Read Ebook: Kadonnut mies by Fletcher J S Joseph Smith Kupiainen Alpo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1749 lines and 60156 words, and 35 pages

The office in which Mr. James found himself was a small, square, sunny corner room with four windows, in the third story of the upper angle of the long block of granite warehouses that lined the wharf. Below him was the then principal commercial street of the city, full of bustle, noisy with drays; at the side was the slip of the dock itself, with its warm, green, swaying water, upon which a jostled crowd of various craft was rocking sleepily in the summer morning. The floor of the room was bare. Between the windows, on one side, was an open, empty stove; on the other were two high desks, with stools. An eight-day clock ticked comfortably upon the wall, and on either side of it were two pictures, wood-cuts, eked out with rude splashes of red and blue by some primitive process of lithography: the one represented the "Take of a Right Whale in Behring's Sea by the Good Adventure Barque out of New Bedford;" the other, the "Landing of H. M. Troops in Boston, His Majesty's Province of Massachusetts Bay in New England, 1766." In the latter picture, the vanes on the town steeples and the ships in the bay were represented very big, and the town itself very small; and the dull black and white of the wood-cut was relieved by one long stream of red, which was H. M. troops landing and marching up the Long Wharf, and by several splotches of the same, where the troops were standing, drawn up in line, upon each frigate, and waiting to be ferried.

A quiet little place the office would have seemed to us; and yet there was not a sea on earth, probably, that did not bear its bounding ship sent out from that small office. And if it was still, in there, it had a cosmopolitan, aromatic smell; for every strange letter or foreign sample with which the place was littered bespoke the business of the bright, blue world outside. From the street below came noise enough, and loud voices of sailors and shipmen in many a foreign tongue. For in those days we had freedom of the sea and dealings with the world, and had not yet been taught to cabin all our energies within the spindle-rooms of cotton-mills. As Mr. James looked out of the window he saw a full-rigged ship, whose generous lines and clipper rig bespoke the long-voyage liner, warping slowly up toward the dock, her fair white lower sails, still wet from the sea, hanging aeni sanoa, ett? mies vain kuoli! H?n kuoli niin ?kki? kuin ihminen voi kuolla, ik??nkuin h?net olisi ammuttu tai sananmukaisesti r?j?ytetty sirpaleiksi. Se ilmenee kaikesta siit?, mit? te olette kertonut minulle, ymm?rr?tteh?n? Ja kysymyksess? saattaa olla -- myrkytys. Palaako se toinen mies? Jollei --"

Silloin Hetherwick alkoi aprikoida, palaisikohan toinen mies. H?n ei ollut tullut takaisin kymmenen, ei viidentoista eik? kolmenkymmenen minuutin kuluttua. Mutta toisia oli saapunut, rient?en harmaasein?iseen odotussaliin ja ker?ytyen sen p?yd?n ymp?rille, jolle vainaja oli nostettu. He olivat enimm?kseen viranomaisia ja poliiseja, ja pian tuli my?skin er?s poliisil??k?ri mukanaan poliisikomisarjus, muuan Matherfield-niminen mies, joka tunsi Hetherwickin. Molempien l??k?rien tarkastaessa vainajaa toistamiseen veti Matherfield Hetherwickin syrj??n. Viimemainittu esitti selostuksensa uudelleen, t?ll? kertaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Matherfield kuunteli, pudistellen p??t?ns?.

"Se toinen mies ei palaa!" h?n sanoi. "H?n on nyt ollut poissa puoli tuntia. Luuletteko h?nen tiet?neen, ett? vainaja oli kuollut, ennen kuin h?n laittautui tiehens??"

"Sit? en osaa v?itt??", vastasi Hetherwick. "Kaikki k?vi niin ?kki?, ett? se oli ohitse, ennen kuin k?sitin, mit? oli tapahtunut. Mutta varmasti n?in toisen miehen nopeasti, mutta tarkoin tutkivan kuollutta. Sitten h?n suorastaan sy?ks?hti ovelle -- h?n oli ulkona ja juoksemassa portaita yl?sp?in, ennen kuin juna ehti lopullisesti seisahtua."

"Voitteko kuvata h?nt?, herra Hetherwick?" tiedusti komisarjus.

"Kuvatako h?nt?? Kyll?. Ja tunnen h?net my?skin", vakuutti Hetherwick. "H?nell? oli mieleenpainuvat piirteet. Tuntisin h?net j?lleen miss? hyv?ns?."

"Hyv? on, meid?n on koetettava saada h?net k?siimme", virkkoi Matherfield. "Mutta nyt meid?n on toimitettava vainaja ruumishuoneeseen ja pidett?v? huolta siit?, ett? h?net tutkitaan tarkoin, joten saamme tiet??, mit? h?nelle on tapahtunut. Teid?n olisi parasta tulla mukaan, herra Hetherwick -- oikeastaan tarvitsenkin teit?.".

Hetherwick l?hti -- synk?n kulkueen j?less?, astellen molempien l??k?rien seurassa. H?nen oli taaskin kerrottava n?kem?ns? poliisil??k?rille. T?m? kuten kaikki muutkin pudisti ep?ilev?sti p??t??n kuullessaan kellert?v?kasvoisen miehen katoamisesta.

"Se oli pelkk? veruke", h?n virkkoi. "L?heisyydess? ei asu ainoatakaan l??k?ri?. Ettek? saanut mink??nlaista vihi? -- nimitt?in heid?n keskustelustaan -- kuka vainaja on? Mainittiinko yht??n nime??"

"En kuullut mainittavan ainoatakaan nime?", vastasi Hetherwick. "He eiv?t k?ytt?neet nimi? puhutellessaan toisiaan. Minulla ei ole aavistustakaan siit?, kuka mies on."

Sen olisi h?nkin halunnut tiet??, jossakin oli vainajalla tietystikin yst?vi?. H?n oli puhunut hotellistaan -- ehk? siell? joku odotti h?nen tuloaan, joku sellainen, jolle tieto h?nen kuolemastaan aiheuttaisi ankaran s?ik?hdyksen ja ehk? raskasta huolta. Ja melkeinp? pelokkaan huolestuneena h?n odotti poliisien tutkiessa kuolleen miehen taskuja.

Pian kertyi viereiselle p?yd?lle monenlaisia esineit?. Miehell? oli lompakko, jossa oli runsaasti rahaa, ja lis?ksi oli rahaa irrallaan h?nen taskuissaan. Viel? nostettiin esille komea kultakello paksuine perineen ja muistokoteloineen, kirjeit? ja papereita t?yteen ahdettu taskukirja. Lis?ksi tuli n?kyviin kaikkea muuta tavaraa, jota hyviss? varoissa olevalla miehell? on mukanaan -- sikarikotelo, hopeinen tulitikkulaatikko, hopeinen kyn?kotelo, kyn?veitsi ja niin edelleen. Oli selv??, ett? vainaja oli ollut hyv?ss? asemassa. Mutta komisarjus ty?nsi syrj??n arvoesineet, kiinnitt?en huomionsa ennen muuta taskukirjaan, josta h?n kiireisesti otti esille kirjeet. Sekuntia my?hemmin h?n k??ntyi Hetherwickin ja l??k?rien puoleen, ny?k?ytt?en p??t??n p?yd?ll? viruvaan liikkumattomaan ruumiiseen p?in.

"T?ss? on h?nen nimens? ja osoitteensa", h?n ilmoitti, osoittaen k?dess??n olevia kirjekuoria. "Robert Hannaford, Malterin yksityinen hotelli, Surrey-katu, Strand. Kuten n?ette, t?ss? on useita sinne osoitettuja kirjeit? ja kaikki ?skett?in p?iv?ttyj?. Meid?n on k?yt?v? siell? -- siell? on ehk? h?nen vaimonsa tai muita omaisia. Mik?h?n mies h?n lienee? Luultavammin maaseutulainen. Mutta --"

H?n laski kirjeet p?yd?lle ja otti k?teens? kellon -- upean, kultakuorisen ajanmittarin -- ja aukaisi takakuoren. Sen sis?pintaan oli hienosti kaiverrettu kirjoitus. Komisarjukselta p??si huudahdus.

"Yorkshiress?", vastasi er?s l?hell? seisovista miehist?. "Lounais-Ridingin piiriss?."

Matherfield sulki kellon ja pani sen syrj??n.

"No niin", h?n sanoi, "ilmeisesti h?n on Sellithwaiten entinen poliisimestari Hannaford Yorkshiresta ja asuu nyt Malterin hotellissa. Minun on poikettava siell?. Koska te, herra Hetherwick, viimeisen? n?itte h?net elossa, toivon teid?n l?htev?n mukaani sinne -- seh?n on matkan varrella Templeen menness?nne."

Uteliaisuutta l?hentelev?, ei vaivaava, vaan pakottava tunne sai Hetherwickin suostumaan t?h?n pyynt??n. Pian h?n ja Matherfield astelivat yhdess? pitkin Thamesin rautatiet?, keskustellen ?skeisest? tapahtumasta ja aprikoiden Hannafordin ?killisen kuoleman syyt?.

"Syyn saanemme tarkalleen tiet?? puolenp?iv?n aikaan", huomautti Matherfield. "Tietystikin toimitetaan ruumiinavaus. Mutta se toinen mies? Ehk?p? saamme t??lt? jotakin vihi? h?nest?. Kenenk?h?n t??ll? kohtaamme? Toivoakseni emme h?nen vaimoansa..."

TOINEN LUKU

Kenen muotokuva t?m? on?

Malterin pienen yksityisen hotellin oven avasi is?nt? itse, tyyni, hillitty mies, joka n?ytti entiselt? hovimestarilta. H?n oli hidaspuheinen mies eik? ollut enn?tt?nyt vastata Matherfieldin varovaiseen, herra Robert Hannafordia koskevaan tiedusteluun, kun jo er?s pienen eteishallin ovista avautui ja aukkoon ilmestyi tytt?, joka kuultuaan komisarjuksen kysymyksen astui heti esille ik??nkuin vastatakseen.

Hetherwick tunsi tyt?n. H?n oli n?hnyt t?m?n edellisen? iltap?iv?n? er??n pintapuolisen tuttavansa, lakimiestoverinsa Kenthwaiten seurassa Suihkukaivo-pihalla. Kenthwaite oli ilmeisesti is?nt?n?, n?ytellen tyt?lle lakiopiston paikkoja. Hetherwick olikin ohimenness??n kuullut Kenthwaiten kertovan seurakumppanilleen jotakin vanhojen rakennusten ja niit? ymp?r?ivien pihojen historiasta. Sitten oli Hetherwickin huomio kiintynyt tytt??n. T?m? oli komea nainen, pitk?, solakka ja vieh?tt?v?; kasvojen ja vartalon eitt?m?tt?m?n kauneuden lis?ksi h?nell? n?ytti olevan keskinkertaista suurempi m??r? luonteenlujuutta ja ?lykkyytt?; ja h?n kuunteli oppaansa esityksi? silminn?ht?v?sti huvitettuna ja ymm?rt?v?n?. Hetherwick oli otaksunut, ett? h?n ehk? oli joku Kenthwaiten serkku, joka asui maaseudulla ja oli mahdollisesti ensimm?ist? kertaa k?ym?ss? Lontoossa, joka tapauksessa Hetherwick oli sivuuttaessaan tyt?n silm?illyt t?t? siksi tarkoin, ett? nyt tunsi h?net heti. H?n huomasi my?skin tyt?n tuntevan h?net. Mutta toinen asia oli t?rke?mpi -- ja tytt? k?vi siihen suoraan k?siksi.

"Kysyv?tk? n?m? herrat isois??ni?" h?n tiedusti, astuen yh? likemm?ksi ja k??nt?en katseensa hotellin omistajasta vieraisiin. "H?n ei ole saapunut kotiin --"

Hetherwick oli iloinen kuullessaan, ett? vainaja oli tyt?n isois?. Olihan sekin tosin l?heinen sukulaisuussuhde, mutta ei niin l?heinen kuin olisi saattanut olla. Ja h?n havaitsi, ett? komisarjuskin tunsi huojennusta.

"Olemme kysym?ss? herra Robert Hannafordia", vastasi Matherfield. "Onko h?n teid?n isois?nne -- entinen Sellithwaiten poliisimestari Hannaford? Juuri niin -- olen kovin pahoillani siit?, ett? minun on tuotava teille h?nest? ik?vi? sanomia."

H?n keskeytti puheensa ja silm?ili tytt?? tarkkaan, ik??nkuin olisi tahtonut varmistua siit?, ett? t?m? jaksaisi kuulla uutisen tyynesti. Ilmeisesti rauhoituttuaan siin? suhteessa h?n jatkoi p??tt?v?sti:

"Ymm?rr?ttek?. Se on -- niin, pahin sanoma. Asianlaita on siten --"

"Onko isois?ni kuollut?" keskeytti tytt?. "Jos niin on, niin olkaa hyv? ja puhukaa suoraan -- min? en py?rry, eik? minulle tapahdu muutakaan sentapaista. Mutta -- tahdon tiet??!"

"Valitettavasti minun on ilmoitettava, ett? h?n on kuollut", vastasi Matherfield. "H?n kuoli ?kki? junassa Charing Crossin asemalla. Ep?ilem?tt? halvaus. Oliko h?n terve, kun n?itte h?net viimeksi?"

Tytt? k??ntyi hotellin omistajan puoleen, joka kuunteli keskustelua ilmeisesti kummastuneena.

"En ole el?iss?ni n?hnyt terveemm?n n?k?ist? miest? kuin h?n oli poistuessaan tuosta ovesta kello puoliseitsem?n!" huudahti Malter. "H?n oli perin reipas ja pirte?!"

"Isois?ni voi oikein hyvin", selitti tytt? tyynesti. "En muista h?nen koskaan voineen pahoin -- h?n oli hyvin vahva ja elinvoimainen ihminen. Suvaitsetteko kertoa minulle, miten kaikki k?vi?"

Matherfield kertoi, k??ntyen silloin t?ll?in Hetherwickiin saadakseen vahvistusta sanoilleen. Lopuksi h?n teki kysymyksen:

"Kukahan lienee se mies, jonka herra Hetherwick n?ki isois?nne seurassa? Muistatteko ket??n, johon se kuvaus sopii?"

"En! En ket??n", vastasi tytt?. "Mutta isois?ni tunsikin Lontoossa sellaisia ihmisi?, joita min? en tunne. H?n on ollut liikkeell? aika paljon koko ajan, siit? pit?en kun tulimme t?nne kolme p?iv?? sitten -- h?n etsi asuntoa."

"No niin, meid?n on l?ydett?v? se mies", huomautti Matherfield. "Luonnollisestikin, jos olisitte kuvauksesta tuntenut jonkun henkil?n --"

"En", vakuutti tytt? taaskin. "En tunne ket??n sellaista miest?. Mutta haluatteko, ett? l?hden kanssanne -- h?nen luokseen?"

"Se ei ole tarpeellista -- teid?n sijassanne en l?htisi t?n??n", vastasi Matherfield. "K?v?isen t??ll? j?lleen huomenna. Siihen asti j?tt?k?? kaikki meid?n ja l??k?rien huoleksi. Teill? on kaiketi yst?vi? Lontoossa?"

"Kyll?, kyll? meill? on yst?vi? -- jopa sukulaisiakin", sanoi tytt?. "Minun on heti ilmoitettava heille tapahtumasta."

Matherfield ny?kk?si ja k??ntyi ovelle. Mutta Hetherwick vitkasteli. H?n ja tytt? katsoivat toisiansa. ?kki? Hetherwick puhkesi puhumaan:

"N?in teid?t t?n??n iltap?iv?ll? Suihkukaivo-pihalla; seurassanne oli herra Kenthwaite, jota tunnen hiukan. Onko h?n sattumalta sukulaisianne, joista ?sken mainitsitte? Jos niin on, niin voisin, jos tahdotte, ilmoittaa h?nelle asiasta; asumme l?hekk?in."

"Ei", vastasi tytt?, "h?n ei ole sukulainen. Tunnemme h?net. Ilmoittakaa h?nelle, tehk?? hyvin, jollei siit? koidu teille vaivaa."

"Siit? ei ole vaivaa lainkaan", selitti Hetherwick, "ja -- jos rohkenisin -- toivoisin, ett? sallisitte minun pist?yty? t??ll? huomenna tiedustamassa, voisinko jollakin tavoin auttaa teit?."

Tytt? loi h?neen nopean kiitollisen katseen.

"Olette kovin yst?v?llinen", h?n virkkoi. "Kyll?."

Hetherwick ja poliisikomisarius poistuivat pienest? hotellista ja l?htiv?t yhdess? astelemaan katua pitkin. Matherfield n?ytti harkitsevan ankarasti. Heid?n k?velty??n jonkun matkaa Thamesin rantatiet? ja edelleen Fleet-katua pitkin kuului tornikellon ly?nti.

"Minusta tuntuu", huudahti Matherfield ?kki?, "minusta tuntuu, herra Hetherwick, ett? t?m? on -- murha!"

"Luuletteko, ett? h?net on myrkytetty?"

"Todenn?k?isesti! Niin, n?hk??s, tietystikin myrkytetty. Meid?n t?ytyy saada se mies k?siimme! Ettek? muista mit??n lis?piirteit? h?nest? antamaanne kuvaukseen?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet