bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Tales of the Wild and the Wonderful [1867] by Dods Mary Diana Borrow George Dubious Author

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 72 lines and 1687 words, and 2 pages

Translator: K. Kiljander

NADESCHDA.

YHDEKS?N LAULUA JOHAN LUDVIG RUNEBERG'ILT?.

Suomentanut K. Kiljander.

Uusi korjattu painos.

Ensimm?isen kerran korjatussa muodossa julkaissut G. L. S?derstr?m 1879. Ensimm?inen painos ilmestyi 1960.

Ensim?inen laulu.

Jos h?n tulis kaunis sulhoni. S?teet silm?ns? jos n?kisin Niinkuin h?net unissani n?in, Peitt?isinp? kohta kukkihin Itseni m? orpo orjatar.

Wolga-virtaan vuotaapi Okaa, Siihen juoksee keltainen Moskwaa, Vaan Moskwaahan puro pienoinen Eh?tt??pi, p??rlypintainen. Kukka-rannalla tuon purosen Neiti viisitoista vuotinen K?yskenteli, itse kukkanen Kutoi kukkasia kukkihin.

Hyvin menestynyt ty?ns? oil. H?nen p??t??n piirti seppele Kedon kukkasista kudottu, Rinnalla my?s ruusu ruskotti, ?sken peitostansa puhjennut, Vienon vartalonsa vy?tt?nyt Komeasti oil h?n kukkasin.

Soman seppeleen h?n solmesi Viel? helmalleen ja lausui noin: "Jos h?n tulis kaunis sulhoni, S?teet silm?ns? jos n?kisin Niinkuin h?net unissani n?in, Peitt?isinp? kohta kukkihin Itseni m? orpo orjatar. Puettuna ruusu-pehkoksi Kohtaisin m? h?nt? tullessaan. H?n ei tule; unenn?k? vaan Onpi tuo Nadeschdan sulhonen."

Neiden huokauksen tuuli vei Virran lainehille heilumaan, Vajoomahan virran vallassa; Vaan Nadeschda taitti ruusun taas Ilo mielin niinkuin ?skett?in. Viimein lahdelmahan saapui h?n, Kussa uimastansa uupunut Virta vaipunut oil heinikkoon; Tuossa kirkkahassa peiliss? Aikoi kuvaansa h?n katsoa. Koska p??ns? kallistaissa h?n Tyynen virran pinnan ylitse Keksi kukkivaiset kasvonsa, Nousi kyynel neiden silmihin, Murhe musta rienti rintahan. "Oi Nadeschda raukka," virkkoi h?n, "Miksi laittaudut noin koreeksi, Koruittakin liian kaunis oot! Sinua ei omaks onnekses Kasvateta, eik? rakkahan Nuorukaisen morsiameksi. Kasvat kurja mieron mieleksi, Jonkun herran himon hempumeks, Hylj?t??n, kun olet kuuntunut." Noin h?n lausuin otti otsaltaan Seppeleen ja ruusun rinnaltaan, Viimein vy?ns? p??sti, viskasi Jokeen kaiken kaunistuksensa; Valittaen virkkoi vienosti: "Virta, vie Nadeschdan hempumet, Vie ne Moskwaa-jokeen, joka taas Kauniisti ne kantaa Okaahan, Kusta Wolgavirtaan vierev?t; Viimein mereen Wolgan matkassa Saapuessa totta l?yt?v?t Kuvan sulhoni; se onpi my?s Haahmo veret?n ja sylet?n, Syleilt?v? unissani vaan."

Tuskin neito sai sen sanoneeks Kun Miljutin, ukko harmaap??, Neiden kasvattaja rauennut, Siihen saapui sauva k?dess?. Tytt?rens? tavattua h?n Pisti h?lle puheen vilkkahan: "Miksi s?, Nadeschda, k?yskelet Seudun ymp?ri kuin kaniina, Pyyd?t puiden suojaan piilell?. Rannikoilla virran viipy?? Taloon talost' olen kulkenut, M?ilt? m?ille l?pi laaksojen, Turhaan polkujasi etsien; P?iv?n helteess' olen t?ss? nyt."

Noin h?n lausui. Kaunis impinen N?yr?st' ukkoa nyt l?hestyi, Otti h?nen karkeen k?tens?, Sit? suuteli ja kysyi noin: "Oi mun kallis kasvattajani, Miksi j?lki?ni etsit n?in?"

Siihen lausui vanhus vastaten: "Tytt?reni, ilo kyl?ss?, Riemu majoissa on vallalla, Laulut, kannel-soitot kaunihit Kaikuu komeasti ilmassa. Vanhat, nuoret, k?yh?t, rikkahat Juhlavaatteita jo kantavat, Pojat vaihtelevat kesken??n Hattunauhoja ja tytt?ret P?it??n kukkasilla k??riv?t. Etsin siis Nadeschdan polkuja, Etten iloani kaipaisi Siev?in neitosien joukossa."

"Oi mun kallis kasvattajani, Lausu, miksi rahvas riemuitsee?"

"Sent??n rahvas ratki riemuitsee, Ett? t?n??n tulee linnahan Kokoontua kaiken kansamme Poikain, tytt?in, is?in, ?itien."

"Oi Miljutin, hell? hoitajain, Autiona monet vuodet on, Linna ollut henkein huomassa, Pihan lattiatkin hein?iset. Ken nyt linnan portit aukasee, Ken on rahvaan sinne k?skenyt?"

Vastineeksi vanhus virkkoi noin: "Neitonen, mun sulo toivoni. Tied?, ett? kaks on kasvanut Kotkan poikaa, kaksi jaloa Nuorta ruhtinasta linnassa Ruhtinamme Wolgan varrella. ?sken kuuluu kuolemaisillaan Heid?n is?ns? n?in s??t?neen: Dmitri poikani, s? iloton, Asua sun tulee ?itines T?ss? iloisassa linnassain Wolgan varrella, ja riemuisa Wolmarini, jalo nuori mies, Sin? sukukartanomme saat Hallitakses, jylh?n linnani Valaistakses varrella Moskwaan. Niin h?n oli s??t?nyt ja niin Poikain perinn?ist? p??tt?nyt. Sent??n on nyt ilo kyl?ss?, Ett? saamme jalon ruhtinan, Sent??n rahvas juhlavaatteissa, Kun niin k?skee nuori is?mme. Joudu nyt Nadeschda matkaani! K??ri k?ydess?si kukkia Tukkahas ja vy?lles, rinnalles! Paneutua pit?? koreaks Tytt?reni, kauniin kauniita, Muita neitosia koreemmaks, Ett? silm? nuoren ruhtinan Neitojamme tarkastellessaan Seisahtuisi mun Nadeschdaani Lemmell?, jok' oisi onneksi, Oisi meille valoks auringon."

Niin h?n lausui. Hetken ??neti Tytt?rens? seisoi, silm?ns? Vihaisen t?? vanhuksehen loi. Mut kun keksi t?m?n tyyneyden, Leppyi kohta, vanhan harmaata P??t? suuteli ja virkkoi noin: "K?y, Miljutin, hell? hoitajain, K?y nyt eelt? kotiin verkalleen; Kylpe? m? tahdon purossa, Jos ois heltehell? tomua Kasvoihini ehk? tarttunut Ja mun valkoisehen kaulaani; Sitten koreeks ruhtinallemme Laittaudun ja rienn?n linnahan."

Verkalleen pois vanhus vaelsi, Hoipuroiden pitkin polkua; Mieless?ns? mietti kuitenkin P?iviin kultaisihin tuloa. Niin h?n synkk??n laaksoon enn?tti.

Kun Nadeschda h?nen kulkevan Keksi, seuras h?nt? silmiins?, Kunnes koivulehtoon katosi Ukon nutun vilaus viimeinen.

Kun h?n oli laaksoon kadonnut, Neito viel? h?nen kulkuaan Kuuntelehti, kunnes viimeinen Helke kaihtui p?iv?n tyyneyteen.

Kun ei ket??n n?hnyt, kuullutkaan, L?ks' h?n viel? kerran virran luo, P??ns? kallisti sen ylitse, Siin? kuvaansa nyt katseli Sek? virkkoi surkeasti noin: "Puronen, Nadeschdan yst?v?, Sure, kun et vedell?si voi H?vitt?? mun kauneuttani. Kylpenenk?h?n m? katala, Kurja kukkiin koristunenko? Puhdistaisin kasvoni, jos vaan Niiden rusko siten h?vi?is, Rintani m? huuhtoisin, jos vaan Siten vajois valkeutensa, Pukeutuisin kukkihin, jos vaan Saisin kukkineni kuuntua."

Sanottu; h?n kauneudestaan Kiusattuna pisti purohon K?tens? ja veden vellosti. Siin?p? nyt kaunis kuvansa Turmeltui ja muuttui rumaksi; Mutta neiden silm? kiillon sai: "Tuommoisena, nuori ruhtinas" Lausui h?n nyt, "onpi orjatar Etehesi, is?n k?skyst?, Astuva ja her?tt?v?, ei Himoasi, mutta inhoas."

Nyt h?n l?ksi puron rannalta, Kulki hiljallehen linnaan p?in. Tiell? vaatteitansa laitellen. Saraheinist? h?n seppeleen Surkean nyt sitoi p??h?ns?, Ohdakkeesta oksan taitti, sen Pani hempumeksi rinnalleen; Teki olkivy?n ja k??ri sen Hoikan vartalonsa ymp?ri. Noihin puettuna orjatar Astui linnaan nuoren ruhtinan.

Toinen laulu.

Samassa h?n lausuu orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo my?s mun valkea haukkani, Se t?n??n kiit?v? on."

Moskwaa, s? tyyne? virtanen, Mik' on tohu rannallas? Sun pinnallas tomupilvien P?l?ykset py?riv?t. Lie kyll?inen karjaparvi jo Eh?tt?v? kotihin, Vai myrsky lie, joka tupruttaa Noin poroa kuuman tien?

Miks laaksoin suojasta murkinoiks Nyt karja jo koteutuu. Mitenk? myrsky nyt puissa k?y, Vaan lehdet ei liikukaan?

Tuo pilvi rannallasi, Moskwaa. Nyt t?ytt?? se p??llesi, Jo enn?tt??pi se sillalles, Sen korkeelle kaarelle. Kas, vaunut kullatut pilvest? Nyt sillalles suikahtaa, Kuin tulen nuolet ne kiilt?v?t Nuo ylpe?t orihit. Kas, ruhtinaallinen seurue V?l?htelee seudussa; Se riemun ruhtinas Volmar on Ja veljens? riemuton.

Kun joukko toiselle rannalle Jo saapui, se seisahtui; Ja Wolmar ruhtinas otsalleen Ja raittiille rinnalleen Nyt ristin merkki? viittasi Ja sitten h?n lausui noin: "No, terve, terve, s? kaunis maa, Ja taivas s? siint?v?! My?s sulle terve, mun veljeni, Kas, t?ss' on mun perint?in."

Mut Dmitri ruhtinas riemuton Nyt silm?ns? maille loi, Ja hetken ??neti katsoen H?n virkkasi viimein noin: "On sulla suuria peltoja, On niittyj?, nurmia, Ja mainioitakin metsi? Mets?st?j?n huviksi, Ja tuolta loitolta loistelee Sun perint?hovis my?s; M? noita kaikkia katsellen Kyll' onnesi ymm?rr?n."

Ja Wolmar vastasi: "Veljeni, Mi mielt?si kylment??? En osaas verraten osaani M? maitani n?ytellyt; Sua vaan kodissansa tervehtii Is?nt?n? veljesi, Siis sopuisana k?y suolansa; Ja leip?ns? nauttimaan, H?n vuorossaan heti linnassas On vieraanas viipyv?."

Sen lausuttua h?n veljens? Sai samassa leppym??n; Ja Dmitri virkkasi: "vaivaksi T?? p?ly ja helle on. M? virran varrella keksin tien Sun linnaasi kulkevan; M? sille poikkeun, helteest? Mua varsani v?leen vie."

Samassa lausuu h?n orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo my?s mun valkea haukkani, Se t?n??n kiit?v? on."

Nyt Wolmar ruhtinas vaunuistaan H?n hypp?si, k?ski noin: "S? joudu, joukkoni, linnaani Ja tuloni ilmoita. Mun viitsii veljeni, vieraani, Nyt hetkisen mets?st??. Kokoutukoon v?ki, kohta jo Me saavumme sinne my?s."

Sen virketty? h?n viskoksen Nyt selk?h?n hevonsa; Ja Dmitri ruhtinas suistelee My?s ylpeet? orhittaan, Ja veljet kantavat k?dess??n Kukin oman haukkansa; Ja vaunut vieriv?t matkaansa Ja joukko se rient?? pois.

Yll? taivas siint?v?inen, Alla maa on viherj?inen, V?lill? on maan ja taivaan Hell? p?iv? paistavainen.

Maalla p?iv?n paistamalla Kukat kasvaa, virrat juoksee, Metsikk?kin kohoaksen, Valot, varjot vaihtelevat.

Mets?n takana on niitty, Niityll? on vanha koivu, Latvassa sen istuu kyyhky; Kusta kotoisin on kyyhky?

Ei se salon synkkeydess? Pes?st?ns? oo paennunna, Ihmis-suojain ymp?rill? Kyyhkynen on kasvatettu:

K?yh?n majan harjalt' on se Monet p?iv?nnousut n?hnyt, Maassa jyv?t noukkinunna K?dest' usein kaitsijansa.

Siivet siev?t saatuansa On se laaksot lennellynn?, Koivikossa kiikkununna, Kylpenynn? purosissa.

Niityll? se yksin?isen Koivun latvassa nyt istuu, Suorittaen sulkiansa L?hetess? ruhtinoiden.

Toinen heist? seisahtaapi, Toiselle noin saneleepi: "Katso, Dmitri, kyyhkyl?ist?, Laske haukkas, veikkoseni!"

Dmitri juro vastaileepi: "Mets?n haltia on kyyhkyn; Edell' olet ennen k?ynyt, Joudun j?lelt? m? nytkin."

Wolmar iloisesti lausui: "J?t? pahat puheet, Dmitri! Laske haukkas kiit?m?h?n. Samoin omani ma lasken."

Siint?v?t? ilmaa kohden Kohta kaksi haukkaa lenti, Kiit?in yh? ylemm?ksi Kumpainenkin saaliin saantiin.

Keksitty? kyyhkyl?isen Koivun latvassa, kuin nuolet Lent?en ne kerrassansa Saalistansa tavoittavat.

Mutta puuhun laskeissansa Toinen toiseen tokahtaapi, Vasten silm?? silm? kiiluu, Siipi siipeen koputtaapi.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top