Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuoleman riemuvoitto: Romaani by D Annunzio Gabriele Hahl Jalmari Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2688 lines and 87137 words, and 54 pages
Translator: Jalmari Hahl
Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen
KUOLEMAN RIEMUVOITTO
Romaani
Kirj.
GABRIELE D'ANNUNZIO
Italiankielest? suomentanut
Jalmari Hahl
Helsingiss? Kustannusosakeyhti? Kirja, 1916.
On olemassa kirjoja, joilla on sieluun ja terveyteen n?hden p?invastainen arvo, riippuen siit?, turvautuuko niihin alhaisempi sielu, alhaisempi elinvoima, vai korkeampi, voimakkaampi sielu; edellisess? tapauksessa ne ovat vaarallisia, paloittelevia, hajoittavia kirjoja, j?lkim?isess? tapauksessa airuenhuutoja, jotka kehoittavat urhoollisimpia urhoollisuuteensa.
SIS?LLYS:
MENNEISYYS.
N?hdess??n ryhm?n ihmisi? kumartuen kaiteiden yli tuijottamassa alempana olevaan katuun, Ippolita pys?htyi ja huudahti:
-- Mit?h?n lie tapahtunut?
H?nt? pudisti pieni pelon v?ristys; ja vaistomaisesti h?n nojasi k?tt??n Giorgion k?sivarteen ik??nkuin h?nt? pid?tt??kseen.
Giorgio tarkasti noiden ihmisten eleit? ja virkkoi:
-- Joku on varmaankin heitt?ytynyt tuonne alas.
H?n lis?si:
-- Tahdotko, ett? k??nnymme takaisin?
Ippolita oli hetken kahden vaiheilla, h??lyen uteliaisuuden ja kammon v?lill?. Sitten h?n vastasi:
-- En; jatkakaamme.
Ja he kulkivat edelleen ulointa lehtokujaa, seuraten kaiteita. Vaistomaisesti Ippolita joudutti askeleitaan uteliasten ryhm?? kohti.
Tuona maaliskuun iltap?iv?n? Pincio oli melkein autio. Harmaan usvaisessa ja kumeassa ilmassa harvat h?ly??net h?lveniv?t.
-- Niin on todella tapahtunut, sanoi Giorgio. -- Joku on surmannut itsens?.
Molemmat pys?htyiv?t l?helle ryhm??. Kaikki nuo ihmiset katsoivat mit? tarkkaavimmin alhaalla olevaa kivityst?. He olivat joutilasta ty?kansaa. Heid?n kasvonsa eiv?t ilmaisseet mit??n s??li? ja surua; heid?n katseidensa liikkumattomuus loi heid?n silmiins? jonkunlaista el?imellist? h?mm?styst?.
Paikalle saapui pojanvetelys, uhkuen uteliaisuutta.
-- Se on jo poissa -- huomautti h?nelle muudan, ennenkuin tulija oli kumartanut kaiteiden yli; ja tuossa ??ness? oli m??rittelem?t?n ivan ja ihastuksen v?linen vivahdus, ik??nkuin h?n olisi iloinnut siit?, ettei toinen en?? saanut nauttia tuosta n?yst?. -- Se on jo poissa. -- He kantoivat sen jo pois.
-- Minne?
-- Santa Maria del Popoloon.
-- Kuolleenako?
-- Kuolleena.
Toinen mies, luisevan laiha ja keltaisen kelme?, kaulassa leve? villahuivi, kumartui kauas; ja vet?en piipun suustaan, h?n kysyi ??nekk??sti:
-- Mit? siit? on j??nyt j?lelle tuonne kadulle?
H?nen suunsa oli toiselta puolelta v??r?ss?, kuin palo-arven p?h?tt?m?, ja se v?r?hteli, ik??nkuin siit? alinomaan olisi pulppuillut esiin karvasta sylke?; ja h?nen ??nens? oli syv?, kuin olisi se l?htenyt maanalaisista onkaloista.
-- Mit? siit? on j??nyt j?lelle?
Alhaalla kadulla seisova kuorma-ajuri kumartui muurin juurelle. Katselijat vaikenivat paikaltaan hievahtamatta, odottaen vastausta. He saattoivat kivityksell? n?hd? ainoastaan tumman pilkun.
-- Hieman verta -- vastasi ajuri, viel? kumartuneena, ja sauvan k?rjell? etsien jotain veril?t?k?st?.
-- Ent? mit? viel?? kys?si uudelleen tupakoitsija.
Ajuri nousi pystyyn ja piteli sauvan k?rjess? jotain, jota ylh??ll? olijat eiv?t voineet n?hd?.
-- Hiuksia.
-- Mink? v?risi??
-- Vaaleita.
??net kajahtivat tuossa kahden muurin muodostamassa syv?nteess? oudoilta.
-- Giorgio, l?htek??mme pois! -- rukoili Ippolita, mieli kiihoituksissaan ja kasvot hieman kalpeina, vet?en pois rakastajaansa, joka kumartui rintanojan yli ryhm?n kohdalla, kammoittavan kohtauksen houkuttelemana.
Vaieten he kulkivat kolkon paikan ohi, ajatukset tuskallisesti kiintynein? tuohon kuolemaan; ja heid?n alakuloisuutensa kuvastui ilmeisen? kasvoissa.
Giorgio virkkoi:
-- Autuaat ovat vainajat, sill? he eiv?t en?? ep?ile.
Ja Ippolita:
-- Se on totta.
??ret?n surumielisyys saattoi heid?n sanansa v?syneiksi. Ippolita jatkoi, kumartaen p??ns?, katkerana ja s??liv?isen?:
-- Rakkaus parka!
Add to tbrJar First Page Next Page