Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jokikylän pojat by Mustasalo Aarne
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1079 lines and 46034 words, and 22 pages
Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen
JOKIKYL?N POJAT
Kirj.
Aarne Mustasalo
Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Oy, 1923.
SIS?LLYS:
Salaper?inen vihellys. Sotan?ytt?m?. Intiaanikiljahdus. L?yt?retkeilij?in?. Voittajan paluu. Kalliom?en keinulla. Veneen haku. Jokikyl?n poikien tulenteko. Tulipalo. Klemolan Reino -- runoilija. Kirkkomatka. Kun Antin m?kilt? kuului kimotus. Mit? Ruotsin vanha laki sanoi? Jokikyl?n palokunta. Rauha maassa. V?ljemmille vesille.
SALAPER?INEN VIHELLYS.
Kun hevosella matkustaa Varsinais-Suomea pitkin Turusta valtamaantiet? pohjoista kohti, n?kee matkallaan tuon tuostakin vehmaan jokilaakson laajoine viljelysmaineen, herraskartanoineen ja vauraine talonpoikaistaloineen. Syv?ss? uomassaan kiemurtelee joki vihreiden vainioiden halki. Se sukeltautuu esille peltojen takaa sinisest? mets?nreunasta. Sen poukamat ja suvannot kimaltelevat kuin pienet per?kk?iset lammet niin pitk?lle kuin silm? kantaa. Molemmilta suunniltaan lis?voimia imien se vihdoin uppoaa l?nness? tai lounaassa kohoavien metsien siimekseen matkallaan merta kohti.
Siin?, miss? kaupungista tuleva valtamaantie leve?n? puusiltana kulkee er??n tuollaisen syv?uomaisen joen yli, kohoaa joen pohjoist?rm?ll? ja sen jatkona olevalla rinteell? laaja Jokikyl? useine taloineen, torppineen ja m?kitupineen. Kyl?n editse jokirannan kanssa samansuuntaisesti kulkee kapeampi maantie rannikolle. Tuo etel??n p?in viett?v?lle rinteelle rakennettu kyl? kohoaa suojattuna pohjoistuulilta rakennuksineen, peltoineen ja puutarhoineen herttaisena ja hymyilev?n? suviauringon paisteessa. Kyl?n asukasten samoin kuin ohikulkijainkaan mielest? se ei suinkaan ole ik?vimpi? paikkoja maan pinnalla ihmisten asuttavaksi. Kirjani kertoo tuon kyl?n kasvavien poikien puuhista er??n? aurinkoisena suvena pienen tarinasarjan.
Tuolla teiden risteyksess? on Joki-Klemolan talo. Sen rakennukset ovat vanhat; asuinrakennuksen pitk? sein? on valtamaantien suuntainen. Vahva lautaportti, kuten kaupunkitaloissa, yhdist?? asuinrakennuksen aittaryhm??n, ja koko talo muodostaa ik??nkuin neli?nmuotoisen, joka taholta suljetun linnoituksen. Talo on entisin? aikoina ollut majatalo ja saman suvun hallussa niin kauan kuin miesmuisti riitt??, mink? vuoksi talon nykyinen haltijav?kikin on saanut Klemola-nimen.
Aamup?iv?n aurinko paistoi er??n? kes?kuun maanantaina l?mpim?sti Joki-Klemolan suuren v?entuvan ikkunoista -- huoneeseen, miss? talon em?nt? Maria Klemola par'aikaa istui rukkinsa ??ress?. Ulkoa tuleva s?devirta ihan uuvutti kehr??j??. H?n loi katseensa joen kimmelt?v?lle pinnalle ja ranta?yr??lle, miss? haapojen lehdet tuulenvireess? v?risiv?t, ja h?nen ajatuksensa tahtoivat v?kisinkin luiskahtaa nuoruuden p?iviin.
Mutta tuvassa oli my?skin h?nen poikansa, Reino Klemola, toivorikas 11-vuotias nuorukainen, joka paraikaa oli, kuten vanhemmilla joskus on tapana sanoa, pahimmassa i?ss??n, se on siin? ik?kaudessa, jolloin pojat sis?isen pakon siivitt?min? riehuvat ja h?il??v?t melkein kaikkialla, heitt?ytyv?t seikkailusta seikkailuun, tahtovat tiet?? ja kokea kaikki asiat auringon alla eiv?tk? j?t? ket??n rauhaan itsepintaisessa tiedonhalussaan.
Reino istui s?ngynlaidalla kutitellen varpaallaan suurta kiilt?v?karvaista em?kissaa, joka oli oikaissut uupuneet j?senens? rukin viereen ja hyr?ili nyt hiljalleen rukkia s?est?en itselleen tuutulauluja.
Pojalla oli parhaillaan auttamaton kyselyvimma. Keskustelu liikkui aluksi korkeasti hengellisell? alalla, itse paratiisin vihreill? ruohokentill?.
-- ?iti!
-- Mit??
-- Oliko paratiisissa jo lampaita?
-- Oli oikke!
-- Kerittiink? niilt? siell?kin villat?
?iti mietti hetkisen, mutta ei ollut oikein varma asiastaan. Sitten h?n p??tti vastata jotakin, mit? tahansa, ja sanoi:
-- Kerittiin, kuinkas sitten.
-- Kuka niit? siell? paratiisissa keritsi?
-- Aatami ja Eeva, jatkoi ?iti opettavalla ??nell?.
-- ?iti!
-- Mit? taas?
-- Mit? Aatami ja Eeva tekiv?t niill? lampaanvilloilla?
-- Hm! Sukkia, vaatteita ja lankaa.
?idin ??ni oli v?h?n ep?varma.
-- Mutta paratiisissahan k?ytiin alastomina, intti poika.
-- Niin aina. Niin, mit? lienev?t tehneet, puheli ?iti ja jatkoi: -- Kyll? sinut t?ytyy kouluun panna. Turkuun oikein lyseoon sinut pannaan syksyll?. Eih?n t?ss? yksinkertainen ihminen jaksa en?? kuunnellakaan kaikkia sinun kyselyj?si. Kouluun sinut pannaan ja siell? saat selville viel? enemm?nkin kuin jaksat kysy?. Mutta muistakin olla ahkera, ett? min? saan kerran n?hd? sen p?iv?n, jolloin meid?n poika liperit kaulassa saarnaa oman pit?j?n kirkossa.
Reino ei antautunut sen pitemm?lle pohtimaan ?itins? tulevaisuuden suunnitelmia, 11-vuotiaan itsepintaisuudella h?n jatkoi vain kyselyj??n ja muutti aihetta keve?sti kuin sanomalehden palstoilla.
-- ?iti, menev?tk? suuret rautaiset h?yrylaivat joskus kallelleen?
-- Menev?t kaiketi ne joskus kallelleen, vastasi ?iti koettaen pysy? k?rsiv?llisen?.
-- Milloin ne menev?t kallelleen?
-- Myrskyss?, myrskyss? ne menev?t kallelleen.
-- Mutta, v?itteli poika, lukkarin Vaito on Turussa n?hnyt rautaisen h?yrylaivan, joka oli kallellaan, vaikka ei ollutkaan myrsky.
?iti vaikeni.
-- ?iti! kys?isi Reino.
-- No, mit? sin? taas tahdot?
-- Juu, lukkarin Vaito on Turussa n?hnyt suuren rautaisen h?yrylaivan, joka oli kallellaan, eik? ollutkaan myrsky.
?iti oli kuitenkin jo v?synyt jauhettuaan koko aamun kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asioita avaruuden alla ja vastasi tiukasti ik??nkuin lopettaakseen keskustelun t?ll? kertaa, ett? olkoon lukkarin Vaito n?hnyt vaikka kymmenen h?yrylaivaa kallellaan. Mit?p? se asia liikutti enemp?? Reinoa kuin koko Joki-Klemolan taloa.
Reino katseli ?iti??n silm?t suurina. Tietysti se asia liikutti juuri h?nt?. Olihan hirve?n t?rke?t? saada tiet??, mik? se semmoinen laiva oli, joka oli kallellaan, puolikumollaan vedess?, vaikka ei myrskyn v?rett?k??n k?ynyt vanhan Auran ruskealla kalvolla, ja kun se kerran oli mennyt kallelleen, oliko se sitten aina maailman loppuun saakka kallellaan vai voiko se ehk? viel? nousta siit? pystyynkin, kuka sen silloin nostaa pystyyn ja kuka maksaa nostokustannukset. Ne ja tuhannen muuta asiaa oli ??rett?m?n t?rke?t? saada selville, sill? niiss? kysymyksiss?h?n piiliv?t koko fysiikan salaisuudet ja viel?p? voimassaolevan porvarillisen yhteiskuntaj?rjestyksen perusteet, kulmakivet, joilla koko rakennus lep?si. Reino ei laisinkaan voinut k?sitt??, miten ?iti saattoi olla niin v?linpit?m?t?n noin t?rkeiden ja suurien asioiden suhteen.
Kun Reino ei yht? tiet? saanut tiedonjanoonsa lievityst?, yritti h?n, kuten viisas mies ainakin, toista helpompaa tiet?, miss? ehk? v?hemmill? vastuksilla p??st?isiin tiedonpuun hedelmiin k?siksi. Rohkeasti h?n muutti keskustelunaihetta.
-- ?iti, mihin ?iti menee iltap?iv?ll??
?iti oli kuitenkin jo lopen v?synyt ja sanoi:
-- Ole hiljaa nyt jo. En min? jaksa en?? kuunnella sinun kyselyj?si.
-- Juu, mutta mihin ?iti menee iltap?iv?ll?? pen?si paatunut poika.
Ei vastausta. ?iti p??tti haudata kaikki keskustelun mahdollisuudetkin. Mutta Klemolan em?nt? ei tarpeeksi tuntenut esikoistaan. Kun Reino ei saanut vastausta kysymykseens?, alkoi h?n vastata itse ja katseli samalla tarkasti, mink? vaikutuksen vastaukset tekiv?t. H?n aikoi ?idin kasvoista lukea ainakin joko my?nt?v?n tai kielt?v?n ajatuksen.
-- Mihin ?iti menee iltap?iv?ll?? h?n kys?isi viel? ja vastasi itse: -- Jassoo, vai Rantalaan.
?iti naurahti tyytym?tt?m?n?. Olipa sill? vesselill? tarkka huomiokyky. Klemolan em?nn?ll? oli vilkas luonto eik? h?n kest?nyt kauan yksin?isyytt?. Milloin sopiva hetki sattui, pist?ytyikin h?n sen vuoksi parhaan yst?v?ns? Rantalan em?nn?n luona juttelemassa. Mutta h?n ei silti halunnut kenenk??n huomaavan tuota tavaksi tullutta kyl?ss? k?ymist?.
Add to tbrJar First Page Next Page