Read Ebook: Tales of the Wild and the Wonderful [1867] by Dods Mary Diana Borrow George Dubious Author

Font size:

Background color:

Text color:

Mutta puuhun laskeissansa Toinen toiseen tokahtaapi, Vasten silm?? silm? kiiluu, Siipi siipeen koputtaapi.

Tuima tappelu nyt syntyi Yl?h?ll? haukkain kesken; Saalista ei kumpainenkaan Salli riitakumppalilleen.

Mutta kyyhky s?ik?htyen Oikaseepi oksaltansa; L?hell? on vainoojansa, Kaukanapa kotimaja.

Pelvossansa katsahdellen Kaksi ihmist? h?n keksii; Turvassa h?n olkap??ll? Wolmarin jo heti istuu.

Tappelu nyt taivahalla Linnuilta my?s siihen loppui; Haukka Wolmarin jo vaipuu Maahan aivan hermotonna.

Voittaja nyt vallallansa Taasen taivahalle nousee, Silm?ns? kuin tulen nuoli Etsii, vaanii kyyhkyl?ist?.

Ja h?n keksii sen ja lailla T?hden laskeksen sen p??lle, Oikasee jo kultakynnet Kouristaakseen kyyhkyl?ist?.

Mutta Dmitri vihastunut Haukan himot hillitt??pi, Ly?pi vavallansa siihen Lintu kurjan kuoliaaksi.

Hetken heid?n ??net?nn? Oltuansa lausui Dmitri: "Wolmar, haukkani jos s??stin Hengiss? ei kyyhkys' oisi."

"Tosin totta, kallis veljein," Wolmar vastasi, "tok' oisin Huolinunna, jos se multa Oisi tullut ry?stetyksi."

Henget?nt? haukkaa Dmitri N?ytt?en nyt lausui siihen: "T?m?n uhrin riemullesi, Wolmar, arvaatko sen hintaa?"

Pilvittyypi tuosta otsa Wolmarin ja suutuksissa Lausuu h?n: "Kuink' oli kallis Haukkas', nimit? sen hinta!

Ostolla saa ostettua, Maksamalla maksettua, Mutta turvattoman luotto Lahja ostamaton onpi."

Nauruksipa nureaksi Suunsa v??nt?in lausui Dmitri: "Hyv' on, jalo veliseni, Ett? mielit haukan maksaa.

Tahdot my?s sen hintaa tiet??: Paljon tuo ei maksanunna, Kaksi huulta hunajaista. Kaksi puna-poskip??t?,

Kaksi k?sivartta, jotka Usein kaulassani riippui, Kaksi sulo-silm??, jotka Itkiv?t, kun heid?t my?tiin."

Oudosti h?n puhui noita; Mutta Wolmar vastaileepi: "Orjattaria on mulla Maallain varsin toista sataa.

Niist? valitse, mun veljein, Muutama tai useimpia, Ett? velkani m? sulle Sitten saisin maksetuksi.

Kahden sadan sima-huulen, Kahden sadan puna-posken, Kahden sadan k?sivarren Is?nt? m? itse olen;

Mink? taidan, sen m? tarjoon, Mutta tarjota en taida Kahta sulo-silm??, jotka Itkev?t, kun s? ne hylk??t."

Tuskin sai sen sanoneeksi, Puiden v?liss? kun impi Linnaan mennen ilmestyypi, Ilmestyy ja katoo j?lleen.

Naurusuin nyt lausuu Dmitri: "N?itk? neiden, veikkoseni? Lie