y kukkien ja leyhk?in suuteloissa. En koskaan seisonut oo sodiskellen Surujen usvaa vastaan taisteloissa; Eik' arvaa kukaan, miss' on piilosuojain, Paits' yst?vyys ja lempi ynn? Luojain.

Hymyyni hymyilee tuo haaveksittu kulta, Sill' emme suotta kiusaa itse?mme; Hyv?ily-nimet h?lt? saan, h?n multa -- Vavahtaa lehv?t, meid?n lempeiss?mme, Ja perhot tullen ruusun suutelulta, Kukista luovat taivaan ylitsemme; Ah, kaunis mailma! kuinka luonto sointuu Tok' autuuteen, mi syd?mess? tointuu!

Miks' ep?soinnun soisin sorreskella Nyt soinnuntaa, mi mailman haltioipi? Suloista s?velm?? nyt kaikkisuus vaan soipi, Suloista my?s m? mielin kaikutella. Mun riemujain saat, kulta, riemahdella, Kun yhteissointumme sun korviis soipi; Syliini vaipuos ja anna suuta Ja suudelmaksi elon hetki muuta!

Lintuselle.

Oi lausu, pikku lintu, Lehviss? jalavan, Kuink' aina voinet laulaa, Iloita ainian? Sun laulus kuulen aamuin, Sit' illoin kuuntelen, Vaan kirkas ain' on ??nes Ja sointus suloinen.

Sun aittas on niin k?yh? Ja ahdas asuntos, Tok' aina lauleskellen Silm?ilet kotohos. Et kylv?, etk? niit?, Et korjaa latoihin, Et huomisp?iv?? tied? -- Ja tyydyt kuitenkin.

Monelle kyll? suotu On riistat, aartehet, On maat ja valtakunnat Ja linnat kultaiset; Ja huolin, kyynelsilmin He p?iv?? alkavat, Jon koille kiitosvirtes S? soitat riemuisat!

Kyll' ihmislapsi hylk?is Sun halvan olentas; Ei kiittele h?n Luojaa, Vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa On h?nen vallassaan -- Tok' onneas s? kiit?t, H?n kiroo onneaan.

Miks nurkuin taivahille H?n kylm?n silm?n luo? H?ll' onko vaatimista, Jolle Luoja kaikki suo? Kun mailman riemut ratki H?nelle tarjoutuu, Miks lis?? vaan h?n itkee Ja orjaa halveksuu?

Ei! laula, lintu pieni, Ain' autuudesta vaan! Lauluusi vaikerrusta En sekaa milloinkaan. Kes?isin pes?s laadi Majani vierehen, Mua neuvo aamuin illoin Olemaan iloinen.

Kev?t-aamu.

Kas, kuink' armas aamu koittaa Id?n kaukomerten takaa, Kultaan verhoo, purppuroittaa Maan, mi tyynn? alla makaa. Usvat haihtuu, talvi taukoo, Luonto her??, silm?ns' aukoo.

Leivo, liehusiivill?ns? ?sken tullut etelist?, Laulaa ylh??ll' liit?iss?ns? Toivon, kev??n kukkimista; Joutsenparvi maahan rient??, Tervehdellen Suomen nient?.

Tummain puiden kesken lent?? Huima aalto valloillansa, Ilomielin orava ent?? Sammalkatto-suojahansa; Kaukaa mets?n siimeksell? Kukertaapi kyyhky hell?.

Kultaviljaa tuutii tuttu Aamutuuli pitkin sarkaa, Yll??n valko-talvinuttu J?nis poikki pellon karkaa; Kuusen alta v?ijyst?ns? T?ht?? miesi pyssyll?ns?.

Vaivoin lehdon vilpoisessa S?ilyin, loistaa hangen t?hde, Valkokoivuin kaivellessa Vuokkoin kesken l?ikkyy l?hde; Ahti hiljan noustuansa Soittaa kultakanneltansa.

Kaunis kev?t! kauan kierii Vaunus mailla etel?isen, Ennenkuin se t?nne vierii Pohjan kunnahille j?isen; Et niin kiitollista mielt?, Kuin on meid?n, l?yd? sielt?.

Mit?h?n ne tarkoittaapi Virret, jotka soivat sulle? Ett? kev?t meille saapi, Niinkuin Vapaus vangitulle; Ett? Pohjan j??tehell? Syd?mi? on virkistell?.

Kudo uudet juhlaverhot Vesille ja maisemille; Nosta y?st? henkiin perhot Sulhoiks' kukka-kultasille; Syd?memme sopukoista Talven kolkot muistot poista!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet