Read Ebook: Kaksoset by Hirn Eva

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1699 lines and 26966 words, and 34 pages

Mutta vaunussa ei ollut rauhallista. Matkustajat toruivat, selvittiv?t tavaroitaan, antoivat pojille hyvi? neuvoja ja ihmetteliv?t nykyajan kasvatusta.

-- Antakaa nyt poikien olla rauhassa, heid?n tarkoituksensa oli auttaa, sanoi vastap??t? istuva neiti vihdoin. H?n huomasi miten pojat olivat punaisia ja loukkaantuneita.

-- Min? luulen, ett? ainoa tapa, joka kelpaa aikaihmisille, on kun kumartaa ja tarjoaa tuolia ja nostaa pudotetut esineet, mumisi Seppo.

-- Taikka istuu suu kiinni ja viel? parempi jos menee toiseen huoneeseen, lis?si Sarri painaen otsansa ikkunaruutuun.

-- T?ss?, pojat, on hauska pilalehti, tahdotteko lukea? sanoi neiti yst?v?llisesti.

Poikien kasvot kirkastuivat, ja pian oli kaksi valkoista p??t? kumartunut innokkaaseen lukemiseen.

-- Kyll? on hauskaa, ett? me ei olla naisia, nyt meist? ei koskaan tule anoppeja? Ne mahtavat olla p?hni? ihmisi?. Tunteeko t?ti yht??n anoppia? kysyi Sarri.

-- Pilalehtianopit vain ovat pahoja. Min? tunnen monta herttaista anoppia. Sellaiseksi sinunkin ?itisi varmaan tulee, vastasi neiti.

-- Minun ?idist?ni ei ikin? tule anoppia -- hyi sent??n, sanoi Seppo.

-- Kyll? h?nest? tulee Lauri Hannilan anoppi, sanoi neiti.

Pojat katsoivat h?lmistynein? neitiin.

-- Mitenk?h?n el?m? sitten sujuu kotona? arveli Sarri.

-- Meille ja is?lle h?n kyll? on yht? hyv? kuin ennenkin, ei h?n ole meid?n anoppimme, rauhoitti Seppo syventyen uudelleen lukemiseen.

-- Voi hassua! huudahti Sarri ja r?j?hti nauramaan.

-- Mille nuori herra nauraa? kysyi vieress? istuva maalaisukko.

-- Kun t?ss? seisoo, ett? rouva torui miest??n, kun t?m? kaatoi olutta ruusun p??lle, niin ett? se lakastui.

-- Eip? ihme, kun tuhlaa kallista tavaraa sill? tavalla.

-- Rouva oli vaan vihainen ruusun t?rvelemisest?. Mutta mies lohdutti h?nt? ja sanoi -- -- --

-- Mik?h?n sen miehen nimi lie ollut?

-- T?ss? seisoo vain ett? Laitinen.

-- Liek?h?n ollut Oraskyl?n Laitisia?

-- T?m? on vain pilajuttu. H?n sanoi...

-- En min? ihmettelisi yht??n jos olisi Juhana Laitinen, se ei ole ikin? v?litt?nyt kieltolaista.

-- No, se Laitinen sanoi, ett? kyll? ruusu siit? toipuu, se on vain j?lkihumalassa.

-- Mist?h?n se Laitinen sit? olutta saa? Kaikkia ne sitten lehteen panevatkin. Kun min? tulen kotiin niin panenpa Laitisen kovalle.

-- N?ihin pilajuttuihin ne panevat mit? nimi? vain sattuu ja laittavat kokoon jututkin omasta p??st??n, keskeytti neiti Sarrin ja ukon keskustelun.

-- Mutta saiskohan ottaa tuon lehden? Ei ne sent??n ihan tyhj?st? keksi. Merkit sopii akuraatisti Juhana Laitiseen, taitaa olla Laitiskalla ruusukin. Mit? nuori herra meinaa?

-- Varmasti se oli Juhana Laitinen Oraskyl?st?, koska merkit sopii, vastasi Sarri katsoen ukkoa vakuuttavasti silmiin.

-- Jahaa niin min?kin, sanoi ukko ja pisti lehden taskuunsa ojentaen markkaa neidille.

-- Saatte sen ilmaiseksi, sanoi neiti. -- Nyt me saavumme pian Helsinkiin. Onko teit? kukaan vastassa asemalla?

-- Meill? on t?ti, jonka nimi on Naimi Vesil?, joka on ollut naimisissa ?idin veljen kanssa, mutta joka ammuttiin sodassa aikoja sitten, alkoi Sarri suulaasti kertoa.

-- T?tik? ammuttiin?

-- Ei kun ?idin veli. Nyt me saamme asua t?din luona, ja h?n on luvannut hoitaa meit? kuin omia lapsiaan, mutta se ei ole juuri hauskaa.

-- Kuinka niin?

-- Kun h?nell? on ollut vaan yksi tytt?, jota h?n hoiti niin, ett? se hyvin pian kuoli.

-- Mit? puhut? Seh?n on kauheaa.

-- Niin, tulirokkoon se kuoli.

-- Onko teill? tuttuja Helsingiss??

-- On joitakin p?hni? sukulaisia, mutta paraiten tunnemme t?din.

-- Minutko?

-- Niin, eik? me olla hyvi? tuttuja?

-- Kyll? poikaseni. -- Neidin kasvot loistivat mielihyv?st?. T?ss? saatte nimikorttini.

-- Silja Sylvia Letala, hei, sep? luisuu kielell? kuin vaseliini.

-- Mit? t?ti on muuta, paitsi nainen? kysyi nyt Seppo, joka oli pitk?n aikaa lukenut "Poikien Urheilulehte?".

-- Min? olen postineiti. Kirjoitan osoitteeni t?h?n nimeni alle, niin te varmaan joskus tulette minua tervehtim??n.

-- Kyll? tullaan, huomenna tai ylihuomenna, lupasi Sarri.

-- Tai milloin vain sopii, lis?si varovaisempi Seppo.

-- ?lk?? vain unohtako minua.

-- Ei ikin?!

-- Se puuttuisi viel?!

Nyt oltiin asemalla, otettiin j??hyv?iset ja erottiin. J?ljess??n pojat kuulivat ukon mumisevan:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet