Read Ebook: Kapinapäällikön pojat: Seikkailuja Etelä-Afrikan rajaseuduilla by Reid Mayne Lokka Esteri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1434 lines and 59539 words, and 29 pages

"Niin min?kin", sanoi pikku Jan.

"Ja min?", lis?si Tr?ey.

"Niin, n?hk??s", jatkoi Hans, "miljoonia hy?nteisi? ry?mii tuliin ja sammuttaa ne".

"Oho!" huusivat kaikki kummastuksissaan. "Kuinka? Eiv?tk? ne pala?"

"Tietysti", vastasi Hans. "Ne k?rventyv?t ja kuolevat -- niit? palaa lukemattomia joukkoja. Mutta niiden ruumiit kasaantuessaan paksulta tuleen tukahuttavat sen. Suuren parven ensi joukot joutuvat siten uhreiksi, ja toiset kulkevat turvallisesti n?in muodostuneen polttouhrin ylitse. T?st? n?ette, etteiv?t tuletkaan voi pys?ytt?? hein?sirkkojen kulkua, kun niit? on paljon.

"Useissa Afrikan osissa, miss? alkuasukkaat viljelev?t maata ja sattuvat huomaamaan n?iden hy?nteisten muuttavan ja suuntaavan kulkunsa heid?n vainioitansa ja puutarhojansa kohden, syntyy heid?n keskuudessaan silloin heti hurja pel?stys. He tiet?v?t tulevansa varmasti menett?m??n viljansa ja t?m?n t?hden pelk??v?t hein?sirkkojen vierailua kuin maanj?ristyst? tai jotakin muuta suurta onnettomuutta."

"Voimme hyvin ymm?rt?? heid?n tunteensa, sellaista sattuu", huomautti Hendrik merkitsevin katsein.

"Lent?v?t hein?sirkat", jatkoi Hans, "n?ytt?v?t v?hemm?n seuraavan m??r?tty? suuntaa kuin niiden toukat. Edellisi? n?kyy tuuli ohjaavan. Usein se vie ne kaikki mereen, jossa niit? tuhoutuu suunnattomat joukot. Muutamissa osissa rannikkoa on l?ydetty niiden aaltojen takaisin huuhtomia ruumiita uskomattomia m??ri?. Er??ss? paikassa heitti vesi niit? rannalle, kunnes niit? oli l?j??ntynein? nelj? jalkaa korkeaksi harjanteeksi viidenkymmenen mailin pituudelta! Useat tunnetut matkailijat ovat vakuuttaneet haihtumisen t?llaisesta ainejoukosta saastuttaneen ilmaa niin laajalti, ett? se tunnettiin sadan viidenkymmenen mailin p??h?n sis?maassa."

"Hei!" huudahti pikku Jan. "Enp? luullut, ett? kell??n olisi niin tarkkaa nen??!"

Pikku Janin huomautusta seurasi yleinen nauru. Van Bloom ei yhtynyt toisten iloisuuteen. H?n oli liian vakavalla mielell? juuri silloin.

"Is?", kysyi pikku Tr?ey huomatessaan, ettei h?nen is?ns? nauranut, ja aikoen vet?? h?net mukaan keskusteluun. "Is?! olivatko ne samaa lajia hein?sirkkoja, joita Johannes Kastaja s?i er?maassa? Raamattuhan sanoo, ett? h?nen ruokanansa olivat hein?sirkat ja mets?n hunaja."

"Luulen n?iden olevan samoja", vastasi is?.

"Mik? sinun oma mielipiteesi on, Hans?" kysyi Hendrik, jolla oli suuri luottamus veljens? kirjatietoihin.

"No, minun mielest?ni", vastasi Hans, "ei sit? tarvitse kysy?k??n. On vain sanan merkityksen v??rist?mist? otaksua, ett? Johannes s?i akasiapuun hedelmi? eik? hy?nteisi?. Olen varmasti sit? mielt?, ett? viimemainittuja tarkoitetaan raamatussa; ja mik? saattaa minut niin uskomaan, on se, ett? n?it? kahta ruokalajia, 'hein?sirkkoja ja mets?n hunajaa', usein k?ytet??n yhdess?, niinkuin ne nyky??nkin ovat elatuksena monilla heimoilla, jotka ovat er?maan vapaita kansalaisia. Sit?paitsi on meill? hyvi? todisteita siit?, ett? kumpiakin k?yttiv?t er?maan kansat ravintonaan raamatun aikoina. On sent?hden vain luonnollista otaksua, ett? Johannes, ollessaan er?maassa, oli pakotettu nauttimaan t?t? ravintoa, aivan kuten moni matkustaja nykyaikana on sy?nyt sit? kulkiessaan halki er?maiden, jotka ymp?r?iv?t meit? t??ll? Etel?-Afrikassa.

"Olen lukenut monta hein?sirkkoja koskevaa kirjaa", jatkoi Hans; "ja kun nyt raamattu on tullut mainituksi, t?ytyy minun sanoa, ett? min? puolestani en tunne n?ist? hy?nteisist? ainoatakaan kertomusta, joka olisi niin todenper?inen ja kaunis kuin itse raamatussa. Luenko sen, is??"

"Kaikin mokomin, poikaseni", sanoi kentt?kornetti, hyvill??n poikansa esitt?m?st? pyynn?st? ja keskustelun suunnasta.

Hans avasi kirjan ja ryhtyi heti k?siksi profeetta Joelin kirjaan. Helppoudesta, jolla h?n l?ysi kohdan, huomasi h?nen n?ht?v?sti hyvin tuntevan kirjan, jota h?n piteli k?siss??n.

H?n luki seuraavaa:

"Pimeyden ja sumun p?iv?, pilven ja synkeyden p?iv?; niinkuin aamurusko levitettyn? vuorten yli tulee lukuisa ja v?kev? kansa, jonka vertaista ei ole ollut ijankaikkisesta asti eik? sen j?lkeen en?? tule ijankaikkiseen aikaan saakka. Sen edell? kuluttaa tuli, ja sen takana korventaa liekki; niinkuin Eedenin tarha on maa sen edell?, vaan sen takana kuin autio korpi, eik? mik??n silt? s??sty. Sen muoto on niinkuin hevosten muoto, ja ne karkaavat niinkuin ratsut. Niinkuin ratsasten ratina vuorten huipuilla, niin ne hyppelev?t, niinkuin tulen liekin kohina, joka kuluttaa kulon, niinkuin v?kev? kansa, valmis sotaan." "Sen edess? vapisee maa, ja taivaat t?risev?t; aurinko ja kuu pimenev?t, ja t?hdet kadottavat valonsa." "Kuinka karja huokaa, karjalaumat h?mm?styv?t! sill? ei heill? laidunta ole, lammaslaumatkin n??ntyv?t."

Viel?p? yksinkertainen Swartboykin saattoi tajuta t?m?n kuvauksen runollisen kauneuden.

Mutta Swartboylla oli paljon sanottavaa hein?sirkoista, kuten innoitetulla Joelillakin.

N?in puhui Swartboy:

"Bushman ei pel?t? springhaan. Bushmanil ei puutarha -- ei maissi -- ei tattari -- ei jotakin springhaanil sy?t?v?ks. Bushman itte sy? hein?sirkka -- h?n tulla lihavaks hein?sirkoist. Kaikki sy?d? springhaanit -- kaikki tulla lihavaks hein?sirkka-aikaan. El?k??n springhaan!"

Bushmannit ja muut Afrikan alkuasukkaat k?ytt?v?t, valmistaakseen hein?sirkat sy?t?viksi, jonkinlaista ruoanlaittotemppua; ja koko illan Swartboy oli puuhannut valmistaakseen tuon s?killisen, jonka oli ker?nnyt. H?n "keitti" ne n?in:

Hiukan suolaa vain tarvittiin antamaan niille enemm?n makua, kun kaikki l?sn?olevat maistoivat niit?, ja jotkut lapsista niist? pitiv?tkin. Useiden mielest? ovat n?in valmistetut hein?sirkat meri?yri?isten veroisia.

Kun ne ovat aivan kuivia, survotaan ne toisinaan jonkinlaiseksi jauheeksi, ja siit? tehd??n er??nlaista sekoitusta lis??m?ll? vett? joukkoon.

Ne kest?v?t pitk?t ajat, kun ovat hyvin kuivatuita; ja usein ne ovat ainoa ruokavarasto, johon k?yhemm?t alkuasukkaat voivat turvautua kokonaisena kulutuskautena.

Monien heimojen kesken -- erityisesti niiden, jotka eiv?t ole maata viljelevi? -- hein?sirkkojen tulo on riemun l?hde. N?m? ihmiset menev?t s?kkeineen ja useinpa kuormajuhtineen ker??m??n ja tuomaan niit? kyliins?; ja silloin niit? kootaan ja pannaan varastoon suunnattomat kasat, samalla tapaa kuin viljaa.

N?ist? asioista jutellessa kului ilta, kunnes oli aika laskeutua makuulle. Kentt?kornetti meni ulos viel? kerran tarkastamaan tuulta; ja sitten pienen kraalin ovi suljettiin, ja perhe k?vi levolle.

HEIN?SIRKKOJEN LENTO.

Kentt?kornetti nukkui varsin v?h?n. Levottomuus piti h?nt? valveilla. H?n k??ntelehti ja heittelehti ja ajatteli hein?sirkkoja. Toisin ajoin h?n nukahti ja uneksi hein?sirkoista, sirkoista ja kaikenlaisista suurista pitk?s??risist?, mulkosilm?isist? hy?nteisist?. H?n oli iloinen, kun ensi valons?de tunkeutui h?nen huoneensa pienen akkunan l?pi.

Puoliksi ymm?ll? h?n juoksi kauemmaksi ollakseen asiasta varma. H?n juoksi, kunnes selviytyi aidoista, jotka ymp?r?iv?t kraaleja ja puutarhaa.

H?n pys?htyi ja tunnusteli ilmaa. Valitettavasti oli h?nen ensi vaikutelmansa oikea. Tuuli puhalsi suoraan l?nnest? -- suoraan hein?sirkkaparvesta. H?n tunsi jo noista inhoittavista hy?nteisist? tulevaa hajua: ei ollut en?? syyt? ep?ill?.

Van Bloom palasi taloonsa apein mielin. H?nell? ei ollut en?? toivon rahtuakaan s??sty? tuosta kauheasta vierailusta.

H?nen ensi ohjeensa oli, ett? kaikki talossa irrallaan olevat liinavaatteet ja puvut piti koota ja pakata perhearkkuihin. Mit?! Olisiko luultavaa, ett? hein?sirkat s?isiv?t niit?kin?

Kyll?, todellakin -- sill? n?m? kaikkinielev?t elukat eiv?t ole turhantarkkoja. Ne eiv?t n?yt? valikoivan mit??n erikoisia kasveja. Kirpe?n tupakan lehdist? ne n?ytt?v?t pit?v?n yht? paljon kuin maissin makeista ja mehevist?. Ne nielev?t pellava-, puuvilla-, viel?p? flanellipalasiakin kuin ne olisivat kasvien pehmeit? vesoja. Kivet, rauta ja kova puu ovat jotensakin ainoat esineet, jotka s??styv?t niiden raivoisalta pureksimiselta.

Van Bloom oli kuullut t?st?, Hans oli siit? lukenut, ja Swartboy vahvisti sen omasta kokemuksesta.

Siisp? kaikki, mik? oli turmeltuvaa, pistettiin huolellisesti piiloon; ja sitten valmistettiin murkina ja sy?tiin hiljaisuudessa.

Kaikkien kasvoilla kuvastui raskasmielisyys, koska h?n, joka oli kaikkien p??, oli hiljainen ja masentunut. Mik? muutos muutamassa tunnissa! Viel? edellisen? iltana kentt?kornetti ja h?nen pieni perheens? nauttivat t?ysin onnestansa.

Oli viel? yksi toivo, vaikkakin heikko. Sataisiko kenties? Tai tulisiko kylm? p?iv??

Kummassakaan tapauksessa, sanoi Swartboy, eiv?t hein?sirkat voisi kohota lent?m??n -- sill? ne eiv?t voi lent?? kylm?ll? tai sateisella s??ll?. Jos sattuisi kylm? tai kostea p?iv?, t?ytyisi niiden j??d? paikoilleen, ja ehk?p? tuuli k??ntyisi j?lleen, ennenkuin ne jatkaisivat lentoansa. Tulisipa rankkasade tai kylm?, pilvinen p?iv?!

Turha pyynt?, turha toive! Puoli tuntia sen j?lkeen, kun aurinko nousi afrikalaisessa loistossa, ja sen kuumat s?teet vinosti valahtivat yli nukkuvan joukon, l?mmitt?en hy?nteiset eloon ja toimintaan, ne alkoivat ry?mi?, hypell?, ja sitten kuin yhdest? yllykkeest? lukemattomat joukot nousivat ilmaan. Tuuli pakotti niit? siihen suuntaan, mihin se puhalsi -- suoraan alttiiksiheitettyj? maissivainioita kohti.

Lentoon l?hdetty?ns? ne olivat v?hemm?ss? kuin viidess? minuutissa kraalilla ja laskeutuivat ymp?r?iville vainioille kymmenin tuhansin. Hidasta oli niiden lento, hiljaista niiden laskeutuminen, ja alhaalla olijoiden silmiss? ne n?yttiv?t tuiskuavalta mustalta lumelta, joka putoili suurin h?yhenenkevyin hiutalein. Muutamassa silm?nr?p?yksess? ne peittiv?t maan kokonaan, kunnes jokainen maissinkorsi, joka kasvi ja pensas kantoi satoja. Ulompana tasangollakin, niin kauas kuin silm? kantoi, olivat laidunmaat paksulta niiden peitossa; ja kun suuri muuttoparvi sitten kulki talosta it??np?in, peittiv?t ne j?lleen auringon kehr?n kuin pimennys.

Ne n?yttiv?t liikkuvan m??r?ttyjen v?limatkojen p??ss? toistaan ylemp?n?, j?lkijoukot alituisesti lent?en eturintamaan ja sitten pys?htyen sy?m??n, kunnes n?iden edelle vuorostaan tulivat toiset, jotka olivat lent?neet niiden ylitse samalla tapaa.

Niiden siipien aiheuttama ??ni ei ollut v?himmin ihmeellinen ilmi?; se muistutti tasaista tuulenhenke?, joka leikitteli puiden lehviss?, tai vesirattaan ??nt?.

Kaksi tuntia kesti ylimenoa. Enimm?n osan aikaa van Bloom ja h?nen v?kens? olivat pysytelleet sis?ll? ovet ja ikkunat kiinni. N?in he menetteliv?t v?ltt??kseen tuota ep?miellytt?v?? tulvaa, sill? tuulen ajamat elukat iskev?t usein poskea vastaan niin voimakkaasti, ett? se tekee kipe??. He eiv?t my?sk??n halunneet tallata ep?mieluisia h?iritsij?it? ja survoa niit? jalkojensa alle, kuten heid?n olisi t?ytynyt tehd?, jos olisivat liikkuneet ulkosalla, miss? maa oli paksulta niiden peitossa.

My?skin sis??n ry?mi paljon hy?nteisi? ovien ja ikkunoiden raoista, ja ahnaasti ne nieliv?t kaikki kasvisaineet, joita sattui olemaan lattialla.

Kun nuo kaksi tuntia olivat p??ttym?isill??n, katsahti van Bloom ulos. Sankin parvi oli kulkenut ohi. Aurinko paistoi j?lleen; mutta mihin se paistoi? Ei en?? viheri?ille vainioille eik? kukkaiseen puutarhaan. Ei. Ymp?ri taloa, joka suunnalla, pohjoisessa, etel?ss?, id?ss? ja l?nness?, kohtasi silm?? vain lohduton er?maa. Ei ruohonkortta, ei lehte? n?kynyt -- yksinp? kaarnakin oli kuorittu puista, jotka nyt seisoivat kuin Luojan k?den surkastuttamina. Jos tuli olisi h?vitt?nyt maata, ei se olisi voinut j?tt?? sit? autiommaksi ja hylj?tymm?ksi. Ei ollut j?ljell? puutarhaa, ei maissi- tai tattarivainioita, ei ollut j?ljell? maatilaa -- kraali oli keskell? er?maata!

Sanat eiv?t voi kuvata kentt?kornetin mielenliikutusta sill? hetkell?. Kyn? ei voi kuvata h?nen tuskaisia tunteitaan.

Moinen muutos kahdessa tunnissa! H?n saattoi tuskin luottaa aisteihinsa -- h?n saattoi tuskin uskoa sit? todeksi. Tiesih?n h?n, ett? hein?sirkat s?iv?t h?nen maissinsa ja vehn?ns? ja puutarhansa vihannekset; mutta h?nen mielikuvituksensa oli ollut vallan riitt?m?t?n kuvittelemaan sit? ??rimm?ist? h?vityst?, joka todella oli aikaansaatu. Koko maisema oli muuttunut toiseksi -- ruohosta ei ollut puhettakaan -- puut, joiden ihanoita lehvi? tuulenhenki vain pari lyhytt? tuntia sitten leyhytteli, olivat nyt lehdett?mi?, pahemmin vahingoittuneita kuin talvella. Itse maankamara n?ytti muuttaneen muotoa. H?n ei olisi tuntenut t?t? omaksi maatilakseen. Jos omistaja olisi ollut poissa hein?sirkkojen muuton aikana ja l?hestynyt saamatta tietoa tapahtumasta, niin on hyvin luultavaa, ettei h?n olisi tuntenut omaa asuinpaikkaansa.

Rodulleen ominaisesta tyyneydest? luopumatta kentt?kornetti j?i pitk?ksi aikaa ??nett?m?ksi ja liikkumattomaksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet