Read Ebook: Kapinapäällikön pojat: Seikkailuja Etelä-Afrikan rajaseuduilla by Reid Mayne Lokka Esteri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1434 lines and 59539 words, and 29 pages

Rodulleen ominaisesta tyyneydest? luopumatta kentt?kornetti j?i pitk?ksi aikaa ??nett?m?ksi ja liikkumattomaksi.

H?nen lapsensa ker?ytyiv?t l?helle ja katselivat -- nuoret syd?met tuskaisesti sykkien. He eiv?t voineet t?ysin k?sitt?? sit? vaikeata asemaa, johon t?m? tapaus oli heid?t saattanut; ei heid?n is?ns?k??n sit? aluksi k?sitt?nyt. H?n ajatteli ainoastaan hyv?n satonsa tuhoutuessa k?rsim??ns? vahinkoa; ja jo t?m?kin, ottaessamme huomioon h?nen eristetyn asemansa ja mahdottomuuden asiata auttaa, oli kylliksi aiheuttamaan h?nelle varsin suurta huolta.

"Mennytt?! Kaikki mennytt?!" huudahti h?n murheellisella ??nell?. "Onnetar -- Onnetar -- j?lleen olet julma!"

"Is?! El? sure", sanoi pehme? ??ni; "olemmehan kaikki viel? elossa, olemmehan t??ll? luonasi"; ja samalla pieni valkea k?si laskeutui h?nen olalleen. Se oli suloisen Tr?eyn k?si.

Tuntui kuin olisi enkeli h?nelle hymyillyt. H?n kohotti lapsen syliins? ja hellyyden puuskassa painoi h?net syd?melleen. Tuo syd?n tunsi lohtua.

"Tuo minulle kirja", sanoi h?n, puhutellen yht? pojista.

Raamattu tuotiin -- sen jykev?t kannet avattiin -- v?rssy valittiin -- ja kiitoslaulu kohosi keskell? er?maata.

Kirja suljettiin; ja muutamaksi hetkeksi kaikki polvistuivat rukoukseen.

Kun van Bloom nousi j?lleen pystyyn ja katsahti ymp?rilleen, n?ytti er?maa viel? kerran "iloitsevan ja kukoistavan kuin ruusu".

Sellaisia taikavoimia ovat alistuvaisuus ja n?yryys ihmissyd?melle.

VALJAISIIN JA LIIKKEELLE.

Vaikka van Bloom luottikin t?ydesti korkeimman olennon suojelukseen, tiesi h?n, ettei tullut j?tt?? kaikkea Jumalan huomaan. Sellaista uskontoa ei h?nelle oltu opetettu; ja h?n ryhtyi heti toimeen selviyty?kseen ik?v?st? asemasta, johon h?n oli joutunut.

Kuta enemm?n van Bloom mietti, sit? varmemmaksi h?n t?st? tuli. He olivat keskell? synkk??, paljasta tasankoa, joka vailla ainoatakaan viheri?ist? laikkaa levisi niin kauas kuin silm? kantoi. Kuinka paljon kauemmaksi, sit? h?n ei voinut arvata; mutta h?n tiesi, ett? muuttohein?sirkkojen h?vitykset toisinaan ulottuivat tuhansien mailien alalle. Oli varmaa, ett? juuri ohi kulkenut oli levinnyt hyvin laajalti.

Selv?? oli, ettei h?n en?? voinut j??d? kraaliinsa. H?nen hevosensa, karjansa ja lampaansa eiv?t voisi el?? ravinnotta; ja jos ne tuhoutuisivat, mist? h?n ja h?nen perheens? saisivat elatuksensa? H?nen oli pakko j?tt?? kraali. H?nen t?ytyi l?hte? laitumen hakuun aikaa tuhlaamatta, -- heti. Elukat, jotka yli tavallisen ajan olivat tarhaan suljettuina, ilmaisivat jo erilaisin huudoin k?rsim?tt?m?sti haluavansa ulos. Pian niill? olisi n?lk?; ja vaikeata oli sanoa, milloin niille voitaisiin ruokaa hankkia.

Ei ollut varaa aikaa hukata. Joka tunti oli t?rke? -- ei minuuttejakaan saanut tuhlata neuvottomassa ep?r?imisess?.

Kentt?kornetti k?ytti ainoastaan muutaman hetkisen harkitakseen. Nousisiko h?n jonkun parhaimman hevosensa selk??n ja ratsastaisi yksin laidunta etsim??n vai olisiko parasta valjastaa vankkurien eteen ja ottaa kaikki heti mukaan?

Pian h?n ratkaisi pit?en j?lkimm?ist? menettely? edullisempana. Joka tapauksessa h?nen olisi ollut pakko muuttaa nykyiselt? paikaltansa -- j?tt?? kraali kokonaan.

H?n voisi yht? hyvin ottaa kaikki mukaansa heti. Jos h?n l?htisi yksin, voisi kest?? kauan, ennenkuin h?n l?yt?isi ruohoa ja vett? -- sill? molempia tarvittiin v?ltt?m?tt? -- ja sillaikaa h?nen karjansa saisi k?rsi?.

N?m? ja muut mietteet aiheuttivat h?nen p??t?ksens? valjastaa ja l?hte? matkalle vankkureineen, hevosineen, karjoineen, lampaineen, taloustavaroineen ja koko perheineen.

"Valjaisiin ja liikkeelle" kuului k?sky; ja Swartboyn, joka ylpeili saavuttamastaan vankkurien ajajan maineesta, n?htiin heiluttavan bamburuoskaansa kuin pitk?? ongenvapaa.

"Valjaisiin ja liikkeelle!" kertasi Swartboy sitoen kahdenkymmenen jalan siimaansa uutta "paukuttajaa", jonka oli punonut antiloopinnahasta.

"Valjaisiin ja liikkeelle!" toisti h?n, saaden suunnattoman ruoskansa paukkumaan pistolin lailla; "kyll?, baas, min? valjastaa"; ja saatuaan selville, ett? h?nen "voorslag'insa" oli oikeassa kunnossa, Swartboy asetti bambu-varren talon sein?? vasten ja meni kraaliin kootakseen vetojuhdat.

Mutta vankkurit olivat melkein yht? hyv?t kuin ennenkin -- melkein yht? hyv?t kuin niiden ollessa kentt?kornetin naapurien, Graaf Reinetin buurien kateutena. Mit??n ei ollut s?rkynyt. Kaikki oli paikoillaan -- "voorkist" ja "achter-kist" ja sivu-arkut. Niiss? oli lumivalkea katos, jossa oli "fore-clap" ja "after-clap" ja sis?puolella taskut, kaikki t?ydellisin?; ja py?r?t somasti veistetyt, hyvin sijoitettu ajomiehen istuin ja "disselboom" sek? vankka puhvelinnahkainen "trektow" . Mit??n ei puuttunut, mit? vankkureissa tulee olla. Ne olivat todellakin paras osa kentt?kornetille j??nytt? omaisuutta, sill? ne olivat yht? arvokkaat kuin kaikki h?r?t, karja ja lampaat h?nen taloudessaan.

Sillaikaa kun Swartboy Hendrikin avustamana otti kiinni kaksitoista vetojuhtaa ja kiinnitti niit? vankkurien vehmaroon ja vetohihnoihin, kuormitti "baas" itse, Hansin, Tottyn sek? my?s Tr?eyn ja pikku Janin auttamana, huone- ja tarvekaluja. T?m? ei ollut vaikea teht?v?. Pienen kraalin "kotijumalat" eiv?t olleet lukuisat, ja pian ne olivat sijoitetut tilavien ajoneuvojen joko sis?puolelle tai ymp?rille.

Noin tunnin kuluttua olivat vankkurit kuormitetut, h?r?t valjaissa, hevoset satuloituina, ja kaikki oli valmista liikkeelle l?ht?? varten.

T?h?n asti van Bloom oli vain ajatellut p??semist? t?lt? paikalta -- paeta ymp?r?iv?n aution er?maan tuolle puolen.

Nyt oli v?ltt?m?t?nt? p??tt?? mihin suuntaan oli matkattava -- perin t?rke? mietitt?v?.

Tai matkustajat voisivat kulkea johonkin muuhun suuntaan ja l?yt?? ruohoa, mutta ei vett?. Vedett? he saisivat pel?t? ei ainoastaan karjan, vaan itsens?kin t?hden -- pel?t? henkens? menett?mist?. T?rke?t? oli siis, mihin p?in he k??ntyisiv?t.

Ensin kentt?kornetti mietti l?hte? siirtokuntaa kohti. L?hin vesi sill? suunnalla oli noin viidenkymmenen mailin p??ss?. Se oli kraalista it??np?in. Hein?sirkat olivat menneet juuri sille taholle. Ne olivat jo t?h?n menness? h?vitt?neet koko maan -- ehk?p? veteen asti tai sen tuollekin puolelle.

Olisi perin uhkarohkeata l?hte? siihen suuntaan.

Pohjoispuolella oli Kalaharin er?maa. Toivotonta olisi ohjata kulkunsa pohjoiseen. Van Bloom ei tiennyt ainoatakaan keidasta er?maassa. Sit?paitsi olivat hein?sirkat tulleet pohjoisesta. Kun ne ensin havaittiin, ajautuivat ne etel?? kohden; ja siit? asti, kun niiden n?htiin kulkevan t?h?n viimemainittuun suuntaan, olivat ne jo ep?ilem?tt? h?vitt?neet tasankoa kauas etel??n.

Kentt?kornetin ajatukset k??ntyiv?t nyt l?nteen. On totta, ett? parvi oli viimeksi l?hestynyt l?nnen puolelta; mutta van Bloom arveli niiden ensin tulleen pohjoisesta ja tuulen ?killisen k??ntymisen saattaneen ne muuttamaan suuntaa. H?n luuli, ett? l?ntt? kohti kulkemalla p??st?isiin pian ulkopuolelle sit? aluetta, jonka ne olivat paljaaksi riist?neet.

H?n tunsi jonkun verran l?nnenpuolista tasankoa -- ei paljoa kyll?k??n, mutta tiesi, ett? noin nelj?nkymmenen mailin p??ss? oli l?hde, jonka ymp?rill? oli hyvi? laidunmaita ja jonka veteen h?n voisi turvata. H?n oli kerran k?ynyt siell? hakiessaan er?st? elukkaansa, joka oli kulkenut niin kauaksi. Se oli silloin todellakin n?ytt?nyt karjalle paremmalta kuin h?nen oma paikkansa, ja h?n oli usein ajatellut muuttaa sinne. Sen suuri et?isyys asutuista siirtomaista oli est?nyt h?nt? niin tekem?st?. Vaikka h?n olikin kaukana rajan takana, oli h?n yh? jonkinlaisessa yhteydess? siirtomaan kanssa, kun sit?vastoin yhteyden yll?pito olisi ??rimm?isen vaikeata kaukaisemmalta seudulta.

Nyt kun muutkin syyt puhuivat sen puolesta, palasivat h?nen ajatuksensa viel? kerran tuolle l?hteelle; ja harkittuaan vakavasti viel? hetkisen h?n p??tti l?hte? liikkeelle l?nteen p?in.

Swartboyn k?skettiin k??nt?? ymp?ri ja suunnata l?ntt? kohti. Bushmanni hyp?hti viipym?tt? istuimelleen "voorkist'ille", paukautti mahtavaa piiskaansa, pani pitk?n valjakkonsa suoristumaan ja l?hti liikkeelle yli lakeuden.

Hans ja Hendrik olivat jo satulassa ja tyhjennetty??n kraalit elukoista ajoivat koirien avulla ammuvia ja m??kivi? el?imi? edell?ns?.

Tr?ey ja pikku Jan istuivat Swartboyn vierell? vankkurien etu-arkulla; ja soman hyppykauriin suuret py?re?t silm?t n?kyiv?t uteliaina kurkistelevan katoksen alta.

Heitt?en viime silm?yksen autioon kraaliinsa kentt?kornetti k??nsi hevosensa ja ratsasti vankkurien j?lkeen.

VETT?! VETT?!

Eteenp?in kulki pieni karavaani, mutta ei hiljaisuuden vallitessa. Swartboyn ??ni ja piiska pitiv?t melkein yht?mittaista h?lin??. Viimemainitun paukutus kuului selv?sti enemm?n kuin mailin p??h?n lakeudella, kuten yh? uudistuvat musketin laukaukset. Hendrik my?s huuteli aika lailla; olipa tavallisesti hiljaisen Hansinkin pakko k?ytt?? ??nt?ns? jouduttaakseen laumaa eteenp?in oikeaan suuntaan.

Silloin t?ll?in huudettiin molempia poikia Swartboyta auttamaan, etunen?ss? kulkevien h?rkien tullessa uppiniskaisiksi tai laiskoiksi ja tahtoessa k??nty? oikealta suunnalta. Silloin joko Hans tai Hendrik karahutti paikalle, k??nsi elukat oikealle tolalle ahkerasti k?ytt?en "jambokia" niiden kylki? vasten.

T?m? "jambok" on uppiniskaisen h?r?n ankara kurittaja. Se on joustava, sarvikuonon tai virtahevon nahasta tehty ruoska -- virtahevon nahka on parasta --, miltei kuuden jalan pituinen, suipeten tyvest? k?rkeen.

Milloin tahansa etunen?ss? olevat h?r?t k?ytt?ytyiv?t huonosti eik? Swartboy ulottunut niihin pitk?ll? piiskallaan, oli Hendrik aina valmis kutkuttamaan elukoita lujalla jambokillaan; siten h?n pelotti niit? hyv??n k?yt?kseen. Toinen pojista olikin melkein koko ajan niiden vieress?.

Useimpia h?rk?valjakoita Etel?-Afrikassa seuraa tavallisesti "ohjaaja". Mutta kentt?kornetin h?r?t oli totutettu vet?m??n vankkureita ilman ohjaajaa siit? l?htien, kun hottentotti-palvelijat meniv?t tiehens?; ja Swartboy oli ajanut useita maileja ilman muuta apua kuin pitk? piiskansa. Mutta h?r?t olivat nyt vauhkoja ja hurjia, kaiken n?ytt?ess? omituiselta hein?sirkkojen kuljettua t?st? p??llitse; sit?paitsi olivat hy?nteiset pyyhkineet pois joka tien tai polun, jota h?r?t olisivat seuranneet. Maanpinta oli kauttaaltaan samann?k?ist? -- ei ollut j?lke?, ei merkki?. Van Bloom itsekin saattoi vaivoin tuntea seudun rajapiirteet, ja h?nen t?ytyi ohjata kulkunsa auringon mukaan. Hendrik oli enimm?kseen etumaisten h?rkien vierell?. Hansin ei ollut vaikea ajaa laumaa, kun kerran oli p??sty kunnolla liikkeelle. Pelontunne piti elukat koossa, ja kun ei ollut ruohoa kummallakaan puolella viekottelemassa niit? harhailuihin, kulkivat ne eteenp?in tasaisesti.

Van Bloom ratsasti etunen?ss? ohjatakseen karavaania. Ei h?n eik? kukaan muukaan ollut tehnyt mit??n muutosta puvussaan, vaan he matkustivat arkitamineissaan. Kentt?kornetti itse oli useimpien buurien tavalla puettu -- laajoihin nahkaisiin housuihin, joita siin? maassa nimitet??n "crackereiksi". H?nell? oli vihre?verkainen suuri, v?lj? nuttu avaroine ulkotaskuineen; hirven vasikan nahasta tehdyt liivit; suunnaton valkea huopahattu, jossa oli mit? leveimm?t lierit; ja jalassa afrikalaisesta v?rj??m?tt?m?st? nahasta tehdyt paksut keng?t, joilla buurien kesken on nimen? "feldt-schoenen" . H?nen satulansa yli oli levitetty "kaross" eli leopardinnahkainen vaippa, ja olallaan h?n kantoi "roeriaan" -- suurta sile?putkista pyssy?ns?, joka oli noin kuuden jalan mittainen ja jossa oli vanhanaikainen piilukko -- aika kantamus jo sekin. T?llaiseen pyssyyn buuri panee kaiken luottamuksensa; ja joskin amerikkalainen aarniometsien mies olisi ensi n?kem?ll? valmis nauramaan moiselle aseelle, muuttaisi v?hempikin tutustuminen buurin maahan h?nen mielipiteens? "roerista". H?nen oma aseensa -- pienireik?inen rihlapyssy, jonka luoti on hernett? v?h?isempi -- olisi melkein hy?dyt?n sit? suurta riistaa vastaan, joka buurien maassa asustaa. Afrikan lakeuksilla on mestariampujia ja oivia mets?st?ji?, kuten Amerikan aarniometsiss? tai preirieill?.

Kentt?kornetin sivulla, h?nen vasemman k?sivartensa alla py?re?ksi k?yristyen, oli suunnaton ruutisarvi -- sellaista kokoa, jota ainoastaan afrikalaiset h?r?t p??ss?ns? kantavat. Se oli Bechuana-maasta, vaikka miltei kaikille Kap-maankin h?rille kasvaa suunnattoman suuret sarvet. Kentt?kornetti s?ilytti siin? luonnollisesti ruutia, ja jos se oli t?ynn?, t?ytyi siihen mahtua v?hint??n puolisen tusinaa naulaa. H?nen oikealla sivullaan riippuva leopardinnahkainen patruunakotelo, vy?h?n pistetty mets?styspuukko ja hatunnauhan silmuun pistetty merenvahapiippu t?ydensiv?t "trek-buuri" van Bloomin varustukset.

Hans ja Hendrik olivat jokseenkin samoin puettuja, asestettuja ja varustettuja. Heid?n housunsa olivat tietysti parkitusta lampaannahasta, leve?t -- kuten kaikkien nuorien buurien housut -- ja heill?kin oli nutut ja "feldt-schoenen" sek? leve?lieriset valkeat hatut. Hansilla oli kevyt haulikko, kun taas Hendrikin aseena oli tukeva rihlapyssy sit? lajia, joka tunnetaan "j??k?rin" nimell? -- oivallinen pyssy suurta riistaa varten. T?st? aseesta Hendrik oli hyvin ylpe?, ja h?n oli harjaantunut osaamaan naulanp??h?n ampuessaan sill? l?hes sadan askeleen p??st?. Hendrik oli ennen muita seurueen tarkka-ampuja. Kummallakin pojalla oli my?s suuri puolikuun muotoinen ruutisarvi ynn? patruunakotelo; ja kummankin satulaan oli hihnoilla kiinnitetty vaippa eli "kaross", joka erosi heid?n is?ns? vaipasta ainoastaan sin?, ett? h?nen oli kallisarvoista leopardinnahkaa, kun taas heid?n oli tavallisempaa lajia, toinen antiloopin-, toinen sakaalinnahkaa. Pikku Janillakin oli leve?t housut, nuttu, "feldt-schoenen" ja leve?reunainen hattu, -- vaikkakin vain metrin mittainen, oli Jan todellakin, mit? pukuun tulee, is?ns? t?ydellinen kuva -- buurin perikuva pienoiskoossa. Tr?ey oli vaatetettu siniseen villahameeseen somine liiveineen, jotka olivat taidokkaasti ommellut ja kirjaillut hollantilaiseen tapaan; vaaleilla kiharoillaan h?nell? oli kevyt olkinen aurinkohattu nauhoineen ja ny?reineen. Totty oli hyvin yksinkertaisesti puettu kest?v??n kotikutoiseen, ilman mit??n p??hinett?. Mit? Swartboyhin tulee, olivat vanhat nahkaiset "crackerit" ja raitainen paita h?nen ainoat vaatekappaleensa, paitsi lampaannahkaista "karossia". Sellaiset olivat matkustajiemme puvut.

Tasanko oli paljaaksi h?vitetty runsaasti parikymment? mailia. Elukat eiv?t l?yt?neet suupalaakaan, eik? vett? ollut ensink??n. Aurinko paistoi kirkkaasti pitkin p?iv??, liiankin kirkkaasti, sill? sen s?teet olivat yht? polttavat kuin kuumassa vy?hykkeess?. Matkaajat olisivat tuskin jaksaneet kest?? niit?, jollei kova tuuli olisi puhaltanut kaiken aikaa. Mutta onnettomuudeksi se puhalsi suoraan vasten heid?n kasvojaan, ja kuivat "karoot" eiv?t milloinkaan ole p?lytt?mi?. Hein?sirkkojen kauan kest?nyt hyppiminen miljoonin hennoin s??rin oli m?yhent?nyt maanpintaa; ja nyt tomua tuprusi vapaasti tuulessa. Kokonaiset p?lypilvet ymp?r?iv?t pient? karavaania ja tekiv?t heid?n eteenp?inkulkunsa sek? vaikeaksi ett? vastenmieliseksi. Jo aikoja ennen iltaa heid?n vaatteensa olivat tomun peitossa, suut sit? t?ynn? ja silm?t ?rtyneet.

Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mit??n. Kauan ennen iltaa he tunsivat suurempaa pulaa -- veden puutetta!

Kiirehtiess??n l?htem??n kraalinsa autiosta l?heisyydest? van Bloom ei ollut muistanut varata vett? vankkureihin -- surkea laiminly?nti Etel?-Afrikan kaltaisessa maassa, miss? l?hteet ovat harvinaisia ja juoksevien virtojen tapaaminen ep?varmaa. Surkea laiminly?nti todellakin, kuten he nyt huomasivat -- sill? paljon ennen y?n tuloa he kaikki vaikeroivat vett? -- kaikki yht? lailla k?rsien janon tuskia.

Van Bloomia janotti, mutta h?n ei ajatellut itse?ns? muutoin kuin k?rsien itsesyyt?ksist??n. H?n moitti itse?ns? siit?, ett? oli ly?nyt laimin hankkia tarpeellisen m??r?n vett?. H?n oli syyp?? kaikkien muiden k?rsimykseen. H?n tunsi itsens? viheli?iseksi ja n?yryytetyksi huolimattomuutensa t?hden.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet