Read Ebook: Jokikylän pojat by Mustasalo Aarne

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1079 lines and 46034 words, and 22 pages

?iti naurahti tyytym?tt?m?n?. Olipa sill? vesselill? tarkka huomiokyky. Klemolan em?nn?ll? oli vilkas luonto eik? h?n kest?nyt kauan yksin?isyytt?. Milloin sopiva hetki sattui, pist?ytyikin h?n sen vuoksi parhaan yst?v?ns? Rantalan em?nn?n luona juttelemassa. Mutta h?n ei silti halunnut kenenk??n huomaavan tuota tavaksi tullutta kyl?ss? k?ymist?.

-- Kas vain sit? poikaa, kaikki se huomaa! h?n mietti, ik??nkuin puheenaolevaa asiaa eiv?t muut, palkollisia my?ten, olisi huomanneet.

Poika sill? v?lin jatkoi kysely? ja vastasi itse.

-- Mit? ?iti taas menee Rantalaan? Tietysti kahvia juomaan. Onko se kahvi Rantalassa parempaa kuin kotona?

-- H?h! ?r?hti em?nt?. Nyt h?nt? jo suututti. Nuo lorut t?ytyi lopettaa, ja ?iti tiesi kuin tiesikin siihen keinon. -- Oletko sin? viel? pessyt silmi?sik??n? h?n kysyi ankaralla ??nell?:

-- Jaa silmi?nik?? kertasi poika h?mm?styneen? t?st? asian k??nteest?. Oli n?ht?v?sti siirrytty ep?mieluisalle alalle ja poika oli menett?m?isill??n aloitteen.

-- Tietysti min? olen pessyt silm?ni, h?n jatkoi, ainakin eilen aamulla, ja t?ytyyk? niit? nyt joka aamu hangata ja tahkota. Rikki ne menev?t, kun aina...

-- Vai rikki menev?t. Jopa nyt kummia kuuluu. Etk? sin? tied?, ett? silm?t pest??n joka aamu!

?iti oli nyt paremmalla puolella. Pojan kyselyt olivat loppupuolella olleet pikkuisen pist?vi?, ja ?idin teki mieli hiukan rangaista Reinoaan.

-- Eik? pest?, v?itti Reino. -- Ei Rantalan Anssunkaan tarvitse joka aamu pest?. Eik? ne tee sit? muutkaan kuin rovastin v?ki ja muut herrat. Ei talonpojan tarvitse pest? joka aamu silmi??n. Ne tulevat kumminkin taas likaisiksi illaksi.

-- Mene pesem??n silm?si ja pian, sanoi ?iti tiukasti.

-- Mink?t?hden niit? nyt t?ytyy pest?, kun ne kuitenkin taas heti tulevat likaisiksi?

-- Mene pesem??n silm?si!

-- Onko siell? saippuaakaan? uteli Reino. Tiedustelu ei suinkaan johtunut puhtauden harrastuksesta eik? halusta todella k?ytt?? saippuaa, vaan Reino toivoi, ettei saippuaa olisi saatavilla, sill? silloin mahdollisesti koko toimitus siirtyisi seuraavaan aamuun.

-- On siell? saippuaa, vastasi ?iti.

Silloin tapahtui jotakin merkillist?, joka t?ydelleen muutti tilanteen. Ulkoa kuului hiljainen, kimakka vihellys. ?iti sit? tuskin huomasikaan, mutta poikaan se vaikutti kuin tuli tappuroihin. Kohta oli kaikki ilmiliekiss?.

Reinon silm?t v?l?htiv?t, posket hehkuivat. H?n hypp?si kuin tuulisp?? permannolle. Kissa kauhuissaan suhahti em?nn?n villakoriin. Poika tempaisi lakin sein?lt? ja pyr?hti ovelle. Mutta h?n kuuli per?ss??n kiivaan kysymyksen:

-- Reino, mihin sin? menet?

Reino pys?htyi ovessa. H?n ep?r?i. Silloin kuului uusi vihellys, entist? kovemmin. Sit? oli mahdoton vastustaa.

-- Min? en nyt ehdi, ?iti. Min? pesen illalla, tai huomenaamulla ihan varmasti.

-- Reino, sin?p? olet paha poika!

Mutta Reinon ??ness? v?risi jo melkein itku.

-- Min? pesen varmasti huomenna, h?n uhkasi, oikein saippualla pesen korvat ja kaulan ja kaikki. Mutta nyt minulla on kamala kiire, kun toiset pojat jo menev?t...

-- Hyi sinua, Reino!

Reino oli ep?toivoinen. H?n oli jo oven ulkopuolella ja h?nen kasvoillaan kuvastuivat koko Pohjois-Euroopan kaikki tuskat ja k?rsimykset. Nen?n toisella puolella kiilsi kyynelpisara.

-- Kunniasanalla pesen, h?n huudahti. Se oli h?nen viimeinen valttinsa. H?n ei kyll?k??n oikein ymm?rt?nyt, mit? se sana merkitsi, mutta lukkarin Vaito, joka k?vi lyseota, sanoi niin v?list? kaikkein juhlallisimmissa tapauksissa. Ja nyt Reino muistaen tuon taikasanan viskasi sen vaa'alle.

-- Pesen kunniasanalla ja saippualla, h?n huusi. ?iti heltyi.

-- Mene nyt, senkin kunniasana, h?n sanoi, mutta tule pian takaisin, ettek? saa tehd? mit??n pahaa.

Reino l??h?tti lupauksen el?? siivommin ja kunniallisemmin kuin kaikki Suomen vanhat suojeluspyhimykset yhteens? ja katosi avaraan maailmaan. Voi sit? riemua! P?iv? paistoi, joki kimmelsi, puut humisivat tuulessa ja maantie p?lysi. Siell? oli mahdollisuuksia tuhansittain.

Suoraa p??t? Reino juoksi ver?j?lle, niin ett? jalkapohjat vilkkuivat, ver?j?lt? tarhaan ja sielt? tien vierell? olevalle kukkulalle hyp?ht?en kuin ammuttuna istumaan keskelle viiden, kuuden samanik?isen tai v?h?n vanhemman pojan muodostamaa piiri?. Siell? oli lukkarin Vaito, 13-vuotias poika, joka k?vi lyseota Turussa, Kankareen Epa ja Rantalan Anssu, jotka vast'ik??n kumpikin olivat t?ytt?neet 14:nnen ik?vuotensa, ja pari muuta Jokikyl?n poikaa.

SOTAN?YTT?M?.

Pojat makasivat vatsallaan kukkulan laella p?iv?n paahtamalla nurmikolla, mink? korsien l?pi heill? oli hyv? n?k?ala yli koko jokilaakson. Itse he luulivat olevansa ehdottomasti n?kym?tt?miss?, ja olisivat olleetkin, elleiv?t hein?nkorsien yl?puolelle kohoavat heiluvat jalkaparit olisi heit? ilmaisseet. Mutta nekin voi vain valpas tarkastelija huomata.

Kukkulan juurella aivan heid?n edess??n alhaalla levisi heid?n kotikyl?ns?, maailman uljain Jokikyl?, jonka mainetta ja kunniaa he mielest??n olivat jo useassa kiivaassa kahakassa puolustaneet moitteettoman uljaasti.

Joen vastap?isell? rannalla n?et kohosivat aivan rantat?rm?ll?, jokeen viett?v?n kallion laella, keltaisiksi maalatut Kukolan talot, ymp?rill??n laajat vainiot l?nteen p?in, mutta id?ss? heti maantien toisella puolen ulottui korkea mets?n peitt?m? kukkulasarja aivan maantien l?heisyyteen. Maantie kulki Kukolan ohi, ja talossa oli samanlainen portti kuin Klemolassakin. Tie jatkui edelleen taempana sijaitsevaan kirkonkyl??n, mist? m?kisen maiseman vuoksi n?kyi vain pari kaukaista taloa, mutta aina kattoa my?ten vanha, m?elle rakennettu kivikirkko torneineen ja kullankiilt?vine risteineen, mik? aina oli her?tt?nyt pojissa hartaita mielialoja, varsinkin kun se oikein v?lkkyi ilta-auringon valossa ja kun muualle jo laskeutui h?m?r?.

Kaunis oli tuo viljava aukeakin. Kun uuden uutukaiset, kirkasv?riset, pehme?t matot levisiv?t sarat rinnakkain jokit?rm?lt? alkaen mets?nrantaa kohti. Siell? oli vuoroin vihre? orasmaa, vuoroin keltaisten kukkien peitt?m? hein?vainio, ja kaiken taustana kohosivat mets?iset kukkulat ja m?et. Siell? t??ll? peltojen keskell?kin oli pieni? mets?saarekkeita. Taivaan sinisell? laella leijaili valkoisia hattaroita, poutapilvi?, jotka kuvastuivat salaper?isin? syv?ss? uomassa jyrkkien ?yr?iden v?liss? hiljaa liplattavaan s?ihkyv??n joenkalvoon.

P??skysi? oli ilmassa. Ihan auringon kohdalta kuului niiden liverrys. N?in ne liversiv?t:

"Kes? on tullut, p?iv? paistaa. ?lk?? huolehtiko, ihmislapset! Iloitkaa ja tehk?? ty?t?! Kylv?k?? ruskeaan multaan! Aurinko pit?? huolen muusta. Se nostaa maasta laihot ja kukat. Eih?n meill? en?? ole mit??n huolta eik? surua. Nyt on kes?, toukojen ja ilon aika."

N??lt??n oli poikien eteen levi?v? maisema mit? rauhallisin, mutta ilmassa oli siit? huolimatta s?hk??. Jokikyl?n pojat t?hysteliv?t tarkkoina kuin etuvartiopatrulli vastap?iselle rannalle Kukolan taloa ja kirkonkyl?n maantiet?. He tiesiv?t, ett? heit?kin t?hysteltiin.

Annas olla! Eik?s tuolla hein?maan laidassa tuvan nurkalla liikahda jotakin? Aivan oikein. Nelj? p??t? sielt? pist?? esille, nelj? kaulaa kurottautuu korkealle ja kirkkaat silm?t p?lyv?t Jokikyl?? kohti.

Jokikyl?n pojat huokaisevat helpotuksesta. Siell? on vihollinen, nyt se tiedet??n. On aina paljon turvallisempaa, kun tiet??, miss? vihollinen piileksii. Sit? voi silloin pit?? silm?ll? eik? se kykene salakavalasti hy?kk??m??n kimppuumme.

Rantalan Anssu jo innokkaasti viittoili Kukolaa kohti.

-- Tuolla ne ovat, katsokaa! h?n kuiskasi. -- Siell? on Kukolan Kalle ja Antti ja kirkonkyl?n poikia.

Poikaparvesta kuului hyv?ksymisen murina.

Miksi sitten Kukolan ja Jokikyl?n pojat olivat vihoissa kesken??n?

Kumma kysymys! Ovathan riidoissa suuret valtakunnatkin, kuten ryss?, turkki ja monet muut. Aivan kuten heid?n rajoillaan mets?stys- ja kalastusoikeuksista ym. syntyy aluksi rajakahakoita ja lopuksi julkisotia, samoin oli alkanut sota Kukolan ja Jokikyl?n poikien v?lill?.

Kumpi on sitten syyp??, kuka oli sodan aloittanut?

Jokikyl?n pojat olisivat voineet vaikka vannoa, ett? syy oli t?ydelleen ja yksinomaan kukolalaisissa. Muistihan heist? itsekukin viel? p?iv?nselv?sti kiistan alkutapahtumat viime syyskes?ll?, jolloin kukolalaiset k?ytt?ytyiv?t niin inhottavan nolosti.

Mutta kys?isitp? asiaa Kukolan pojilta! Ei per??k??n! He, kukolalaiset, olivat puhtaita kuin lumivalkeat karitsat t?m?n riidan alkamisesta, eik? mit??n kinaa olisi koskaan maailmassa syntynytk??n, elleiv?t Jokikyl?n pojat olisi aivan ilkeytt??n ja pahuuttaan saaneet aikaan ensimm?ist? tappelua.

Niin ovat riitapuolet aina kiukun ja intohimojen sokaisemat eiv?tk? kykene v?himm?ss?k??n m??r?ss? puolueettomasti arvostelemaan asioita. He syytt?v?t vain toisiaan ja itse muka liitelev?t puhtaina kuin pulmuset kaiken pahuuden yl?puolella. Samoin on asianlaita, kun valtakunnat kamppailevat kesken??n. Mutta my?hempi aika vasta kykenee kylm?sti ja tasapuolisesti arvostelemaan asioita. Historioitsijat, niille on helppoa vapaina kaikesta intohimosta ja puolueellisuudesta lausua tyynesti harkittu, luotettava ja oikea arvostelunsa asioista, objektiivinen ratkaisunsa, olivatpa sitten kysymyksess? joko menneet tapahtumat tai historiallisten henkil?iden toimet ja niiden vaikuttimet. Heille on helppo ty? antaa tuo p?tev? historian tuomio, jonka edess? kansakunnat ja hallitsijat vapisevat.

Mit? nyt tulee tuohon sotakantaan Jokikyl?n ja Kukolan poikien v?lill?, antakaamme me tuo historian tuomio, ratkaiskaamme t?ysin puolueettomasti selv?ll? valistuneella j?rjell?mme, kumpi heist? oli oikeassa tai v??r?ss?. Meilleh?n se teht?v? on maailman helpoin asia.

Kuulkaamme vain ensin itse tapahtumat.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet