Read Ebook: Nick Carter Stories No. 140 May 15 1915: The Melting-Pot by Carter Nicholas House Name Waddell C C Charles Carey

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 855 lines and 35060 words, and 18 pages

Translator: Oskar Uotila

Heinrich Heine'n

Runoelmia.

Suomentanut Oskar Uotila

Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. Edlund 1887.

Alkulause.

Helsingiss?, Huhtikuulla 1887.

Sis?llys.

Romanseja: Sivu. Kaiku............................................ 3. Veljekset........................................ 4. Sota-urhot....................................... 6. Viesti........................................... 8. Don Ramiro....................................... 9. Belsazar.........................................17. Pyh?retki Kevlaariin.............................20. Opetus...........................................25.

Lyyrillisi? lauluja: Kun ihanuuteen toukokuun.........................29. Mun kyyneleist?ni ent??......................... 30. Kuun, auringon, kyyhkysen, ruusun ja liljan......31. Tuoll' yl?h?ll? t?hdet...........................32. Sun, armas kultani, kauvas.......................33. Vain tuskaan lotoskukan..........................35. Tuo, kultani, k?t?ses rinnallein.................36. Vuoret, linnat kuvastuvat........................37. Et lemmi, lemmi mua, et,.........................38. Syd?nk?pysen armaan hiuksista....................39. N?in unissani miehen lystikk??n..................40. En kaiho, en, jos sortuis syd?nkin...............41. No ompas luikkuja n?it?..........................42. Kun lehmus kukki ja laulut soit..................43. Nuo sinivuokot silmien...........................44. Sinitaivas ja manner on loistossaan..............45. Tuoll' yksin kalliolla...........................46. Loi lempens? poika neitoon.......................47. Sua rakastin, rakastan viel?kin..................48. Kes?-aamuna kirkkahinna..........................49. Teep?yd?ss? istuivat, kunne......................50. On myrkky? mulla laulut..........................52. Ma nousen vuoren huippuun........................53. En tied?, mit? se lienee.........................54. Kun matkalla sattumaltaan........................56. Sa kaunis saaren neito...........................58. Mustiin pilviin peitettyin?......................59. Ma astuin tuonne lehtoon asti....................60. On nukkunut neitonen. Kuuhut.....................61. Ma onnettuuden Atlas! maalimaa...................63. N?in vieriv?t vuodet vainen......................64. N?in unta: kierohon katsoo kuu...................65. Nyt on niin rankka ilma..........................66. He lempiv?t toistaan, mut tuota..................67. Kun vaivaani teille ma valittelin................68. Kun pirua huutelin, tuli t??.....................69. Mun lapseni, lasna ollen.........................70. On synke? mieleni. Murhein.......................72. Niinkuin kuuhut loistain nousee..................73. N?in unessa kultani armaan.......................75. Sa olet niinkuin kukka...........................77. Ja sulla on renkahat, helmet.....................78. Antoivat mulle opetusta..........................79. N?in unta: taatto taivahan.......................80. Me kuljimme vaunuissa kahden.....................83. Kun kerran tulet vaimoksein......................84. Sun valkeille olkap?illes........................85. Nyt ratsasrykymentti.............................86. Mut kastraatit ne voihkii........................87.

ROMANSEJA.

KAIKU.

Mies ratsain laaksoa matkustaa Niin verkkaan, suruisaan: "Oi! matkaanko armaan sylihin, Vai hautaan kolkkoisaan?" Ja kaiku vastaa vaan: "Hautaan kolkkoisaan!"

Ja eesp?in ajavi ratsumies Ja syv??n huoahtaa: "N?in kuljen ma hautaan varhaiseen -- No, tuolla hoivan saa!" Ja kaiku vahvistaa: "Tuolla hoivan saa!"

Nyt ratsas kyynelen vuodattaa Ja poskikin kalvastuu: "Ja jos min? haudassa hoivan saan, Niin kaikki unhottuu." Ja ??ni uudistuu: "Kaikki unhottuu!"

VELJEKSET.

Linna vuoren kaltahalla ?isen hunnun peitoss' on; Mutta laakson ilmaa viilt?? Miekanhelske vallaton.

Veljet siell? yltyneet on Julmiin kahden-aseisiin. Sano, miksi miekoin veljet Toistaan vastaan rynt?? niin?

Kreivitt?ren silm?in s?ihky Heid?t veljenvainoon vei; Armas impi lemmenliekin Loihti rintaan kummallei.

Mutta kumpaisenko impi Ottaa hell??n suosioon? Ratkaist' ei voi tuota mietteet -- Siis sen kalpa ratkaiskoon!

Niin nyt ottelevat uljaat, Isku iskuun kalskuin ly?. Malttakaatten, kaihat kalvat, Varjot?ihin viett?? y?.

Voi sa veljein verileikki! Voi sa laakso hurmeinen! Kumpainenkin heist? kaatuu Toisens' kalvan k?rkehen. --

Vuodet vierii. Veljein hauta Peitt?? monet polvet jo; Vuoren kaltahalta katsoo Laaksoon linna autio.

Mutta y?ll? vuoren alla K?yv?t k?hm?t salaiset; Syd?n-?isin kuulet, kuinka Siell? taistaa veljekset.

SOTA-URHOT.

Sota-urhoa kaks k?y matkahan Pois vanginta Ven?j?nmaalta. Mut ennenkun ehtiv?t Ranskahan, Tie tuntuvi tuskikkaalta.

Heill' ilmasi ihmiset surkein suin Nyt Ranskan hukkaantuvanki, Kun on kera joukkojen voitettuin My?s keisari, keisari vanki.

T?st' itkev?t kumppanit huolissaan, Kun sainehen sanoman saavat. Yks' oihkivi: "Voi mua! arvistaan Taas aukesi entiset haavat!"

Ja toinen lausuvi: ""Mieleni sois Mun my?skin kanssasi kuolla, Jos mull' ei vaimoa, lapsia ois, Joit' eiv?t vierahat huolla.""

"En surre ma vaimoa, lapsiakaan, Miel' etsi nyt korkeammanki; He k?yk?h?t mieroa astelemaan -- Mut keisari, keisari vanki!

"Suo mulle sa palvelus viimeinen: Jos kaikki nyt p??ttyvi vaiva, Vie Ranskahan ruumis raukeinen, Kotimaahan hautani kaiva.

"Ja arkkuun laske sa rinnallein T?? merkkini urhonty?lle; Pane my?skin pyssyni vierellein, Ja miekkani solmia vy?lle.

"N?in t?ydess? asussa vuottelen; Y?vahtia kest?v?n luulen, Siks' ett? m? kanunanjyskehen Ja orhien hirnuvan kuulen.

"Kun haudalle keisari ratsastaa, Ja huomaan joukkojen ahdon, Niin nousen, ja silloin puolustaa Ma keisarin henke? tahdon!"

Nous yl?s, knaapi, sukkelaan! -- Sa ratsus satuloit, Kautt' alhon linnaan Duncanin Sa ajat, mink? voit.

Siell' enn?t talliin, odotat, Siks' ett? rengin n??t, Ja kysyt: "kumman tytt?ren On t?n??n teill? h??t?"

Jos renki vastaa: "tumman on," Niin viesti joutuun tuo. Mut jos h?n vastaa: "vaalakan," Niin ratsus sy?d? suo.

Ja sitten poikkeet punojaan, Ja ostat nuorasen, Ja ajat vaiti, verkkaan vaan, Ja saatat mulle sen.

DON RAMIRO.

"Donna Clara! Donna Clara! Nuoruuteni lemmityinen! P??tit turmahan mun sy?st?, P??tit sy?st? s??lim?tt?.

"Donna Clara! Donna Clara! Suloinen on elonlahja! Mutta manala on kolkko, Kylm?t tuonen synk?t suojat.

"Donna Clara! Riemuitses nyt, Huomenna sun vie Fernando Vihkituoliin morsianna -- Kutsutkos mun my?skin h?ihis?"

""Don Ramiro! Don Ramiro! Katkerat on sanat sulla, Kaihemmat kuin lause t?htein, Jotka tahdolleni ilkkuu.

""Don Ramiro! Don Ramiro! Suista synkk? murhe luotas! Maalimass' on monta naista, Meille m??r?s eron Luoja.

""Don Ramiro, uljas urho, Monta maurilaista voitit, Voinethan nyt itses voittaa, -- Tullos h?ihin huomeneltain.""

"Donna Clara! Donna Clara! Tulen varmaan, sen ma vannon! Tahdon tanssihin sun pyyt??; Hyv?? y?t? huomiseksi!"

""Hyv?? y?t?!"" -- Akkunansa Sulki donna. Huokaellen Seisoi alla don Ramiro; Katos viimein valjuun y?h?n. --

Viimein pitk?n taiston p??st? T?ytyi y?nkin p?iv?? v?ist??; Niinkuin kirjo kukkaistarha On Toledon uoma tuossa.

Palatsit ja loistolinnat Kimelt?v?t auringossa; Kirkkoin kaareuvat kuvut Kiiluvat kuin kullattuina.

Pauhaten kuin mettisparvi Kiikkuu kelloin juhlasoitto, Vienoisina virret virtaa Hiljaa Herran huonehista.

Mutta tuolla, katsos, katsos! Kappelista torin luota Lailla luodelainehien Sy?ksyy kansaa kirjavana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet