Read Ebook: Kaksoset by Hirn Eva

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1699 lines and 26966 words, and 34 pages

Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen

KAKSOSET

Kirj.

Eva Hirn

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1922.

SIS?LLYS:

JUNAMATKA.

-- Junassa tulee merikipe?ksi, kun matkustaa kotoa pois. Muuten ei koskaan.

-- Kun on ik?v?, niin tuntuu kuin vatsa olisi aivan tyhj?. Ilmakaan ei pid? suolenseini? erill??n toisistaan.

Kaksi valkotukkaista poikaa puheli istuen vieretysten kolmannen luokan penkill?.

Vastap??t? istui keski-ik?inen neiti, joka nyt puuttui poikien keskusteluun.

-- Minne pojat matkustavat?

-- Helsinkiin kouluun. Me asutaan Karjalohjalla, jossa is? on maanviljelij? ja el?inl??k?ri, minun nimeni on Sakari Uski ja tuo toinen on Seppo Uski ja me ollaan 13-vuotiaita, vastasi lyhempi pojista. Sanat sujuivat kuin ulkol?ksy.

-- Enh?n min?, poikaseni, kysynyt tuota kaikkea, sanoi neiti.

-- Paras antaa heti tulla koko jorotuksen, aikaa my?ten saa kuitenkin vastata kaikkiin n?ihin kysymyksiin. Minua kutsutaan Sarriksi, mutta ?iti lausuu ?rr?t niinkuin kahvimylly jyrisee, kun sill? jauhaa herneit?. Luulisi ?iti? ranskalaiseksi, vaikka h?n on vain J??skest?. Meid?n kotimme nimi on Varpuniemi, ja viimeiset kiinnitykset maksettiin t?ss? kuussa, niin ett? is? huokaa helpotuksesta, ainakin koko syyskuun, paitsi ?ill?, jolloin h?n kuorsaa, samalla tavalla kuin ?iti lausuu ?rr?t.

-- Kyll?p? sinulta puhe sujuu, hymyili neiti.

-- Min? olen Aaron, joka puhuu, Seppo on Mooses, jolla on kankea kieli ja huono puheenlahja.

-- Jolla on viisautta ja joka johtaa t?rkeiss? asioissa, lausui Seppo rauhallisesti. -- Sit?paitsi min? puhun selv?? suomea, kun vain saan puheenvuoroa sinulta.

-- Teid?t oppii eritt?in hyvin erottamaan, vaikka olette noin toistenne n?k?isi?, tuumi neiti.

-- Seppohan on puolip??t? pitempi minua. Se tulee siit?, ett? h?nell? on ruskea syntym?merkki rinnassa ja p?? t?ht?? aina yl?sp?in, jotta silm?t p??sisiv?t etemm?ksi siit? rumasta merkist?, sanoi Sarri.

-- Sarri, sin? olet halpamainen, min? en kerro koskaan kenellek??n, ett? sin? juoksit pakoon lehmi? viime vuonna, sanoi Seppo.

-- Sy?k?? omenia, kiltit pojat, t?ss? on kaksi kummallekin, sanoi neiti h?t??ntyneen?.

Pojat nousivat seisomaan ja kumarsivat kohteliaasti, haudaten hampaansa ja ikenens? omeniin.

-- Sit?paitsi meid?t erottaa kulmakarvoista, jatkoi Sarri. -- On harmillista, kun kaksoset ovat aivan toistensa n?k?isi?. Ihan kuin olisi kaksi apinaa ja yksi ihminen. Sit?varten me laitettiin kulmakarvat erilaisiksi.

-- Mit?, ovatko teid?n kulmakarvanne keinotekoiset?

-- Min? leikkasin ne pois nahkaa my?ten kahdeksan kertaa ja sitten ne tulivat tuuheiksi ja v?h?n tummemmiksi kuin Sepon. Eik?s Seppo olekin v?h?n haalistuneen n?k?inen?

-- Tosiaankin, teid?n kulmakarvannehan ovat aivan erilaiset.

-- Niin, ne ja pituus ja kieli.

-- Seppeli, ?l? potki ev?skoria. Me kutsutaan Seppoa Seppeliksi, kun se kerran laittoi ilmalaivan ja sitoi kissan nen?liinalla sen alle ja laski lent?m??n. Ja ilmalaiva lensi uuninpiipun tasalle ja halkesi, r?tskis sanoi vain, ja kissa tuli el?v?n? ja iloisena maahan, vaikka sill? ei ollut laskuvarjoa, mutta Saima suuttui ja sanoi, ett? el?inl??k?rin pojat eiv?t saa olla el?imenr??kk??ji?. Sit?p? me ei ollakaan, paitsi vahingossa. Siit? asti me olemme kutsuneet Seppoa Zeppeliiniksi, josta tuli Seppeli.

-- Kuka Saima on?

-- Saima Uski eli Saimuski, meid?n vanhin sisaremme, ja h?nest? oli tulla ik?neito, mutta Lauri Hannila pelasti.

-- Min? tutustuin er??seen neiti Saima Uskiin Helsingiss?. H?n on noin parinkymmenen korvissa ja hyvin siev? ja herttainen. Ette kai tarkoita h?nt?? Onko h?n kaunis vaaleakiharainen tytt??

-- On, mutta ei sisaret koskaan ole kauniita. Kaikki pojat sanovat, ett? muut tyt?t voivat olla kauniita, mutta sisaret ei milloinkaan.

-- Ent?s ?idit?

-- ?idit, tietysti ?iti on kaunis, Sarrin ??ni sai hell?n soinnin.

-- Jeh, ?iti on niinkuin naisen olla pit??kin, yhtyi Seppo puheeseen. H?n oli istunut vaiti pitk?n aikaa.

-- Sisarenne on siis naimisissa? kysyi neiti.

-- Eik? mit?, kihloissa vain, ja se sitten vasta on harmillinen tila, sanoi Sarri.

-- Mit? puhut! Seh?n on ihmisen ihanin aika, el?m?n kev?t, sanoi neiti, ja silm?t kuvastivat kaihoa.

-- Sit? en usko, sill? Lauri ja Saimakin toivovat sen ajan loppuvan ja puhuvat vain naimisesta. Mutta nuoremmille veljille on kiusallista ja alentavaa n?hd? miten oma sisko on kummallinen.

-- Naiset ovat aina omituisia, mutta pahinta on, ett? Laurikin viitsii, ja Lauri on sent??n oikea mies. H?n on saanut urheilupalkintoja ja tiet?? paljon oikeita asioita, s?hk?st? ja muusta, kertoi Seppo.

-- Miten Saima ja Lauri k?ytt?ytyv?t? kysyi neiti hartaasti tiedonhaluisena.

-- Ei sellaista viitsi katsoa eik? kertoa. ?iti koetti puolustaa ja sanoi, ett? kihlaantuneet ovat sellaisia. Saimuski katseleekin Lauria ihankuin lehm?, selitti Sarri.

-- Te ette ymm?rr? el?m?n suuria tunteita, huokasi neiti neitseellisesti.

-- Nyt ollaan Keravalla, tule Seppeli, niin autetaan tuo rouva tavaroineen alas junasta. Me ollaan unohdettu olla kohteliaita, vaikka is? k?ski.

Pojat kiirehtiv?t rouvan luo, sieppasivat h?nen tavaransa ja kantoivat ne asemalle. Sitten he juoksivat takaisin junaan alkaen tyhjent?? muita l?hell? olevia hyllyj?. T?m? k?vi vinhaa vauhtia, tavarat suorastaan lensiv?t junasta. Mutta nytp? syntyi surina ja meteli, sill? pojat kuljettivat toistenkin omaisuutta pois. Er?s vanha ukko tarttui nyyttiins?, mutta Seppo heitti sen selk??ns? sanoen:

-- Kyll? min? jaksan sen yksinkin kantaa. Toiset alkoivat huutaa, toiset taas kantoivat tavaroitaan takaisin. Vanha, lihava rouva l??h?tti saaden vihdoinkin kiinni Sepon takista.

-- Poika-parka, ?l? tee minua varkaaksi. N?m? kaksi koria ovat minun omaisuuttani, viek?? muut tavarat takaisin.

Seppo pys?ytti silloin Sakarinkin ja molemmat alkoivat nyt yht? avuliaina ja innoissaan kantaa tavaroita sis??n. T?m? ty? oli tuskin suoritettu, kun juna l?hti liikkeelle.

-- Kohteliaisuus on aika rasittava teht?v?, huokasi Sarri huiskuttaen ikkunasta j??hyv?isiksi vanhalle rouvalle, joka oli istunut korilleen ja kiitti taivasta siit?, ett? oli lapseton.

Mutta vaunussa ei ollut rauhallista. Matkustajat toruivat, selvittiv?t tavaroitaan, antoivat pojille hyvi? neuvoja ja ihmetteliv?t nykyajan kasvatusta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet