Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Plymouth Express Affair by Christie Agatha
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 185 lines and 7548 words, and 4 pages
PUKKISEN PIDOT
Kaksin?yt?ksinen huvin?ytelm?
Kirj.
R. KILJANDER
Ensimm?isen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyv?skyl?, 1887.
HENKIL?T:
Tapahtuu er??ss? pikkukaupungissa.
ENSIMM?INEN N?YT?S
Sali Pukkisen luona. Janne istuu p?yd?n ??ress? miettiv?n n?k?isen? ja kyn? k?dess?; Laura puhuu Miinan kanssa, joka on l?hd?ss? kaupungille.
LAURA. No, onko nyt ihan vissi, ett? muistat keit? kaikkia sinun piti kutsuman? Ehk? luettelen ne viel? uudestaan varmuuden vuoksi. Ensiksi -- -- --
MIINA. Voi, voi, kyll? ne muistan vallan hyvin.
LAURA. Ent?s kuinka sinun piti sanoman, kun astut sis??n? >>Vaprik??rin herrasv?ki -->>
MIINA. : Vaprik??rin herrasv?ki tervehtii syd?mellisesti ja pyyt?? n?yrimm?sti ett? te t?n??n suvaitsisitte viett?? illan ja juoda kupin teet? heid?n luonansa kello 7. Olkaa niin hyv?.
LAURA. Pienen kupin teet?, sinun t?ytyy sanoa, se on fiinimp??. Ja muista -- aivan ensimm?iseksi patruuna Andersoniin -- ?l?k? vaan viivyttele tiell?. Sen sanon sulle.
MIINA. No, ei tule kysymykseen; kaikki pit?? k?ym?n niinkuin tuulessa, sen lupaan.
LAURA. Kas niin! Ja nyt miettim??n, mit? kaikkia niille on virvokkeiksi tarjottava -- -- Mutta, Janne kulta, sin? et ole oikein tyytyv?isen n?k?inen. Kadutko ehk? n?it? pitojamme, vai mit??
JANNE. Enh?n min? juuri sit? tee. T?ytyyh?n minun jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa auttoi. T?t? kutsuttujen luetteloa t?ss? vain v?h?n ajattelen.
LAURA. Se on kenties mielest?si liian pitk?. No, luepas, niin saamme n?hd?, olisiko ollut mahdollista j?tt?? tuosta pois ainoatakaan nime?, luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan j?lkeen?
JANNE. : N?kyy olevan pormestari.
LAURA. Kaupungin p??llysmies, joka aina tervehtii niin kohteliaasti, kun h?n kadulla tulee minua vastaan! Jos joku, niin on toki h?n kutsuttava, tied?n m?. Ent?s sitten?
JANNE. Rovasti perheineen.
LAURA. Rovastinna ei tule, h?nell? on esteit?, mutta rovasti itse on aina valmis, ja sit? paitsi pit?? h?n aina niin kauniita puheita is?nt?v?elle, ja molemmat vanhimmat tytt?ret esittiv?t minulle sinunmaljat viime illanvietossa, kun m?imme arpalippuja samassa p?yd?ss?, niin ettei niit?k??n mill??n tavalla voi sulkea pois. No, sitten?
JANNE. Parooni Stommelberg rouvineen.
LAURA. Niiden kanssa olemme tosin v?hemm?n tuttuja, mutta se on ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sin? istunut takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa -- ja kyll?h?n paroonitar h?nt? pit?? sen verran silm?ll?, ettei h?n saa juoda itse??n aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava?
JANNE. Tullinhoitaja rouvineen.
LAURA. Rouva on v?h?n olevinaan, mutta olimmehan h?nen luonaan Sohvin p?ivill?, ja tullinhoitajaa tarvitaan whistip?yd?ss?, sen tied?t kyll?. Ent?s sitten?
JANNE. Majuri -- totta, h?net pyyhittiin --
LAURA. Niin, h?n on kyll? oiva ja lystik?s mies, mutta eih?n h?nt? voi kutsua, patruuna kun on haastanut h?net oikeuteen, kun h?n jossakin seurassa on nimitt?nyt patruunaa >>koijari Andersoniksi>>. Mutta annapas minun katsoa -- Raatimies Vankkanen tytt?rineen -- likemm?t naapurimme, -- ja kontroll??ri ja kas??ri -- fiinimm?t nuoret herrat kaupungissa -- kas siin? kaikki! Jos tuo nyt on liian paljon, niin --
JANNE. Enh?n min? sit? ole sanonutkaan. Tarkoitinhan vain, ettei t?ss? luettelossa l?ydy ainoatakaan nime? omasta s??dyst?mme. Olisi meid?n kuitenkin pit?nyt kutsua Heimosen perhe, joka on meille v?h?n sukuakin.
LAURA. Heimoset! Oletko sin? hullu? Pilaisivathan ne kaikki tyyni talonpoikaisella ja k?mpel?ll? k?yt?ksell?ns?. No, kaikenlaisia tuumia sun p??h?si lent??kin, se t?ytyy sanoa.
JANNE. Mutta ne osoittivat meille paljon hyvyytt? ja yst?v?llisyytt? kun t?nne muutimme, ja sit?paitsi ?itini heit? suuresti kunnioittaa -- --
LAURA. No niin -- ?itisi --!
JANNE. Min? tied?n, mit? tarkoitat. H?n on muka yht? talonpoikainen ja sivistym?t?n kuin nekin, eik? niin?
LAURA. Niin, suo anteeksi Janne, mutta rouva, joka nuuskaa ja kiroo --
JANNE. Kiroo?
LAURA. Niin, olenhan min? usein kuullut h?nen suustansa pujahtavan sanoja tuommoisia kuin >>hitto viek??n>> ja >>saakeli soikoon>>, ja kirouksiahan ne ovat, tiet??kseni.
JANNE. Totta kaiketi. Niin, eukko on noin v?h?n tuima ja miehek?s luonteeltaan, ja kun h?n suuttuu, niin h?n ei paljon sanojansa punnitse. Mutta h?nell? on ter?v? p?? ja syd?n puhdasta kultaa, sen tied?n parhaiten min?.
LAURA. No, Herra Jumala, kuka sit? kielt??? Tarkoitinhan vain h?nen kummallista k?yt?st?ns?. Niin, minun t?ytyy todellakin tunnustaa sinulle, Janne, ett? usein olen iloinnut siit?, ett? h?n asuu niin kaukana meist?, ja on niin sidottu kauppatoimeensa, ettei tarvitse pelj?t? h?nen t?nne tulevan; sill? my?nt?minen sinunkin on, ett? kauheasti saisimme h?vet? h?nen t?htens? nykyisten hienojen tuttaviemme edess?, vai mit??
JANNE : Hm, kenen meist? oikeastaan tulisi h?vet?, se on asia, joka -- --
LAURA. Mit? sanoit?
JANNE. En juuri mit??n. -- No niin, kuinka tahdot sitten? Annetaan Heimoset siis olla kutsumatta t?ll? kertaa; luultavasti olisivatkin v?h?n h?mill??n n?in suuressa seurassa. Mutta mist? sin? juuri aioit minulle puhua? Jotain virvokkeista, luulen min?.
LAURA. Niin, aivan oikein, mit? heille nyt tarjotaan paitsi teet?, syltti? ja totia? Mit? sanot esim. j??tel?st? ja samppanjasta?
JANNE. Samppanjaa! Oletko kadottanut j?rkesi? Mist? min? otan rahaa tuommoiseen n?in? aikoina?
LAURA. Eih?n sit? tarvitsekaan. Onhan meill? vuosir?tingit sek? kondiittorissa ett? viinipuodissa, ja sit? paitsi, kun emme anna illallistakaan, niin --
JANNE. Mutta nuo r?tingit ovat kerran maksettavat ja silloin --
LAURA. No, jos tuolla tavalla otat lukuun kaikki pikku-asiat, niin ei sinun ollenkaan olisi pit?nyt ajatella t?t? kesti?. Muutenhan on p?iv?nselv?, ett? mit? muhkeammin meill? elet??n, sit? suuremman kunnioituksen saamme ja siis my?skin suuremman luottamuksen, senh?n lapsenkin pit?isi tajuta.
JANNE : Niin, luottamusta, luottamusta, sit? min? juuri tarvitsen -- . No, menk??n, menk??n sitten samppanja. Maksaahan t?m? kaikessa tapauksessa.
LAURA. Kas niin, nyt puhuit kuin ymm?rt?v?inen ihminen ainakin. Voi, Janne kulta, kuinka sin? olet kiltti, ja kuinka sanomattomasti min? pid?n pienest?, rakkaasta ukostani!
LAURA. Ois, tuo Risto! Mit? h?n nyt t??lt? tahtoo?
RISTO. Hyv?? p?iv??!
JANNE. P?iv??! mit? kuuluu?
Add to tbrJar First Page Next Page