Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Plymouth Express Affair by Christie Agatha
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 185 lines and 7548 words, and 4 pages
JANNE. P?iv??! mit? kuuluu?
LAURA : Tulla noin sis??n likaisessa ty?puvussa tahraamaan kauniita mattojamme! Jos Ristolla on jotain sanomista, niin Risto sanoo sen pian, sill? meill? on t??ll? Jannen kanssa t?rkeit? asioita keskusteltavana.
RISTO. Hm, olisihan minulla v?h?n asiaa mestarille, mutta --
LAURA. Mest--?
RISTO. Oikein -- vaprik??rille, piti minun sanoa, mutta tuota --
LAURA. No, sano ulos sitten, ?l?k? seiso tuossa kuin mik?kin --
JANNE. Niin, Risto voi hyvin puhua suunsa puhtaaksi.
RISTO. No niin, tuota, asia on nyt semmoinen, ett? pojat tuolla verstaassa tahtoisivat rahaa -- --
LAURA. Mit?? Rahaa?
RISTO. Niin, kuukausipalkkojansa, jotka heid?n v?itteens? mukaan piti maksaa jo kaksi viikkoa takaperin.
LAURA. Mik? h?vytt?myys! Muistuttaa tuommoisesta! Niinkuin Jannella olisi aikomus j?tt?? teid?t palkatta, tomppelit!
RISTO. No, min? puolestani en juuri ole suuremmassa tarpeessa, mutta pahemmassa pulassa ovat nuoremmat, jotka ovat velkaa sek? r??t?lille ett? suutarille.
LAURA. Niin, kuka k?skee heit? velkoja tekem??n sitten? Ei ole mik??n sen vaarallisempaa nuorelle ihmiselle kuin velkaantuminen. Sano vain, ett? kauniisti odottavat, kyll? vaprik??ri maksaa kun h?nell? on aikaa.
JANNE. Ei, Risto on oikeassa, palkat ovat suoritettavat, ne ovat vaan j??neet unohduksiin. Kuinka paljon ne tekev?t yhteens??
RISTO : T?ss? on luettelo. Ja olen siihen my?s liitt?nyt tuon v?h?isen summan, jonka niille omistani olen antanut, jos sopii, ett? yht'aikaa -- --
JANNE. Tietysti, tietysti. 35 markkaa 20 penni? -- 42 -- 25 -- Kuulepas Laura, ehk? sin? menet valmistamaan illan kesti?, sill? aikaa kun me t?ss? likviiti? teemme. Tied?th?n etteiv?t n?m? numerot sinua kumminkaan paljon huvita, kultaseni.
LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt menn? sukkelasti vain.
JANNE : 195 markkaa 50 penni? yhteens?, ja minulla ei ole kukkarossani enemm?n kuin 3 markkaa! Kuinka on minun nyt menetelt?v?? Istu Risto!
RISTO. Kiitos paljon, kyll? min? jaksan seist?kin sen verran.
JANNE : Meill? on eritt?in huonot ajat nyky??n -- mitk??n af??rit eiv?t oikein tahdo onnistua.
RISTO. Totta on, paremmin saisivat k?yd?.
JANNE. Minulla onkin ollut niin suuria ulosmaksuja n?in? viimeisin? aikoina, ja huomenna lankeaa iso vekseli patruuna Andersonille, niin ett? -- --
RISTO .
JANNE : Kuulepas Risto, -- minun t?ytyy sanoa -- minun on todellakin tunnustaminen -- ei ole nyt minulla sis?ll? aivan noin paljon rahaa. Etk? luule, ett? viel? odottaisivat pari kolme p?iv?? -- korkeintaan viikon?
RISTO. Hm, ehdottelinhan min? sit? jo heille, mutta, ik?v? sanoa, he uhkaavat lopettaa ty?ns?, jos eiv?t heti saa t?ytt? palkkaa.
JANNE. Vai niin, vai ovat ne niin ylpeit?! No, sitten t?ytyy lainata -- esimerkiksi Hukkaselta.
RISTO. Hukkaselta?
JANNE. Niin, se on kyll? totta -- h?n ottaa hyv?ntekij?isi? aika lailla, mutta tuon pienen summan takia en kehtaa turvautua suurempiin liikeyst?viini. Kas t?ss? olen kirjoittanut vekselin 250 markalle, maksettavaksi kahden kuukauden per?st?. Senh?n pit?isi riitt??, arvelen min??
RISTO : No, luulisihan tuossa koronkiskurissa sent??n l?ytyv?n hiukankin h?py?. Mutta muistaako mest--, vaprik??ri, ett? Hukkasella on teilt? toinenkin vekseli? H?n on varovainen mies -- ei tied?, jos --
JANNE. Mit?? Luuletko, ettei minulle en?? uskota velkaa sen verran kuin kaksi tai kolme sataa markkaa, luuletko sit?, h??
RISTO. Enh?n min? juuri tuota tarkoittanut, mutta --
JANNE. No, mit? sin? sitten joutavia puhut. Mene vain tuolla paperilla Hukkaseen, kyll? sill? saat rahaa, sen takaan.
RISTO. Hm, kyll? koetan parastani. Janne parka, min? surkuttelen sinua!
JANNE : Tuo Risto ymm?rt?? kaikki -- sen selv?sti huomaan. No, kummahan tuo ei olekaan, kun h?n joka p?iv? n?kee t?m?n alinomaisen lainaamisen ja vigileeraamisen. -- Niin, niin, kuinkahan t?m? lopullisesti p??ttyy, t?m? toimeton ja ylellinen el?m?mme, jota t?ss? kaupungissa olemme alkaneet? Tuo on huoli, joka p?iv? p?iv?lt? tuntuu minulle yh? raskaammalta ja vaikeammalta! Jos kuitenkin voisin tunnustaa kaikki Lauralle! Mutta min? en milloinkaan ole oikein puhunut h?nelle asiatoimistani, ja h?n joutuisi varmaan tykk?n??n ep?toivoon, jos h?n saisi vihi? asian todellisesta laidasta. Ja sit? en min? voisi k?rsi?, en mill??n muotoa. Mutta toiselta puolen taas, jos onnettomuus lankee h?nen p??llens? noin aivan tiet?m?tt? ja ?kkiarvaamatta --? Niin, jos en voi saada patruunaa antamaan minulle aikaa tuon kahden tuhannen markan vekselin kanssa, niin ottaa h?n kaikki raaka-aineeni pantiksi, ja mit? minulla silloin on muuta tarjona kuin -- -- Oh, t?m? on semmoista kurjuutta, semmoista onnettomuutta, ett? tahtoisi ly?d? p??ns? sein??n p??st?ksens? kerrassaan t?st? ja koko maailmasta! Onni kumminkin, ettei vanha ?itini t?st? mit??n tied?, sill? mit? h?n nyt ajattelisi pojastaan, jonka h?n kasvatti niin yksinkertaisesti ja semmoisessa ankarassa kurissa? En mist??n hinnasta h?nt? nyt tahtoisi kohdata, se on varma.
Janne, Janne, etk? jo --?
JANNE. Min? tulen, min? tulen. -- Ei, se on
"Oh! I don't think so, sir!"
Poirot picked up a pin from the carpet, and frowned at it severely; then he continued: "Would it be possible for the man to have entered the train at Bristol before you reached the carriage?"
Mason considered.
"Yes sir, I think it would. My compartment was very crowded, and it was some minutes before I could get out--and then there was a very large crowd on the platform, and that delayed me too. But he'd only have had a minute or two to speak to the mistress, that way. I took it for granted that he'd come along the corridor."
"That is more probable, certainly."
He paused, still frowning.
"You know how the mistress was dressed, sir?"
"The papers give a few details, but I would like you to confirm them."
"She was wearing a white fox fur toque, sir, with a white spotted veil, and a blue frieze coat and skirt--the shade of blue they call electric."
"H'm, rather striking."
"Yes," remarked Halliday. "Inspector Japp is in hopes that that may help us to fix the spot where the crime took place. Anyone who saw her would remember her."
"I have done so."
"You are sure?"
"Absolutely."
"Then there is nothing more to be said. I must decline the case."
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page